Luukku 24: Joulupäiväsi koittaa vielä

Tänään ajattelin kirjoittaa jotain sinulle, jonka elämä tuntuu juuri joulun pyhinä erityisen kipeältä, keskeneräiseltä ja epäonnistuneelta. Voin vain arvella, mitä käyt näinä päivinä läpi. Kenties tämä odotuksia täynnä oleva aika alleviivaa pettymyksiäsi. Ehkä suret haudattuja haaveitasi. Tai ikävöit rakkaitasi, jotka ovat kaukana tavalla tai toisella.

Ja sydämeni on vähän kallellaan sinun puolestasi. Sillä jos minulla olisi valta, antaisin jokaiselle tässä maailmassa kauniin, rauhaisan joulun, joka olisi pullollaan perinteitä ja etenkin rakastavia läheisiä.

Sellaista joulua olisi ehkä toivonut se ensimmäisen joulun sankarin äitikin. Mutta aattona hän kallisti päänsä olkien päälle ja toivoi ihan varmasti, ettei synnyttäisi vielä hetkeen. Ei tässä tallissa, ei ilman apua! Voi olla, että hänellä oli sydämessään ilo ja rauha. Itse kuitenkin arvelen, että siellä oli kipua hylätyksi tulemisesta, olihan hän tullut raskaaksi ennen avioliittoa. Tuskaa unohdetuksi jäämisestä, millainen Jumala nyt ensin lupaisi hänen synnyttävän poikansa ja sitten lähettäisi hänet yöksi eläinten talliin! Pettymystä siitä, että elämä ei ollut mennyt yhtään niin kuin piti. Ehkä hän itki, oli vihainenkin. Ja epäilemättä hän oli pitkästä matkasta aivan uuvuksissa.

Ja sitten poika kuitenkin syntyi ja mullisti Marian koko elämän. Luulen, että vähän myöhemmin Maria oli hämmentynyt kaikesta – enkeleistä, paimenista, tietäjistä ja lahjoista – erityisesti siksi, että tiesi, mitä kaikkea olikaan sydämessään käynyt läpi vain hetki sitten. Miten juuri minun kauttani syntyi tuo erityinen, taivaallinen lapsi? En ole tehnyt mitään ansaitakseni ripaustakaan tästä kaikesta!

En tiedä, milloin sinun joulupäiväsi valkenee. Mutta anna minun uskoa pieni hetki sinun puolestasi: joku päivä koittaa sinun oma joulupäiväsi. Älä ihan vielä luovuta.

Ja jos suinkin mahdollista, anna ensimmäisen joulupäivän toivon koskettaa sydäntäsi. Joulupäivä tuli Mariallekin. Joulupäivänäsi näet Hänet, jonka kädessä on tulevaisuus ja katseessa puhdas rakkaus.

Hänet kohdatessamme ajattelemme, että en ansaitse tästä mitään. Ja juuri siksi tuo kohtaaminen mullistaa koko meidän elämämme.

Armollista joulua!

aaton kuva

Tämä oli joulukalenterin viimeinen luukku. Kaikki joulukalenterin postaukset löydät tunnisteella #meidänjoulu. Lukemisiin taas heti uuden vuoden ensimmäisenä päivänä!

Luukku 23: Se mihin keskityt lisääntyy

Processed with VSCOcam with m5 preset

Kuvateksti kolmen vuoden takaa: ”Kyllä näissä lapsuuden maisemissa viimeistään kuluneen vuoden huolet unohtuu ja mieli katsoo toiveikkaana tulevaan.” Hetki tuntui kuin ensimmäiseltä kunnon hengenvedolta sen jälkeen, kun on ollut pinnan alla vähän liian pitkään.

Räpiköintiä on ollut tämäkin syksy, mutta nyt on aika hengähtää. Tänään pakkaan autoon ne kaikkein tärkeimmät ja suuntaan joulun viettoon. Näille tuleville pyhäpäiville minulla on vain yksi tavoite:

Se mihin keskityt lisääntyy. Aion keskittyä rauhaan, kiireettömyyteen, iloon, läsnäoloon. Näitä kaikkia toivon myös sinun jouluusi!

Joulukalenterin luukuista avautuu ideoita ja inspiraatiota joulun odotukseen. Kaikki joulukalenterin postaukset löydät tunnisteella #meidänjoulu.

Luukku 22: Muistojen joulu

Muistan sen joulun, jota vietin ensimmäistä kertaa tyttöystävänä. Valitettavasti se, joka minusta tyttöystävän teki, vietti jouluaan Napapiirin pohjoisemmalla puolen puolustusvoimissa palvellen. Voi riutunutta nuorta sydäntäni, joka taisi viettää aaton tiiviimmin puhelinta pidellen kuin perheen parissa pelaillen. Siitä asti olemme sovitelleet yhteen kahden perheen tapoja ja perinteitä, muodostaen niistä meidän näköistä joulua.

Ihan erityisen hyvin muistan sen joulun, jonka vietimme ihan kahdestaan kaukana perheistä ja koti-Suomesta. Vaikka joulusta puuttui silloin moni itsestäänselvänä pitämäni asia, oli yksinkertaisessa joulussamme perinteiden puutteesta huolimatta läsnä aivan erityinen levollisuus ja rauha. Siitä asti olen muistellut erityisellä lämmöllä tuota ainoaa kaksin viettämäämme joulua, jolloin joulun sanoma oli jotenkin lähempänä tavoittaa.

IMG_20171220_211314_741

Senkin parin vuoden takaisen joulun muistan, kun teimme kaupat ensimmäisestä omasta kodistamme juuri joululoman kynnyksellä. Malttamattomina revimme ensimmäiset tapetit seiniltä ennen lähtöä perheiden luokse joulun viettoon, ja välipäivät kuluivat tiiviisti uuden kodin remonttia aloitellen. Siitä asti joululoman ensimmäiset päivät ovat vieneet ajatukseni noihin kutkuttaviin remontin ensipäiviin (remonttiin sisältyi myös useampi ei-niin-kutkuttava päivä).

Jouluun liittyy paljon muistoja, ja jokainen joulu on myös mahdollisuus luoda uusia. Mistäköhän tulen muistamaan tämän joulun? Tällä hetkellä tuntuu, että ainakin siitä, millaista oli ensimmäistä kertaa valmistautua jouluun opehuoneesta käsin. Toiveissa on, että myös aiempia jouluja korkeammasta luettujen kirjojen pinosta. Lisäksi luulen, että myös suvun uusimmasta tulokkaasta, jota toivon saavani nuuhkia ja pitää sylissä paljon tulevina päivinä!

Joulukalenterin luukuista avautuu ideoita ja inspiraatiota joulun odotukseen. Kaikki joulukalenterin postaukset löydät tunnisteella #meidänjoulu.

Luukku 21: Lukuvinkkejä lomalle

Tänä vuonna olen lukenut enemmän kuin muutamana menneenä vuonna yhteensä. Yhtäkkiä olen taas muistanut, kuinka paljon lukemisesta pidänkään. Ja viimein minä, joka lapsena ja nuorena olin oikea lukutoukka, myönnän reilusti harrastavani lukemista ja kirjapiireilyä.

Haluaisitko sinäkin  tarttua tarinaan ja antaa sen viedä? Kirjoitin listaksi muutaman helposti lähestyttävän kirjan – toivottavasti niistä löytyy joku sinulle sopiva.

  • Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe (Voi kun tykkäsin tästä, upeasti rakennettu tarina.)
  • Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät (Yksi harvoja Finlandian voittaneita, jonka mäkin oon lukenut. Kannatti!)
  • Rainbow Rowell: Eleanor & Park (Kirjastossa tämä on nuorten osastolla, mutta se ei haittaa mitään: niin hyvin ja kuvaavasti kirjoitettu tarina kahdesta teinistä ja heidän kohtaamisestaan.)
  • Linda Olsson: Sisar talossani (Mun lempikirjailija[n uusin] ei petä.)
  • Erica Bauermeister: Elämän lempeät maut (Tämän vuoden ihan ensimmäinen lukemani kirja on pullollaan herkkuja, mutta olo jää silti kevyeksi. Sopii erityisen hyvin luettavaksi yhdellä kulauksella heti päiväkahvin jälkeen.)
  • Liane Moriarty: Hyvä aviomies (Koukuttava, melko viihteellinen tarina. Tämän kirjailin lempparinani pysyy kuitenkin Nainen joka unohti.)
  • Jojo Moyes: Ne jotka ymmärtävät kauneutta (Jos haluat luettavaksi hyvin kirjoitetun, kepeähkön ja useampana iltana jatkuvan tarttuvan tarinan, tämä voi olla sinun.)
  • Yaa Gyasi: Matkalla kotiin (Yksi vuoden vaikuttavimmista lukemistani kirjoista. Tarina alkaa 1700-luvun Ghanasta ja orjakaupasta, päättyy seitsemän sukupolvea myöhemmin kahdella mantereella. Herättää ajatuksia, särkee sydäntä, synnyttää kiitollisuutta.)
  • Rupi Kaur: milk & honey (Ulkoasultaan kaunis, sisällöltään koskettava englanninkielinen runokirja, jossa kerta toisensa jälkeen tavoitetaan vähillä sanoilla aika paljon.)

Ja jos et vielä ole ehtinyt lukea Suvin aiemmin vinkkaamia kirjoja, niin ne löytyvät edelleen Kiisselinkeitto-postauksesta!

PS. Täälläkin päässä otetaan ilolla vastaan kirjasuosituksia!

Joulukalenterin luukuista avautuu ideoita ja inspiraatiota joulun odotukseen. Kaikki joulukalenterin postaukset löydät tunnisteella #meidänjoulu. 

Luukku 20: Viikunahillo

Tämä jouluiseksi kestosuosikiksi noussut viikunahillo sai salaisen ainesosansa vahingossa. Tiedättehän tilanteen, kun mies on lähetetty kauppaan, ja hän tuo sieltä tullessaan jotain ihan muuta kuin alunperin oli tarkoitus. Hetken harmistuksen jälkeen päädyt kuitenkin kokeilemaan, ja lopputulos onkin parempi kuin olisit voinut kuvitella. Kiitos siis (toisinaan) hajamielisen mieheni, tässä vahingossa syntynyt huippuresepti maailman parhaaseen viikunahilloon:

  • 400g kuivattuja kivettömiä viikunoita
  • 2 dl vettä
  • 2dl Valio Hehku mausteista rypälejuomaa + n. 2 dl hillonkeittovaiheessa (jos Hehku-juomaa ei ole saatavilla, tähän käy myös tavallinen glögi)
  • 1 appelsiini (kuori raastettuna, mehu puristettuna)
  • 165g (eli puolikas paketti) hillo- ja marmeladisokeria
  • kanelitankoja

Leikkaa viikunat saksilla pieniksi paloiksi. Jos hedelmien kannat ovat kovia, leikkaa ne irti ja jätä käyttämättä. Kiehauta vesi ja Hehku-juoma ja kaada hedelmäsilpun päälle. Anna turvota yön yli.

Laita hedelmäsilppu kattilaan ja lisää pari desiä Hehku-juomaa, sokeri, raastettu appelsiininkuori, puristettu appelsiininmehu sekä kanelitanko. Keitä n. 10 minuuttia. Nouki kanelitanko hillon seasta ja soseuta hillo sauvasekoittimella.

Purkita kuuma hillo kuumennettuihin purkkeihin. (Hyvä vinkki purkkien kuumentamiseen on täyttää ne vedellä ja lämmittää mikrossa, kunnes purkit ovat kuumia.) Kiehauta purkkien kannet kattilassa ja sulje purkit huolellisesti.

IMG_1910

Viikunahillo sopii erinomaisesti erilaisten juustojen seuraan jouluisiin herkutteluhetkiin. Purkillinen itsetehtyä hilloa on myös oiva lahjaidea hänelle, jolla on jo kaikkea.

Joulukalenterin luukuista avautuu ideoita ja inspiraatiota joulun odotukseen. Kaikki joulukalenterin postaukset löydät tunnisteella #meidänjoulu.

Luukku 19: Joulumieli hukassa?

Joskus joulu tuo mieleen
juuri sen omasta elämästä puuttuvan
tai siinä pielessä olevan.
Kaiken sen kipeän ja ahdistavan,
surettavan ja pelottavan.
Lähestyvät juhlapyhät tuovatkin tullessaan
riitoja rauhan sijaan,
itkua ilon sijaan,
yksinäisyyttä ystävien sijaan.

Voi kuinka toivonkaan,
että joulusi voisi olla ihmeitä täynnä.
Valon pilkahduksia pimeyteen,
sanoja suoraan sydämeen,
käsiä, jotka kurkottavat kohti,
ja tekoja, jotka todistavat joulun todeksi.
Tuokoon joulu
aavistuksen keväästä
ja muistutuksen lupauksesta.

Joulukalenterin luukuista avautuu ideoita ja inspiraatiota joulun odotukseen. Kaikki joulukalenterin postaukset löydät tunnisteella #meidänjoulu.

Luukku 18: Joulukukkakaupoilla

Tämän postauksen loppu on nyt hieman erilainen kuin mitä alun perin suunnittelin sen olevan. Mutta ei se mitään, aloitetaan nyt kuitenkin suunnitellusti.

Muistan, kun kymmenisen vuotta sitten kävin joulun alla kylässä. Pöydällä oli yksi kaunis, näyttävä, valkoinen leikkokukka, jonka isäntäväki oli saanut joulutervehdykseksi ystäviltään. Siihen maailman aikaan käsitykseni tuliaiseksi tai lahjaksi annettavista kukista oli kolmen euron tulilatva paikallisesta marketista. Ajattelin, että sitten kun minäkin olen kunnolla aikuinen, vien joulukukiksi tuollaisia tyylikkäitä, yksinkertaisia kukkia!

Mielestäni tulilatva on edelleen ihan vakavasti otettava kukka – vien ja saan edelleen sellaisen lahjaksi oikein tosi hyvillä mielin. Mutta vähitellen olen löytänyt tieni myös kukkakauppoihin. Onhan se nyt ihanaa valita kukkia lahjaksi!

Ja nyt tulee se muutos suunnitelmiin.

Menin nimittäin sinne kukkakauppaan selvittämään, mikä se aiemmin ihailemani kukka oikein oli. Ja mä todella kiitän onneani, että selvitin kukan omin päin ilman, että jouduin selittämään kuvaustani sille kukkakauppiaalle. Koska se kukka oli ja on….

amaryllis

….amaryllis!

Kukkaisaa joulua kaikille toivottaa kovan luokan hortonomi!

Joulukalenterin luukuista avautuu ideoita ja inspiraatiota joulun odotukseen. Kaikki joulukalenterin postaukset löydät tunnisteella #meidänjoulu.