Toivomisen arvoinen

Myönnetään. Viime vuosi oli raskas, ehkä yksi raskaimmista koskaan. Vaihtaisin mielelläni muutaman päivän pois, voisin hyvin luopua parista viikostakin. Odotukset tälle alkaneelle vuodelle eivät ole kovin korkealla, sillä pelko on pesiytynyt ihoni alle. Vuosi sitten tähän aikaan en yhtään tiennyt, mitä kaikkea surullista ja sydäntä särkevää tulevat kuukaudet pitäisivät sisällään. En osannut aavistaakaan miten tiukkoihin tilanteisiin joutuisin, enkä sitäkään, miten paljon rohkeutta ja venymistä minulta vaadittaisiin. Onneksi en tiennyt, sillä sen tiedon kanssa en olisi selvinnyt.

Vähintään yhtä paljon kuin jouluna, myös uuden vuoden kynnyksellä on takerruttava toivoon. On ajateltava mieluummin niin päin, että juuri nyt en yhtään tiedä mitä kaikkea ihanaa, upeaa ja kaunista tämä vasta alkanut vuosi tuokaan eteeni. Rukoukseni on, että vuoden päästä voisin katsella taaksepäin edes hitusen levollisempana kuin nyt. Että uskaltaisin ottaa alkaneen vuoden vastaan avoimin mielin, ja iloita pienistä, arkisista asioista. Ehkä kohdalleni ei tänäkään vuonna osu suurta, vuoren kokoista ja kaiken alleen peittävää ihmettä. Siinäkin tapauksessa saan kerätä talteen jokaiseen päivään piilotetun ihmeen, ja koota niistä murusista oman onneni.

Menneenä syksynä kirjoitimme paljon toivosta ja sen merkityksestä mm. täällä ja täällä. Ehkä se on ollut yksi blogimme kantavista teemoista. Ainakin olen varma, että se on yksi minun elämäni kantavista teemoista. Vaikka välillä usko horjuu, luotan kuitenkin lupaukseen toivomisen arvoisesta tulevaisuudesta. Sellaisen on minulle luvannut Hän, jonka ajatukset minua kohtaan ovat hyvät, ja rakkaus loputon.

toivo

Hope is being convinced
that you are surrounded and pursued
by the goodness of God

That He works all things
for good in the end
so if it’s not good
it’s not the end

And that there is no story
or tragedy or grief
where He won’t have
the last word

// Anna

Jossain ajatusten keskellä

Olen ennenkin kertonut pitäväni runoista, ja erityisesti joulurunot ovat upea tapa hypätä sisään joulun tunnelmaan. Joulukortteihin on vuosien varrella tullut lainattua toinen toistaan hienompia riimejä, ihanimmat muistan jo ulkoa. Yksi klassikko pitää pintansa edelleen, jouluun virittäydyn tänäkin vuonna Mika Waltarin sanoin:

”Joulu, se on kuusenneulasten
ja sammuvien kynttilöiden tuoksua
ja hiljaista, onnellisen säikähdyttävää rakkautta.

Me katselemme valaistuja ikkunoita
ja laskemme kynttilöiden pieniä liekkejä ja avaamme hitaasti
kirjoja jotka joskus luetaan ja unohdetaan.

Ja jossain ajatusten keskellä nukkuu lapsi
joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa pienissä käsissään
ja lempeitten juhtien huuruinen hengitys
lämmittää häntä pimeässä.”

edf

// Anna

Mietin sinua

Mietin sinua, jonka postilaatikko täyttyy lelukuvastoista, joista lapset ympyröivät kynä sauhuten suosikkejaan. Lahjatoiveiden lista kasvaa päivä päivältä. Samaan tahtiin kasvaa sinun unettomien öidesi määrä, kun lasket miten saada vähä riittämään kaikkeen. Pohdit, huomaisivatko lapset, jos lahjat olisi ostettu kirpputorilta. Eniten pelkäät kysyvää katsetta lastesi silmissä: miksi nuo saivat, mutta minä en? Haluaisin koskettaa olkapäätäsi ja sanoa, että sinä itse olet paras lahja lapsillesi.

Mietin sinua, jota tuleva joulu ahdistaa. Perhejuhla korostaa taas kerran tuskallisella tavalla sitä, mitä sinulla ei ole, ja mistä kaikkein eniten haaveilet. Kuvittelet pienet kädet kaulallasi, ilosta tuikkivat silmät jouluaattona. Nielet palaa kurkussasi alemmas, ettei kukaan vaan huomaisi, ettet tänäkään vuonna ole päässyt yli. Etkä ehkä vielä ensi joulunakaan pääse. Haluaisin ottaa kädestäsi kiinni ja sanoa, että tunnen tuskasi ja kannan kaipausta kanssasi.

Mietin sinua

Mietin sinua, jonka sydän on särkynyt. Lupaukset eivät toteutuneetkaan, saapuvaksi odotettu ei tullutkaan. Elämä ei ottanut toivomaasi käännettä, mutka tiellä vei ihan eri suuntaan kuin olit ajatellut. Kosketusta kaipaava kätesi tavoittaa vain tyhjää. Haluaisin istahtaa viereesi, silittää syrjään ikävän ja puhua pois pettymyksen. Muistuttaa, että vielä löytyy sydän, joka kääntyy sinun puoleesi, käsi, joka löytää kätesi.

Mietin sinua, joka istut lapsesi sairaalavuoteen äärellä. Tarkkailet jokaista henkäystä, tulkitset nukkuvan ilmeitä peläten kipua ja toivoen parempaa huomista. Jokaisella oven avauksella sydän hypähtää kurkkuusi, kun jännität mitä uutisia lääkärit tällä kertaa tuovat mukanaan. Illalla nukkumaan mennessäsi annat kyyneleiden tulla, niiden, jotka visusti lapseltasi peität. Haluaisin halata sinua ja sanoa, että te kyllä selviätte. Minä istuin sinun paikallasi eilen.

Joulu koittaa kivunkin keskelle ja suurimmankin surun suojaksi sataa valkea lumi. Sinä riität, sinä selviät, sinä palaat vielä kotiin. Lähetän lohtua sydämeesi ja myötätuntoa mieleesi. Samalla rukoilen niitä myös itselleni.

//Anna

Onko sulla kiire?

Mulla on ihan hirveä kiire.

Kuulutko niihin, jotka pitävät yllä kiire-puhetta? Uskon, että kiireestä puhuminen luo kiirettä, ja me itse usein tehdään elämästämme kiireisempää kuin se onkaan. Nyky-yhteiskunnassa kiire-puheen ylläpitäminen tuntuu myös olevan jollain oudolla tavalla sosiaalisesti hyväksyttävää ja kiirettä jopa ihannoidaan. On ”coolia” sanoa olevansa kiireinen, koska olenhan silloin tarpeellinen ja tärkeä. Vetoamalla omaan kiireeseensä myös huomaamattaan nostaa itsensä keskustelukumppaninsa yläpuolelle: ”minun elämässäni tapahtuu paljon tärkeämpiä asioita kuin sinun”.

Ei mulla oo aikaa. 

Kaikilla meillä on aikaa, mutta jokainen meistä valitsee, mihin aikansa käyttää. Valinta voi olla joko tietoinen tai tiedostamaton. Aamukahvilla-blogin Henriikka kirjoitti reilu kuukausi sitten Hyvähän mun on huudella -tekstissään, kuinka hänen läheisensä oli moittinut kun Henriikka oli sanonut, ettei hänellä ole rahaa johonkin asiaan. Kaverin mielestä oli väärin perustella osallistumattomuuttaan sillä, ettei ole rahaa, kun oikeasti kyse on siitä, ettei halua käyttää rahaansa siihen kyseiseen asiaan.

Sama pätee aikaan. Useinhan vastatessamme johonkin kyselyyn, ettei meillä ole aikaa, kyse ei todellisuudessa ole siitä, etteikö meillä olisi aikaa. Emme vain pidä kyseessä olevaa asiaa/tilannetta/ihmistä/tapahtumaa/kulttuuririentoa niin tärkeänä, että haluaisimme käyttää siihen aikaamme. Tätä on tietysti usein vaikea sanoa ääneen, koska jos vastaat vaikkapa kahvilapyyntöön, että ”en halua käyttää aikaani siihen”, se saa sinut usein kuulostamaan hieman tylyltä, ikään kuin arvostelisit sitä, joka käyttää aikaansa esimerkiksi kahviloissa istumiseen. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että tuomitsisit toisen ihmisen ajankäyttöä. Et vain itse halua käyttää aikaasi siihen, ja sen pitäisi olla toiselle osapuolelle ihan ok.

19.11.

Kuka tahansa voi tehdä mitä tahansa, mutta kukaan ei voi tehdä kaikkea.

Uskon, että kiireen tuntu tulee osittain siitä, jos yrittää tehdä kaikkea mahdollista yhtä aikaa. Fakta vain on, että aika harva meistä pystyy juoksemaan kahden tunnin lenkkejä päivittäin, viettämään joka päivä perheen kanssa laatuaikaa, osallistumaan jokaiseen haluamaansa konserttiin/teatterinäytökseen/muuhun kulttuuritapahtumaan, hoitamaan työnsä hyvin, näkemään ystäviä useita kertoja viikossa ja kaiken ohessa vielä rentoutumaan päivittäin kirjaa lukien ja hyggeillen. Tätä meidän ihmisten tuntuu usein olevan vaikea hyväksyä, ja haluaisimme tehdä kaikkea, vaikka se on käytännössä mahdotonta. Otetaan esimerkki: jos urheileminen on sinulle tärkeää ja päätät panostaa siihen treenaamalla viisi kertaa viikossa kahden tunnin ajan, tarkoittaa se väistämättä, että aikaa jää vähemmän jollekin muulle. Silloin on vain hyväksyttävä, että urheiluun panostaminen tarkoittaa, että muille asioille on siinä elämänhetkessä vähemmän aikaa.

Kiire on valinta.

Jari Sarasvuo virkkoi kerran Yle Puheella ohjelmassaan ajankäyttöön liittyvistä valinnoista näin:

”Tämä hetki on nykyisyyttä ja tämä hetki on joskus ollut mun tulevaisuus. Se, miten ahtaalla elän tätä hetkeä [ajankäytön suhteen], johtuu niistä valinnoista mitä olen tehnyt silloin kun tämä hetki oli vielä tulevaisuutta.”

Nyt tehdään siis ne valinnat, jotka luovat tuleviin päiviisi joko kiirettä tai levollisuutta. Siksi peräänkuulutankin omien arvojen tietoista pohtimista. Mikä sinulle on oikeasti tärkeää? Näkyykö se  ajankäytössäsi? Jos arvostat perhettä ja ystäviä, järjestätkö heille tietoisesti tilaa arjestasi? Jos haluat pysyä hyvässä kunnossa, näetkö vaivaa päästäksesi urheilemaan riittävän usein? Jos pidät tärkeänä lepoa ja rauhoittumista, otatko säännöllisesti aikaa itsellesi? Se, mihin aikaasi laitat, paljastaa paremmin kuin hyvin mitä todella arvostat. Kenelläkään meillä ei ole aikaa kaikkeen, mutta uskon, että kaikilla meillä on aikaa tehdä asioita, joita haluamme, jos niin päätämme. Voit itse valita, mihin aikaasi käytät.

// Suvi

Rakkaudesta kirjoittamiseen

Kaikkein eniten tykkään lukea blogeja kaikessa rauhassa, omalla sohvalla ajan kanssa. Seuraavien blogien uudet postaukset tekevät lukuhetkestäni parhaimman mahdollisen, sillä näistä blogeista huokuu rakkaus sanoihin, kieleen ja kirjoittamiseen.

Sekunnit ja tunnit

Joskus, ehkä noin kuusi vuotta sitten, löysin aivan sattumalta Hannan blogin. Ja vaikka blogilla on ollut hiljaisempia kausia, niin vakkarifaniksi jäin! Hanna kirjoittaa tarinoita elämän keskellä ja keskeltä. Hänellä on erityinen taito kurottaa sanoillaan kohti – tekstit kannattelevat ja rohkaisevat, luovat uskoa ja tuovat toivoa. Ja vaikka tekstien kehykset voivat välillä olla ihan erit kuin itsellä, varsinainen sisältö tavoittaa ja sanoittaa osuvasti ja poikkeuksetta tunteita, jotka ovat itsellekin kovin tuttuja.

Minulle kaikkein tärkein Hannan teksteistä on Koska tahansa voi tapahtua hyvää. Kuinka paljon voimaa ja lohtua voikaan olla siinä, että joku jakaa omastaan ja toivostaan.

Aamukahvilla

Henriikankin blogia olen seurannut vuosia. Aamukahvilla on mainio sekoitus kaupunkielämää ja mökkifiilistä, seikkailuja ja kotona koomailua. Henriikka yhdistelee sanoja oivaltavasti ja kuvailee hetkiä elävästi. Kauniita tekstejä siivittävät upeat kuvat. Ripaus itseironiaa maustaa kokonaisuuden juuri sopivan suolaiseksi. 

Päällimmäisenä mielessäni on taiten ja kuvailevasti kirjoitettu ihana Pääsikkö perille -teksti, jossa pyydetään mm. latelemaan rauhoittavia lauseita, sillä ne auttavat kun mikään muu ei auta. Niin auttavatkin!

edf

Ann Voskamp

Jos kaipaan tukevaa ravintoa, sanoja täynnä armoa ja lempeyttä, suuntaan Annin kirjoitusten pariin. Eikä postauksia useinkaan pysty pureskelemaan yhdellä luvulla. Niiden täysiin virkkeisiin, merkityksiä täynnä oleviin teksteihin on melkein pakko palata myöhemmin, sillä sanoja on tarpeen sulatella ja sisäistää ajan kanssa. Ja vaikka en mikään englannin supertaitaja olekaan, niin en lakkaa ihmettelemästä minkälaista kieltä Ann kirjoittaa: niin kaunista, monipuolista ja oivaltavaa!

Rakkain Annin teksteistä on pohdiskelu siitä, kuinka meidän on tarkoitettu elämään toinen toistemme kanssa, syvässä yhteydessä toisiimme: Cure for lust of a good image when your family isn’t really who you think.

// Heini

Kolmena peräkkäisenä perjantaina jaamme teille omia suosikkejamme blogimaailman syövereistä. Jaa ihmeessä kommentteihin omat blogisuosikkisi, tutustuisimme mielellämme uusiin lukemisen arvoisiin blogeihin!

Mitä luin viimeksi

Aiempina vuosina olen lukenut blogeja paljonkin. Nykyään vilkuilen suurinta osaa lähinnä satunnaisesti, eikä minulla ole seurannassa yhtään blogia, jonka pariin palaisin päivittäin, tai edes viikoittain. Monissa aiemmin seuraamissani blogeissa sisältö keskittyy nykyisin lähinnä erilaisiin yhteistyöpostauksiin, eikä sellainen jaksa pidemmän päälle kiinnostaa. Paljon hyvääkin blogosfääristä toki löytyy, tässä kaksi suosikkiblogiani:

Sivulauseita

Kirjailija Helmi Kekkosen blogi on täynnä kauniisti aseteltuja sanoja ja loppuun asti mietittyjä lauseita. Rakastan blogin tunnelmaa ja samaistun kirjoittajan kokemuksiin äitiydestä ja lapsiperheen kipeästä ja kepeästä elämästä. Tämä blogi on minulle tarvitsemani taidepläjäys arjen keskellä. PS. Jos et ole vielä tutustunut Helmi Kekkosen tuotantoon, suosittelen lukemaan teoksen Vieraat.

Missä olet Laura?

Tarinoita, kertomuksia, kokemuksia, ja kaikki niin kauniisti ja huolellisesti kirjoitettuna, ettei voi kuin ihailla. Blogia kirjoittaa viestinnän ammattilainen, mikä kyllä näkyy tekstin taitavuudessa. Kirjoittaja on yhtä aikaa uskomattoman luova ja ehdottoman rohkea. Kerronta on aitoa ja rehellistä, tämä blogi on todellista soul foodia parhaimmillaan.

Haikan

Näiden suosikkieni lisäksi kaipaan välillä myös toisenlaista sisältöä: kevyttä, helppoa ja tiettyyn aiheeseen liittyvää luettavaa. Useinkaan en jaksa keskittyä pitkiin ja monimutkaisia ajatuksia sisältäviin teksteihin, vaan silmäilen mieluummin jotain helppoa, inspiroivaa ja vain vähän aikaa vievää.

Vuosien varrella eniten olen selaillut blogeja etsien uusia ruokaohjeita. Tähän minulla on muutama vakiopaikka, joista löytyviä reseptejä olen lainaillut usein, eikä kertaakaan ole tarvinnut pettyä. Jos etsit takuuvarmoja herkkuja niin suosittelen suuntaamaan johonkin näistä: Liemessä, Suolaa ja hunajaa, Vatsasekaisin kilinkolin, ja Viimeistä murua myöten.

Toisinaan iskee sisustuspuuska, ja oman kodin tutut nurkat kyllästyttävät. Joka kerta puuskan yllättäessä ei kuitenkaan ole mahdollista, tai edes järkevää laittaa koko sisustusta kerralla uusiksi. Arvostankin tosi paljon blogeja, joissa sisustusta tehdään pienin taloudellisin panostuksin ja kekseliäin ratkaisuin, eikä ainoastaan kalliita merkkihuonekaluja ostellen. Inspiraatiota omaan kotiin löydän näistä: Marulla, Pilkkeitä ja Pihkala.

// Anna

Kolmena peräkkäisenä perjantaina jaamme teille omia suosikkejamme blogimaailman syövereistä. Jaa ihmeessä kommentteihin omat blogisuosikkisi, tutustuisimme mielellämme uusiin lukemisen arvoisiin blogeihin!

Ei pelkkää pintaa

Blogisuosikikseni pääsee yleensä kirjallisten ansioiden vuoksi, ei niinkään blogin visuaalisten seikkojen takia. Mielestäni blogissa kuin blogissa tärkeintä on aina laadukkaat (ja hyvin kirjoitetut!) tekstit, ja kauniit kuvat ovat vain kiva lisä. Valitettavan moni blogi on pudonnut lukulistaltani sisällön ohentuessa pelkiksi tuote-esittelyiksi, tai ihan vain viimeistelemättömän kielen vuoksi. Nämä kolme lempiblogiani ilahduttavat arkeani kerta toisensa jälkeen laadukkaalla sisällöllä ja hyvin kirjoitetuilla teksteillä. Arvostan bloggaajia, jotka jaksavat panostaa kuvien lisäksi myös kieleen!

Juliaihminen

Löysin Juliaihmisen joulukuussa 2016, kun eksyin eräästä toisesta blogista lukemaan Hauska fakta -joulukalenteria. Parin vuoden aikana tästä blogista on tullut ihan ehdoton suosikkini. Juliaihminen poikkeaa monin tavoin suurimmasta osasta seuraamiani blogeja, mutta juuri siksi se onkin niin kiinnostava. Blogia kirjoittaa vapaa toimittaja Julia Thurén, jonka kirjoitustyyli on hyvin vapaata, leikittelevää ja itseironista. Samanlaista itseironiaa ja sarkasmia osaa teksteissään onnistuneesti viljellä vain harva. Ihailen myös sitä, kuinka suoraan ja avoimesti blogin kirjoittaja kertoo omia mielipiteitään, vaikkei hän ole itsekään läheskään aina varma onko mielipide lopullinen. Välillä tällainen avoimuus tuntuu hirvittävältä, blogimaailma kun on joskus melko julmakin, mutta jotenkin ihmeellisesti Juliaihminen on säästynyt suuremmilta kohuilta ja se on hyvä se.

Viimeisen reilun vuoden aikana Julia Thurén on noussut niinsanotusti ”pinnalle” hänen alettuaan kirjoittaa blogissa hyvin avoimesti ja perusteellisesti sekä omista raha-asioistaan että rahasta, sijoittamisesta ja säästämisestä yleensäkin. Syyskuussa häneltä ilmestyikin rahaa, säästämistä ja sijoittamista käsittelevä Kaikki rahasta –kirja, jonka tietysti varasin kirjastosta heti kun se oli mahdollista. Jos suosikkibloggaajani kirjoittaa kirjan, onhan se luettava, vaikka aihe tuntuikin vähän kaukaiselta. Thurén kirjoittaa kuitenkin raha-asioista niin selkeästi ja ymmärrettävästi, että kirjaa oli todella miellyttävää lukea. Erityisesti pidin kirjaan kootuista tavallisten ihmisten tarinoista ja kommenteista heidän omaan rahankäyttöönsä liittyen. Suosittelen kirjaa, vaikka muuten kiertäisitkin kaikki aiheeseen liittyvät opukset mahdollisimman kaukaa!

19.10.vol3.jpg

Homevialaura

Olen tainnut täällä blogissakin jo useampaan kertaan mainita, että en ole kummoinen sisustaja. Tai siis, en sisusta enkä ole kovin kiinnostunut sisustamisesta. Siitä syystä en myöskään lue sisustusblogeja, yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Homevialaurablogia seuraan, sillä kirjoittaja Laura Tirkkonen käsittelee kotiin, asumiseen ja kuluttamiseen liittyviä teemoja kiihkoilematta, perusteellisesti ja pintaa syvemmältä. Blogissa on nostettu  esille monia mielenkiintoisia ja ajankohtaisia aiheita, kuten vastuullinen kuluttaminen ja elämäntapa, muovin käytön vähentäminen tai kodin säilytysratkaisut (kenenpä sielu ei lepäisi noin täydellisesti järjestettyjä kaappeja katsellessa?). Tämä sisustusblogi ei ole vain kiiltävää pintaa ja viimeisimpien hankintojen esittelyä, vaan taustalta välittyy (ainakin minulle) pyrkimys ekologisesti kestävään elämäntapaan. Arvostan myös sitä, että blogin kirjoittaja selvästi tiedostaa asemansa mielipidevaikuttajana ja käyttää sitä taitavasti esimerkiksi kestävien kulutusvalintojen esillä pitämiseen. Blogin ydin kiteytyy mielestäni osuvasti tässä kuvauksen lauseessa: ”enemmän kuin sohvatyynyjä pöyhinkin ajatuksia”.

Lamulatar

Tunnen Lamulatar-blogin kirjoittajan Hannan oikeassa elämässä, mutten ollut koskaan tiennyt hänen osaavan kirjoittaa niin hyvin kuin mitä kesällä perustettu blogi on osoittanut. Soisin ehdottomasti tämän melko tuoreen blogin saavan paljon lisää lukijoita. Tekstit käsittelevät arkielämän sattumuksia ja kohtaamisia, joista Hannalla on taito kirjoittaa elävästi ja oivaltavasti. Ihailen hänen kykyään käyttää sanoja ja monta kertaa olen huokaillut, kuinka ihanasti muotoiltuja lauseita tekstit ovat pullollaan! Lempitekstini blogissa on ehdottomasti tämä Pentik- ja Market-vaimon vertailu.

// Suvi

Tänään sekä kahtena tulevana perjantaina jaamme teille omia suosikkejamme blogimaailman syövereistä. Jaa ihmeessä kommentteihin omat blogisuosikkisi, tutustuisimme mielellämme uusiin lukemisen arvoisiin blogeihin!