Lukuhetkiin

Lukaisimme kesällä muutaman teoksen, joista haluamme vinkata teillekin! Mitkä kirjat olivat osa sinun kesäsi parhaita lukuhetkiä?

Heather Morris: Cilkan tarina – Nuori nainen ensin Auschwitzissa ja sitten vielä Siperian työleirillä. Raastava ja raju kertomus kärsimyksestä, joka on kohtuuton, ja toivosta, joka on loppumaton.

Inka Nousiainen: Mustarastas – Tositarina isoveljestä, joka katosi jäljettömiin, ja pikkusiskosta, joka vielä aikuisenakin kantaa ikävää mukanaan.

Kimmo Oksanen: Ohikuljetut – Helsingin sanomien toimittaja tutustui romanialaiseen romaniperheeseen, joka saapui kerjäämään Helsingin kaduille yli 10 vuotta sitten. Ohikuljetut paljastaa, kuinka monta kertaa itsekin on kulkenut ohi niin ajatuksissaan, asenteissaan kuin teoissaankin. Kirjan on kuvittanut Helsingin sanomien kuvaaja Heidi Piiroinen.

lukuhetkiin

Wilhelmiina Palonen: 206 pientä osaa – Taitavasti rakennettu tarina ulkopuolisuuden tunteesta, yksinäisyydestä, surusta ja lopulta yhteen kuulumisesta ja rakkaudesta. Viimeisillä sivuilla kirjan kaksi erillistä tarinaa nivoutuvat yhteen niin upeasti ja saumattomasti, että lukijalta pääsee väkisinkin hämmästyksen ja ihastuksen huokaus – niinpä tietenkin, miten en tätä heti tajunnut!

Sofi Oksanen: Koirapuisto – Pitkästä aikaa kirja, jota ei olisi malttanut laskea käsistään. Kirja kertoo Ukrainassa rehottavasta vauvabisneksestä, sen voittajista, häviäjistä ja kaikesta mitä siihen väliin jää. Kaikesta huomaa, että tekijä on todella paneutunut aiheeseensa ja tehnyt huolellista taustatyötä, mikä lisää lukukokemuksen miellyttävyyttä. Kirjan kieli on vaivatonta ja tarina etenee kuin itsestään pitäen otteessaan loppuun saakka.

Suvi Vaarla: Westend – Taiten kirjoitettu kuvaus yhden perheen elämästä 1990-luvun laman aikana. Tarina mietitytti pitkään jälkeenpäinkin. Tunne- ja ihmissuhdekuvaus oli vahvaa ja oivaltavaa. Vaikka asiat voivat olla eriä, tunteet voivat olla samoja.

Aamulla varhain

Aamu valkenee lupaavan kirkkaana eikä edellispäivän sateista ole tietoakaan. Vaikka onkin heinäkuu, lämpömittari ei näytä näin aikaisin aamulla vielä edes kymmentä plusastetta. Veden lämpötilakin näyttää käyneen yön aikana melko lähellä nollaa.

Ei auta – edellisiltana sovittu aamu-uinti on edessä. Kiskon ylleni edellisestä uinnista vielä kostean uimapuvun ja kietoudun pyyhkeeseen. Aina aamu-uinti on kuitenkin kannattanut. Sen ajatuksen voimalla astun ovesta ulos ja astelen kohti aamuauringossa kimmeltävää lampea ja laituria sen rannalla.

Aurinko heittää ensi säteitään sinisenä välkehtivän lammen pintaan. Yön aikana noussut usva leijailee vielä hiljalleen veden pinnan yllä. Tuntuu uskomattomalta, että sateista ja harmaata päivää seuraa tällainen kirkas, kuulas ja kaikkea kaunista lupaava aamu.

Laskeudun laiturin portaat alas ja pulahdan raikkaaseen veteen. En halua rikkoa aamun rauhaa, joten uin pienen kierroksen laiturin lähellä niin hiljaa kuin suinkin pystyn. Vilpoisa vesi karistaa viimeisetkin unenrippeet silmistäni ja jo ennen kuin käännyn takaisin laituria kohti tiedän, että aamu-uinti kannatti jälleen kerran.

Heräävä luonto herättää minutkin.

// Suvi

Hetkessä kaikki

Punaiset pelargoniat valkoisilla ikkunalaudoilla. Ikkunaruutujen takana kirkkaana paistava aurinko, kimmeltävä meri ja laakeiksi kuluneet kalliot. Varpaiden alla lautalattiat. Ympärillä puheensorina ja astioiden kalahtelu. Edessä lempivihkot, kynä ja kahvikuppi. Elämäni ensimmäinen pala Ellen Svinhufvudin kakkua.

Katselin maisemaa, jota tuosta samasta tuvasta on moni katsellut jo vuosikymmeniä aiemmin. Katselin ja sitten kirjoitin – niin kauan, etten keksinyt enää mitään kirjoitettavaa.

Kävin kävelemässä kallioilla, kuuntelemassa kuohujen kohinaa. Käänsin kasvoni kohti aurinkoa.

Kaikki, mitä minussa oli, asettui hetkeksi aloilleen.

// Heini

Taivaan avaruus

Lomareissun viimeiset kilometrit ovat käsillä, auton nokka on kääntynyt kohti kotia hämärtyvässä kesäillassa. Kello on jo oli yhdentoista ja lapset vielä hereillä. Moottori hyrisee unettavasti, musta asfaltti kiiltää renkaiden alla. Kuu loimottaa taivaalla tulen keltaisena, me olemme sen rinnalla pieniä, mutta sisällä autossamme puhutaan suuria.

Juuri tänään, juuri tähän aikaan illasta, on poikkeuksellisen hyvä mahdollisuus nähdä kuun rinnalla tähtien sijaan planeettoja. Auton ikkunasta tiiraillen löydämme ensin kirkkaana tuikkivan Jupiterin, sitten vieressä himmeämpänä hehkuvan Saturnuksen. Olemme kaikki aika innoissamme, ilta tuntuu erityiseltä, ja kuin kruunaa muutenkin erittäin onnistuneen loman. Lapset eivät lakkaa kyselemästä, vaan haluavat tietää kaiken. Montako päivää kestäisi matka Marsiin? Kumpi on kauempana, taivas vai avaruus?

Rakastan heidän loputonta uteliaisuuttaan ja kyltymätöntä tiedonjanoaan. Vähintään yhtä paljon rakastan hänen kärsivällisyyttään vastata kysymyksiin ja ihmetellä maailmaa yhdessä lasten kanssa.

// Anna

Uskalla olla sinä

On kaksi asiaa, joita on syytä vaalia ja joita kohti kannattaa pyrkiä kaikissa ihmissuhteissa: anteliaisuus ja anteeksianto. Anna nopeasti anteeksi ja anna ilolla omastasi. Älä pidä kirjaa siitä, kuinka monesti olet antanut anteeksi tai kuinka usein olet antanut omastasi.

Kaikilla on jokin suru, kipu, ongelma, vaiettu asia tai hankala tilanne elämässä. Suurinta osaa niistä ei voi nähdä päällepäin, ja siksi et voi koskaan tuomita ihmisiä ja heidän tekojaan vain sen perusteella, mitä ulospäin näkyy. Jokainen tekee valintansa omasta taustastaan käsin, taustasta, joka on suurimmaksi osaksi muilta hämärän peitossa. 

Uskalla olla oma itsesi kaikkine puolinesi ja luota siihen, että tulet löytämään ihmisiä, jotka hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet. Pelkäät nyt, että sinulle ja ajatuksillesi nauretaan, mutta tulet huomaamaan, että ajatuksiasi ja mielipiteitäsi arvostetaan enemmän kuin uskotkaan. Ja ennen kaikkea, opit itse arvostamaan ajatuksiasi ja mielipiteitäsi. Älä siis huoli, vaikka olet vielä kovin epävarma itsestäsi. Kymmenen vuoden kuluttua pidät itsestäsi ja ajattelet jopa aika usein olevasi aika ihana. 

Kannattaa harjoitella rohkeasti uusien asioiden tekemistä, vaikkei se olekaan lempijuttujasi. Saatat yllättyä, mihin kaikkeen sinusta onkaan, kunhan vain kokeilet. 

10.7

Ole rohkeasti tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa, äläkä pelkää erilaisuutta. Voit oppia paljon ihmisiltä, joiden ajatusmaailmat eroavat omastasi. 

Puhuminen kannattaa aina, vaikka se ei läheskään aina tunnu mukavalta tai helpolta. Opettele kertomaan, mitä mieltä olet. Kukaan ei kykene lukemaan ajatuksiasi, etkä voi odottaa tulevasi ymmärretyksi ellet itse sanoita ajatuksiasi ja tunteitasi. Vaikeistakin asioista voi puhua ilman että tilanteesta täytyy paeta. 

Usko tai älä, mutta kymmenen vuoden päästä olet oppinut uudelleen nauttimaan luonnossa liikkumisesta ja vietät vapaaehtoisesti aikaasi metsissä, poluilla ja laavuilla. Tulevien vuosien aikana tulet löytämään monia muitakin uusia puolia itsestäsi. Alat  muun muassa pitää entistä enemmän yksinolosta, siitä tulee jopa jossain määrin tarpeellista. 

Lopuksi haluaisin sanoa, että elämä aikuisena on mukavaa, mukavampaa kuin luuletkaan. Älä pelkää aikuisuutta: olet paljon mieluummin kolmekymppinen kuin 18-vuotias. Tunnet itsesi jo paljon paremmin ja tiedät, mistä pidät ja miten ajattelet. Tajuat kuitenkin myös sen, että monesta asiasta (itsessäsi ja muissa) et tiedä vielä kovinkaan paljon. Aikuisuutta kannattaa odottaa innolla, ei peläten.

// Suvi

Ainakin tämän, ja paljon muuta, sanoisin 18-vuotiaalle itselleni, jos siihen olisi mahdollisuus. Mitä sinä sanoisit nuorelle itsellesi?

Älä pelkää

Älä pelkää. Älä pelkää elämää ja epäonnistumista. Älä pelkää ottaa riskejä ja uskaltaa uutta. Älä pelkää mennä lähelle ja antaa tulla liki. Älä pelkää surua ja sirpaleita, omiasi äläkä toisten. Älä pelkää pahinta.

Ole sellainen kuin olet. Tykkää siitä mistä tykkäät, tee niitä juttuja joista pidät. Etsi harrastuksia, joista itse nautit. Löydä tapoja, joilla rentoudut. Pohdiskele, millainen ihan oikeasti olet ja haluat olla. Opettele, missä ääriviivasi kulkevat. Miellyttäminen ja mukautuminen ajavat ahtaalle ja viivästyttävät tutustumista omiin nahkoihin.

Kerro lähimmille, mitä ajattelet, tunnet ja haluat. Älä luule, että sinulla, ajatuksillasi, tunteillasi ja toiveillasi ei ole väliä. Opettele sanoittamaan, muuten saatat tulla vihaiseksi siitä, että muut eivät pysty lukemaan ajatuksiasi ja toiveesi ohitetaan kerta toisensa jälkeen.

Älä huiski toisia avokämmenellä poskelle ymmärtämättömyydellä tai nopeilla ratkaisuehdotuksilla. Yritä ymmärtää silloinkin, kun et yhtään ymmärrä. Kuuntele, kysy ja kuuntele. Tarjoa syliä, aikaa ja ruokalautasia. Opettele kuuntelemaan toisten ajatuksia, tunteita ja toiveita ja kunnioittamaan niitä.

Käytä hyvin aikasi, rahasi ja lahjasi. Älä tuhlaa niistä mitään. Anna jokaisena päivänä omastasi. Tee suunnitelmia, pysy niissä ja jousta niistä. Jokainen päivä on lahja – sen ymmärtäminen muuttaa ajatuksesi elämästä ja siitä, miten haluat sen elää.

Tärkeimmät sanat ovat: rakastan sua, kiitos, olen pahoillani, annatko anteeksi että ja saat anteeksi. Käytäthän niitä ahkerasti. Ne asemoivat sinut oikein ja rakentavat ihmissuhteitasi. Ilman noita sanoja ei pärjää yksikään, joka haluaa elää läheisessä yhteydessä toisiin.

Kasvukivut kuuluvat elämään, älä siis pelkää niitäkään. Ja parhaat jutut, ne ovat vielä edessä! Tulet juoksemaan (ainakin) kaksi puolimaratonia, tekemään keskikoista naisten tapahtumaa (ainakin) yli vuosikymmenen ja käymään (ainakin) kaksi kertaa Afrikassa. Tiedän, vaikea uskoa! Ja tuossa vasta makeita maistiaisia. Muistathan nauttia matkasta!

// Heini

Ainakin tämän, ja paljon muuta, sanoisin 18 -vuotiaalle itselleni, jos siihen olisi mahdollisuus. Mitä sinä sanoisit nuorelle itsellesi?

Elä nyt!

Älä odota, että elämä alkaa, vaan elä nyt! Juuri nyt on käsillä ne vuodet, joista myöhemmin ajattelet, että olisinpa osannut arvostaa niitä enemmän. Vaali vapauttasi, äläkä kuvittele, että tilanne pysyy loputtomiin samanlaisena. Nauti siitä, että ensimmäistä kertaa elämässäsi voit rakentaa arkesi juuri itsesi näköiseksi. Voit mennä ja tulla miten haluat, kysymättä lupaa ja pyytämättä mielipidettä. Ota ensin selvää kuka olet ja mistä pidät, jotta sinulla olisi jotain, mitä myöhemmin jakaa jonkun toisen kanssa.

Älä etsi onneasi toisista ihmisistä, vaan löydä se sisältäsi. Kiitollinen ja tyytyväinen elämänasenne ovat hyvä alku onnelliseen elämään. Ole lempeä itseäsi kohtaan. Vaikka voisitkin sulkea oven koko muulta maailmalta, itseäsi et pääse pakoon. Siksi on hyvä opetella viihtymään omissa nahoissasi ja itsesi seurassa. Muidenkin on paljon helpompi pitää sinusta, jos aidosti pidät myös itsestäsi.

Älä anna kenenkään sanella sinun elämääsi. Ota silti vastaan hyviä neuvoa sinua kokeneemmilta. Kaikkia pohjamutia ei tarvitse itse rypeä, vaan myös muiden virheistä voi ottaa opikseen. Älä jää vellomaan epäonnistumisiin ja virheisiin, vaan nouse ylös, pyyhi pöytä puhtaaksi ja aloita alusta. Pyydä ja anna anteeksi.

Ystävällisyys ja toisten huomioon ottaminen ei maksa mitään, eikä vaadi paljoa. Silti se on parasta, mitä voit toisille antaa. Älä koskaan kuvittele tietäväsi, mitä joku käy läpi vain sen perusteella, miltä hänen elämänsä ulospäin näyttää. Anna aikaa, ole kiinnostunut, kuuntele enemmän ja puhu itse vähemmän.

Vaali ihmissuhteitasi. Muuten voi käydä niin, että parinkymmenen vuoden päästä puhelimesi luettelossa on enää hyvin vähän sellaisia numeroita, joihin soittaa. Hyväksy kuitenkin myös se, että jotkut ihmissuhteet päättyvät ja toiset väljähtyvät, joistakin ennen niin tärkeistä ihmisistä tulee vain hyvänpäivän tuttuja. Ole avoin päästämään lähellesi uusia ihmisiä. Panosta sellaisiin ihmisiin, jotka ovat myös valmiita panostamaan sinuun.

Ja vielä yksi juttu. Etsi itsellesi joku mieluisa harrastus. Mielellään sellainen, jota voi harrastaa jossain muualla, kuin kotona. Ruuhkavuosien keskellä on paljon helpompi ottaa omaa aikaa palaamalla jonkun vanhan, rakkaan harrastuksen pariin, kuin keksiä joku ihan uusi.

//Anna

Ainakin tämän, ja paljon muuta, sanoisin 18 -vuotiaalle itselleni, jos siihen olisi mahdollisuus. Mitä sinä sanoisit nuorelle itsellesi?

15 asiaa minusta: Anna

Olen syntynyt Kuopiossa.

Pienenä olin varma, että isona minusta tulee lentoemäntä.

Kolme parasta piirrettäni ovat itsenäisyys, huolehtivaisuus ja tehokkuus.

Suosikkijuomani on Bonaqua mansikka-kiivi kivennäisvesi.

Lempiruokani on tabouleh -salaatti ja falafelit kaikkine lisukkeineen.

Haluaisin matkustaa meren rannalle.

Lempiblogini, joita seuraan säännöllisesti, ovat jääneet viimeaikoina vain silmäilyn asteelle, en ole jaksanut keskittyneesti seurata mitään. Mutta nämä blogit tarjoavat sopivasti juuri sellaista kevyttä silmäiltävää: Marulla, Modernisti kodikas, Muutama hetki.

Kirja, jota olen lukemassa nyt, on Sofi Oksasen Koirapuisto.

Lempilajini kirjallisuudessa on kaunokirjallisuus, sekä kotimainen että ulkomainen.

Suosikkisovellukseni kännykässä on instagram, vaikka en itse siellä olekaan vuosiin julkaissut mitään.

Kahvini juon arkisin työpaikalla. Viikonloppuaamuisin mutteripannulla keitettynä, isosta kupista ja maidon kanssa.

Viikkorutiineihini kuuluu torstaisiivous, josta yritän pitää kiinni, jotta perjantaina töistä tullessa ei tarvitse enää siivota, vaan voi aloittaa viikonlopun vieton siistissä kodissa.

Rentoutuakseni tarvitsen hyvän ja rauhallisen mielen. Muuten ei ole väliä olenko maalla vai kaupungissa, seurassa vai yksin, kotona vai kylässä. Jos on paha mieli tai levoton olo, rentoutuminen ei onnistu vaikka puitteet olisivat miten täydelliset.

Lempivuodenaikani on loppukesä, pidän erityisesti elokuusta.

TV-sarjoista suosikkejani ovat The Crown, Suomen kaunein koti ja Sohvaperunat.

//Anna

Tänään, ja kahtena seuraavana perjantaina, kerromme erilaisten blogihaasteiden inspiroimina 15 asiaa itsestämme. Ensi viikolla on Heinin vuoro paljastaa lempijuomansa ja viikkorutiininsa.

Kirjavinkkejä kesän kynnyksellä

Kirjat kuuluvat olennaisena osana moniin kesän unohtumattomiin hetkiin. Me Kaleidoskoopissa tykkäämme lukea niin aurinkoisella rannalla varpaat hiekassa, sateelta suojassa mökin tuvassa kuin myöhäisen aamukahvin äärelle unohtuen. Toivomme, että suosittelemamme kirjat tarjoavat uusia näkökulmia, leppoisia lomahetkiä ja kurkistuksia erilaisiin elämänpiireihin. Meitä nämä kirjat ovat itkettäneet, naurattaneet, viihdyttäneet ja koskettaneet. Toivottavasti sinuakin!

Clare Mackintosh – Lopun jälkeen : Henkilökohtaisiin kokemuksiinsa perustuvassa romaanissaan Mackintosh kertoo tarinan vanhemmista, jotka ovat mahdottomalta tuntuvan valinnan edessä heidän poikansa sairastuessa vakavasti. Mackintosh kuljettaa taidokkaasti rinnakkain erilaisten valintojen viitoittamia polkuja ja osoittaa, että joskus molemmat vaihtoehdot ovat yhtä lailla hyviä ja kamalia.

Heidi Köngäs – Mirjami : Sandra-romaanissaan Heidi Köngäs kuvasi mummonsa elämää sisällissodan runtelemassa Suomessa. Mirjami-teoksessaan Köngäs jatkaa saman perheen vaiheiden kuvausta sota-ajan keskellä. Tällä kertaa keskiössä on Sandran tytär, 19-vuotias Mirjami, jonka elämä muuttuu Talvisodan syttyessä. Köngäs osaa tuoda sota-ajan arjen raastavalla tavalla lukijaa lähelle: entä jos olisimme eläneet parikymppisen nuoren naisen elämää Talvisodan aikaisessa Suomessa? On pysähdyttävää tajuta, että kirjan tapahtumat ovat olleet totta niin monille nuorille naisille Suomessa.

29.5.

Celeste Ng – Tulenarkoja asioita : Celeste Ng punoo taitavan tarinan kahden erilaisen perheen yhteenkietoutuneista elämänkohtaloista. Kun aina sääntöjen mukaan elänyt Richardsonin perhe saa vuokralaisikseen säännöistä piittaamattomat Mian ja Pearlin, joutuvat perheet valintoineen monessa mielessä vastakkain. Kirjassa nostetaan esiin myös erilaisia tapoja olla äiti ja sitä, kuinka pienistä väärinkäsityksistä voi hyvin nopeasti kehkeytyä isoja konflikteja, kun asioista ei puhuta.

Sarah Crossan – Yksi : Säeromaani (meille uusi genre!) kertoo sydäntäriipaisevan tarinan teini-ikäisistä siamilaisista kaksosista Tippista ja Gracesta. Tippi ja Grace ovat olleet yhtä aina ja ovat muiden silmissä usein yksi ja sama henkilö. Enemmän kuin mitään muuta he haluaisivat kuitenkin tulla kohdelluiksi erillisinä ihmisinä. Nopealukuinen ja väljästi taitettu kirja on sisällöltään painavampi kuin kevyt ulkoasu antaa ymmärtää, ja surullinen tarina nostaa esiin vaikeita kysymyksiä yhteydestä, erillisyydestä ja siskoudesta. Vangitsevasti kirjoitettu nuortenromaani, jota on helppo suositella kaikenikäisille.

Elena Ferrante – Tyttären varjo : Hieman alle 50-vuotias nainen pohtii suhdettaan tyttäriinsä raadollisen rehellisesti ja mitään kaunistelematta. Napoli-tetralogiasta tuttu kiihkeä, hieman jännitteinen ja pahaenteinenkin tunnelma vallitsee läpi kirjan ja saa ahmimaan sivun toisensa jälkeen. Kaikki, jotka ihastuivat Ferranten intensiiviseen kirjoitustyyliin jo Napoli-sarjaa lukiessaan, pitänevät tästäkin.

Louisa May Alcott – Pikku naisia: Taitaa olla niin, että vanhoja klassikoita ei kannata vertailla nykyajan kirjoihin. Silloin lienee helpompaa tempautua mukaan vaikkapa 1800-luvun loppupuolella eläneiden neljän siskon tarinoihin ja kokemusmaailmoihin. Kirja tarjoaa valaisevan kurkistuksen tuon ajan nuorten naisten elämään ja oli varmasti aikanaan hyvin poikkeuksellista, että kirjan päähenkilöt olivat yksinomaan nuoria naisia.

 

Helppojen päiväretkien ystäville!

Retkellä rentoutuu. On ihana viettää aikaa yhdessä luonnon helmassa, rauhassa latautuen.

Retki on yksi lempiasioistani maailmassa. Niinpä päätin tehdä tiiviin ja vain tarpeelliset asiat sisältävän listan retkitehtävistä, jotta retkeily olisi mahdollisimman ihanaa, leppoista ja helppoa.

Retkelle valmistautuminen sujuu tämän listan vinkeillä käden käänteessä!
– Suunnittele menu ja hanki ruokatarpeet, halutessasi pilko tarvittavat ruoka-aineet jo kotona.
– Pakkaa ruoka-aineet kompaktisti.
– Pakkaa mukaan ruokailuvälineet, paperi, trangia tai nuotiotarpeet sekä juomat.
– Kahvimaito kannattaa ehdottomasti lämmittää termariin mukaan, muutoin maistelet haaleaa kahvia ainakin pakkasella.
– Pukeudu säähän sopivasti. Matkan ajaksi päälle kevyttä, mukaan lämmikettä takin alle ja kuiva pipo. Jäähtyminen tapahtuu nopeasti, kun kävely loppuu ja retkiskrätsääminen alkaa.
– Ei kannata unohtaa myöskään puukkoa, istuinalusia tai vessapaperia!
– Ja onhan nyt varmasti kuivat tulitikut omaan, tiiviiseen muovipussiin pakattuna?

No mutta sitten päästäänkin matkaan! Retken idea on usein kävellä kotvanen kuusimetsän siimeksessä, järven rannoilla, kosteilla soilla tai vaikka mäntykankailla ennen päätymistä varsinaiseen retkikohteeseen. Laita jalkaasi siis kengät, jotka kestävät vettä ja pakkasta hieromatta ainuttakaan rakkoa! Muistathan nautiskella matkasta! Psst, reppu on keveämpi paluumatkalla.

Retkikohteeseen saapuminen on yksi retken h-hetkistä!
– Aloita ruuanlaitto heti, sillä slaavikyykyssä kokatessa aikaa saattaa hurahtaa enemmän kuin kotikeittiössä. Nuotio- tai trangiakeittiö on harvoin myöskään aivan yhtä varusteltu kuin mihin olet saattanut tottua. Ja jos kunnon eräjormana pilkot keittoainekset vasta kohteessa, niin varaa aikaa myös laavun alle vierineiden perunoiden etsimiseen ja pesemiseen.
– Kasaa trangia tai sytytä nuotio, lämmitä vettä, kokkaa, syö kun on vielä lämmintä, keitä kahvivettä, keitä tiskausvettä, juo kahvit, tiskaa (tai ainakin ”tiskaa”) ja pakkaa kaikki kamat takaisin reppuun.
– Istahda hetkeksi ja nautiskele luonnosta.

Kotimatkalla voit edelleen ihailla maisemia ja rauhoittua! Kotona odottaa enää vain pieni jälkipyykki, johon oleellisena osana kuuluvat ulkovaatteiden pesu tai ainakin tuuletus, rasvaisten astioiden pesu, istuinalustojen kuivatus, epämääräisten kosteiden paperi- ja roskamyttyjen deletointi, trangian purkaminen, peseminen, kuivaaminen ja poispakkaus sekä repun kuivatus (tai pesu ja kuivatus). Ei siis paljon mittään! Muutama päivä ja kaikki hommat hoidettu. Ja ei kun uutta retkeä suunnittelemaan!

Näillä vinkeillä retki sujuu kuin leikki – mitä se tietenkin onkin! Retkellä on ihanaa!

// Heini

PS. Ota mukaan lapsi tai pari, triplaat valmistautumisajan, ruuan menekin, leirihässäkän (kaatuneet maidot, tuleen syttyneet hanskat, huussiin pudonneet pipot ja mitä näitä nyt on) sekä jälkipyykkikilot, mutta niin triplaat myös ilon ja naurun määrän! Suosittelen!

PPS. Täältä löydät muutaman Suvin lempiretkikohteen!

PPPS. Sitten on vinkit vielä kokemattomille vaeltajillekin!