Välittäminen on jakamista

We like to share.

Näihin sanoihin kuulin ystäväni päättävän kyläilykutsunsa, kun kuuntelin sivusta hänen ja hänen tuttavansa keskustelua.

Lämpö läikähti sydämessäni, sillä tiesin sanojen olevan kaikkea muuta kuin sanojen helinää. Olenhan itse tuon saman ystävän vieraana jo toista viikkoa. Hän ja hänen perheensä ovat jakaneet kanssani aikaansa, kauppareissuja, kävelyretkiä, täysiä ruokalautasia, hiuspompuloita, kenkiä ja hämärtyviä iltoja terassilla. Kaikkea sitä, mitä tavalliset arkipäivät ja erityiset reissupäivät eteen tuovatkaan.

29.6.kuva

Sharing is caring.

Kuinka huomatuksi ja välitetyksi ihminen voikaan kokea itsensä silloin, kun joku on valmis jakamaan omastaan. Purukumin tarjoaminen vieruskaverille ennen lentokoneen nousua, valmiin ruuan tuominen vastasyntyneen äidille, saunakutsun tarjoaminen saunattomalle tai oman kodin oven aukaiseminen illaksi tai päiväkausiksi kertovat kaikki samaa: sinä olet tärkeä.

Ihaninta ja parasta välittämistä lienee jakaa sydämensä salaisuuksia. Sitä elämää, joka sisältää usein kaikki harmaan sävyt.

Kun ystäväni päätti kyläilykutsunsa, hän olisi voinut yhtä hyvin sanoa:

We like to care.

Pidä musta kii

Sun täytyy pitää musta kiinni aina.
Silloinkin kun et jaksa,
kun en ymmärrä,
ja satutan.
Silloinkin kun sulkeudut,
kun vetäydyn,
ja teen virheitä.

Sun täytyy pysyä mun lähellä aina.
Vaikka kipu tuntuis liian suurelta,
matka liian raskaalta,
hiljaisuus liian syvältä.
Vaikka sanoja olis vähän,
kysymyksiä ihan liikaa,
eikä vastauksia ollenkaan.

Sillä mä aion pitää susta kiinni aina.
Aion pysyä sun lähellä aina.
Koska ei voi olla niin,
ettei sun käsi olis mun kädessä
eikä sun sydän mun sydämessä kiinni.

3.6._kuva_blogiin

Ole kokonaan siellä, missä olet

Olin kahvilla ystäväni kanssa. Jossain vaiheessa mieleen juolahti, että onkohan mun äänettömään puhelimeeni tullut viestejä. Sillä kertaa en kaivanut puhelintani esille ja kahvihetkemme jatkui keskeytyksettä. Jälkeenpäin kotimatkalla vanha, puhutteleva ajatus suhahti mieleeni:

Wherever you are, be all there.
Jim Elliot

Kuinka vaikeaa se meille välillä onkaan! Kuinka monta kertaa keskeytämme hyviä hetkiä toinen toisemme kanssa aukaisemalla whatsappin, jossa ei silläkään kertaa ole mitään välitöntä reagointia vaativaa? Miten helposti annamme internetin selaamisen riistää aikaamme niiltä, joille juhlapuheissamme lupaamme parhaamme antaa? Miten voi olla, että katsomme tarkemmin kännykän näytöllä näkyvää puolitutun profiilikuvaa kuin läheistä ruokapöydän toisella puolen? Kuinka usein selaamme instagramia tai facebookia silkasta tottumuksesta, vaikka huomiotamme kaipaisi joku rakkaimmistamme?

Kukaan ei voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Kenenkään huomio ei koskaan ole täydellisesti kahdessa paikassa yhtä aikaa. Ole siis kokonaan siellä, missä olet, muistutan itselleni erityisesti silloin, kun keskittymiseni alkaa herpaantua. 

be all there blogi

Minulle puhelimen tarpeeton vilkuilu on helpointa välttää siten, että katkaisen mobiilidatayhteyden hetkeksi kokonaan. Ehkä on niin, että kun katkaisee hetkeksi yhteyden niihin, jotka eivät oikeasti ole paikalla, saa yhteyden niihin, jotka ovat. Sillä mikä olisikaan parempaa kuin tärkeän ihmisen läsnäolo ja täysi huomio?

Mitä kuuluu?

Joskus välimatkaa pitää ensin lyhentää
kevyillä kysymyksillä
ja turvallisilla tiedusteluilla
ennen kuin uskaltaa
istahtaa viereen
ja alkaa jutella oikeista asioista.

Mitä kuuluu,
mites te,
mitä oot puuhaillut?

Entäs töissä,
onko ollut kiirettä,
paljon hommia?

Sä tuut puolitiehen vastaan:

Ihan hyvin,
tavallisesti,
ei ihmeempiä,
kiitos kysymästä,
entä sä?

Oikeasti haluaisin kysyä:
mitä mietit,
mitä oot ajatellut sitten viime näkemän,
mistä iloitset ja innostut,
mitä kaipaat,
miltä susta tuntuu
ja mitä suret?

Koska joskus
tarkemmin tarkasteltaessa
ihan hyvin voikin tarkoittaa, että aika huonosti,
tavallisesti onkin itse asiassa jotain ihan ihmeellistä
ja ei ihmeempiä tarkoittaa, että on ollut kaikenlaista.

Siis: mitä kuuluu, kerro kaikki!

14.5.

Ymmärtäväisyys on kaunista

En ole aina osannut arvostaa ymmärtäväisyyttä ihmisen ominaisuutena kovinkaan korkealle. Nykyisin ymmärtäväisyys on kuitenkin mielestäni yksi ihanimpia, koskettavimpia ja tärkeimpiä piirteitä. Ehkä on niin, että jotkut meistä huomaavat ymmärtäväisyydenkin arvon vasta silloin, kun sitä itse eniten kaipaa. Silloin, kun ei itsekään ymmärrä itseään.

Ymmärtäväinen tietää, ettei hän tiedä tai ole itse kokenut läheskään kaikkea. Sen tähden hän myös tietää, ettei voi useinkaan oikeasti tietää miltä toisesta tuntuu. Juuri siksi hän pyrkii kaikin tavoin kuuntelemaan toisen tunteita ja tunnelmia. Hän ei keskeytä eikä etenkään pelkää olla hiljaa. Hän yrittää asettaa itsensä toisen asemaan, vaikka se tuntuisi lähes mahdottomalta.

Ymmärtäväisen luona ei koskaan tarvitse pelätä tuomiota eikä yleensä edes typeriä neuvoja. Hän ei myöskään lausu sanoja, joiden tarkoitus on vähätellä tai pyyhkiä toisen tunteet ja kokemukset pois liian pieninä tai mitättöminä. Kaiken kaikkiaan ymmärtäväinen lausuu sanoja harkiten, sillä hän tietää mitä varomaton sana voi hajottaa ja miten äkkiä liian nopeat sanat voivat karkottaa.

Ymmärtäväinen kuulee, näkee ja lohduttaa. Hän tuo ympärilleen iloa ja vapautta – ja kenties välillä ihan tietämättäänkin luo aivan uutta. Ja kun hän lopulta lausuu sanansa, ne ovat armoa pullollaan.

Mä ajattelin vain, että se oli varmasti paras mihin sä siinä hetkessä pystyit, sanoi minulle yksi ymmärtäväinen ystävä sellaisen päivän jälkeen, kun parhaani oli ollut kaikilla mahdollisilla mittareilla aivan susisurkea. Sisälläni velloneet syyllisyys, pelko ja ahdistus hellittivät heti otettaan – aivan kuin ne olisivat alkaneet vetäytyä itseään vahvemman tieltä.

Yksi todellisen ystävyyden kauneimmista ominaisuuksista on ymmärtäminen ja ymmärretyksi tuleminen, sanoi antiikin ajan filosofi Seneca. Uskaltaisin lisätä, että ymmärryksen osoittamisella on myös paljon enemmän (muutos)voimaa kuin millään neuvoilla, ratkaisuehdotuksilla tai ryhdistäytymiskehoituksilla tulee ikinä olemaan.

ymmärrys blogi

Ei sun olis tarvinnut

Luulen, että se vaati sulta aika paljon kurottautumista.

Siinä mä olin,
sydän toivosta, aiemmista pettymyksistä
ja epäonnistumisen pelosta arkana.
Enkä odottanut sulta mitään.
Tiesin, ettei mun mahdollinen tuleva ilo
olisi sulle vain helppoa.

Ja silti sä osoitit rakkautesi ja tukesi,
lohduttaen, kuunnellen ja ymmärtäen.
Vaikka sama kipu
asuu sunkin sydämessä.

Ja juuri siksi
vaalin jokaista sanaasi
kuin kallisarvoista aarretta.

Koska vaikka sun ei olis tarvinnut
ylittää omaa kipuasi
vain tullaksesi mun viereen,
sä kuitenkin halusit.

2.4._blogiin

Kultainen sydän

Yksi parhaista ystävistäsi oli teoillaan, sanoillaan ja asenteellaan loukannut sinua. Asettanut edellesi jotain, mikä ei sinne kuulunut. Kerroit, että olit itkenyt viikkojen ajan joka ikisenä iltana: Miten voi olla, että hän ei välittänyt sen vertaa? Eikö hän yhtään nähnyt, miltä minusta tuntui?

Mutta sitten mä ajattelin, että ei hyvää, pitkää ystävyyttä kannata tämän takia pilata.

Minkä takia sitten kannattaa, jos ei tämän! ajattelin mieli täynnä suuttumusta puolestasi. En sanonut ääneen mitään, mutta myöhemmin ymmärsin, että olit sanoillasi vastannut minun raadolliseen kysymykseenikin.

Sanoillasi kerroit, että yhteys on vaalimisen arvoista silloinkin, kun loukkaukset pakottavat aamu toisensa jälkeen heräämään silmät turvonneina. Sanoit, että tahtomisesta on kiinni jokainen merkityksellinen ihmissuhteemme. Ja ennen kaikkea sanoit, että ei ole suhdetta, joka kannattaisi anteeksiantamattomuudella pilata.

Et ollut jäänyt odottamaan anteeksipyyntöjä, katuvia sanoja tai hyvitystä. Olit itkenyt itkusi salassa ja antanut mielessäsi anteeksi niin kauan kunnes loukattu mieli ei enää muistanut olevansa satutettu. Niin vakaasti olit päättänyt valita ystävyyden yli loukattujen tunteiden.

kultainen sydän

En koskaan unohda sanojasi. Ja aina kun muistan niitä, muistan myös, millainen on sydämesi. Muistan, millaisen sydämen haluaisin.