9. luukku: Meidän joulu

Kun menimme naimisiin, jaoimme mieheni kanssa kuin itsestäänselvästi joulut tasan. Joulua on vietetty joka toinen vuosi minun vanhempieni ja sisareni perheen kanssa, ja joka toinen vuosi mieheni lapsuudenkodissa. Vuorotellen olemme siis molemmat olleet aivan kuin vieraina toistemme joulussa. Perheidemme jouluperinteissä on eroja, mutta emme kumpikaan ole niin fanaattisia joulunviettäjiä, että tällä olisi ollut suurtakaan merkitystä. En muista, että olisin hänen kotonaan itkenyt jouluikävää tai kaivannut omieni pariin. Kuitenkin, mitä pidempään olemme olleet yhdessä, sitä useammin on mieleen tullut ajatus meidän yhteisestä joulusta. Millainen se olisi? Mitä perinteitä toisimme siihen omien perheidemme joulunvietosta, ja mitä jättäisimme ehdottomasti pois? Olisiko jo aika joulun olla meidän yhteinen?

joulukylä1

Aikaisempina vuosina lähdimme joulunviettoon jo hyvissä ajoin, ja viivyimme reissulla pitkään. Pikkuhiljaa olemme kuitenkin venyttäneet lähtöä aattoon saakka, ja nauttineet aattoaamun rauhasta ihan vain oman perheen kesken. Vaikka joulua on aivan ihana viettää suvun keskellä, huomaan, että samalla kaipaan tosi paljon pyhäpäivien suomaa rauhaa ja lepoa. Jouluna en jaksaisi edustaa, en kyläillä enkä harrastaa small talkia. Kaikkein mieluiten viettäisin päivät pyjamassa sohvalla uusi kirja kainalossa, lahjaksi saadun lautapelin kimpussa, tai lasten kanssa pulkkamäessä. Mielikuvissani kynttilät lepattavat hiljaa, joulumusiikki soi taustalla, pöydässä on vain perheemme lempijouluherkkuja, eikä kotoa tarvitse lähteä minnekään. Siihen unelmieni jouluun kutsuisin mielelläni lähimpäni mukaan, avaisin kotini oven, laittaisin pöydän koreaksi ja levittäisin yövieraille patjat lattialle. Ovesta astuvilta rakkailta riisuisin hartioilta kiireen ja velvollisuudet, antaisin jalkaan pehmoiset tossut, käteen glögimukin ja kehottaisin ottamaan rennosti.

joulukylä2

Yhden parhaista jouluista ikinä vietimme vuokramökissä Lapissa. Siellä ei ollut paineita joulun sujumisesta tietyn kaavan mukaan, kun puitteet olivat joka tapauksessa tavallisesta poikkeavat. Oli aikaa harrastaa, rentoutua, jutella ja leikkiä. Eikä lahjavuorikaan paisunut mahdottomaksi, kun kaikki paketit piti ensin autolla raahata perille, ja vielä sieltä takaisinkin. Jotain tuon joulun kiireettömyydestä ja mukavasta tunnelmasta toivoisin voivani siirtää jokaiseen jouluuni.

Tulevana jouluna pakkaamme taas kimpsut ja kampsut autoon, ja suuntaamme hyvillä mielin mummolaan. Ja voi hyvin olla, että tämä sama perinne tulee jatkumaan vielä pitkään. Onhan lasten riemu serkusten kokoontuessa myös tärkeä osa unelmieni joulua. Mutta entäpä jos ensi vuonna tapaisimmekin meillä?

//Anna

7. luukku: Joulun suosikkisävelet

Musiikki maalailee mieliimme maisemia. Sävelet saattavat sieluamme salattuun. Lyriikat luovat paikan pysähtymiselle ja hetken hartaudelle.

Joulun tunnelmaan virittäydytään vuodesta toiseen tuttujen tahtien siivittämänä. Aina silloin tällöin jokin uusi melodia tai sanoitus soi sielussa asti, ja mukaan tarttuu uusi jouluklassikko. Ihailemme suuresti niitä, joilla on lahja pukea sanoiksi ja ilmaista sävelin jotain siitä ihmeestä, jonka äärelle kukin meistä jouluna pysähtyy.

7.12.kuva

Tänään haluamme jakaa kanssanne Kaleidoskoopin joulusoittolistan. Keräsimme kokoon koskettavimpia klassikoita, lämpöisiä lauluja ja joulun tunnelmaan virittäviä veisuja. Listaltamme löytyy niin sanoituksillaan sykähdyttäviä kuin rytmeillään rauhoittavia joululauluja. Valitsemamme laulut ovat kaikki melko rauhallisia, niitä kuunnellessa voimme itsekin laskeutua joulurauhaan.

Kaleidoskoopin joulu

5. luukku: Rauhaa, vain rauhaa

Tänä vuonna valmistelen joulua erityisesti sydämeni sopukoissa. Niin kovin helposti humpsahdan joulun alla touhujen virtaan, jossa mielen täyttävät listat paketeista ja pipareista, kuusesta ja koristeista. Jouluiset puuhat ovat toki ihania ja nautin niistä monista itsekin, mutta lahjojen löytämisen, valojen virittelyn sekä korttien kirjoittamisen keskellä haluan pitää kiinni joulurauhasta. Haluan iskostaa sydämeeni joulun sanoman, täyttää ajatukseni rauhalla, toivolla ja valolla. 

Rauhaa, joulurauhaa,
muista joulusi pyhittää.

Monilla meistä se paljon puhuttu joulutunnelma syntyy tutuista ruokalajeista, koristeista ja vuosi toisensa jälkeen toistuvista perinteistä. Toki minullakin on joitain perinteitä, jotka haluaisin säilyttää. Joulu on kuitenkin jotain paljon enemmän kuin punaiset verhot ikkunassa, kynttelikkö pöydällä tai kuusi olohuoneen nurkassa. Uskon, että tavoitamme joulun ytimestä vain murto-osan, jos keskitymme ainoastaan tunnelman tavoitteluun.

5.12.kuva

Joulu tulee, hiipii hiljaa arkeen
tuo sieluun rauhan, toivon, vapauden.

Joulurauha julistetaan Turussa perinteisesti jouluaattona, mutta tänä vuonna olen päättänyt julistaa itselleni joulurauhan joka päivä. Muoto voi vaihdella, mutta päämäärä on sama: haluan pysähtyä ja rauhoittua, keskittyä siihen mistä joulussa mielestäni todella on kyse. Viipyä hetken seimen äärellä, johon syntyi koko maailman valkeus, toivon tuoja ja rauhan ruhtinas.

// Suvi

4. luukku: Joulumuistamisia

Joulun alla on ihanaa muistaa ja huomioida niitä, jotka ovat läsnä arkipäivissämme. Naapurille, työtoverille tai lapsen hoitajalle on mukava antaa kaapin pohjalle unohtuvan tuikkukipon sijaan jotain, mikä tulee käyttöön. Kenties tiedossa on pikkujoulut ja lahjasäkkiin vietävän lahjan kriteerinä on jotain itsetehtyä tai jotain kuluvaa. 

Tässä ovat meidän parhaat ideamme, kuinka ilahduttaa itsetehdyllä, rakastaa ruoalla ja kiittää käytössä kuluvalla.

4.12.kuva

2. luukku: Joulupata

Pelastusarmeijan perinteikäs Joulupata-keräys kerää varoja vähävaraisille tänäkin vuonna. Keräyksen juuret löytyvät 1800-luvun lopun Yhdysvalloista, kun eräs Pelastusarmeijan kapteeni halusi kerätä varoja köyhille merimiehille. Hän toteutti keräyksen ostamalla liikkeestä meille kaikille tutun kolmijalkaisen kehikon ja ripustamalla kehikkoon padan roikkumaan. Yhdysvalloista keräys on levinnyt ympäri maailmaa ja ensimmäinen Joulupata-keräys järjestettiin Suomessa vuonna 1906. Siitä lähtien padat vapaaehtoisineen ovat olleet tuttu näky joulukuisessa katukuvassa.

2.12.

Joulupata-keräyksen tuotoilla tuetaan suomalaisia vanhuksia, lapsiperheitä ja kodittomia. Pataan voi lahjoittaa rahaa, lahjakortteja sekä ehjiä ja puhtaita vaatteita tai leluja. Kunkin paikkakunnan pataan lahjoitetut varat ja tavarat jaetaan paikallisesti apua tarvitseville perheille. Lisätietoa varojen jakamisesta löydät Pelastusarmeijan nettisivuilta.

Joulupadan tuotoista suurin osa menee todella avun tarpeessa oleville ihmisille, sillä keräys toteutetaan pääosin vapaaehtoisten patavahtien voimin. Jos haluaisit osallistua Joulupata-keräykseen muutenkin kuin antamalla varoistasi, voit antaa myös ajastasi ja lähteä mukaan vapaaehtoiseksi patavahdiksi. Keräyksen nettisivuilta löydät tarkempaa tietoa ja voit ilmoittautua mukaan.

1. luukku: Jouluapua

Taas on se aika vuodesta, kun monessa perheessä lasketaan pennosia ja odotetaan tulevaa joulua jännityksellä. Ei kuitenkaan sellaisella vatsanpohjaa mukavasti kutittelevalla kihelmöinnillä, vaan enemmänkin pelolla ja ahdistuksella. On sairautta, on työttömyyttä, on yksinäisyyttä, monia asioita, jotka tekevät joulun suunnittelusta vaikeaa. Juhlamieli on kaukana, kun perusasioista on pulaa.

Toisten avun varassa oleminen on vaikeaa. Vielä vaikeampaa on uskoa tuntemattomien hyvyyteen ja pyyteettömään auttamisen haluun. Varsinkin joulun aikaan ihmisten sydämet ovat kuitenkin herkkinä toisten hädälle.

edf

Joulukalenterimme kolmessa ensimmäisessä luukussa nostamme esiin muutaman helpon tavan jakaa omastaan. Voisitko sinä paistaa porkkanalaatikon, hankkia joulukoristeita, tai ostaa pari ylimääräistä joulupakettia jollekin apua tarvitsevalle? Jouluapua.fi -sivustolta löytyvästä kartasta voit helposti etsiä avunpyyntöjä omalta lähiseudultasi, ja toimia jouluenkelinä jollekin.

Joulutoivoa

Ohut kerrostalon seinä erottaa toisistaan idyllisen perhejoulun ja naapurin koko vuoden surullisimmat päivät. Prismassa pyyhältävät rinnakkain jouluiloa ja -kiirettä tuoksuvat isät ja äidit sekä ne jotka antaisivat oikean kätensä jouluilosta, kiireestäkin. Kun pikkujouluissa jaetaan touhukkaita vinkkejä laatikoiden täydelliseen valmistamiseen, joku hiljenee joukossa: ei ole ketään kenelle laatikoita laittaa.

Joulu on vuoden ihaninta ja odotetuinta aikaa. Onnea uuteen kotiin ensimmäistä kertaa kokoontuvasta suvusta, pikkujouluista ja lasten joulujuhlista. Tunnelmaa, iloa ja yhteyttä.

Joulu on selviytymiskamppailu vailla vertaa. Riitoja, puutetta, ikävää ja yksinäisyyttä. Pettymyksiä ja suruja, jotka juuri joulu tuo esiin suurennuslasin tavoin.

Tänä jouluna oville ei koputakaan uupunut Maria tai pitkän matkan tehnyt Joosef. Oville koputtavat ne, joiden kyyneleet näemme, tuskan tunnemme ja avunpyynnöt kuulemme. Heille vastatessamme vastaamme joulun sankarille. Avaanko minä oveni tänään? Annanko sydämessäni, kodissani ja joulussani sijaa tarvitsevalle? Sanonko, että minun talossani on tilaa?

Kaiken, minkä olette tehneet yhdelle vähimmistä, sen olette tehneet minulle.

sdr

Ja sinulle, joka koputit niin kauan kuin jaksoit eikä sittenkään kukaan avannut. Joka odotit kunnes kaikki sinussa pettyi. Joka surit menetyksiäsi ilman kenenkään käsivarsia ympärilläsi. Joka itkit ilman, että kukaan halusi huomata. Olen niin pahoillani puolestasi, enkä pyydä mitään niin kuin sitä, että takertuisit tiukasti joulun toivoon. Hän ei petä sinua, Hän saapui vuoksesi. Saapuu vuoksesi.

Joulupäiväsi, se koittaa vielä.

Minä annan sinulle tulevaisuuden ja toivon.

// Heini

Joulun myötä jäämme pienelle blogitauolle. Tavataan täällä taas loppiaisen jälkeen! Toivoa jouluusi!