Faktat pöytään

J.K. Paasikivi sen aikanaan hienosti muotoili: ”Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken kehityksen lähtökohta”. Toisin sanoen, mikään ei voi muuttua paremmaksi, jos asioiden nykytilaa ei ensin hyväksy. Ja toisaalta, missä tahansa tilanteessa kehitys on mahdollista.

Olemme mieheni kanssa todella erilaisia. Hän on spontaani, minä tykkään suunnitella asioita. Minä olen yleensä ajoissa, häntä saa useimmiten odottaa. Hän on suurpiirteinen, minä jään roikkumaan yksityiskohtiin. Hän on seurallinen, minä vetäydyn omiin ajatuksiini. Hän on unelmieni mies, mutta joskus ihmettelen miten oikein päädyimme yhteen.

Toisinaan puolisoiden erilaisuus voi tehdä elämästä hankalaa. Varsinkin silloin, kun lapset ovat pieniä, arki kuormittavaa ja uni vähäistä. Ruusunpunaiset silmälasit on riisuttu jo aikaa sitten, eikä toisen erilaisuus enää näyttäydy yhtä kiehtovana, kuin suhteen alussa. Niinpä olemme tasaisin väliajoin palanneet tosiasioiden äärelle:

1. Olemme erilaisia
2. Emme voi muuttaa toisiamme
3. Haluamme silti pysyä yhdessä

Kun tosiasiat on tunnustettu, voi kehittyminen alkaa. Vaikka olemmekin erilaisia, miten saisimme arjen rullaamaan paremmin? Voisimmeko kenties löytää uusia, yhteisiä tapoja toimia vanhojen, molempia ärsyttävien tapojen tilalle? Miten voisin osoittaa rakkautta niin, että se menee perille? Ja ennen kaikkea, miten voisimme nähdä erilaisuutemme positiivisessa valossa, voimavarana?

kukka2

Vikoja on ihan uskomattoman helppo löytää toisesta. Kun sinä aina, ja kun sinä et koskaan. Tästä muodostuu kuitenkin vain ikävä noidankehä, jolle ei loppua näy. Omiin tunteisiini en voi vaikuttaa, mutta se, miten tunteen vallassa reagoin, on täysin oma valintani. Joskus tekee ihan hyvää tarkastella omaa käyttäytymistään kriittisesti ja pohtia, viekö se asioita toivomaani suuntaan. Jos osoittaisinkin ärtymyksen sijaan useammin puolisolleni hyväksyntää, ja arvostelun sijaan myötätuntoa, voisi hänenkin olla helpompi kohdata minua armollisemmin. Yllättävän usein metsä nimittäin vastaa  juuri niin kuin sinne huudetaan, eikä rakkautta ole, jos ei itse rakasta.

 

Laita hyvä kiertämään

Lähtisittekö meidän kanssa tänään veneilemään? 

Tuutteko meille illalla saunaan ja grillaamaan? 

Mä voin kyllä heittää sut kotiin!

Mentäiskö ens viikolla meidän mökille yöksi?

Oletko koskaan ajatellut, kuinka paljon sinulla on elämässäsi sellaisia asioita, joita pidät itsestäänselvinä, mutta jotka jollekin toiselle ovat harvinaista luksusta? Kyseessä voi olla niinkin yksinkertainen asia kuin auto. Opiskeluaikoina me elettiin monta vuotta ilman omaa autoa, ja aika usein meitä ilahdutti jonkun ystävän kyytitarjous.

Harvinaisempaa luksusta voi olla myös vene tai mökki. Omissa silmissäsi rupuinen ja pieni vene tai kulahtanut mummonmökki saattaa olla jollekin toiselle kesän kohokohta, joten älä epäröi kutsua ystäviä veneilemään tai mökki-iltaa viettämään. Saunakutsu voi tuoda paljon iloa pimeään syksyiseen iltaan.

6.8.kuva

Ylellisyys voi olla muutakin kuin jonkun asian omistamista. Mieti hetki, millaisia taitoja omaat. Osaatko kenties kutoa villasukat, parsia rikkinäisen villatakin, leipoa suussasulavan kakun tai tiedätkö kulmakunnan parhaat näköalapaikat? Tai kenties olet todella tehokas siivoamaan ja järjestelemään tavaroita. Jos vastasit johonkin kohtaan kyllä, mikset ilahduttaisi tiedollasi ja taidoillasi jotakuta läheistäsi? Olen nimittäin varma, että kuka tahansa ilahtuisi villasukista, kakusta tai retkestä silmiähiveleviin maisemiin. Puhumattakaan ikkunanpesuavusta.

Mitä tässä siis yritän sanoa? Jos sinulla on jotain, jonka avulla voisit tuottaa jollekulle toiselle iloa, laita hyvä kiertämään. Se ei vaadi aina niin kauhean paljon, mutta voi olla iso ilo sille toiselle. Ja saatatpa samalla itsekin alkaa arvostaa oman elämäsi pieniä iloja hiukan enemmän.

Olisipa ollut toisin

Kuinka ahtaalla elitkään koko elämäsi.

Odotuksesi itsellesi, elämällesi ja läheisillesi muodostivat vankilasi seinät, vaikka et sitä itse huomannut. Ne rajasivat elämän sinun omien ajatustesi kokoisiksi. Jotkut läheisistäsi jäivät kanssasi kaltereiden taa, toiset sopeutuivat ahdistaviin vierailuaikoihin. Muutamat valitsivat vapauden.

Kuinka yksinäisyys onkaan sinua kalvanut.

Siinä missä odotuksesi rajasivat mahdollisuuksiasi yhteyteen, tekemäsi tulkinnat ja väärät päätelmät kasvoivat muuriksi ympärillesi. Taitamattomuutesi huomata omaa osaasi on karkottanut niitäkin, jotka olisivat sinua kipeästi tarvinneet. Joita sinä olisit kipeästi tarvinnut.

Kuinka kahleet ovatkaan sinua painaneet.

Uskomasi valheet ovat jääneet raskaina kahleina askeleisiisi. Ajatuksissasi ne ovat muuttaneet valkoisen mustaksi, eikä harmaan sävyille ole mielessäsi sijaa. Ne ovat vääristäneet senkin, mikä kerran oli kirkasta. Ne ovat varastaneet sinulle tarkoitettua iloa ja rauhaa, tulevaisuutta ja toivoa.

Ja kuinka väärässä olitkaan, kun sanoit ettei kehenkään voi luottaa.

Et koskaan tullut tuntemaan sydämiä, jotka itkevät surujasi ja iloitsevat onneasi. Et painanut päätäsi vasten tarjottua olkapäätä, kun tarvitsit lohdutusta. Et osannut ottaa vastaan halausta, joka olisi kannatellut sinua yli pahimman. Et kömpinyt syliin, jossa olisit saanut kokea rakkautta.

Toivon, että olisit luottanut ja tehnyt tuon kaiken. Se olisi muuttanut koko elämäsi. Niin monen elämän.

ahtaalla pienin

Armosta

Armo.
Ansaitsematonta.
Ehdotonta.
Anteeksiantoa.
Pyyteetöntä rakkautta.
Uusi mahdollisuus.
Täydellistä hyväksyntää ilman mitään vaatimuksia.

Voiko armoa osoittaa, jos sitä ei ole itse kokenut?

Opeta mua armosta.
Auta ymmärtämään, kuinka paljon olen saanut.
Auta luottamaan pyyteettömään rakkauteen,
uskomaan täydelliseen hyväksyntään.
Auta elämään niin, etten pitäisi kaikkea tätä hyvää itsestäänselvänä.

Opeta mua olemaan armollinen.
Auta välittämään sitä, mitä olen itse saanut kokea.
Auta armahtamaan, niinkuin mut on armahdettu.
Auta antamaan anteeksi nekin virheet,
jotka eniten satuttavat.

Opeta elämään armosta.

16.7.kuva

Tunnettu ja rakastettu

Kaikkein arvokkain ihmissuhde on mielestäni sellainen, jossa ei ole läsnä pisaraakaan piilottelua tai piileskelyä, eikä tietoakaan teeskentelystä. Sellainen ihmissuhde on lastattu luottamuksella, kuorrutettu kiitollisuudella ja sinetöity sitoutumisella.

Niin arvokkaat ihmissuhteet eivät synny itsestään. Molempien täytyy kulkea pitkä tie, joka on usein kyynelillä koristeltu. Täytyy uskaltaa sanoa ääneen kaikki tunteet ja ajatukset, ne rumatkin, nekin joita ei mieluusti haluaisi edes siellä sydämensä salaisimmassa sopukassa säilöä. Täytyy uskaltaa näyttää haavat, joiden kipu nostaa vieläkin kyyneleet silmiin. Täytyy uskaltaa olla minä, niin pelottavaa kuin se onkin. Täytyy uskaltaa pysyä vierellä silloinkin, kun ei tiedä mitä tuleva tuo tullessaan.

Sen pitkän tien päässä odottaa kuitenkin jotain ihanaa: ihmissuhde, jossa tietää olevansa täysin tunnettu ja ymmärretty, ja senkin jälkeen vielä hyväksytty ja rakastettu. Se vapauttaa.

15.6.kuva

“To be loved but not known is comforting but superficial.
To be known and not loved is our greatest fear.
But to be fully known and truly loved is, well, a lot like being loved by God.
It is what we need more than anything.
It liberates us from pretense, humbles us out of our self-righteousness, and fortifies us for any difficulty life can throw at us.”

-Timothy Keller

Ilmeistä ei voi piilottaa

Iso osa meistä on oppinut – tietoisesti tai tiedostamattaan – piilottamaan kaikenlaista: niin kuin esimerkiksi muruset maton alle, mahamakkarat paidan alle, raskaat tunteet hymyn alle. Elämän pitää näyttää hyvältä, tuntua kepeältä eikä muita saa liiaksi vaivata.

Vaan kun on riittävän kauan piilotellut, alkavat mattojen, paitojen ja hymyjen aluset ahdistaa itseä ja loppujen lopuksi muitakin. Sillä eihän mattoja, paitoja ja hymyjä ole tarkoitettu piiloksi vaan kaikenlaiseksi kaunistukseksi!

Viimeistään silloin kun matot, paidat ja hymyt eivät enää piiloiksi riitä, meille tulee kiire pitää lähimmätkin matkan päässä sulkemalla kodin ja sydämen ovia sitä mukaa, kun piilotettavaa kertyy. Ja vaikka sitä näin luulee pysyvänsä turvassa ja pitävänsä salaisuutensa, jokainen läheinen ympärillä vähintäänkin aavistelee, mitä suljettujen ovien taakse kätkeytyy.

Etäisyys vahvistaa sanomatta jätetyt sanat. Aika tekee piilotetusta homeisempaa, suurempaa ja raskaampaa.

Väistämättä tuleekin hetki, kun jotain piilotettua paljastuu. Silloin on vain kaksi vaihtoehtoa: suostua piiloineen löydettäväksi tai lähteä pakoon itseään ja löytäjäänsä. Kumpikin tekee usein mahdottoman kipeää. Ero on ainoastaan siinä, että pakomatkalla kipu on ikuinen kumppani, mutta paljastumisen tuomalla kivulla on eräpäivä. Se on se sama päivä, kun viimeinenkin piiloteltu asia saa kosketuksen valosta.

DSC_3546

Kuluneina aikoina olen haaveillut pakomatkasta lukuisia, lukuisia kertoja. Piiloja, joista läheskään kaikista en ole edes tiennyt, on paljastunut enemmän kuin olisin halunnut kestää.

Tiesitkö sä jo kauan sitten että mä oon näin sekaisin? sopersin kerran ystävälleni, kun en kestänyt itsekään itseäni. Kun luulin pahimman sydämen sekasotkun paljastuneen.

Voi rakas, eikö me kaikki olla.

Hyvän piilon löytäminen ei ole mitään verrattuna siihen, että tulee lempeästi löydetyksi piilostaan. Eikä pakomatkojakaan oikeasti ole: itsensä ja Luojansa kanssa meistä jokainen on kuitenkin kaikkialla. Noista kahdesta ajatuksesta koitan pitää kiinni, kun taas seuraavan kerran tekisi mieli lähteä pakoon. Koitathan sinäkin.

Hyvyyden ihmeellinen voima

Maailmassa, joka on täynnä toisten arvostelua ja tuomitsemista ja sitä, että vikoja oikein etsimällä etsitään. Ympäristössä, jossa noustaan ylöspäin toisia jalkoihin samalla talloen ja selkään puukottaen. Työssä, jossa vain tuloksella on merkitystä ja ihminen jää siinä sivussa huomiotta. Välillä tuntuu, että armo on kovin kaukana.

Mitä jos unohdettaisiin hetkeksi epäonnistumiset, viat ja puutteet, ja keskityttäisiin sen sijaan näkemään toisissamme jotain hyvää? Olen omin silmin nähnyt, mitä saa aikaan se, kun aletaan haukkumisen sijaan kehumaan. Aletaan alas painamisen sijaan nostamaan ylös. Aletaan tylyyden sijaan hymyilemään. Arka pää nousee varovasti ylös, katse kirkastuu ja ihan hetkessä puhkeaa kukka. Vain siksi, että joku näki sekunnin verran vaivaa sanoakseen jotain kaunista. Ilmeillään osoitti, että on mukava kun olet siinä. Hyvyyden voima on ihmeellinen.

When we seek to discover the best in others, we somehow bring out the best in ourselves.
-William Arthur Ward-

kukka