Matkalla merkitykseen: huomaavaisuus

Päätimme kaikki lähteä Matkalle merkitykseen. Emme tiedä, mitä matka tuo vielä tullessaan, mutta tämän lukuvuoden aikana pohdimme asiaa kukin ainakin kahden tekstin verran.

“Olimme yhtäaikaa käymässä elokuvateatterin vessassa. Olin lähdössä ovesta ulos, ja kengänpohjaani oli tarttunut pala vessapaperia. En itse huomannut koko asiaa, mutta tulit vaivihkaa viereeni, ja nappasit paperinpalan pois kengästäni. Huokaisin mielessäni kiitollisena, sinun ansiostasi en lähtenyt ihmisten ilmoille vessapaperi perässäni viuhuen. Tämä kuvaa sinua niin hyvin: osaat ottaa toiset huomioon tekemättä siitä sen suurempaa numeroa.”

Tämä ystäväni minusta kertoma hassu pieni tarina on jäänyt mieleeni, vaikka en itse kyseistä tilannetta muista. Kun olen pohtinut arvoja, joiden mukaan haluan elämääni elää, on huomaavaisuus noussut esille yhtenä tärkeimmistä. Se on minulle luontaista, mutta toisaalta siinä voisin kehittyä vielä paremmaksi.

Huomaavaisuus

Huomaavaisuus on arjen pieniä ja huomaamattomia tekoja, joilla on kuitenkin suuri merkitys. Ne eivät ole välttämättömiä, mutta niiden vaikutus ihmissuhteisiin ja omaan hyvinvointiin on merkittävä. Toisen huomioiminen luo yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vahvistaa ajatusta siitä, että olemme olemassa toisillemme.

Huomaavaisuus on sitä, että muistaa läheisten merkitykselliset hetket, ja kysyy kuulumisia juuri oikeaan aikaan. Ja toisaalta osaa varoa niitä kaikkein arimpia kohtia, eikä sanoillaan tai teoillaan pahenna kipua. Huomaavaisuutta on hymy kaupan kassalla tai oven auki pitäminen toisen kiiruhtaessa sitä kohti. Se on pieniä palveluksia, koskettavia kohtaamisia ja auttamaan ojennettu käsi. Osoitus siitä, että huomaan sinut, välitän sinusta, olemassaolosi ei ole yhdentekevää.

Mitä paremmin voi itse, sitä enemmän on voimia huomioida toisia. Huonosti nukutut yöt ja sairastelukierteet eivät varsinaisesti lisää kykyä ajatella asioita toisten kannalta, kun hädin tuskin pysyy pinnalla itse. Juuri niissä hetkissä on kultaakin kalliimpaa tulla vastavuoroisesti itse huomioiduksi. Huomaavaisuus antaa siimaa silloin, kun toinen on tiukoilla, eikä pidä kirjaa tekemästään hyvästä. Toisten huomioiminen ei kuitenkaan koskaan tarkoita itsensä unohtamista tai kynnysmatoksi asettumista. Sen ei pitäisi viedä minulta mitään pois, vaan päinvastoin lisätä kaikkea mikä on hyvää ja elämisen arvoista.

//Anna

Rakkaudesta

Nuoruusvuosilta on muistivihkojeni lehdille ja mieleni sopukoihin jäänyt monta kuolematonta lausahdusta ja oivaltavaa ajatusta rakkaudesta. Kuten se, että rakkaus on lepoa, rakkaus on rohkeutta ja että rakkaudessa yllätymme toistemme valinnoista. Näitä, ja monia muita olen miettinyt viimeisinä viikonloppuina, kun olen ilokseni saanut juhlistaa useamman upean parin rakkautta ja sitoutumista toisiinsa.

Rakkaus repii ja raastaa, ja samaan aikaan hellii ja hivelee. Siihen sisältyy aimo annos onnea, ripaus rosoa, arkista kaurapuuroa ja juhlahetkien kuohuvia kuplia. Parhaimmillaan rakkaus on silloin, kun se pääsee yllättämään, ja aivan yhtä huumaavaa silloin, kun sen tuttuuteen on jo ehtinyt tottua. Rakkauteen ei kuulu pelko, ei vaatimukset eikä vallankäyttö. Se antaa tilaa olla juuri sitä mitä on, juurruttaa tiukasti paikoilleen ja samaan aikaan antaa siivet, joilla lentää.

häät

En tiedä miten rakkaus syttyy, kuka valitsee ja kenet, mutta sen tiedän, että rakkautta kannattaa juhlia. Välillä se tapahtuu mitä upeimmissa puitteissa puheiden ja laulujen siivittämänä, mutta ihan yhtä hyvin rakkautta voi, ja kannattaakin juhlia keskellä kaikkein tavallisinta tiistaita tai kiireisintä keskiviikkoa. Siihen ei tarvita kuin hymy arjen keskellä, pieni silitys ohimennen, muistutus siitä, että tässä olen, enkä menossa mihinkään.

Arjesta: Kolme kovaa

Tämä postaus jatkaa perjantaista sarjaa, jossa nostamme esiin arkea ilahduttavia asioita, oivalluksia tai tapoja. Olemme pyytäneet samasta aiheesta postaukset myös kolmelta lukijaltamme, joiden vakituinen koti on ulkomailla!

***

1. Kuntoilutauon päätös

Kun tulin ensimmäistä kertaa raskaaksi, pistin kuntosalikortin hyllylle jäätävän raskauspahoinvoinnin vuoksi. Ja siellä hyllyllä se on saanut pölyttyäkin viimeiset kymmenen vuotta. Nyt kuitenkin päätin vihdoin ryhdistäytyä ja marssin vanhalle tutulle kuntosalille uusimaan jäsenyyteni. Kehonkoostumusmittauksen tuloksissa ei ole kehumista, eikä metabolinen ikä mairittele, joten nyt juoksumatto rullaamaan ja puntit tutisemaan!

2. Kirjaston lehtilukusali

Kaupungin keskustassa asuessa olen nauttinut ihan älyttömästi vieressä sijaitsevan pääkirjaston hyvinvarustellusta lehtilukusalista. Sieltä löytyy valtava määrä hyviä lehtiä, eikä lukijoita ole yhtenäkään iltana ollut kourallista enempää. Mikäs sen mukavampaa, kuin istua keinutuolissa hyvän lehden parissa kirjaston rauhallisessa tunnelmassa.

kirsikkahillo

3. Kirsikkahillo

Rakastuin vaihto-oppilasvuoteni aikana moneenkin ranskalaiseen asiaan, yhtenä niistä Bonne Maman kirsikkahilloon. Aiemmin tätä herkkua piti hamstrata reissuilta, ja pyytää kavereita tuomaan Stockalta, joten ihastus on ollut suuri huomatessani hillon rantautuneen myös kotikaupunkini kaupan hyllylle. Siivu hyvää, vaaleaa leipää, palanen brie-juustoa, ja nokare kirsikkahilloa, siinä on syksyinen herkku vailla vertaa. Ja pakko vinkata muuten näin joulun lähestyessä, että jos et jaksa itse väsätä hilloa tällä ohjeella (vaikka todellakin suosittelen kokeilemaan!), on saman merkin viikunahillo myös yksi parhaista.

//Anna

Lämpöä aamuun

“Voi kun tässä talossa saisi edes joskus nukkua!”, huokaan turhautuneena. Viime yönä ainakin kolme meistä on vaihtanut nukkumapaikkaa kesken unien, on pyöritty levottomasti, kiskottu peittoa ja taisteltu tyynystä. Päivä on hädintuskin päässyt alkuun ja minä olen jo väsynyt ja kiukkuinen. Viimeisten vuosien valvotut yöt vaativat veronsa, peilistä katsovat vastaan sumuiset silmät ja kireät leukaperät.

varpu

Unen jäljiltä pehmoiset ja pörröiset lapset venyttelevät makeasti peittojensa alla ja siinä samassa sydämeni heltyy. Jätän sen, mitä olen tekemässä, hiivin hipsuttelemaan ja syöksyn suukottelemaan. Kutitan hellästi kerälle kiertynyttä kuopusta ja silitän esikoisen sekaista tukkaa.

Aamulla jaettu läheisyys ja korvaan kuiskatut suloiset sanat varustavat kohtaamaan tulevan päivän ja muistuttavat, että olemme yhdessä, vaikka arjessa kukin tahoillamme. Levottomista öistä huolimatta en vaihtaisi näitä aamuja mihinkään.

//Anna

Nukkumaanmenoaikaan

Sängyn reunalla nukkumaanmenoaikaan
silitän poskea ja suukotan unen hyväksi
Sanot, että päivällä oli ollut ikävä
mutta sitten muistit,
ettei se olekaan huono juttu,
vaan kertoo siitä, että rakastaa

Kiitän Luojaani sinusta ja toivon,
että osaisin olla sitä mitä tarvitset,
sitä mitä ansaitset

nukkumaanmeno

//Anna

Meren rannalla

Päivän sää oli ollut epävakainen, eivätkä pilvet näyttäneet iltaa kohti hälvenevän. Päätimme silti lähteä katsomaan monien kehumaa rantaa. Lokkien kirkuna ja suolan tuoksu paljastivat lähestyvämme merta jo paljon ennen kuin mitään oli näkyvissä. Nousimme pienelle mäen nyppylälle, jonka laelta avautuivat vaahtopäiset aallot ja silmänkantamattomiin jatkuva rantahiekka. Lapset heittivät kengät jaloistaan ja juoksivat ihastuksesta hihkuen hiekalla, keräillen simpukoita ja kastellen varpaitaan merivedessä.

meri

Yhtäkkiä huomasin pyyhkiväni tuulessa silmiäni. Käänsin pääni kohti kuin tilauksesta pilven raosta pilkistänyttä aurinkoa, ja seisoin paikoillani aivan hiljaa. Merituuli puhalsi kaikin voimin ja samalla pyyhki kerros kerrokselta pois sitä, mitä edellisen vuoden olin taakkanani kantanut. Meren aallot aavistivat murheeni ja pelkoni, ja veivät ne mukanaan.

Lämmin käsi tavoitti omani, hiljainen puristus ja kyynel silmäkulmassa kertoivat enemmän kuin tuhat sanaa. Sama puhdistava tuuli oli tavoittanut hänetkin, vienyt ensin polvilleen ja nostanut sitten ylös. ”Kunpa voitaisiin jäädä tähän”, hän kuiskasi, enkä voinut muuta kuin nyökätä.

//Anna

Tänään, ja kahtena seuraavana perjantaina, kerromme vuorotellen juuri siitä viime kesän hetkestä, jonka olisimme toivoneet voivamme säilöä purkkiin tulevan talven varalle.

Let’s party!

Taas on meidän perheessä se aika vuodesta, kun lasten synttäreitä järjestellään urakalla. Kotiäitinä ollessani tykkäsin panostaa juhliin, miettiä tarjoiluja ja ohjelmaa. Nyt töiden ja muiden kiireiden lomassa ajatus on lähinnä saada kaverisynttärit äkkiä ja mahdollisimman helpolla alta pois.

Mieleen palasi kuitenkin yksi muisto viimevuotisilta synttäreiltä, ja sen voimalla taidan tänä vuonna itsekin pitää juhlissa hauskaa. Mikä voisi olla siihen parempaa seuraa, kuin lauma kikattavia kahdeksanvuotiaita!

juhlat

”Täällä piti ainakin olla pari laktoositonta, mutta olikos muita allergoita?” kysyin pöydälliseltä synttäriherkkuja odottavia, ekaluokkalaisia tyttöjä.
”Joo, mulla on pähkinäallergia,” vastasi yksi.
”Mä oon allerginen koirille!” huusi toinen.
”Mä oon allerginen poikien suihkusaippualle, kerran sitä meni silmiin ja kirveli ihan kamalasti,” ilmoitti kolmas.

Sitähän mä kysyin 🙂

//Anna