Ole läsnä

Vanhempainillassa pohdittiin, miten näkisi lapsen pään sisälle. ”Aina kun kysyn pojaltani, miten koulupäivä meni, saan vastaukseksi: ihan hyvin”, tuskaili yksi isä. ”Kun yritän kysellä tarkemmin, lapsi ei tunnu joko muistavan mitään, tai ei halua jutella sen enempää. Mistä tiedän miten hänellä menee, kun hän ei puhu mitään?”

Minäkin olen kysynyt monta kertaa miten päivä meni, ja vastaus on aina sama, välinpitämätön ”Ihan hyvin”. Illalla nukkumaan mennessä sanotkin yhtäkkiä: ”Äiti, mä olin välitunnilla ihan yksin.” Hämmästyn, ethän ole sanonut mitään aiemmin. ”No en mä muistanut.”

läsnäolo

Kun on jo hämärää ja hiljaista, olen vierelläsi rauhassa ja tasaamme yhdessä hengitystä pitkän päivän jälkeen. Kurkotat kohti silloin, kun olet varma siitä, että olen lähellä.

Ensin tulee läsnäolo, sitten vasta sanat.

//Anna

Kainalossa

Pääsi painautuu leukani alle, etsii hetken hyvää kohtaa. Olkapääsi kaivautuu kainalooni, pieni kehosi asettuu omaani vasten. Sujautat kätesi vatsani yli, ja tunnen kuinka painelet sormesi päillä pehmeää kylkeäni.

Kierrän oman käteni ympärillesi. Nuuhkin hiuksiesi tuoksua. Mietin, mitä muistat näistä yhteisistä päivistämme. Aamuista joina hipsutin sohvannurkassa pörröistä päätäsi, päivistä joina keinutin puistossa lisää vauhtia, illoista joina pupukirjan jälkeen peittelin sinut unille. Hetkistä joina tulit syliini ja minä kerta toisensa jälkeen kerroin kuinka ihana olet.

perjantai 170120

Silitän ja siunaan sinua, pikkuiseni. Elämääsi nyt ja aina. Unelmoin uutta, pyyhin pois pelkoja. Pyydän sinulle suurimman suojaa, taivaallista turvaa.

Sydäntäni pakahduttaa lämmin, ylitse läikkyvä rakkaus. Tietenkin tiedän, että sinä et ole minun. Mutta se ei estä minua vaalimasta sinua niin kuin olisit omani. Rakastamasta miten vain suinkin osaan.

Sinun jo noustessa uusiiin touhuihisi painan vielä yhden suukon pääsi laelle. Muistaisitpa sen, että rakastan sinua.

// Heini

Näinä tammikuun perjantaina jaamme jokainen vuorollamme muiston hetkestä, johon olisimme halunneet jäädä.

Samassa tahdissa

Kävelette reipasta tahtia, ilmiselvästi tietäen mihin olette matkalla. Tai ehkä vain haluatte päästä nopeasti ulos. Sinulla on päässäsi peruukki ja kädessäsi juomapullo. Puolisosi kävelee muutaman askeleen edelläsi. Otat kulauksen pullosta.

”Löytyi uus kyhmy. Joudun taas sädehoitoon”, toteat.
”Ai, mistä?”, puolisosi kysyy kääntämättä katsettaan puoleesi.
”Tästä”, vastaat ja hierot kohtaa hieman vasemman rintasi yläpuolella.

Puolisosi vastaa sanoihisi hiljaisuudella ilmeenkään värähtämättä. En tiedä mitä hänen mielessään tuona hetkenä liikkuu enkä mitä itse uutisesta ajattelet. En tiedä historiastanne enkä nykyhetkestänne mitään. Näen vain iäkkään pariskunnan kävelemässä sairaalan käytävää pitkin.

”Ei jaksa kävellä ihan näin nopeasti”, jatkat.

13.1.vol2.

Puolisosi ei vastaa vieläkään mitään, mutta hidastaa tahtiaan ja sovittaa askeleensa sinun askeleihisi. Tuossa lyhyessä hetkessä sydäntäni kivistää teidän molempien puolesta. ”Anna niiden hoitojen tepsiä”, huokaan ylöspäin.

Haluaisin sanoa teille niin paljon, kuitenkaan tietämättä yhtään mitkä sanat valitsisin. En tiedä tilanteestasi mitään. En tiedä, onko sydämesi toivoa täynnä vai jouduitko juuri luopumaan viimeisestäkin toivosta, monien pettymysten jälkeen seitinohueksi haurastuneesta. En tiedä, pälyiletkö pelokkaasti tulevaan vai hyväksytkö hiljaa sairautesi etenemisen. En tiedä, murehditko menneitä vai tarkasteletko elettyä elämää kiitollisin mielin.

Jokin puolisosi käytöksessä liikuttaa sisintäni. Toivon kai, että osaisin hänen laillaan sovittaa askeleeni niiden tahtiin, jotka eivät jaksa kulkea niin nopeasti. Hidastaa niiden viereen, jotka kärsivät. Pysähtyä vaikka paikoilleen, jos tarpeen on. Etten ainakaan kiihdyttäisi kulkuani päästäkseni pakoon kipua ja kärsimystä. 

// Suvi

21. luukku: Toivottomille toivoa

Tiesin jo hetkeä aiemmin, että tätä kaikkea minä en kestä. Oli vain ajan kysymys, milloin en enää jaksaisi. Ja sitten kuulin, kuinka sydämeni antoi periksi ja murtui.

Sinä päivänä en pystynyt lopettamaan itkuani. Itkin silloinkin, kun olin muiden kanssa. Osalta onnistuin kätkemään kyyneleeni, toisilta en. Lopulta lyyhistyin ystäväni kerrostalon rappukäytävään. Tätä kirjoittaessani tuosta päivästä on tasan vuosi.

luukku 21

Viime jouluaaton teksti syntyi siis täysin toivottomissa tunnelmissa. Luulen, että kirjoitin tuon tekstin eniten itselleni. Minulla oli suuria vaikeuksia uskoa elämään saati sen antajan hyvään tahtoon. Suru oli saartanut minut, sydämeni säpäleitä särki.

Tänään ihmeellisimmältä tuntuukin se, että ei tunnu murheelliselta. Vaikka elämä ei aina kannakaan, niin elämän antaja kantaa kuitenkin. Ja siitä haluaisin muistuttaa tänään sinuakin: on kuitenkin yksi, joka kestää toivottomia ajatuksia, kantaa väsynyttä mieltä ja rakastaa murtunutta sydäntä. Hän, jonka syntymää pian juhlitaan.

Käännä katseesi puoleensa, Hän katsoo jo sinua.

// Heini

2. luukku: Joulupata

Pelastusarmeijan perinteikäs Joulupata-keräys kerää varoja vähävaraisille tänäkin vuonna. Keräyksen juuret löytyvät 1800-luvun lopun Yhdysvalloista, kun eräs Pelastusarmeijan kapteeni halusi kerätä varoja köyhille merimiehille. Hän toteutti keräyksen ostamalla liikkeestä meille kaikille tutun kolmijalkaisen kehikon ja ripustamalla kehikkoon padan roikkumaan. Yhdysvalloista keräys on levinnyt ympäri maailmaa ja ensimmäinen Joulupata-keräys järjestettiin Suomessa vuonna 1906. Siitä lähtien padat vapaaehtoisineen ovat olleet tuttu näky joulukuisessa katukuvassa.

2.12.

Joulupata-keräyksen tuotoilla tuetaan suomalaisia vanhuksia, lapsiperheitä ja kodittomia. Pataan voi lahjoittaa rahaa, lahjakortteja sekä ehjiä ja puhtaita vaatteita tai leluja. Kunkin paikkakunnan pataan lahjoitetut varat ja tavarat jaetaan paikallisesti apua tarvitseville perheille. Lisätietoa varojen jakamisesta löydät Pelastusarmeijan nettisivuilta.

Joulupadan tuotoista suurin osa menee todella avun tarpeessa oleville ihmisille, sillä keräys toteutetaan pääosin vapaaehtoisten patavahtien voimin. Jos haluaisit osallistua Joulupata-keräykseen muutenkin kuin antamalla varoistasi, voit antaa myös ajastasi ja lähteä mukaan vapaaehtoiseksi patavahdiksi. Keräyksen nettisivuilta löydät tarkempaa tietoa ja voit ilmoittautua mukaan.

1. luukku: Jouluapua

Taas on se aika vuodesta, kun monessa perheessä lasketaan pennosia ja odotetaan tulevaa joulua jännityksellä. Ei kuitenkaan sellaisella vatsanpohjaa mukavasti kutittelevalla kihelmöinnillä, vaan enemmänkin pelolla ja ahdistuksella. On sairautta, on työttömyyttä, on yksinäisyyttä, monia asioita, jotka tekevät joulun suunnittelusta vaikeaa. Juhlamieli on kaukana, kun perusasioista on pulaa.

Toisten avun varassa oleminen on vaikeaa. Vielä vaikeampaa on uskoa tuntemattomien hyvyyteen ja pyyteettömään auttamisen haluun. Varsinkin joulun aikaan ihmisten sydämet ovat kuitenkin herkkinä toisten hädälle.

edf

Joulukalenterimme kolmessa ensimmäisessä luukussa nostamme esiin muutaman helpon tavan jakaa omastaan. Voisitko sinä paistaa porkkanalaatikon, hankkia joulukoristeita, tai ostaa pari ylimääräistä joulupakettia jollekin apua tarvitsevalle? Jouluapua.fi -sivustolta löytyvästä kartasta voit helposti etsiä avunpyyntöjä omalta lähiseudultasi, ja toimia jouluenkelinä jollekin.

Tee tilaa pöytääsi

Tiedän miltä tuntuu, kun kaupan kassalla korttimaksu ei menekään läpi, ja tajuan, ettei tilillä ole tarpeeksi rahaa ruokaostoksiin. Sitä en tiedä millaista on, kun putoaa kokonaan avun ulottumattomiin. Mutta uskon, että sinnekin yltää yksi auttamaan ojennettu käsi.

En voi pitää itsestäänselvänä mitään, mitä minulla on. Eikä omistaminen ole koskaan niin tärkeää, etteikö omastaan voisi jakaa tarvitseville. Monesti tiukassa tilanteessa olen miettinyt, että tästä kun selviän, en halua ikinä pitää itsestäänselvyytenä elämää, terveyttä, toimeentuloa. Silti hyvätkin päätökset unohtuvat nopeasti, kun alamme siltojen sijaan rakentamaan muureja, ja kohti katsomisen sijaan suljemme silmämme.

Olen viime aikoina pakon edessä käynyt läpi omistamaani, hävittänyt, karsinut ja lahjoittanut eteenpäin. Tajunnut, että se, mitä oikeasti tarvitsen, on lopulta aika vähän. Ja että siitä vähästäkin riittää annettavaksi sille, jolla ei ole mitään.

edf

When you have more than you need, build a longer table, not a higher fence. (Unknown)

P.S. Blogissa avautuu sunnuntaina joulukalenteri. Ensimmäisten luukkujen takaa löydät muutaman vinkin siitä, miten voit tänä jouluna jakaa omastasi ja lahjoittaa liiastasi.

//Anna