Ole minulle olkapää

Haluaisit niin kovasti lohduttaa. Haluaisit sanoillasi pyyhkiä pois poskilleni vierivät kyyneleet ja viesteilläsi välittää toivoa tuskan keskelle. Haluaisit kertoa, kuinka kaikki kyllä järjestyy ja tunnelin päässä pilkottaa valo. Saanko kuitenkin esittää yhden pyynnön?

Tarvitsen kipeämmin olkapäätäsi kuin sanojasi, sillä joskus lohdutukseksi aiottu viiltää kaikkein terävimmin. Juuri sanoillasi niin helposti vierität lisää kyyneleitä jo ennestään märille poskilleni. Harkitsematta matkaan lähetetty lohdutus muuttuukin mielessäni muistutukseksi kaikesta siitä, mitä ei ole. Siksi toivonkin, että toivottomalla hetkellä kyyneleitäni katsellessasi mieluummin nielisit neuvosi kuin loukkaisit lohdutuksellasi.

Älä käsitä väärin. Ymmärrän toki, että tarkoitat ainoastaan hyvää. Toivot niin, että toiveeni toteutuisi ja tuskani talttuisi. Sanasi syntyvät siellä missä rakkaus asuu, sillä sydäntäsi särkee katsella kipuani, mutta siitäkin huolimatta ne saattavat tahtomattasi joskus satuttaa. Siksi toivonkin, että silloin kun et osaa sanoa mitään, valitset olla vierelläni hiljaa.

Minä nimittäin kestän sen, ettei sinulla ole antaa vastauksia. Kestätkö sinä?

Ole minulle olkapää

Kulunut unelma

Siellä se on.
Vieläkin.
Vuodesta toiseen,
vanhan muistikirjan sivuilla
sama vanha unelma.

Kyllästyttää.
Kuinka monta uutta vuotta vielä?
Pelottaa.
Kuinka monta kyyneltä vielä?

Jos en tänä vuonna toivoisikaan.
Unelmoisin ihan vain salassa,
itseltänikin piilossa.
Jos haavetta ei kerro, ei kirjoita,
ei lausu tai lue,
osaako onni silti oikeaan osoitteeseen?

Siellä se on.
Taas.
Uuden muistikirjan sivuilla,
toiveena tulevalle vuodelle
se sama unelma.

****
PS. Vielä ehdit osallistua Kaleidoskoopin uuden vuoden arvontaan täällä!

Kulunut unelma

Luukku 19: Joulumieli hukassa?

Joskus joulu tuo mieleen
juuri sen omasta elämästä puuttuvan
tai siinä pielessä olevan.
Kaiken sen kipeän ja ahdistavan,
surettavan ja pelottavan.
Lähestyvät juhlapyhät tuovatkin tullessaan
riitoja rauhan sijaan,
itkua ilon sijaan,
yksinäisyyttä ystävien sijaan.

Voi kuinka toivonkaan,
että joulusi voisi olla ihmeitä täynnä.
Valon pilkahduksia pimeyteen,
sanoja suoraan sydämeen,
käsiä, jotka kurkottavat kohti,
ja tekoja, jotka todistavat joulun todeksi.
Tuokoon joulu
aavistuksen keväästä
ja muistutuksen lupauksesta.

Joulukalenterin luukuista avautuu ideoita ja inspiraatiota joulun odotukseen. Kaikki joulukalenterin postaukset löydät tunnisteella #meidänjoulu.

Luukku 19: Joulumieli hukassa?

Sanovat

Sanovat, että liian kiireinen.
Sanovat, että pitää levätä.
Eivät tiedä, että kalenterin varattu ilta
on pyhitetty minulle ja lempisarjalleni.

Kysyvät, miten ehdin.
Kysyvät, miten jaksan.
Eivät tiedä, että heräsin puoliltapäivin,
ja sitten katsoin elokuvan.

Huolehtivat, että kuormitun.
Huolehtivat, että murrun.
Eivät tiedä, että raskaampaa olisi
jättää nämä aivot tyhjäkäynnille.

Sanovat, että helppoahan lapsettoman.
Sanovat, että voi kun tietäisit.
Eivät tiedä, että voimia vie sekin
kun suree kaikkea sitä, mitä ei ole.

Muistuttavat, että elämässä on muutakin.
Muistuttavat, että pitäisi sitä ja tätä.
Eivät ymmärrä, että arjessa on paljon
mitä eivät koskaan saa tietää.

Varmaan sullakin?

 

Lokakuussa Kaleidoskoopin perjantait tarjoilevat tavallisia tarinoita neljästä erilaisesta arjesta. Tsekkaa teemapostaukset blogista tunnisteella #meidänarki, kenties mukaasi tarttuu uusia juttuja omaan arkeesi vietäväksi!

Sanovat