24. luukku: Ensimmäinen joulu

Ensimmäinen joulu. Mitään ei ollut vielä tapahtunut. Kedolla oli rauhallista, seimi oli vielä tyhjä. Vain hetken kuluttua piskuiseen talliin syntyisi koko maailman toivo.

Viime päivinä olen pohtinut, miltä tuntui olla todistamassa ensimmäisen joulun tapahtumia. Mitä mietti Maria, mitä pohtivat paimenet? Tajusiko tallin omistaja tarjonneensa synnyinsijan Luojalleen? Olen kuullut kertomuksen ensimmäisestä joulusta kymmeniä kertoja ja nähnyt paimenet kedolla lampaineen lukuisissa joulukuvaelmissa. Tunnen juonenkäänteet eikä tarinan loppu ei ole enää yllätys, sillä tiedän jo kuinka kaikki päättyy.

Mikä muuttuisi, jos tämä joulu olisikin ensimmäinen? Jos suuri ilo ilmoitettaisiin juuri minulle. Jos juuri minä olisin mukana kuulemassa hyvät uutiset ensimmäisinä ja löytämässä lapsen seimestä. Jos tallin tapahtumat eivät olisikaan vain tuttu tarina, vaan täyttä totta. Ymmärtäisinkö silloin pysähtyä ikuisen äärelle vai kiiruhtaisinko ihmeen ohi?

Kunpa en koskaan tottuisi joulun ihmeeseen.

24.12.kuva.

// Suvi

Joulukalenterin viimeisen luukun myötä jäämme pienelle blogitauolle ja palaamme uusin tekstein taas loppiaisena! 

23. luukku: Joulukirkko

Olin ehkä neljä- tai viisivuotias. Niin pieni, että joulun taika oli jotain käsinkosketeltavan ihmeellistä, mutta kuitenkin jo niin iso, että tiesin, milloin kannattaa olla valppaana. Jo aiempina vuosina olisin halunnut lähteä aikuisten mukaan, mutta aina sanottiin, että olet vielä liian pieni, etkä kuitenkaan jaksa aamulla herätä. Mutta nyt vihdoin aattoiltana korvaani kuiskattiin, että tänä jouluna toiveeni toteutuu.

Pienemmät serkkuni ja siskoni vielä tuhisivat untaan, kun täti tuli edellisiltaisen lupauksensa mukaisesti herättämään minut. Oli niin pimeää, että olisi voinut olla keskiyö, mutta aamu oli erityinen, joten pomppasin sängystä hetkessä. Lyhyt kävelymatka joulukirkkoon tuntui paljon todellista pidemmältä pakkasen paukkuessa ja tähtien tuikkiessa. Puristin tiukasti tätini kättä, ja tunsin pyhän läsnäolon kun yhdessä kävelimme kirkonmäkeä ylös. Lapsista vain minä olin päässyt mukaan tuohon juhlalliseen hetkeen.

lapsuusjoulu

Miten tärkeää onkaan joskus kokea olevansa aivan erityinen. Niin tärkeää, että muistan sen tunteen vielä kolmenkymmenen vuoden jälkeen. Itse joulukirkosta en muista mitään, mutta tuon aamun juhlava tunnelma on painunut syvälle mieleni sopukoihin. Sain ensimmäistä kertaa olla osa sukumme tärkeää jouluperinnettä. Sain turvallisten aikuisten lämpimien hymyjen ympäröimänä katsoa silmiin Häntä, jonka vuoksi juhlaa vietämme.

//Anna

22. luukku: Suklaarasian kylkeen

Jouluna ja välipäivinä on ihanaa käpertyä hetkeksi sohvannurkkaan suklaarasia kainalossa katselemaan jouluelokuvia ja lempisarjoja. Hyviä ja mukaansatempaavia tarinoita voi löytää kirjojen lisäksi myös laadukkaista sarjoista ja elokuvista. Tänä jouluna suosittelemme:

Rakkautta vain (Love actually), TV5, 22.12. Virittäydy joulutunnelmaan tämän ikonisen jouluelokuvan parissa.

Ylpeys ja ennakkoluulo, Yle Teema, 26.12. Tämä 6-osainen Jane Austenin samannimiseen romaaniin perustuva minisarja on monen fanin mielestä se ainoa oikea, tähtinään iki-ihanat Jennifer Ehle ja Colin Firth.

22.12.

Onnelin ja Annelin talvi, Yle TV2, 26.12. Koko perheen tunnelmallinen elokuva kahdestaan pienessä talossa asuvista tytöistä ja heidän poikkeuksellisista jouluvieraistaan.

The Crown, Netflix. Taidokkaasti toteutettu sarja, joka kurkistaa Englannin hovin kulisseihin. Tarjoaa jaksoissaan takuulla paljon sellaista, jota et kuningasperheestä tai Englannin historiasta tiennyt, tai edes voinut kuvitella.

Big Little Lies, HBO. Liane Moriartyn kirjaan perustuva, useita alan palkintoja kahminut sarja kertoo amerikkalaisista äideistä, joiden elämä on ihan jotain muuta kuin miltä se päällepäin näyttää. Sarja vilisee huippunäyttelijöitä, kuten Nicole Kidman, Reese Witherspoon ja Meryl Streep. Erityismaininta upeasta musiikista ja henkeäsalpaavien maisemien hienoista kuvista.

21. luukku: Toivottomille toivoa

Tiesin jo hetkeä aiemmin, että tätä kaikkea minä en kestä. Oli vain ajan kysymys, milloin en enää jaksaisi. Ja sitten kuulin, kuinka sydämeni antoi periksi ja murtui.

Sinä päivänä en pystynyt lopettamaan itkuani. Itkin silloinkin, kun olin muiden kanssa. Osalta onnistuin kätkemään kyyneleeni, toisilta en. Lopulta lyyhistyin ystäväni kerrostalon rappukäytävään. Tätä kirjoittaessani tuosta päivästä on tasan vuosi.

luukku 21

Viime jouluaaton teksti syntyi siis täysin toivottomissa tunnelmissa. Luulen, että kirjoitin tuon tekstin eniten itselleni. Minulla oli suuria vaikeuksia uskoa elämään saati sen antajan hyvään tahtoon. Suru oli saartanut minut, sydämeni säpäleitä särki.

Tänään ihmeellisimmältä tuntuukin se, että ei tunnu murheelliselta. Vaikka elämä ei aina kannakaan, niin elämän antaja kantaa kuitenkin. Ja siitä haluaisin muistuttaa tänään sinuakin: on kuitenkin yksi, joka kestää toivottomia ajatuksia, kantaa väsynyttä mieltä ja rakastaa murtunutta sydäntä. Hän, jonka syntymää pian juhlitaan.

Käännä katseesi puoleensa, Hän katsoo jo sinua.

// Heini

19. luukku: Matkalla jouluun

Auto taittaa maantietä tasaiseen tahtiin. Sisällä on jo lämmin, mutta huurteisessa ikkunalasissa näkyvät yhä alkumatkasta piirtämäni sydämet. Vastaan ajaa autoja harvakseltaan, kenties hekin matkalla joulunviettoon niin kuin mekin. Lumisade on voimistunut matkan aikana ja taivaalta leijuvat lumihiutaleet kieppuvat kiihtyvään tahtiin kohti auton valoja. Hiutaleiden tanssi valokeilassa lumoaa lempeydellään.

Olemme kuunnelleet koko matkan samaa kasettia, välillä alkuun kääntäen. Tuota samaa kasettia kuuntelemme joka joulu ajaessamme mummolaan joulunviettoon, tietysti myös tänä vuonna. Osaamme jo ulkoa jokaisen sanan, alkusoiton ja triangelin kilahduksen. Tasaisin väliajoin joku meistä kolmesta takapenkkiläisestä huutaa: isommalle! Joko ollaan perillä? Kuinka pitkä matka vielä?

18.12

Tällä kertaa tunnelma takapenkillä on kuitenkin tiivistynyt muustakin kuin vähästä tilasta: jännityksestä, odotuksesta ja siitä kutkuttavasta tunteesta, että aattoon on enää yksi yö. Olemme matkalla mummolaan joulunviettoon. Tuntuu ihmeelliseltä, että joku on tehnyt laulun juuri tästä hetkestä, juuri tästä joulusta, juuri meille. Renkaiden tasainen hurina maantiellä säestää kasettisoittimesta kuuluvaa melodiaa.

Huomenna on joulu, huomenna on jouluaatto. Kääriydyn noiden sanojen lupaukseen ja uppoan levolliseen uneen poski huurteista ikkunaa vasten.

// Suvi

18. luukku: Lukemista lomalle

Kerta toisensa jälkeen kirjavinkit keräävät kiitosta Kaleidoskoopin lukijoilta. Siksi haluamme tämän päivän luukussa vinkata viime aikoina lukemistamme kirjoista parhaat. Kenties jokin näistä päätyy ilahduttamaan sinun, tai lahjapaperiin käärittynä jonkun läheisesi lomapäiviä!

Fiona Barton – Lapsi: Lajiltaan psykologinen trilleri, samaa suuntaa kuin Claire Macintoshin kirjat. Todella koukuttava, eikä loppuratkaisua pystynyt arvaamaan etukäteen sitten yhtään.

Cecilia Samartin – Naiset valkoisissa: Kuinka värikylläinen ja elävä onkaan maailma tässäkin Samartinin kirjassa! Kirjaa lukiessa on helppo nähdä ihmiset, miljöö ja tapahtumat. Rikkautta on näkökulmien runsaus ja bonusta se, että romaanin kautta oppii jotain uutta myös Kuuban historiasta.

Raakel Lignell – Älä sano että rakastat: Ravisuttava, intensiivinen tarina kirjoittajan omasta elämästä. Ei rauhoita ennen nukkumaan menoa, mutta herättää sitäkin enemmän ajatuksia. Lähes mahdotonta olla lukematta yhdeltä istumalta.

Juha Itkonen – Ihmettä kaikki:  Koskettava romaani kertoo yhden perheen tarinan elämän arvaamattomuuden äärellä. Nelihenkiseen perheeseen odotetaan perheenlisäystä, mutta odotukseen tulee yllättävä käänne, jonka keskellä vanhempien on tehtävä mahdoton valinta. Omakohtaisessa romaanissaan Itkonen kuvaa riipaisevan rehellisesti niitä tunteita ja ajatuksia, joita tuon valinnan tekeminen herättää.

Elizabeth Strout – Nimeni on Lucy Barton sekä Kaikki on mahdollista: Näillä toisiinsa kietoutuvilla romaaneilla Elizabeth Strout osoittaa mestarillisia juonen punomisen kykyjä. Nimeni on Lucy Barton kertoo pikkukaupungista ponnistaneen Lucyn tarinan, jättäen kuitenkin ilmaan useita kysymyksiä Lucyn lapsuuden tapahtumista. Kaikki on mahdollista täydentää tarinaa antaen vastauksen moniin niistä kysymyksistä, joita lukija jää pyörittelemään mielessään ensimmäisen kirjan luettuaan. Kaikki on mahdollista koostuu itsenäisistä novelleista, joiden päähenkilöistä moni on lukijalle nimeltä tuttu jo Stroutin edellisestä kirjasta. 

mde

16. luukku: Vuohenjuusto-persimonpiirakka

Joulun aikaan järjestettäviin illanistujaisiin on usein helpompi keksiä makeaa kuin suolaista tarjottavaa. Siksi onkin kiva löytää uusia, helppoja ja nopeita suolaisia tarjottavia, jotka sopivat jouluisiin illanviettoihin. Tähän piirakkaan makua tuovat jouluna sesongissa olevat persimonit, jotka muodostavat herkullisen parin vuohenjuuston kanssa. Vuohenjuuston pariksi sopivat mainiosti myös viikunat, joita tosin on hieman hankalampi löytää kaupoista joulun alla.

Tein itse pohjan valmiista voitaikinalevyistä, joita käytin tähän piirakkaan 4 kpl. Kaulitsin sulaneista taikinalevyistä yhtenäisen taikinan, jonka muotoilin pyöreään piirakan muotoon.

Täytteeseen tarvitset:

1 rs pehmeää vuohenjuustoa
1 rkl timjamia
½ tl mustapippuria
2-3 persimonia (tai 5-6 viikunaa)
1 dl pistaasipähkinöitä
1 rkl balsamicosiirappia

Levitä vuohenjuusto taikinalevylle. Ripottele päälle timjamia ja mustapippuria. Leikkaa persimonit ohuiksi siivuiksi ja asettele ne levylle. Kuori ja rouhi pistaasipähkinät ja ripottele ne vielä levyn päälle ennen paistamista.

Paista piirakkaa uunin alatasolla 10-15 minuuttia. Halutessasi voit maustaa jäähtyneen piirakan vielä balsamicosiirapilla.

Suvin resepti

// Suvi