Ole läsnä

Vanhempainillassa pohdittiin, miten näkisi lapsen pään sisälle. ”Aina kun kysyn pojaltani, miten koulupäivä meni, saan vastaukseksi: ihan hyvin”, tuskaili yksi isä. ”Kun yritän kysellä tarkemmin, lapsi ei tunnu joko muistavan mitään, tai ei halua jutella sen enempää. Mistä tiedän miten hänellä menee, kun hän ei puhu mitään?”

Minäkin olen kysynyt monta kertaa miten päivä meni, ja vastaus on aina sama, välinpitämätön ”Ihan hyvin”. Illalla nukkumaan mennessä sanotkin yhtäkkiä: ”Äiti, mä olin välitunnilla ihan yksin.” Hämmästyn, ethän ole sanonut mitään aiemmin. ”No en mä muistanut.”

läsnäolo

Kun on jo hämärää ja hiljaista, olen vierelläsi rauhassa ja tasaamme yhdessä hengitystä pitkän päivän jälkeen. Kurkotat kohti silloin, kun olet varma siitä, että olen lähellä.

Ensin tulee läsnäolo, sitten vasta sanat.

//Anna

Maailmankaikkeni

Olohuoneessa on menossa samaan aikaan villi autoleikki, vauhdikas tanssipeli ja sisarusten välinen nahistelu. Lueskelen kirjaa omiin ajatuksiini uppoutuneena, kun pehmeät kädet kiepsahtavat kaulani ympärille, ja pieni nenä ihan kiinni poskeani vasten hän kuiskaa: ”Äiti, sä oot mun maailmankaikkeni.

10.1.blogiin

Tätä toistelen, kun kiire on viedä mennessään ja huolet painavat alleen. Tämän painan sydämeeni sen päivän varalle, kun tuntuu, etten riitä, osaa tai pysty. Tämän muistan, vaikka olisin kaiken muun unohtanut. Voi rakas, niin sinäkin minun!

//Anna

Tänään, ja kahtena seuraavana perjantaina, jaamme jokainen vuorollamme muiston hetkestä, johon olisimme halunneet jäädä.

23. luukku: Joulukirkko

Olin ehkä neljä- tai viisivuotias. Niin pieni, että joulun taika oli jotain käsinkosketeltavan ihmeellistä, mutta kuitenkin jo niin iso, että tiesin, milloin kannattaa olla valppaana. Jo aiempina vuosina olisin halunnut lähteä aikuisten mukaan, mutta aina sanottiin, että olet vielä liian pieni, etkä kuitenkaan jaksa aamulla herätä. Mutta nyt vihdoin aattoiltana korvaani kuiskattiin, että tänä jouluna toiveeni toteutuu.

Pienemmät serkkuni ja siskoni vielä tuhisivat untaan, kun täti tuli edellisiltaisen lupauksensa mukaisesti herättämään minut. Oli niin pimeää, että olisi voinut olla keskiyö, mutta aamu oli erityinen, joten pomppasin sängystä hetkessä. Lyhyt kävelymatka joulukirkkoon tuntui paljon todellista pidemmältä pakkasen paukkuessa ja tähtien tuikkiessa. Puristin tiukasti tätini kättä, ja tunsin pyhän läsnäolon kun yhdessä kävelimme kirkonmäkeä ylös. Lapsista vain minä olin päässyt mukaan tuohon juhlalliseen hetkeen.

lapsuusjoulu

Miten tärkeää onkaan joskus kokea olevansa aivan erityinen. Niin tärkeää, että muistan sen tunteen vielä kolmenkymmenen vuoden jälkeen. Itse joulukirkosta en muista mitään, mutta tuon aamun juhlava tunnelma on painunut syvälle mieleni sopukoihin. Sain ensimmäistä kertaa olla osa sukumme tärkeää jouluperinnettä. Sain turvallisten aikuisten lämpimien hymyjen ympäröimänä katsoa silmiin Häntä, jonka vuoksi juhlaa vietämme.

//Anna

17. luukku: Juhlan jälkeen

Jouluun valmistautuminen on kutkuttavan jännittävää ja kiireistä aikaa. On niin paljon tehtävää ja muistettavaa, niin monta asiaa hoidettavana ja salaista puuhaa suoritettavana. Tärkeän päivän odotus tuntuu vatsanpohjassa asti. Puhumattakaan itse juhlasta, joka nostaa punan poskille ja hymyn huulille. Kaikki rakkaimmat kerääntyvät yhteen joulun sanoman äärelle.

Mutta mitä jää, kun juhla on ohi? Kun viimeisetkin kynttilät ovat sammuneet, jouluruuat on syöty ja lahjapaketit avattu. Kun juhlavieraat ovat lähteneet ja arki astuu kuvioihin kuin varoen ja anteeksi pyydellen. Kun juhla on enää vain muisto, haikea ja kaunis yhtä aikaa.

juhlanjalkeen

When the song of the angels is stilled,
When the star in the sky is gone,
When the kings and the princes are home,
When the shepherds are back with their flocks,
The work of Christmas begins:

To find the lost
To heal the broken
To feed the hungry
To release the prisoner
To rebuild the nations
To bring peace among people
To make music in the heart.

Howard Thurman

//Anna

12. luukku: Jouluinen persimonsalaatti

Jouluisiin illanistujaisiin tai vaikka jouluaaton ruokapöytää raikastamaan sopii tämä herkullinen salaatti, jonka kruunaavat ihanasti paahtuneet, makeat persimonit.

Paahdetut persimonit:
2rkl oliiviöljyä
2rkl siirappia
1rkl balsamiviinietikkaa
1tl piparkakkumaustetta
0,5tl suolaa
2-3 persimonia (500g)

Lisäksi:
paahdettuja pinjansiemeniä
salaattisekoitusta (esim. punamangoldi, rucola, pinaatti)
sinihomejuustoa
balsamisiirappia

Marinoitu punasipuli:
1 iso punasipuli
3rkl oliiviöljyä
1,5rkl punaviinietikkaa
1tl suolaa
2tl sokeria

annan salaatti

Sekoita uunivuoassa kastike öljystä, siirapista, balsamiviinietikasta ja mausteista. Viipaloi persimonit (ei tarvitse kuoria) ja kääntele niihin kastike. Paahda 200 -asteisessa uunissa 15-20 min.

Siivuta punasipuli mahdollisimman ohuiksi renkaiksi. Sekoita marinadin ainekset yhteen, valuta punasipulien päälle, ja anna marinoitua huoneenlämmössä.

Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla. Huuhtele salaatti, levitä se vadille persimonsalaatin pohjaksi. Nostele päälle marinoidut punasipulit, murusta sinihomejuusto paloiksi ja levitä salaattipedille. Viimeistele salaatti paahdetuilla persimoneilla ja pinjansiemenillä, sekä balsamisiirapilla.

Vinkki: jos kaapeistasi ei löydy valmista piparkakkumaustetta, voit tehdä sen itse näin:

2tl kanelia
1tl kardemummaa
1tl neilikkaa
1 tl inkivääriä
(1 tl pomeranssinkuorta)

//Anna

9. luukku: Meidän joulu

Kun menimme naimisiin, jaoimme mieheni kanssa kuin itsestäänselvästi joulut tasan. Joulua on vietetty joka toinen vuosi minun vanhempieni ja sisareni perheen kanssa, ja joka toinen vuosi mieheni lapsuudenkodissa. Vuorotellen olemme siis molemmat olleet aivan kuin vieraina toistemme joulussa. Perheidemme jouluperinteissä on eroja, mutta emme kumpikaan ole niin fanaattisia joulunviettäjiä, että tällä olisi ollut suurtakaan merkitystä. En muista, että olisin hänen kotonaan itkenyt jouluikävää tai kaivannut omieni pariin. Kuitenkin, mitä pidempään olemme olleet yhdessä, sitä useammin on mieleen tullut ajatus meidän yhteisestä joulusta. Millainen se olisi? Mitä perinteitä toisimme siihen omien perheidemme joulunvietosta, ja mitä jättäisimme ehdottomasti pois? Olisiko jo aika joulun olla meidän yhteinen?

joulukylä1

Aikaisempina vuosina lähdimme joulunviettoon jo hyvissä ajoin, ja viivyimme reissulla pitkään. Pikkuhiljaa olemme kuitenkin venyttäneet lähtöä aattoon saakka, ja nauttineet aattoaamun rauhasta ihan vain oman perheen kesken. Vaikka joulua on aivan ihana viettää suvun keskellä, huomaan, että samalla kaipaan tosi paljon pyhäpäivien suomaa rauhaa ja lepoa. Jouluna en jaksaisi edustaa, en kyläillä enkä harrastaa small talkia. Kaikkein mieluiten viettäisin päivät pyjamassa sohvalla uusi kirja kainalossa, lahjaksi saadun lautapelin kimpussa, tai lasten kanssa pulkkamäessä. Mielikuvissani kynttilät lepattavat hiljaa, joulumusiikki soi taustalla, pöydässä on vain perheemme lempijouluherkkuja, eikä kotoa tarvitse lähteä minnekään. Siihen unelmieni jouluun kutsuisin mielelläni lähimpäni mukaan, avaisin kotini oven, laittaisin pöydän koreaksi ja levittäisin yövieraille patjat lattialle. Ovesta astuvilta rakkailta riisuisin hartioilta kiireen ja velvollisuudet, antaisin jalkaan pehmoiset tossut, käteen glögimukin ja kehottaisin ottamaan rennosti.

joulukylä2

Yhden parhaista jouluista ikinä vietimme vuokramökissä Lapissa. Siellä ei ollut paineita joulun sujumisesta tietyn kaavan mukaan, kun puitteet olivat joka tapauksessa tavallisesta poikkeavat. Oli aikaa harrastaa, rentoutua, jutella ja leikkiä. Eikä lahjavuorikaan paisunut mahdottomaksi, kun kaikki paketit piti ensin autolla raahata perille, ja vielä sieltä takaisinkin. Jotain tuon joulun kiireettömyydestä ja mukavasta tunnelmasta toivoisin voivani siirtää jokaiseen jouluuni.

Tulevana jouluna pakkaamme taas kimpsut ja kampsut autoon, ja suuntaamme hyvillä mielin mummolaan. Ja voi hyvin olla, että tämä sama perinne tulee jatkumaan vielä pitkään. Onhan lasten riemu serkusten kokoontuessa myös tärkeä osa unelmieni joulua. Mutta entäpä jos ensi vuonna tapaisimmekin meillä?

//Anna

6. luukku: Punajuuri-suklaakakku

Jos kaipaat helppoa ja herkullista kakkuohjetta illanistujaisiin, pikkujouluihin, tai vaikka itsenäisyyspäivän iltaan, on punajuuri-suklaakakku kokeilemisen arvoinen vaihtoehto.  Älä arastele punajuuren käyttöä leivonnassa, sitä tuskin valmiista kakusta tunnistaa, mutta se tuo sopivaa mehevyyttä ja raikkautta tähän tuhtiin kakkuun. Ainakin kaikki porkkanakakun ystävät ihastuvat tähän herkkuun, joka syntyy käden käänteessä!

Pohja:
voita ja korppujauhoja vuokaan
2 munaa
2 dl sokeria
2 dl vehnäjauhjoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 tl vaniljasokeria
1 tl jauhettua kanelia
¾ dl öljyä, esim. auringonkukkaöljyä
3 dl karkeaksi raastettua punajuurta
100g tummaa suklaata
50g hasselpähkinöitä

Kuorrutus:
150g tuorejuustoa
50g huoneenlämpöistä voita
1,5dl tomusokeria
1tl vaniljasokeria
1rkl maitoa

annan kakku

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Yhdistä loput kuivat aineet keskenään suklaata ja pähkinöitä lukuunottamatta ja kääntele ne taikinaan yhdessä öljyn ja punajuuriraasteen kanssa. Rouhi suklaa ja pähkinät ja kääntele ne taikinaan (säästä osa koristelua varten).

Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun vuokaan. Paista 175 asteessa uunin keskitasolla n. 35-40min. Anna jäähtyä.

Vatkaa kuorrutuksen ainekset keskenään. Kuorruta kakku, ja koristele halutessasi esim rouhituilla hasselpähkinöillä ja suklaalla.

//Anna