Arjesta: rauhaa ja ravintoa

Tämä postaus päättää perjantaisarjamme, jossa olemme nostaneet esiin arkea ilahduttavia asioita, oivalluksia tai tapoja. Viimeisenä arjestaan kertoo Virpi, joka asuu perheensä kanssa vakituisesti Tansanian Arushassa. Siellä hän työskentelee kehitysyhteistyötehtävissä erityisesti tyttöjen ja naisten seksuaaliterveyden parissa. Tämän syksyn perhe on kuitenkin viettänyt Suomessa. 

***

1. Itsepalvelukassat.

Sanotaan, että itsepalvelukassat ovat epärehellisen unelma. Mutta niin ne ovat kyllä introvertinkin. Kun saapuu yltiösosiaalisesta tervehdys- ja kuulumisten vaihtokulttuurista Suomeen, kohtaa itsepalvelukassoilla toteutuneen toiveen. Voin tehdä ostokset omassa tahdissani ja rauhassani ja vielä maksaakin ilman, että minun tarvitsee välttämättä kohdata ketään! Tämä sopii erakkofiilispäiviin. Samaan sarjaan kuuluu tietysti omatoimikirjasto. Oi maamme Suomi, jossa luotetaan ihmisten rehellisyyteen ja kunnollisuuteen.

2. Kyllä, tällä hetkellä arkea ilahduttaa ruoka!

En tarkoita nyt pelkästään erilaisia juusto- ja glögivalikoimia (, joista niistäkin saan kyllä ihan hurjat kicksit juuri nyt) vaan sitä, että voin ostaa kaupasta turvallisesti tuotettua, tarkoin säädöksin tuotettua ravintoa. Tiedän, mitä syön, voin tarkistaa sen tarkoin kirjatusta ravinto- ja pakkauselosteesta. Lisäksi voin vieläpä olla aika varma siitä, että syömäni ei ole terveydelle vaarallista eikä sisällä esimerkiksi myrkyllisiä torjunta-aineita tai liiallista määrää fluoridia, jonka liikasaantia pyritään vuoristoisilla seuduilla asuessa välttämään. Ja miten ihanaa onkaan, että lapseni saavat syödä joka päivä lämpimän ja terveellisen ruoan koulussa. Vaikka illalla harrastusmenot ja arjen voimattomuus ottaisivat vallan ja tarjolla olisi muiden äitien ja isien laittamaa ruokaa, tiedän, että he ovat syöneet ainakin kerran päivässä monipuolisesti.

8.11

3. Juotava, paineistettu, sopivan lämpöinen hanavesi.

Arvostan suuresti sitä, kun saan huljauttaa juoksevan veden alla salaatin lehdet ja tomaatit. Tai avata suuni suihkussa pelkäämättä parasiitteja! Toinen ilahduttava asia on se, kun vettä tulee paineella. Meillä on Tansaniassa vakiintunut sananparsi kuvaamaan veden painetta: monenko kynän verran tänään tulee vettä? Suomessa nautin siitä, kun pesuaineet saa helposti pois hiuksista. Veden lämpötila on myös helposti säädettävissä, mikä lisää suihkussakäymisen iloa!

4. Tasa-arvo.

Miten hienoa on, että jyväskyläläisten koululaisten hampaita tulee koululle hoitamaan Suupirssi. Jokaisella koululaisella on sama oikeus laadukkaaseen suunhoitoon riippumatta varallisuustasosta tai vanhempien aktiivisuudesta. Kunpa aina muistaisimme, miten erityistä ja harvinaista tämä onkaan globaalisti tarkasteltuna. Ei muuten haittaa myöskään se, että vanhempien ei tarvitse lähteä kesken työpäivän viemään lapsia hammashoitolaan! Kerrassaan upea systeemi! Voisin jatkaa kouluterveydenhoidosta ja ylipäätään oikeudesta koulunkäyntiin loputtomiin. Vähättelemättä monia taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia, joita Suomessakin on, arvostan silti paljon sitä, että riippumatta sosiaaliluokasta lapset käyvät samoissa kouluissa ja päiväkodeissa. Ilmainen koulutus aina yliopistotasolle tarjoaa suhteellisen tasapuoliset mahdollisuudet kaikille.

Arjesta: tanssia ja tunnelmaa

Tämä postaus jatkaa perjantaista sarjaa, jossa nostamme esiin arkea ilahduttavia asioita, oivalluksia tai tapoja. Olemme pyytäneet samasta aiheesta postaukset myös kolmelta lukijaltamme, joiden vakituinen koti on ulkomailla!

1. Oman lajin löytäminen

Jatkoin tänä syksynä tanssiharrastustani vuoden tauon jälkeen, ja voi kuinka paljon iloa se on tuonut arkeeni! On tehnyt liikunnalliselle itsetunnolleni hyvää löytää harrastus, jossa en mieti, mitä muut ajattelevat, kuinka hyvin osaan tai miltä näytän. En edes pysty miettimään mitään, sillä kaikki ajatusenergia menee askelten pohtimiseen. On mahtavaa, että tärkeintä ei ole se, kuinka hyvin osaan tai kuinka nopeasti opin koreografian. Tärkeintä on, että tanssiminen on hauskaa. Kerran viikossa tunnin ajan saan vain nauttia rytmistä ja unohtaa itseni ja muut.

edf

2. Aamupala kynttilänvalossa

Tänä syksynä aamujen alkaessa hämärtyä muistin lukeneeni joskus jutun eräästä julkkiksesta, jolla on tapana syödä aamiaisensa kynttilänvalossa. Ajattelin kokeilla, voisiko tuo pieni panostus tehdä aikaisista aamuista lempeämpiä. Totta se on: on huomattavasti lempeämpää heräillä hitaasti kynttilän lepattavan liekin äärellä kuin kirkkaan kattolampun valokeilassa. Joinain aamuna saatan höystää kynttilänvaloa vielä rauhallisella musiikilla. Rauhallista valoa luova kynttilä ja lempeät sävelet tekevät kotikeittiössä nautitusta kaurapuuroaamiaisestakin hieman erityisemmän, ja rauhallinen aamuhetki antaa hyvän suunnan koko tulevalle päivälle.

3. Satokauden satsumat

On hassua, kuinka sitrushedelmien tuoksusta tulee minulle niin vahvasti joulu mieleen. Luulen sen johtuvan siitä, että ne ovat aina parhaimmillaan joulun alla ja yhdistän niiden tuoksun mielessäni hyvin vahvasti joulun odotukseen ja joulunaikaan. Minulle satsumien ja klementiinien tulo kauppoihin tarkoittaa, että joulutunnelmoinnin saa aloittaa. Onhan satsuma myös äärettömän kätevä välipala jo pakkauksensakin ansiosta, paljon kätevämpi kuin vaikka omena! Nyt niitä saa vielä niin edullisestikin. Taidankin käydä tänään hakemassa lähikaupasta taas yhden pussillisen.

// Suvi

Arjesta: kirjoja, kahvia ja kiviä

Tämä postaus jatkaa perjantaista sarjaamme, jossa nostamme esiin arkea ilahduttavia asioita, oivalluksia tai tapoja. Tällä kertaa arjestaan kertoo Sofia, joka asuu ja työskentelee Thaimaassa Bangkokin suurkaupungin sykkeessä miehensä ja kolmen poikansa kanssa. Sofia on ammatiltaan erityisopettaja ja hän työskentelee tällä hetkellä lähetystehtävissä.

***

1. Suomenkieliset kirjat

Kun koko päivän toimii jollain muulla kuin omalla äidinkielellään, on ihana sukeltaa kirjaan, jonka kielen ja vivahteet ymmärtää ilman suuria ponnisteluja. Ilman, että täytyy varmistella, kysellä tai arvella. Varsinkin suomalaisten romaanikirjailijoiden kautta pääsee tuttuun suomalaiseen mielenmaisemaan; siihen, johon on syntynyt ja kasvanut ja jota maailmalla ollessa aina välillä kaipaa. Kirjahyllyssäni voin onneksi säilyttää palan Suomea.

2. Mieheni valmistama mutteripannulatte

Minähän en juo kahvia. Paitsi mieheni valmistamaa mutteripannulattea. Kahvilassa tarjoiltava kahvi tai tavallinen pannukahvi on minun makuuni liian vahvaa ja kitkerää. Mutta se arjen hetki, kun saan istahtaa luvan kanssa hetkeksi alas, kädessäni kuuma, mieto, maitoinen latte – juuri sellainen, josta pidän – tuntuu hemmottelulta ja voimauttavalta. Sen jälkeen on hyvä jatkaa päivän puuhia.

sofia

3. Pienet rakkauden osoitukset

Hetkittäin tuntuu, että rakkaus on kaukana tästä talosta. Lapset kiukuttelevat, ja itse sorrun vajoamaan samalle tasolle uhmaikäisen kanssa. Toisessa hetkessä taas saan huolella valitun luonnonkukkakimpun, maailman hienoimman kiven, kepin tai aarteena säilytetyn karkkipaperin osoituksena hellyyttävästä rakkaudesta. Näiden pienten ihmisten pienet rakkauden osoitukset ilahduttavat ja muistuttavat, kuinka kiitollinen saan heistä olla ja kuinka pienillä teoilla voi antaa toiselle hyvän mielen.

Matkalla merkitykseen: läsnäolo

Päätimme kaikki lähteä Annan tapaan ja mukaan Matkalle merkitykseen. Emme tiedä, mitä matka tuo vielä tullessaan, mutta tämän lukuvuoden aikana pohdimme asiaa kukin ainakin kahden tekstin verran.

Haluan olla rauhassa siellä missä olen, miettimättä mennyttä ja murehtimatta tulevaa. Haluan, että voin pysähtyä kuhunkin hetkeen ilman paineita ja stressiä tekemättömistä töistä, keskittyen kulloinkin vierelläni olevaan ihmiseen tai käsillä olevaan asiaan. Haluan olla paikalla sekä fyysisesti että henkisesti.

Läsnäolohan tarkoittaa, että olemme fyysisesti paikalla, ja sen vastakohta on poissaolo. Läsnäoloon liittyy se paradoksi, että voimme olla fyysisesti läsnä ja silti henkisesti poissa. Haluan ehdottomasti ihmissuhteissani pyrkiä olemaan ennemmin läsnäoleva kuin poissaoleva. Toivon voivani läsnäolollani viestiä, etten olisi sillä hetkellä missään muualla mieluummin kuin juuri siinä hetkessä sen ihmisen kanssa. Uskon, että läsnäolo on tärkeää niin ihmissuhteissa kuin yksin ollessani. Muille läsnäolo viestii, että hetket heidän kanssaan ovat merkityksellisiä ja minulle arvokkaita. Yksin ollessani taas läsnäolo tekee latautumisen hetkistä tehokkaampia: jos olen oikeasti läsnä siinä mitä teen, jo muutaman minuutin yksin vietetty hetki riittää.

21.10.kuva1

Olen pohtinut konkreettisia askelia, joiden avulla yritän tehdä läsnäolemisesta itselleni helpompaa. Jaan teille kolme kätevää keinoa.

Haluan järjestää elämäni niin, että asioiden hoitamiselle on selkeä, suunniteltu ajankohta. Minun kohdallani yksi suurimmista esteistä läsnäololle on se, että ajatukseni karkaavat joko eilisen päivän pohtimiseen tai seuraavan suunnitteluun, useimmiten jälkimmäiseen. Olenkin alkanut tehdä joka viikko itselleni lukujärjestyksen. Mietin viikon aluksi, mitä asioita haluan saada hoidetuksi viikon aikana ja suunnittelen, milloin teen ne. Näin minun ei tarvitse muiden kanssa ollessani (tai yksin kirjaa lukiessani) pyörittää päässäni hoitamattomia hommia, kun tiedän, että olen päättänyt niille kaikille oman hetken.

21.10.kuva2.jpg

Haluan jättää puhelimen rauhaan ollessani muiden ihmisten kanssa ja keskittyä fyysisesti ympärilläni oleviin sen sijaan että katoaisin somen kautta toisiin maailmoihin. Aamukahvilla-blogin Henriikka kirjoitti keväällä somesääntöjä pohtiessaan oivaltavasti, kuinka some on toinen paikka. Kun avaamme puhelimen, siirrymme ajatuksissamme toiseen paikkaan, vaikka fyysisesti istummekin edelleen siinä samassa sohvannurkassa ystäviemme ympäröimänä.

Pyrin parhaani mukaan keskittymään keskusteluun ja yritän välttää harhautumasta omiin ajatuksiini tai kuuntelemasta muita keskusteluja. Tilanteissa, joissa ympärillä on paljon ihmisiä ja samassa tilassa käydään muitakin keskusteluja, harhaudun helposti kesken kaiken kuuntelemaan vieruskaverien juttua, mikä ei tietenkään ole kohteliasta eikä oikein keskustelukumppania kohtaan. Yritän parhaani mukaan sulkea korvani muiden jutuilta ja keskittyä siihen keskusteluun, jossa itse olen mukana.

Läsnäolo viestii läheisilleni, että arvostan heidän aikaansa, seuraansa ja ajatuksiaan. Läsnäolo tuo rauhaa, levollisuutta ja merkityksellisyyttä sekä itselleni että muille.

// Suvi

Arjesta: Kolme kovaa

Tämä postaus jatkaa perjantaista sarjaa, jossa nostamme esiin arkea ilahduttavia asioita, oivalluksia tai tapoja. Olemme pyytäneet samasta aiheesta postaukset myös kolmelta lukijaltamme, joiden vakituinen koti on ulkomailla!

***

1. Kuntoilutauon päätös

Kun tulin ensimmäistä kertaa raskaaksi, pistin kuntosalikortin hyllylle jäätävän raskauspahoinvoinnin vuoksi. Ja siellä hyllyllä se on saanut pölyttyäkin viimeiset kymmenen vuotta. Nyt kuitenkin päätin vihdoin ryhdistäytyä ja marssin vanhalle tutulle kuntosalille uusimaan jäsenyyteni. Kehonkoostumusmittauksen tuloksissa ei ole kehumista, eikä metabolinen ikä mairittele, joten nyt juoksumatto rullaamaan ja puntit tutisemaan!

2. Kirjaston lehtilukusali

Kaupungin keskustassa asuessa olen nauttinut ihan älyttömästi vieressä sijaitsevan pääkirjaston hyvinvarustellusta lehtilukusalista. Sieltä löytyy valtava määrä hyviä lehtiä, eikä lukijoita ole yhtenäkään iltana ollut kourallista enempää. Mikäs sen mukavampaa, kuin istua keinutuolissa hyvän lehden parissa kirjaston rauhallisessa tunnelmassa.

kirsikkahillo

3. Kirsikkahillo

Rakastuin vaihto-oppilasvuoteni aikana moneenkin ranskalaiseen asiaan, yhtenä niistä Bonne Maman kirsikkahilloon. Aiemmin tätä herkkua piti hamstrata reissuilta, ja pyytää kavereita tuomaan Stockalta, joten ihastus on ollut suuri huomatessani hillon rantautuneen myös kotikaupunkini kaupan hyllylle. Siivu hyvää, vaaleaa leipää, palanen brie-juustoa, ja nokare kirsikkahilloa, siinä on syksyinen herkku vailla vertaa. Ja pakko vinkata muuten näin joulun lähestyessä, että jos et jaksa itse väsätä hilloa tällä ohjeella (vaikka todellakin suosittelen kokeilemaan!), on saman merkin viikunahillo myös yksi parhaista.

//Anna

Arjesta: kukkia ja kävelyjä

Tämä postaus jatkaa perjantaista sarjaamme, jossa nostamme esiin arkea ilahduttavia asioita, oivalluksia tai tapoja. Tällä kertaa arjestaan kertoo Johanna, joka asuu Belgiassa Brysselin liepeillä miehensä ja 17-vuotiaan tyttärensä kanssa. Loimaalta kotoisin oleva Johanna on työskennellyt opettajana CTS:ssa vuodesta 2006. Tänä syksynä hän aloitti lisäksi osa-aikaisena uskonnonopettajana paikallisessa lukiossa.

***

1. Leikkokukat maljakossa

On uskomatonta, miten paljon tuoreet kukat piristävät arjessa. Leikkokukkien voimavaikutus perustuu ainakin välillä siihen, että huomio kiinnittyy niihin ja ympäröivä satunnainen sotku ei häiritse ihan niin paljon. Tämä tunnustus taitaa nyt hiukan kieliä siitä, että meillä siivous on siirtynyt prioriteettilistalla vähän liian usein sinne saavuttamattomaan loppupäähän. Normiviikkona mukaani tarttuu ruokakaupasta muutaman euron hintainen yhden kukkasortin nippu, mitä kauteen sopivaa siinä sitten onkaan. Kun ehdin panostaa vähän enemmän, saatan koukata kukkakaupan kautta. Silloinkin useimmiten valitsen muutamia yksittäisiä kukkia, oksia ja jotakin vihreää, joista kokoan kotiin tullessa omanlaiseni asetelman. Tykkään sekä tekemisestä että myös lopputuloksesta paljon enemmän kuin valmiista leikkokukkakimpuista, joiden hinta-laatusuhdekin on yleensä hiukan vinksallaan. Win-win -tilanne siis.

11.10.Johanna

2. Teen juonti

Tee on kyllä varsinainen elämäni eliksiiri! En yhtään ihmettele, että englantilaiset tarjoavat joka tilanteeseen ratkaisuksi kupillista teetä. Höyryävä kuppi kädessä on ihana pysähtyä hetkeksi vain olemaan paikallaan ja nollaamaan ajatukset. Se on parhaimmillaan sellainen melkein-mini-loma keskellä arjen kiirettä. Viime aikoina kahden työn ja opiskelun välissä tasapainoillessa teenjuonnin ja sen myötä päivittäisten pysähtymisten merkitys on korostunut entisestään. Juon erilaisia teelaatuja laidasta laitaan. Kaikki muu kelpaa ja maistuu paitsi keltainen Lipton. Se on tee, joka mielestäni pitäisi asettaa myyntikieltoon, koska siitä tulee lähinnä vain ärtynyt olo.

11.10.Johanna2

3. Kävelylenkit

Kävelylenkki toimii aina. Parhaimmillaan raikas ilma ja hyvät maisemat tuovat ekstraa liikuntaefektin lisäksi. Kotiin palatessa on aina tyytyväinen olo kun tuli lähdettyä. Melkein jokaisella lenkillä mietin, miten onnekkaita olemme olleet tämän nykyisen asuinpaikan suhteen. Kaupunki on lähellä, mutta samalla tässä lähimaastossa on mainiot lenkkimaisemat ja monta erilaista mahdollisuutta valita reittejä sen mukaan, miltä sattuu tuntumaan.

Lämpöä aamuun

“Voi kun tässä talossa saisi edes joskus nukkua!”, huokaan turhautuneena. Viime yönä ainakin kolme meistä on vaihtanut nukkumapaikkaa kesken unien, on pyöritty levottomasti, kiskottu peittoa ja taisteltu tyynystä. Päivä on hädintuskin päässyt alkuun ja minä olen jo väsynyt ja kiukkuinen. Viimeisten vuosien valvotut yöt vaativat veronsa, peilistä katsovat vastaan sumuiset silmät ja kireät leukaperät.

varpu

Unen jäljiltä pehmoiset ja pörröiset lapset venyttelevät makeasti peittojensa alla ja siinä samassa sydämeni heltyy. Jätän sen, mitä olen tekemässä, hiivin hipsuttelemaan ja syöksyn suukottelemaan. Kutitan hellästi kerälle kiertynyttä kuopusta ja silitän esikoisen sekaista tukkaa.

Aamulla jaettu läheisyys ja korvaan kuiskatut suloiset sanat varustavat kohtaamaan tulevan päivän ja muistuttavat, että olemme yhdessä, vaikka arjessa kukin tahoillamme. Levottomista öistä huolimatta en vaihtaisi näitä aamuja mihinkään.

//Anna