Ole läsnä

Vanhempainillassa pohdittiin, miten näkisi lapsen pään sisälle. ”Aina kun kysyn pojaltani, miten koulupäivä meni, saan vastaukseksi: ihan hyvin”, tuskaili yksi isä. ”Kun yritän kysellä tarkemmin, lapsi ei tunnu joko muistavan mitään, tai ei halua jutella sen enempää. Mistä tiedän miten hänellä menee, kun hän ei puhu mitään?”

Minäkin olen kysynyt monta kertaa miten päivä meni, ja vastaus on aina sama, välinpitämätön ”Ihan hyvin”. Illalla nukkumaan mennessä sanotkin yhtäkkiä: ”Äiti, mä olin välitunnilla ihan yksin.” Hämmästyn, ethän ole sanonut mitään aiemmin. ”No en mä muistanut.”

läsnäolo

Kun on jo hämärää ja hiljaista, olen vierelläsi rauhassa ja tasaamme yhdessä hengitystä pitkän päivän jälkeen. Kurkotat kohti silloin, kun olet varma siitä, että olen lähellä.

Ensin tulee läsnäolo, sitten vasta sanat.

//Anna

Maailmankaikkeni

Olohuoneessa on menossa samaan aikaan villi autoleikki, vauhdikas tanssipeli ja sisarusten välinen nahistelu. Lueskelen kirjaa omiin ajatuksiini uppoutuneena, kun pehmeät kädet kiepsahtavat kaulani ympärille, ja pieni nenä ihan kiinni poskeani vasten hän kuiskaa: ”Äiti, sä oot mun maailmankaikkeni.

10.1.blogiin

Tätä toistelen, kun kiire on viedä mennessään ja huolet painavat alleen. Tämän painan sydämeeni sen päivän varalle, kun tuntuu, etten riitä, osaa tai pysty. Tämän muistan, vaikka olisin kaiken muun unohtanut. Voi rakas, niin sinäkin minun!

//Anna

Tänään, ja kahtena seuraavana perjantaina, jaamme jokainen vuorollamme muiston hetkestä, johon olisimme halunneet jäädä.

5. luukku: Rauhaa, vain rauhaa

Tänä vuonna valmistelen joulua erityisesti sydämeni sopukoissa. Niin kovin helposti humpsahdan joulun alla touhujen virtaan, jossa mielen täyttävät listat paketeista ja pipareista, kuusesta ja koristeista. Jouluiset puuhat ovat toki ihania ja nautin niistä monista itsekin, mutta lahjojen löytämisen, valojen virittelyn sekä korttien kirjoittamisen keskellä haluan pitää kiinni joulurauhasta. Haluan iskostaa sydämeeni joulun sanoman, täyttää ajatukseni rauhalla, toivolla ja valolla. 

Rauhaa, joulurauhaa,
muista joulusi pyhittää.

Monilla meistä se paljon puhuttu joulutunnelma syntyy tutuista ruokalajeista, koristeista ja vuosi toisensa jälkeen toistuvista perinteistä. Toki minullakin on joitain perinteitä, jotka haluaisin säilyttää. Joulu on kuitenkin jotain paljon enemmän kuin punaiset verhot ikkunassa, kynttelikkö pöydällä tai kuusi olohuoneen nurkassa. Uskon, että tavoitamme joulun ytimestä vain murto-osan, jos keskitymme ainoastaan tunnelman tavoitteluun.

5.12.kuva

Joulu tulee, hiipii hiljaa arkeen
tuo sieluun rauhan, toivon, vapauden.

Joulurauha julistetaan Turussa perinteisesti jouluaattona, mutta tänä vuonna olen päättänyt julistaa itselleni joulurauhan joka päivä. Muoto voi vaihdella, mutta päämäärä on sama: haluan pysähtyä ja rauhoittua, keskittyä siihen mistä joulussa mielestäni todella on kyse. Viipyä hetken seimen äärellä, johon syntyi koko maailman valkeus, toivon tuoja ja rauhan ruhtinas.

// Suvi

1. luukku: Jouluapua

Taas on se aika vuodesta, kun monessa perheessä lasketaan pennosia ja odotetaan tulevaa joulua jännityksellä. Ei kuitenkaan sellaisella vatsanpohjaa mukavasti kutittelevalla kihelmöinnillä, vaan enemmänkin pelolla ja ahdistuksella. On sairautta, on työttömyyttä, on yksinäisyyttä, monia asioita, jotka tekevät joulun suunnittelusta vaikeaa. Juhlamieli on kaukana, kun perusasioista on pulaa.

Toisten avun varassa oleminen on vaikeaa. Vielä vaikeampaa on uskoa tuntemattomien hyvyyteen ja pyyteettömään auttamisen haluun. Varsinkin joulun aikaan ihmisten sydämet ovat kuitenkin herkkinä toisten hädälle.

edf

Joulukalenterimme kolmessa ensimmäisessä luukussa nostamme esiin muutaman helpon tavan jakaa omastaan. Voisitko sinä paistaa porkkanalaatikon, hankkia joulukoristeita, tai ostaa pari ylimääräistä joulupakettia jollekin apua tarvitsevalle? Jouluapua.fi -sivustolta löytyvästä kartasta voit helposti etsiä avunpyyntöjä omalta lähiseudultasi, ja toimia jouluenkelinä jollekin.

Tee tilaa pöytääsi

Tiedän miltä tuntuu, kun kaupan kassalla korttimaksu ei menekään läpi, ja tajuan, ettei tilillä ole tarpeeksi rahaa ruokaostoksiin. Sitä en tiedä millaista on, kun putoaa kokonaan avun ulottumattomiin. Mutta uskon, että sinnekin yltää yksi auttamaan ojennettu käsi.

En voi pitää itsestäänselvänä mitään, mitä minulla on. Eikä omistaminen ole koskaan niin tärkeää, etteikö omastaan voisi jakaa tarvitseville. Monesti tiukassa tilanteessa olen miettinyt, että tästä kun selviän, en halua ikinä pitää itsestäänselvyytenä elämää, terveyttä, toimeentuloa. Silti hyvätkin päätökset unohtuvat nopeasti, kun alamme siltojen sijaan rakentamaan muureja, ja kohti katsomisen sijaan suljemme silmämme.

Olen viime aikoina pakon edessä käynyt läpi omistamaani, hävittänyt, karsinut ja lahjoittanut eteenpäin. Tajunnut, että se, mitä oikeasti tarvitsen, on lopulta aika vähän. Ja että siitä vähästäkin riittää annettavaksi sille, jolla ei ole mitään.

edf

When you have more than you need, build a longer table, not a higher fence. (Unknown)

P.S. Blogissa avautuu sunnuntaina joulukalenteri. Ensimmäisten luukkujen takaa löydät muutaman vinkin siitä, miten voit tänä jouluna jakaa omastasi ja lahjoittaa liiastasi.

//Anna

Editoi elämääsi, valitse viisaasti

Uskon, että meidän tulisi tarkastella säännöllisesti ihmissuhteitamme, arkisia rutiinejamme ja erityisesti arvojamme. Onko elämämme sellaista kuin haluaisimme sen olevan? Onko toimintamme linjassa sen kanssa, millaisesta elämästä haaveilemme? Onko arkinen aherruksemme arvojemme mukaista? Näitä kysymyksiä pohdittuamme tulisi tarvittaessa tehdä korjausliikkeitä, jos huomaamme ristiriitoja arvojemme ja toimintamme välillä.

22.11

On helpompi tehdä pieniä korjausliikkeitä usein kuin valtavia elämänmullistuksia viiden vuoden välein. Siksi suosittelenkin oman elämän säännöllistä editoimista. Olemme syksyn aikana pohtineet kukin vuorollamme meille tärkeitä arvoja. Omien arvojen pohtiminen on erittäinen olennainen osa mahdollisten korjausliikkeiden tekemistä: mikä on minulle tärkeää ja elänkö sen mukaisesti?

Uskon, että elämääni ohjaavat suuremmat kädet kuin omani ja nuo korkeammat kädet myös kirjoittavat tarinaani lopulta viimeisen sanan. Tiedän senkin, että elämässä tapahtuu paljon sellaista, johon emme voi vaikuttaa (niin hyvässä kuin pahassa). Vaikka emme voikaan vaikuttaa kaikkeen mitä elämä eteen tuo, yhdestä asiasta olen kuitenkin varma: meille on annettu vain tämä yksi elämä, joka meidän tulisi yrittää elää mahdollisimman viisaasti. On paljon asioita, joita muuttamalla voimme itse vaikuttaa siihen, millaiseksi tarinamme muodostuu.

”Edit your life frequently and ruthlessly. It’s your masterpiece after all.”
Nathan W. Morris

”Your life is your story. Write well and edit often.”
Susan Statham

// Suvi

Vietämme marraskuussa kolme perjantaita lempilainaustemme äärellä. 

Arjesta: rauhaa ja ravintoa

Tämä postaus päättää perjantaisarjamme, jossa olemme nostaneet esiin arkea ilahduttavia asioita, oivalluksia tai tapoja. Viimeisenä arjestaan kertoo Virpi, joka asuu perheensä kanssa vakituisesti Tansanian Arushassa. Siellä hän työskentelee kehitysyhteistyötehtävissä erityisesti tyttöjen ja naisten seksuaaliterveyden parissa. Tämän syksyn perhe on kuitenkin viettänyt Suomessa. 

***

1. Itsepalvelukassat.

Sanotaan, että itsepalvelukassat ovat epärehellisen unelma. Mutta niin ne ovat kyllä introvertinkin. Kun saapuu yltiösosiaalisesta tervehdys- ja kuulumisten vaihtokulttuurista Suomeen, kohtaa itsepalvelukassoilla toteutuneen toiveen. Voin tehdä ostokset omassa tahdissani ja rauhassani ja vielä maksaakin ilman, että minun tarvitsee välttämättä kohdata ketään! Tämä sopii erakkofiilispäiviin. Samaan sarjaan kuuluu tietysti omatoimikirjasto. Oi maamme Suomi, jossa luotetaan ihmisten rehellisyyteen ja kunnollisuuteen.

2. Kyllä, tällä hetkellä arkea ilahduttaa ruoka!

En tarkoita nyt pelkästään erilaisia juusto- ja glögivalikoimia (, joista niistäkin saan kyllä ihan hurjat kicksit juuri nyt) vaan sitä, että voin ostaa kaupasta turvallisesti tuotettua, tarkoin säädöksin tuotettua ravintoa. Tiedän, mitä syön, voin tarkistaa sen tarkoin kirjatusta ravinto- ja pakkauselosteesta. Lisäksi voin vieläpä olla aika varma siitä, että syömäni ei ole terveydelle vaarallista eikä sisällä esimerkiksi myrkyllisiä torjunta-aineita tai liiallista määrää fluoridia, jonka liikasaantia pyritään vuoristoisilla seuduilla asuessa välttämään. Ja miten ihanaa onkaan, että lapseni saavat syödä joka päivä lämpimän ja terveellisen ruoan koulussa. Vaikka illalla harrastusmenot ja arjen voimattomuus ottaisivat vallan ja tarjolla olisi muiden äitien ja isien laittamaa ruokaa, tiedän, että he ovat syöneet ainakin kerran päivässä monipuolisesti.

8.11

3. Juotava, paineistettu, sopivan lämpöinen hanavesi.

Arvostan suuresti sitä, kun saan huljauttaa juoksevan veden alla salaatin lehdet ja tomaatit. Tai avata suuni suihkussa pelkäämättä parasiitteja! Toinen ilahduttava asia on se, kun vettä tulee paineella. Meillä on Tansaniassa vakiintunut sananparsi kuvaamaan veden painetta: monenko kynän verran tänään tulee vettä? Suomessa nautin siitä, kun pesuaineet saa helposti pois hiuksista. Veden lämpötila on myös helposti säädettävissä, mikä lisää suihkussakäymisen iloa!

4. Tasa-arvo.

Miten hienoa on, että jyväskyläläisten koululaisten hampaita tulee koululle hoitamaan Suupirssi. Jokaisella koululaisella on sama oikeus laadukkaaseen suunhoitoon riippumatta varallisuustasosta tai vanhempien aktiivisuudesta. Kunpa aina muistaisimme, miten erityistä ja harvinaista tämä onkaan globaalisti tarkasteltuna. Ei muuten haittaa myöskään se, että vanhempien ei tarvitse lähteä kesken työpäivän viemään lapsia hammashoitolaan! Kerrassaan upea systeemi! Voisin jatkaa kouluterveydenhoidosta ja ylipäätään oikeudesta koulunkäyntiin loputtomiin. Vähättelemättä monia taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia, joita Suomessakin on, arvostan silti paljon sitä, että riippumatta sosiaaliluokasta lapset käyvät samoissa kouluissa ja päiväkodeissa. Ilmainen koulutus aina yliopistotasolle tarjoaa suhteellisen tasapuoliset mahdollisuudet kaikille.