Luukku 21: Lukuvinkkejä lomalle

Tänä vuonna olen lukenut enemmän kuin muutamana menneenä vuonna yhteensä. Yhtäkkiä olen taas muistanut, kuinka paljon lukemisesta pidänkään. Ja viimein minä, joka lapsena ja nuorena olin oikea lukutoukka, myönnän reilusti harrastavani lukemista ja kirjapiireilyä.

Haluaisitko sinäkin  tarttua tarinaan ja antaa sen viedä? Kirjoitin listaksi muutaman helposti lähestyttävän kirjan – toivottavasti niistä löytyy joku sinulle sopiva.

  • Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe (Voi kun tykkäsin tästä, upeasti rakennettu tarina.)
  • Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät (Yksi harvoja Finlandian voittaneita, jonka mäkin oon lukenut. Kannatti!)
  • Rainbow Rowell: Eleanor & Park (Kirjastossa tämä on nuorten osastolla, mutta se ei haittaa mitään: niin hyvin ja kuvaavasti kirjoitettu tarina kahdesta teinistä ja heidän kohtaamisestaan.)
  • Linda Olsson: Sisar talossani (Mun lempikirjailija[n uusin] ei petä.)
  • Erica Bauermeister: Elämän lempeät maut (Tämän vuoden ihan ensimmäinen lukemani kirja on pullollaan herkkuja, mutta olo jää silti kevyeksi. Sopii erityisen hyvin luettavaksi yhdellä kulauksella heti päiväkahvin jälkeen.)
  • Liane Moriarty: Hyvä aviomies (Koukuttava, melko viihteellinen tarina. Tämän kirjailin lempparinani pysyy kuitenkin Nainen joka unohti.)
  • Jojo Moyes: Ne jotka ymmärtävät kauneutta (Jos haluat luettavaksi hyvin kirjoitetun, kepeähkön ja useampana iltana jatkuvan tarttuvan tarinan, tämä voi olla sinun.)
  • Yaa Gyasi: Matkalla kotiin (Yksi vuoden vaikuttavimmista lukemistani kirjoista. Tarina alkaa 1700-luvun Ghanasta ja orjakaupasta, päättyy seitsemän sukupolvea myöhemmin kahdella mantereella. Herättää ajatuksia, särkee sydäntä, synnyttää kiitollisuutta.)
  • Rupi Kaur: milk & honey (Ulkoasultaan kaunis, sisällöltään koskettava englanninkielinen runokirja, jossa kerta toisensa jälkeen tavoitetaan vähillä sanoilla aika paljon.)

Ja jos et vielä ole ehtinyt lukea Suvin aiemmin vinkkaamia kirjoja, niin ne löytyvät edelleen Kiisselinkeitto-postauksesta!

PS. Täälläkin päässä otetaan ilolla vastaan kirjasuosituksia!

Joulukalenterin luukuista avautuu ideoita ja inspiraatiota joulun odotukseen. Kaikki joulukalenterin postaukset löydät tunnisteella #meidänjoulu. 

Luukku 21: Lukuvinkkejä lomalle

Luukku 13: Joulu elokuvissa

Joulun vietossa tärkeässä roolissa ovat perinteet. Aika monilla meistä löytyy muiden perinteiden lisäksi jokin enemmän tai vähemmän jouluinen elokuva (tai useampi), jonka katsominen virittelee ajatukset joulun tuntuun. Kuten kaikissa perinteissä, tuttuus tuo tunnelmaa. Vanhat tutut elokuvat loihtivat esiin jouluisen tunnelman, vaikka tosielämässä lunta olisikin tulvillaan vain oma stressaantunut pääkoppa.

Joskus perinteitä on kuitenkin syytä hieman muokata. Jos olet kyllästynyt omiin perinteisiin joulufilmeihisi, ja Lumiukko tuntuu jo vähän nähdyltä, tässä muutama jouluelokuvasuositus jaettuna kolmeen (viralliseen) kategoriaan.

1. Huumoria ja romantiikkaa

  • Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu! (2016): hulvattoman hauska kohellusseikkailu, jonka huumori sopii sekä lapsille että aikuisille. Tämä elokuva on täynnä kaunista jouluista Helsinkiä.
  • Rakkautta vain (Love Actually, 2003): romantiikkaa + brittinäyttelijöitä + jouluinen Lontoo = I love it!
tatu_ja_patu(Kuva: www.msfilmfestival.fi )

2. Ensimmäinen joulu

Matka Betlehemiin (The Nativity Story, 2006): Kaunis elokuva ensimmäisen joulun tapahtumista.

nativity_story(Kuva:  www.amazon.com)

3. Nostalgiapärinää

  • Yksin kotona 1 (Home Alone, 1990): en voi uskoa, että tämä elokuva on samanikäinen kuin minä! Lapsuuden klassikko, joka nauratti aikanaan vuosittain. Naurattaa vähän vieläkin.
  • Joulupukki ja noitarumpu (1996): Nyt vasta tajusin kaikkien näiden vuosien ja katselukertojen jälkeen, että tunnuslaulussa lauletaan ”joulupukin töissä” eikä ”joulupukin reessä”. Mauri Kunnaksen ihana kuvitus toimii edelleen!

joulupukki_noitarumpu

(Kuva: www.maurikunnas.net)

 

Joulukalenterin luukuista avautuu ideoita ja inspiraatiota joulun odotukseen. Kaikki joulukalenterin postaukset löydät tunnisteella #meidänjoulu. 

 

Luukku 13: Joulu elokuvissa

Luukku 6: Runojoulukalenteri

Olen pienestä tytöstä asti lukenut runoja. Niissä minua yhä vain edelleen viehättää sama juttu kuin lapsena: miten muutamaan säkeeseen voikin vangita niin paljon? Välillä on kuin koko tämän hetkinen maailmani olisi kuvattu parilla, huolella valitulla sanalla. Toisinaan taas runot maalaavat esiin maailmaa, jota en muutoin olisi huomannutkaan.

Tämän joulukuun alun yksi parhaimmista jutuista on ollut Elina Salmisen joulukalenteri, jonka hän on tehnyt podcastin muotoon. Joka päivä Elina lukee kirjoittamansa runon ja kertoo ajatuksia runonsa taustalta. Paitsi että olen aina pitänyt Elinan runoista ja lukenut hänen kirjoittamia runokirjoja uudestaan ja uudestaan, on niin mielenkiintoista kuulla tilanteista ja ajatuksista, joista runot ovat syntyneet.

Luukut voi halutessaan kuunnella vaikka kaikki yhteen menoon. Itse nautiskelen luukuista yksi kerrallaan aamuhämärässä, kynttilän valossa, kahvikuppi kourassa. Ellen sitten napsauta podcastia päälle jo torkutusten välissä…

Lempeää itsenäisyyspäivää luukun 6 sanoin!

*****

Tämä on minun maani

tämä minun harmaa taivaani

nämä ovat minun metsiäni

ja tässä on minun mereni

 

ja minun onneni lepää siinä

että näiden kehysten läpi

olen saanut katsella maailmaa

ja opetella tuntemaan

mitä kaikkea tarkoittaakaan vapaus

Elina Salminen

IMG_20170106_125752_823

Joulukalenterin luukuista avautuu ideoita ja inspiraatiota joulun odotukseen. Kaikki joulukalenterin postaukset löydät tunnisteella #meidänjoulu. 

Luukku 6: Runojoulukalenteri

Luukku 4: Kauneimmat joululaulut

Ensikosketukseni Kauneimpiin joululauluihin sain lukioikäisenä, kun puhallinorkesterillamme oli parin tunnin säestysurakka paikallisen kirkon joululaulutilaisuudessa. Jyväskylään muutettuani Kauneimmat joululaulut on muodostunut jokavuotiseksi perinteeksi ja viimeisten kahdeksan vuoden ajan olen istunut jonkin kirkon penkissä lauluvihko kädessäni joka vuosi yhtä lukuunottamatta.

En tiedä, mikä yhteisessä lauluhetkessä eniten viehättää. Sekö, että jokainen osallistuu äänellään, ja vaikka se oma ääni yksinään olisikin lähempänä variksen raakkumista kuin kellojen tiukkumista, yhteen kietoutuessaan kaikki äänet muodostavat kuitenkin kauniin kuoron. Vai se, että saa hetkeksi jättää joulunaluskiireet, istahtaa kirkon penkkiin ja antaa joulun sanoman vallata mielensä.

Jyväskylässä Kauneimpia joululauluja lauletaan tänäkin jouluna kymmenissä eri tilaisuuksissa. Sopisiko sulle parhaiten kauneimmat joululaulut:

tunnelmallisessa riihikirkossa

groovaten

kylätalolla (vielä ehdit!)

englanniksi

opiskelijaporukalla vai

kuvankauniissa puukirkossa?

Kerää koko sarja tai valitse mieluisesi. Samalla voit olla mukana tukemassa kehitysmaiden syrjäytymisvaarassa olevien nuorten parissa tehtävää työtä.

Joulukalenterin luukuista avautuu ideoita ja inspiraatiota joulun odotukseen. Kaikki joulukalenterin postaukset löydät tunnisteella #meidänjoulu. 

 

Luukku 4: Kauneimmat joululaulut

Luukku 1: Joulu(u)n sävelin

Joulu saapuu varmimmin tuttujen sävelten siivittämänä. On aika lisätä taas Jouluradio kirjanmerkkeihin, kaivaa esiin Spotifyyn vuosien varrella kootut joulusoittolistat ja varmasti joku vielä kaivelee hyllystään ne vanhat tutut joulukasetitkin.

Tänä vuonna, kuten monena aiempanakin vuonna, olin päättänyt, että joululaulujen kuuntelun saa aloittaa vasta joulukuun ensimmäisenä päivänä. Taisin pyörtää päätökseni hetkeksi marraskuun puolivälin tienoilla, mutta sen jälkeen olen hillinnyt itseni ja säästellyt kanssa-asujaani jouluyliannostukselta. Tähän asti. 

Vaikka Spotify onkin loistava keksintö, ei se silti vedä vertoja livenä nautitulle joulumusiikille. Yksi tärkeimmistä jouluperinteistäni onkin käydä ainakin yhdessä joulukonsertissa. Onneksi Jyväskylässä ja lähialueilla tarjonta on runsas! Siksi ajattelinkin vinkata teille muutaman konsertin, joita ei kannata missata. Moni konsertti on jo myyty loppuun, mutta löysin vielä muutaman taatusti laadukkaan konsertin, joihin on vielä lippuja jäljellä. 

Eva & Manu Christmas Tour 2017

Club For Five – Jouluna 2017

Erja Lyytinen & Friends: Blue Christmas

Iltan joulukonsertti Kuokkalan kirkossa (vapaa pääsy!)

Musica-kuoron joulukonsertti Taulumäen kirkossa tai kaupunginkirkossa

Joulukalenterin luukuista avautuu ideoita ja inspiraatiota joulun odotukseen. Kaikki joulukalenterin postaukset löydät tunnisteella #meidänjoulu. 

Luukku 1: Joulu(u)n sävelin

Aineksia kiisselin keittelyyn

Ennen olin aina menossa, nykyisin keittelen kiisseliä (*).

Vielä muutama vuosi sitten täytin iltani vapaaehtoisesti kaikenlaisilla mieluisilla menoilla, ja useimmiten kalenteri tuntui hengästyttävän täydeltä. Jotain kuitenkin tapahtui, en tiedä mitä tai milloin, mutta nykyään tarvitsen sosiaalisten kohtaamisten vastapainoksi ainakin pari kotona vietettyä, ohjelmatonta iltaa viikossa. Rakastan kyllä edelleenkin nähdä ihmisiä, mutta kaipaan säännöllisesti myös yksinoloa.

Eräs ystäväni on lanseerannut loistavan selityksen meille yksinolosta latautuville: kiisselin keittäminen. Koska kiisselin keittelystä on tullut tärkeä osa jokapäiväistä arkeani, haluan avata kyseistä konseptia teillekin.

Tuntuuko joskus siltä, kun saat kutsun kahville/kylään/leffaan/lenkille, että olisit oikeastaan mieluummin kotona, mutta et kehtaa sanoa sitä? Ei ole tiedossa mitään varsinaista menoa tai tekemistä eikä kyse ole edes siitä ettet jaksa, mutta haluaisit vaan viettää illan kotona etkä tiedä miten sanoisit sen kysyjälle. ”Haluaisin vain loikoilla yksin kotona” ei ole sosiaalisesti kovin hyväksyttävä vastaus kyläilykutsuun.

Jos et tiedä miten kieltäytyä sosiaalisen elämän riennoista niinä hetkinä, kun oikeasti mieluummin kaivautuisit peiton alle sohvannurkkaan, voit tästedes vastata kyselijöille keitteleväsi kiisseliä. Kiisselin keittohan on ymmärtääkseni sellaista puuhaa, että täytyy olla kotona koko ajan. Voit siis huoletta käyttää kiisselin keittelyä synonyymina sille, että haluat vaan jäädä kotiin. Koska joskus on oikeasti pakko olla kotona.

Ensi alkuun kiisselin keittely voi tuntua vähän kummalliselta, etenkin jos edellisestä keittelykerrasta on aikaa. Täytyyhän siinä kuitenkin pysähtyä yhden asian ääreen. Tämän kirjoituksen lopuksi annan muutaman ilmaisen vinkin kokemattomille kiisselinkeittelijöille. Kun minä keittelen kiisseliä, se tarkoittaa että…

… luen kirjaa. Tämän vuoden suosikkeja tai eniten mietityttäneitä ovat:

  • M.L. Stedman: Valo valtameren yllä
  • Cheryl Strayed: Villi vaellus
  • Eve Hietamies: Hammaskeiju
  • Ina Westman: Syliin
  • Katri Rauanjoki: Jonain keväänä herään
  • Mari Marttinen: Yhden lapsen kansa
  • Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää
  • Anna-Kaari Hakkarainen: Kristallipalatsi
  • Liane Moriarty: Nainen joka unohti

… kuuntelen musiikkia (tällä soittolistalla pääsee kiisselinkeittotunnelmaan ennen kuin ehtii kissaa sanoa).

… katson jotain hyvää sarjaa. Hyvä on melko laaja käsite, ruudulla voi pyöriä mm. joku näistä:

  • Downton Abbey
  • Junior MasterChef
  • Vain Elämää
  • Hakekaa kätilö
  • Vallan linnake
  • Syke

… juon teetä. Suosikin asemasta kilpailevat tällä hetkellä Pukka ja Clipper.

… kirjoitan listoja tai päiväkirjaa (joka sekin on kyllä lähestulkoon aina pelkkää listaa). Lähiseudun kauneimmat vihkot löydät Harjun Paperista.

Usein tietysti teen näistä useampia yhtä aikaa. Näillä aineksilla syntyy yleensä onnistunut kiisseli-ilta! Kokeile vaikka.

* Postaus ei liity mitenkään ruokalajiin nimeltä kiisseli.

Lokakuussa Kaleidoskoopin perjantait tarjoilevat tavallisia tarinoita neljästä erilaisesta arjesta. Tsekkaa teemapostaukset blogista tunnisteella #meidänarki, kenties mukaasi tarttuu uusia juttuja omaan arkeesi vietäväksi!

Aineksia kiisselin keittelyyn

Hahmoja

Ystävä toi terveisiä yhteisiltä tuttaviltamme toisesta maasta. Muistavat siellä kuulemma vieläkin nimeni hyvin – koska tietävät Minna Canthin. Hätkähdytti, että tuntevat kaimani saavutukset. Piti ihan pysähtyä miettimään, mitä itse muistan hänestä ja tuotannostaan.

Kesäretki kulki ohi rakennusten, joissa joskus tuli vietettyä paljon aikaa. Pieni vilkaisu pihaan palautti mieleen paljon muistoja. Jostain syystä ensimmäisten joukossa olivat paikkakunnalla syntyneen suurmiehen patsaalla vietetyt juhlalliset hetket, joiden merkitys jäi kouluvuosina todella etäiseksi. Automatkan jatkuessa etsin lisätietoa kyseisestä herrasta ja aloin ymmärtää, miksi edesmennyt rehtorimme halusi meidänkin kunnioittavan tuota 1700-luvulla syntynyttä monioppinutta, jota sittemmin on kutsuttu myös Suomen historian isäksi.

Kouluvuosina historia oli jotain, mitä opeteltiin kokeita varten. Yhtäkkiä huomaan olevani se, jota muu seurue odottaa museoiden eteisissä. Mennyt on saanut merkityksiä, jotka valaisevat tätä päivää ja luovat avauksia tulevaan. Kuluneesta on tullut kiinnostavaa.

Hukkaamme syvää ymmärrystä maailmasta, jos unohdamme historiamme ja ne, jotka sitä elivät ja tekivät. Yhteiskunta ei ole kehittynyt tähän tilaan itsekseen. On tarvittu yksilöitä, jotka ovat uskaltaneet ajatella ja toimia.

Ehkä olisikin aika palautella mieleen menneiden suurhahmojen saavutuksia. Kun seuraavan kerran maksat setelillä, tsekkaapa paperirahaan kasvonsa saaneen saavutukset netistä. Tai kun näet Suomen liput saloissa, kurkkaapa kalenterista kenen kunniaksi ne liehuvat ja miksi.

Saatat säästyä siltä häkellyttävältä hetkeltä, mistä eräs lähipiirin teini itsensä taannoin löysi.

– … Snellman.
Ai se jauhelihatyyppi?

 

Hahmoja