Lomalla

Olimme viikonloppuna lomalla. Keskellä talven pisimmiltä tuntuvia viikkoja karkasimme hetkeksi lämpimään. En aiemmin oikein tajunnut koko juttua. Kuka nyt haluaisi sulkeutua useammaksi päiväksi saman katon alle poistumatta sieltä mihinkään? Eikö lomaan kuulu vähintään ne pakolliset nähtävyydet tai edes jonkinlaista suunnitelmallisuutta? Kun kuopuksen vauvavuoden uuvuttamina ensimmäistä kertaa lähdimme tällaiselle lomalle aivot väsymyksen sumentamina ja silmät verestäen, luulimme tulleemme taivaaseen.

Varmaan arvasitkin jo, kyseessä on tietysti kylpyläloma! Äärimmäisen toimiva konsepti, ainakin näin lapsiperheen näkökulmasta. Missä muualla voit vetelehtiä kokonaisen viikonlopun kylpytakissa ilman, että kukaan katsoo sinua oudosti? Mitään sen kummempia suunnitelmia ei tarvita ja kaikki oleellinen on ihan käden ulottuvilla. Tärkeimpänä aktiviteettina on siirtyminen seisovasta pöydästä toiseen ja höyrysaunasta hierovan suihkun kautta porealtaaseen.

Jos et ole vielä koskaan kokeillut, niin karista ihmeessä ennakkoluulosi ja anna kylpylälle mahdollisuus! Saatat yllättyä positiivisesti. Parhaimmillaan saat viikonlopun täydeltä rentoutumista, hyvää ruokaa ja mukavaa yhdessäoloa paikassa, jossa lasten viihtyminen on taattua. Pahimmassakin tapauksessa saat sentään runsaan aamiaisen ja yön jonkun toisen petaamassa sängyssä.

Minusta ainakin juuri nyt tuntuu, että sormet kaikesta vedessä lillumisesta ryppyisinä jaksan taas arkeakin hitusen paremmin.

Lomalla

Matkalla

Lentoa ostaessa mielessä pyörivät isot kysymykset ja jokaista klikkausta edeltää tietoinen ratkaisu kieltäytyä pelkäämästä nykymaailman uhkia. Matkan lähestyessä pää täyttyy kauhukuvista, mitä kaikkea yksin matkaavalle voikaan tapahtua. Viittä vaille ennen reissua päivät ovat täynnä muistettavia asioita ja kalenteri tulvii tehtävälistoja.

Vaikeinta matkalle lähtemisessä on sittenkin pakkaaminen. Edellisten reissujen hiomista pakkauslistauksista huolimatta istun viimeisenä iltana lamaantuneena avoimen laukun vieressä. Mistä voi tietää, mitä mukaansa tarvitsee, kun ei tiedä mitä matka tuo tullessaan. Kello kulkee ja samalla mieleen vyöryy lisää muistettavaa. Kukat pitää kastella, jääkaapin vihanneslaatikko tarkastaa, roskat viedä… ja se laukku pakata.

Vaikka matkalle lähtö on takkuista ja viimeisen yön unet jäävät liian lyhyiksi, viimeistään kotioven sulkeutuessa lähtöangsti antaa tilaa matkafiilikselle. Lähteminen irrottaa normaalista ja tuo eteen uusia näkymiä. Siinä missä toisille matka on vain pakollinen siirtymä kohteeseen pääsemiseksi, siirryn matkamoodiin heti, kun auto käynnistyy ja nokka kääntyy kohti ensimmäistä risteystä.

Lopputuloksena on yleensä mukava ja onnistunut reissu. Kilometrien ja lentomailien kertyessä mittariin korvien väli rentoutuu, huolet painuvat taka-alalle ja hymy kipuaa hiljalleen kohti korvia. Kohteeseen saavuttaessa kroppa voi olla uupunut, mutta mieli on valmis kohtaamaan vieraan paikan haasteet matkalaukun metsästyksestä hotellin hakemiseen.

Toisin oli silloin, kun ystävien kanssa etsimme erästä venerantaa. Ohjeista vahvimmin mieleemme oli jäänyt juuri sen tien nimi, jolle ei saanut kääntyä. Pitkähkön hiekkatierallin jälkeen totesimme, että on syytä palata takaisin ja valita uusi suunta. Voitte arvata, mitkä autossa olivat tunnelmat, kun ratin takana istui neljästä matkaajasta juuri se, jonka mielestä optimaalisinta olisi päästä kohteeseen teleportin kautta valoa nopeammin.

Tuolloinkin olisin jaksanut ihastella loputtomiin matkan eteen tuomia maalaismaisemia. Ymmärsin kuitenkin pysyä hiljaa ja naamioida iloni kireiden leukaperien taa.

k4minnn

Parasta matkoilla ovat kohtaamiset. Sekin sivistynyt iäkäs herrasmies, jonka kanssa äskettäin päädyin saman pöydän ääreen junassa. Hänen notkea mielensä haastoi syksyn kiinnostavimpaan keskusteluhetkeen, joka ylevöitti uupunutta kotimatkaa niin, että melkein hyppäsin perässään pois puolimatkan asemalla, jotta ehtisin vaihtaa vielä muutaman sanan. Olisin päässyt tapaamaan asemalla odottavan rouvansakin, josta olin jo ehtinyt muodostaa herttaisen kuvan tarinoidensa perusteella.

En kuitenkaan noussut junasta. Tyhmyyksissäni en ymmärtänyt edes esittäytyä ja kysyä keskustelutoverini nimeä. Kun matka oli merkityksellinen, määränpäähän olisi ehtinyt myöhemminkin.

Näiden virkkeiden myötä saavun yhdelle väliasemalle ja astun uuteen junaan. Jatkossa löydät ajatuksiani osoitteesta minna2k.com. Kiitos kuluneesta vuodesta jokaiselle juttujani täällä lukeneelle ja kommentoineelle! Toivottavasti seuraatte myös uuteen osoitteeseen.

Kaleidoskoopin naisille toivotan innostavaa ja antoisaa matkaa eteenpäin. On ollut inspiroivaa opetella jälleen sanoittamaan pään sisällä viliseviä ajatuksia niin, että muutkin saisivat niistä kiinni. Kiitos matkaseurasta!

 

Matkalla

Ah, mikä maa

Oma maa on mansikka kesälläkin. Täältä löytyvät idylliset maalaismaisemat, sympaattiset kyläkaupat ja monenkirjavat kesätapahtumat. Meillä on yksi Euroopan kauneimmista pääkaupungeista, upeat hiljaiset rannat ja persoonalliset torikahvilat. Suomalainen kesä tarjoaa vaihtelevissa maisemissa kiemurtelevia luontopolkuja, korkeatasoisia kulttuuritapahtumia ja pitkiä valoisia öitä kesäherkkujen äärellä.

åland3

Joskus autenttinen kesätunnelma syntyy vinoon painuneista muovisista terassikalusteista ja liekeissä mustuneesta grillimakkarasta tai hieman vaivaannuttavan kesäteatteriesityksen väliajalla nautitusta huolellisesti painuneesta pahvimukikahvista. Suomen kesä on täynnä menneiden kesien muistijälkiä – ja hyttysiä.

Toisinaan tarvitaan ulkomaan reissu irrottamaan arjesta ja joillekin kesäloma tarjoaa ainoan mahdollisuuden kipaista kotimaan rajojen yli. Anna Suomelle silti mahdollisuus. Kotimaassa vietetty kesä ei todellakaan ole huono kesä.

Leiki turistia kotiseudullasi tai lähde pienelle visiitille naapurimaakuntaan, suuntaa reissu sukulaisten luo tai lähde ummikkona uudelle murrealueelle. Vuosien kuluessa tulet vähitellen tutuksi Suomen eri nurkkien erityispiirteiden kanssa. Löydät ehkä syvempiä selityksiä sille, miksi joku kaipaa aakeeta laakeeta siinä missä jonkun toisen sielunmaisema on vettä ja vaaramaisemaa, ja ymmärrät mitä syöt, kun lautasellasi on ropsua, leetaa, vety tai vatruska.

åland2

Meidän kesä käynnistyi iloisesti toisella kotimaisella saaristotunnelmissa. Monen vuoden haaveilujen jälkeen reissu Ahvenanmaalle syntyi puolivahingossa ja helposti. Suosittelen lämpimästi! Meillä on jo seuraava reissu suunnitteilla, silloin matka alkaa upeaa Saariston rengastietä pitkin.

Kaleidoskoopin kesäperjantait värittyvät kesäisistä ajatuksista, kokemuksista ja ideoista. Ehkä löydät jotain, mistä voit napata uusia juttuja omaan suveesi. Teemapostaukset löydät blogista tunnisteella #meidänkesä.

 

Ah, mikä maa

Yritys ja erehdys

Ennakointi on toinen nimeni. Toimin parhaiten silloin, kun tiedän mitä tapahtuu tunnin päästä, tänä iltana ja ylihuomenna. Lasten kanssa arki sujuu huomattavasti jouhevammin, kun ruuat on valmiiksi mietitty ja seuraavan päivän vaatteet jo illalla aseteltu siistiin pinoon. Lähes kaikki menemiset ja tulemiset suunnittelemme nykyään lasten ehdoilla, mutta sekään ei aina takaa kaikkien osapuolten tyytyväisyyttä. Vaikka miten yrittäisi, tulee toisinaan vastaan tilanteita, joihin ei paraskaan vanhempi olisi mitenkään voinut valmistautua. Oikeastaan aika usein tuntuu siltä, että mitä enemmän yrittää, sitä varmemmin epäonnistuu.

Tarina kertoo ystäväperheestä, joka lähti kahden pienen lapsen kanssa kaupunkilomalle Keski-Eurooppaan. Ensimmäisenä vierailukohteena oli iso eläintarha, asukkainaan astetta harvinaisempia eläimiä. Portista sisään astuttua vastassa oli ensimmäisenä norsut ja kirahvit, joita kolmevuotias vilkaisi ohimennen ja esitti odottamattoman kysymyksen:

”Äiti, missä ne possut on?” ”Kulta, täällä ei taida nyt olla possuja, mutta katsos mitä kaikkea muuta…” ”BYÄÄÄÄÄ, MÄ HALUAN NÄHDÄ POSSUJA!!!” Siinä hyvän tovin lasta rauhoiteltuaan oman kaupungin kotieläinpuisto kesälomakohteena ei kuulostanutkaan enää yhtään hassummalta vaihtoehdolta.

Toisessa tarinassa paniikki iski rauhassa juodun aamukahvin jälkeen. En ollut muistanut heti herättyäni käydä siirtämässä autoa kadun sille puolelle, jolla se parittomana päivänä oli sallittua, joten oletin, että parkkisakko odottaa tuulilasissa. Kiireessä takkia naulakosta kiskoessani totesin, että nyt on ihan varmasti kyllä tullut sakko. No eipä kuitenkaan ollut, siirsin auton sallitulle paikalle ja palasin sisälle. Kaksivuotias odotti ovella malttamattomana, toivoen näkevänsä sakkolapun kädessäni. Kun totesin helpottuneena, että ei sitä tullutkaan, oli itkupotkuraivari valmis. ”MUTTA KUN MÄ OLISIN HALUNNUT SEN SAKON!”

Yritys ja erehdys

Minä voisin olla sinä

k4hee-

Minä voisin olla sinä. Olisin voinut syntyä sinuksi, varttua lähes ikuisen auringon alla, maalattian päällä, hataran olkikaton suojassa.

Sinuna pujottaisin päivittäin jalkoihini kuluneet varvassandaalit, kietoisin ympärilleni kauniita värikkäitä kankaita. Lapseni kantaisin selässäni, lukuisia uskomuksia mielessäni. Nukkumaan menisin toisinaan nälissäni, heräisin tietämättä millä ruokkisin lapseni yön laskiessa.

Sinuna minulle syntyisi lapsi kippuraisine varpaineen ja vääntyneine käsineen. Enkä minä tietäisi mitä lapselleni tehdä, miten häntä auttaa tai kuinka tuoda hänet edes majani portaalle naapureiden katseiden alle. Voisi olla, että sinuna minä toivoisin lapseni kuolevan.

Sinuna istuisin nyt majani pienellä kynnyksellä, katselisin pihatielleni saapuvia vieraita.  Pitelisin kainalossani erilaista lastani, jonka vieraat ottavat syliinsä hymyillen, epäröimättä. Enkä yhtään tiedä mitä minä sinuna ajattelisin, mitä jälkeenpäin sukulaisille tai ystäville vieraista puhuisin.

Hetken ajan tunnen maailmojemme painon raskaana toisiaan vasten. Enkä yhtään tiedä kuinka raottaa maailmojemme rajoja, kuinka kurottaa sinua kohti. Sillä sinä olet sinä ja minä olen minä – ja samaan aikaan aivan hyvin minä voisin olla sinä.

Minä voisin olla sinä