Ollaan niin kuin ollaan

Tutustuin uusimpaan ystävääni tavalla, joka on varmasti useimmilla mittareilla kaikkein kovin: lähdimme reissuun. Yhteinen ystävämme saattoi matkaan sanoilla, että tulette varmasti hyvin juttuun. Niine hyvineni hyppäsin bussiin. Kun pysähdyimme ensimmäisen kerran syömään, päätin juoda ostamani patongin kanssa vettä omasta pullostani. Toivoin ääneen, että toimintani ei seuraani kovin hävettäisi.

Kuule, ei tässä iässä enää tuollaiset asiat paljon hävetä. Voidaanko sopia heti tässä alussa, että ollaan niin kuin ollaan?

Tapasin pitkästä aikaa ystävääni. Lähes ensitöikseen hän kertoi kuulumisia pariterapiasta, jossa hän kävi miehensä kanssa. Koitin omasta puolestani pitää kysymykset minimissään, sillä minua vähän arvelutti, mitä mies tuumaisi jos kävisi ilmi, että tiedän heidän pariterapiastaan. Vain muutama tunti myöhemmin joimme iltateetä keittiössä, ystäväpariskunta ja minä. Lähes ensitöikseen mies kertoi kuulumisia heidän pariterapiastaan. Kerroin mikä minua oli hetki sitten arveluttanut.

Kuule, ei me enää jakseta teeskennellä yhtään mitään tai pitää mitään kulisseja pystyssä. Tällaisia me vaan ollaan, ottakaa tai jättäkää!

Olimme muutaman ystäväni kanssa kyläilemässä yhteisen ystävämme luona. Vaihdoimme kuulumisia. Yksi kertoi, että lasta ei kuulu. Että vauva olisi ollut toiveissa jo pitkään, mutta toteutumattomaksi tuo haave on toistaiseksi jäänyt. Meistä kukaan ei välttynyt kyyneleiltä.

Mutta kuulkaa, oon miettinyt että mitä sekin mua tai ketään auttaa että jostain asiasta ei puhu. Ja tätä mulle nyt kuuluu. Että tällaista tää mun ja meidän elämä nyt osin on. Niin miksi en siitä teille kertoisi?

Tiedätkö, millaista on saada olla edellä kuvattujen kaltaisten ihmisten ystävä? Sellaisten, jotka eivät pinnistele tai peittele, eivät väistele tai vaadi. Sellaisten, jotka eivät pelkää jakaa kompastelujaan, kolhujaan, kipujaan. Sellaisten, jotka avaavat paitsi kotinsa niin myös sydämensä oven ja toivottavat tervetulleeksi.

Se on armollista ja levollista! Sellaisten ihmisten kanssa voi olla pinnistelemättä, jutella punnitsematta jokaista sanaansa. Sellaisten ihmisten keskellä voi kääriytyä huopaan ja itkeä ripsivärit pitkin poskia suurimmista suruista tai isoimmista iloista, omista tai jaetuista. Sellaisten ihmisten aitous ja avoimuus on kutsu jakamaan omankin elämän kätketyt kivut. Se on ovi syvempään yhteyteen.

Sillä kun sinä olet sinä, niin minäkin saatan uskaltaa olla minä.