Palasia syksystäni

Syksy jyrähti käyntiin voimalla ja armottomasti vieden lämmön mennessään. Olen aina pitänyt syksystä, sen tunnelma on ihan omanlaisensa. Tämän viikon sateissa niitä hyviä puolia on kuitenkin joutunut vähän hakemaan. Tässäpä pari ideaa syksyäsi ilahduttamaan:

1. Kuivattu inkivääri

Yhtä varmasti, kuin kesän jälkeen koittaa syksy, starttaa myös flunssakausi. Ensimmäiset lääkekuurit on meidän perheen osalta jo syöty, ja tilanne hetkeksi helpottanut. Tähän välivaiheeseen uusia tartuntoja ehkäisemään ja muuten vaan oloa piristämään olemme vetäisseet pari ässää hihasta. Yksi niistä on inkivääri, joka on luonnon oma tapa pitää taudit loitolla. Inkivääri sisältää tulehdusta ehkäiseviä aineksia ja antioksidantteja, vitamiineja ja mineraaleja ja sen on todettu edistävän hengitysteiden terveyttä ja vahvistavan elimistön sisäistä puolustusjärjestelmää. Vähäisen tutkimusnäytön vuoksi Suomessa inkivääriä ei raskaana oleville suositella, mutta esimerkiksi Keski-Euroopassa sitä käytetään yleisesti myös raskauspahoinvoinnin lievittämiseen.

inkivääri

Flunssakaudella olemme jo useana vuotena keitelleet juomaa tuoreesta inkivääristä. Nämä kuivatut versiot ovat uudempi tuttavuus, rajun makuinen mutta jotenkin oudolla tavalla koukuttava sellainen. Ole kuitenkin tarkkana millaisia inkiväärinamuja ostat. Sokeroidussa versiossa on jopa yli 70% sokeria, joka puolestaan lisää tulehdusriskiä elimistössä, joten muista valita mahdollisimman vähän sokeria sisältävä vaihtoehto!

2. Hercule Poirot

Salainen aseeni pimeneviin syysiltoihin ovat Hercule Poirot -elokuvat. Ne kuuluvat meillä myös siihen kuuluisaan puolisoiden yhteiseen aikaan. Turvallinen jännitys sopii minulle. Ei mitään liian kamalaa, ei mitään sellaista, jonka vuoksi menettäisin yöuneni. Pieni murhamysteeri ratkaistavaksi sohvan nurkassa charmikkaan belgialaisherran johdatuksella – mais oui! Näitä David Suchetin tähdittämiä mestariteoksia tulee Yleltä aina tasaisin väliajoin, juuri tällä hetkellä ei taida Areenasta löytyä, mutta onneksi on tallenteet!

3. Jenn Johnson – You’re gonna be OK

Tämänkin viikon, ja oikeastaan koko viime kesän lohdullisimmat lyriikat. Kun jäljellä ei ole enää yhtään rohkeutta, ei juurikaan uskoa ja toivokin uhkaa sammua, ei tarvitse jaksaa  kuin yksi askel kerrallaan. It will all be OK in the end. If it’s not OK, it’s not the end.

//Anna

Faktat pöytään

J.K. Paasikivi sen aikanaan hienosti muotoili: ”Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken kehityksen lähtökohta”. Toisin sanoen, mikään ei voi muuttua paremmaksi, jos asioiden nykytilaa ei ensin hyväksy. Ja toisaalta, missä tahansa tilanteessa kehitys on mahdollista.

Olemme mieheni kanssa todella erilaisia. Hän on spontaani, minä tykkään suunnitella asioita. Minä olen yleensä ajoissa, häntä saa useimmiten odottaa. Hän on suurpiirteinen, minä jään roikkumaan yksityiskohtiin. Hän on seurallinen, minä vetäydyn omiin ajatuksiini. Hän on unelmieni mies, mutta joskus ihmettelen miten oikein päädyimme yhteen.

Toisinaan puolisoiden erilaisuus voi tehdä elämästä hankalaa. Varsinkin silloin, kun lapset ovat pieniä, arki kuormittavaa ja uni vähäistä. Ruusunpunaiset silmälasit on riisuttu jo aikaa sitten, eikä toisen erilaisuus enää näyttäydy yhtä kiehtovana, kuin suhteen alussa. Niinpä olemme tasaisin väliajoin palanneet tosiasioiden äärelle:

1. Olemme erilaisia
2. Emme voi muuttaa toisiamme
3. Haluamme silti pysyä yhdessä

Kun tosiasiat on tunnustettu, voi kehittyminen alkaa. Vaikka olemmekin erilaisia, miten saisimme arjen rullaamaan paremmin? Voisimmeko kenties löytää uusia, yhteisiä tapoja toimia vanhojen, molempia ärsyttävien tapojen tilalle? Miten voisin osoittaa rakkautta niin, että se menee perille? Ja ennen kaikkea, miten voisimme nähdä erilaisuutemme positiivisessa valossa, voimavarana?

kukka2

Vikoja on ihan uskomattoman helppo löytää toisesta. Kun sinä aina, ja kun sinä et koskaan. Tästä muodostuu kuitenkin vain ikävä noidankehä, jolle ei loppua näy. Omiin tunteisiini en voi vaikuttaa, mutta se, miten tunteen vallassa reagoin, on täysin oma valintani. Joskus tekee ihan hyvää tarkastella omaa käyttäytymistään kriittisesti ja pohtia, viekö se asioita toivomaani suuntaan. Jos osoittaisinkin ärtymyksen sijaan useammin puolisolleni hyväksyntää, ja arvostelun sijaan myötätuntoa, voisi hänenkin olla helpompi kohdata minua armollisemmin. Yllättävän usein metsä nimittäin vastaa  juuri niin kuin sinne huudetaan, eikä rakkautta ole, jos ei itse rakasta.

 

Juuret ja siivet

Meillä on tänä kesänä opittu hurjan paljon uutta! Esikoinen oppi uimaan ja solmimaan kengännauhat. Kuopus oppi ajamaan polkupyörällä ilman apupyöriä ja sanomaan r-kirjaimen. Molemmat ovat kasvaneet kohisten eikä maailma mahdu enää oman kodin seinien sisäpuolelle.

Vasta eilenhän maailman rajana oli lastenhuoneen lattia, ja nyt sen reunat uhkaavat karata ulottumattomiini. Yhtäkkiä meillä asuu ekaluokkalainen, eikä ensimmäistä kertaa koulumatkaa kävellessä tehnytkään enää mieli puristaa äidin kättä. Olen niin iloinen rohkeudesta uuden edessä. Vähintään yhtä iloinen olen koulupäivän jälkeen otetuista juoksuaskeleista tuttuun syliin.

”On vain kaksi kestävää perintöä, jotka kannattaa antaa lapsilleen: juuret ja siivet.” -Hodding Carter-

Tallinna

Päivistä parhaimmat

Olen rikas,
rahani tallessa
pimeällä taivaalla.
-Risto Rasa-

Kuten kirppishulluuden, myös rakkauden runoihin olen perinyt äidiltäni. Jo vuosien ajan jokainen syntymäpäiväkortti on tuonut mukanaan lahjaksi sanoja, ja edelleen ilahduttaa kun jostain löytää runon, jota ei ole lukenut koskaan ennen. Runojen parissa koen usein samaistumisen hetkiä, kun joku toinen on osannut pukea sanoiksi sellaista, mitä itsekin olen ajatellut tai kokenut. Runokirja on vähän niin kuin aarrearkku: joka kerta sen avatessaan löytää jotain uutta ja jollain ihmeellisellä tavalla juuri käsillä olevaan hetkeen sopivaa. Parhaimmillaan huolellisesti asetellut sanat ja hiotut lauseet koskettavat, lohduttavat ja nostavat ajatukset arjen yläpuolelle. On todellinen lahja osata muutamalla sanalla piirtää kokonainen maisema.

Olen lukenut runoja paljon, lempirunoilijoitakin minulla on useita. Halusin kuitenkin vinkata ihan huippuhyvästä kokoelmasta, joka sopii hyvin vaikka ensimmäiseksi tutustumisretkeksi runojen maailmaan. Hannu Mäkelän toimittama Päivistä parhaimmat tarjoaa runon vuoden jokaiselle päivälle. Tunnelmat vaihtuvat upeasti vuodenaikojen mukaan ja luonto on runoissa vahvasti läsnä. Runokokoelma avaa samalla näköalan useamman runoilijan tuotantoon yhdellä kertaa. Ehkäpä tämän kirjan sivuilta löydät uusia suosikkeja tai palaat vanhojen pariin.

lempikirja

Lomamonsteri

Pitkään odotettu kesäloma alkoi vihdoin ja samalla yllätti elämän ensimmäinen lomastressi. Ei ollutkaan niin helppoa yhtäkkiä pitkän työputken jälkeen vaihtaa vapaalle ja päästä mukaan lomatunnelmaan, josta muu perhe oli nauttinut jo useamman viikon ajan. Minusta ei saman tien työpaikan oven suljettuani kuoriutunut rennon letkeää ja kaikenlaista hauskaa tekemistä keksivää kesämutsia, jollainen kyllä tosi mielelläni olisin. Sen sijaan tilalle tuli lomamonsteri, jonka kärsivällisyys lasten kanssa oli pyöreä nolla, enkä yhtään tiennyt mikä oli pielessä. Tiuskin lapsille, mökötin miehelle ja stressasin loman loppumista jo ennen kuin se oli ehtinyt kunnolla edes alkaa.

Vasta muutaman päivän lomailun jälkeen suupielet vähitellen rentoutuivat ja takapenkiltä kuului: ”Ihanaa, vihdoin äiti hymyilee!”

Laitan siis muistiin seuraavia kesiä varten: varaa pari ensimmäistä lomapäivää siihen, että tajuat jääneesi lomalle, ja lähde reissuun vasta sen jälkeen. Olet huomattavasti parempaa matkaseuraa, kun työasiat eivät pyöri mielessä ja lomafiilis on päässyt valloilleen. Ja ennen kaikkea: muista hymyillä! Se tekee kaikesta, lomailustakin, paljon parempaa.

Lohikoski

Suurin saavutukseni

Lastenhuoneessa on hiljaista ja hämärää. Nuket ja pikkuautot ovat jääneet lattialle päivän leikkien jälkeen. Tasainen tuhina täyttää huoneen ja suunnaton kiitollisuus sydämen. En ole tehnyt mitään ansaitakseni tämän.

Pian seitsemän vuotta olen saanut olla äiti. Olemme kasvaneet yhdessä, oppineet itsestämme ja toisistamme. Omilla teoillani en voi ylpeillä, mutta molemmista lapsistani olen aivan suunnattoman ylpeä. Heidät laskettiin syliini täydellisinä ja sellaisia he minulle edelleen ovat. He ovat koko maailmani.

Kunpa osaisin opettaa heille kaiken tärkeän. Kunpa he eivät koskaan epäilisi ehdotonta rakkauttani heitä kohtaan. Kunpa he olisivat aina turvassa.

Processed with VSCO with hb1 preset

”Your greatest contribution to the kingdom of God may not be something you do but someone you raise.” – Andy Stanley –

Rentoa matkantekoa

Lähdimme mieheni kanssa ensimmäiselle ulkomaanmatkalle kun olimme seurustelleet vain muutaman kuukauden. Usein sanotaan, että vasta matkustaessa jonkun kanssa todella näet millainen hän on. Mukavuusvyöhykkeen ulkopuolella, vieraissa paikoissa ja uusissa tilanteissa saattaa käyttäytyä ihan eri tavalla kuin kotona arjen keskellä. Huonot puolet voivat kärjistyä, ja hyvätkin puolet korostua. Jos onnistuu löytämään jonkun, jonka kanssa on matkustaminen on mukavaa, ei hänestä kannata ihan helpolla luopua.

Ensimmäinen kahdenkeskinen reissumme onnistui yli odotusten, ja vieläkin välillä palaan muistoissani noihin päiviin. Samoihin Normandian tuulisiin maisemiin haluan ehdottomasti vielä joskus viedä lapsemmekin. Lähdimme matkaan ennakkoluulottomasti, ilman täydellistä suunnitelmaa ja aikataulua, vain joitakin suuntaviivoja mielessämme. Ja huomasimme, että meidän ajatuksemme lomailusta ja matkustamisesta käyvätkin tosi hyvin yksiin. Meitä kiinnostavat samanlaiset asiat, eikä matkalla tarvitse kinastella ainakaan siitä, millaisessa ravintolassa syödään tai mitä seuraavaksi tehdään.

Ranska

Mieheni on minua huomattavasti ennakkoluulottomampi ja spontaanimpi ja nautin siitä, että hän saa minut tekemään asioita, joita en ehkä muuten tekisi. Yleensä tykkään asioiden huolellisesta etukäteissuunnittelusta, mutta mieheni suurpiirteisyys on tainnut tarttua minuunkin. Hänen avullaan olen huomannut, että lomalla ei tarvita minuuttiaikataulua ja että parhaat paikat löytyvät usein ihan sattumalta.

Toki lomalla fiilis on jo lähtökohtaisesti arkea rennompi. Ja luonnollisesti lapset ovat tuoneet matkustamiseen oman lisänsä. Enää ei ihan niin huolettomasti istuskella jyrkillä rantakallioilla piknikeväitä nautiskellen, tai kuljeskella tuntikausia tuntemattoman kaupungin kujilla. Silti toivon, että voisimme perheenäkin matkustaa vailla kiirettä ja kireyttä, ilman paineita onnistumisesta tai suorittamisesta. Loppujen lopuksi ei ole niin väliä mihin päädytään, kun matkaseura on maailman parasta.