Voisinpa korjata sut

Istut siinä, vain parinkymmenen sentin päässä.
Mietin, ymmärrätköhän meidän haluavan auttaa sua,
ei tehdä sun oloa vieläkin pahemmaksi.
Käperryt hupparisi sisään
ja äänesi muuttuu koko ajan hennommaksi.
Lopulta en meinaa kuulla hentoa kuiskaustasi enää ollenkaan.

En tiedä mistä oot mennyt eniten rikki.
Kovista sanoista,
kylmistä katseista
vai hyväksynnän puutteesta?
Ilkeistä kommenteista,
hylätyksi tulemisesta
vai rakkauden kaipuusta?

Koko keskustelumme ajan ajattelen vain yhtä asiaa:
kuinka kovasti mun tekiskään mieli
halata sua oikein lujaa
ja vakuuttaa, että kyllä kaikki järjestyy.
Kertoa, että sä oot ihana,
sanoipa muut susta mitä tahansa.

23.4.kuva

Voisinpa korjata sut

Helppo ja herkullinen bataattisosekeitto

En ole kovinkaan intohimoinen kokki. Korjaan, en ole lainkaan intohimoinen kokki. Jos saisin päättää, voisin elää varsin hyvin käymättä koskaan ruokakaupassa tai kokkaamatta. Siksi arvostankin reseptejä, joissa valmistamiseen käytettävä aika on hyvässä suhteessa lopputuloksen makuun. Siis vähän aikaa ja vaivaa, taatusti hyvä maku.

Kaikkien aikojen suosikkireseptini on bataatti-kookossosekeitto. Sitä olen tehnyt varmasti lähemmäs sata kertaa ja tulen varmasti tekemään vielä ainakin toiset sata. En nimittäin usko, että kyllästyn tähän keittoon koskaan. Sitä paitsi, tämä on ainut resepti, jonka osaan ulkoa sekä kaupassa että kotona.

Löysin  reseptin alun perin Kodin Kuvalehdestä, mutta en löytänyt alkuperäistä ohjetta netistä. Matkan varrella olen ottanut vaikutteita muista kasvissosekeittoresepteistä ja lisännyt alkuperäiseen reseptiin chilin ja limen makua tuomaan.

Bataattisosekeitto (4-5 annosta)

n. 700 g bataattia
n. 300 g porkkanaa
7 dl vettä
2 kasvisliemikuutiota
1 tlk kookosmaitoa
2-3 cm pala tuoretta inkivääriä raastettuna
n. 2 tl kardemummaa
puolikas punainen chili
puolikkaan limen mehu

13.4

Kuori ja pilko bataatti ja porkkana. Kannattaa pilkkoa porkkana pienemmiksi lohkoiksi kuin bataatti, jos haluat että ne pehmenevät suunnilleen samassa ajassa.

Kiehauta kattilassa 7 dl vettä, johon liuotat 2 kasvisliemikuutiota. Lisää kiehuvaan veteen kookosmaito, raastettu inkivääri, bataatti- ja porkkanalohkot sekä kardemumma. Keitä n. 20 minuuttia tai kunnes bataatti ja porkkana ovat pehmenneet.

Lisää keittämisen loppuvaiheessa kattilaan puolikas chili pilkottuna. Poista chilistä ensin huolellisesti siemenet, ellet halua syödä keittoasi hikikarpaloita otsalta pyyhkien (testattu on). Kannattaa myöskin olla pyyhkimättä silmiä chilin pilkkomisen jälkeen (testattu on).

Soseuta keitto ja purista lopuksi soseutetun keiton sekaan puolikkaan limen mehu.

Maistuu parhaalta raejuuston, pähkinöiden ja tuoreen leivän kera.

Helppo ja herkullinen bataattisosekeitto

Ei sun olis tarvinnut

Luulen, että se vaati sulta aika paljon kurottautumista.

Siinä mä olin,
sydän toivosta, aiemmista pettymyksistä
ja epäonnistumisen pelosta arkana.
Enkä odottanut sulta mitään.
Tiesin, ettei mun mahdollinen tuleva ilo
olisi sulle vain helppoa.

Ja silti sä osoitit rakkautesi ja tukesi,
lohduttaen, kuunnellen ja ymmärtäen.
Vaikka sama kipu
asuu sunkin sydämessä.

Ja juuri siksi
vaalin jokaista sanaasi
kuin kallisarvoista aarretta.

Koska vaikka sun ei olis tarvinnut
ylittää omaa kipuasi
vain tullaksesi mun viereen,
sä kuitenkin halusit.

2.4._blogiin

Ei sun olis tarvinnut

Älä kärsi kahdesti

Oli kyseessä millainen tilanne tahansa, yritän nykyään huolen nostaessa päätään toistella itselleni näitä sanoja:

”If you worry, you suffer twice.”

– J.K. Rowling

Murehtimalla asioita etukäteen kärsit kahdesti. Tiedän varsin hyvin, kuinka helppoa on lähteä entäjosmitäsittenselviänkö –tielle, se tie kun on ainakin minun päässäni jo valmiiksi tallattu. Mutta entä jos seuraavalla kerralla huolen kolkutellessa ovelle alkaisitkin avata ihan uutta polkua? Siihen suuntaan, jossa siintää rotkon sijasta valo. Saattaa nimittäin käydä niinkin, ettet joudu kärsimään ollenkaan. Kaikki voi mennä ihan hyvinkin.

Processed with VSCO with f2 preset

Älä kärsi kahdesti

Hyvä(ä) naistenpäivä(ä)

– Ope mä haluaisin olla poika!

– Ai minkä takia?

– Kun pojat voi tehdä niin paljon sellaisia asioita mitä tytöt ei voi tehdä. 

***

Naistenpäivä oli jo viime viikolla, mutta koska joka päivä on naistenpäivä, voinee siitä varmasti puhua tänäänkin. Vähän hirvittää avata ajatuksia tästä aiheesta, pelkään nimittäin sohaisevani muurahaispesään jos toiseenkin. Toivon kuitenkin näiden rivien värittyvän mustavalkoisuuden sijaan mahdollisimman monilla eri sävyillä.

Ensinnäkin: minulla ei ole mitään naistenpäivää vastaan, päinvastoin. Naistenpäivän juuret löytyvät 1900-luvun alusta, ajasta, jolloin naisilla ei ollut yhteiskunnallisesti millään muotoa samoja oikeuksia kuin miehillä. Silloin oli varmasti enemmän kuin aiheellista pyrkiä parantamaan naisten asemaa yhteiskunnassa mm. vaatimalla naisille äänioikeutta. Uskonkin, että naistenpäivän yhteydessä voidaan pitää esillä monia tärkeitä teemoja, kuten vaikkapa Amnesty on tänä vuonna tehnyt kampanjoimalla naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Jokaisella tytöllä ja naisella on oikeus turvalliseen, väkivallasta vapaaseen elämään. Toinen naistenpäivänä usein esiin nostettava teema on tyttöjen koulutus, ja sillä saralla naisten ja tyttöjen asemassa onkin yhä rutkasti parannettavaa etenkin kehittyvissä maissa.

Naisten lähestymistapa maaliskuun kahdeksanteen on usein ”mitähän ne miehet meille tänään keksii?”-tyylinen. Ja sitten kun ne miehet ei mitään keksikään, voidaan työpaikan kahvipöydässä yhdessä päivitellä, kun ei ne taaskaan tajunneet ostaa edes sitä Pirkan viiden euron tulppaanikimppua. Päivästä, jolloin pitäisi arvostaa naisia, tuleekin helposti päivä, jolloin moititaan miehiä. Tässä vaiheessa alan aika nopeasti nähdä punaista. Eikö naistenpäivän varsinainen merkitys jää vähän valjuksi, jos naiset käyttävät suuren osan päivästä miestensä yleisen saamattomuuden esille tuomiseen tai taantuvat vain passiivisiksi huomionosoitusten vastaanottajiksi?

12.3._blogiin

Älkääkä ymmärtäkö väärin: kaikenlainen kanssaihmisten muistaminen ja huomioiminen on mielestäni ihailtavaa, tärkeää ja kannustettavaa toimintaa, oli kyseessä mikä tahansa ihmissuhde. Toivoisin niin, että me kaikki haluaisimme nähdä vaivaa läheistemme eteen ja olisimme valmiita opettelemaan heidän rakkautensa kielen ja puhumaan sitä, vaikka se vaatisikin välillä vähän vaivannäköä. Toki yritän ymmärtää senkin tosiseikan, että lahjat (ja kukat) ovat joillekin meistä tärkeämpiä rakkaudenosoituksina kuin toisille (voitte arvata kumpaan ryhmään kuulun). Jos siis haluatte saada ja antaa kukkia kahdeksas maaliskuuta tai milloin tahansa, antakaa palaa!

Vielä viimeinen valitusvirsi: sekin häiritsee, jos naistenpäivänä juhlitaan vain näitä meidän kauniita naisia. Eikö juuri tuo määritelmä vesitä kaikkia niitä asioita, joiden ajamiseksi naistenpäivä alun perin syntyi? En tiedä teistä, mutta minä ainakin tulisin paljon mieluummin kuvailluksi ja huomioiduksi vaikkapa luotettavana, aikaansaavana, lempeänä, ystävällisenä, ymmärtäväisenä, kärsivällisenä, älykkäänä tai huolehtivaisena naisena. Nuo ominaisuudet kun tekevät minusta yhtä lailla naisen kuin ulkoiset piirteeni.

Tässä vaiheessa saatat jo miettiä, onko tälle kaikelle edestakaiselle pohdiskelulle kenties tulossa jokin lopputulema. Hyvä kysymys! Ehkä tämän(kään) keskustelunavauksen tarkoitus ei ole tarjota valmista vastausta, vaan herättää ajatuksia. Ketä ja mitä varten naistenpäivää vietetään? Miten sitä voisi parhaiten viettää päivän alkuperäistä tarkoitusta unohtamatta? Mitä hyvää naistenpäivä voi saada aikaan? Rakastan olla nainen ja haluan nähdä naisten ja tyttöjen aseman parantuvan ympäri maailmaa, mutta en miesten kustannuksella.

Minä ainakin aion jatkaa mielipiteeni muodostamista tästä asiasta, ja otan mielelläni vastaan lisää rakennusaineita. Olisi mielenkiintoista kuulla kommenttejanne, mikäli yksi maaliskuinen torstaipäivä herätti teissä yhtä paljon ajatuksia kuin allekirjoittaneessa.

Hyvä(ä) naistenpäivä(ä)

Aina on aihetta juhlaan

Helmikuu on ollut hulinakuukausi. Takana on kolme vauhdikasta viikonloppua, kaikki erilaisten juhlien merkeissä vietettyjä. Ensin juhlittiin kolmekymppistä ystävää purevassa pakkasessa posket punaisina, seuraavaksi uunituoretta avioparia rennosti pelaillen ja viimeisimpänä viisikymppistä.

Teen paljastuksen: ennen en perustanut juhlista ollenkaan niin paljon kuin nykyään. Järjestelyjen, viestiketjujen ja vaivan vaakakuppi tuntui monesti painavan enemmän kuin juhlista jäävät muistot ja sankarin ilo. Kuulostaa vähän kyyniseltä, tiedän. Vähitellen olen kuitenkin alkanut tajuta juhlimisen ja yllätysten jujun. Parhaimpia muistoja viime vuodelta jäi niistä hetkistä, kun oltiin kokoonnuttu meidän tai jonkun ystävän ruokapöydän äärelle, sohvannurkkaan tai saunan lauteille. Juhlittiin valmistumista, pyöreitä (ja väli-) vuosia, nimipäiviä, kesäloman alkamista, milloin mitäkin. Vaikka järjestelyt jäivätkin välillä vähän viime tippaan, oli jokaisessa juhlassa mukana se tärkein: ihmiset, joiden kanssa haluan muistojani luoda. Olen myös saanut huomata, että juhlista jääneet muistot ovat kaiken etukäteisvaivan arvoisia. Lisäksi olen oppinut, ettei juhlimisen tarvitse tarkoittaa pönötysjuhlia, eikä muistojen luominen ihan aina vaadi niin valtavasti vaivaakaan.

19.2.

Olen siis kääntänyt kelkkani yllätysten ja juhlimisten suhteen. Kuten eräs viisas ystäväni on monesti sanonut, elämästä jäävät mieleen arjen toistuvat rutiinit ja arjesta poikkeavat kohokohdat. Rakastan rutiineja, mutta olen oppinut rakastamaan myös juhlahetkiä. Jokainen syntymäpäivä, valmistuminen, vauvan tulo ja uusi koti ansaitsee tulla juhlituksi ja muistetuksi. Sitä paitsi, jälkeenpäin muistellaan kuitenkin vaivan sijaan yhdessä vietettyjä hetkiä.

Aina on aihetta juhlaan

Ole minulle olkapää

Haluaisit niin kovasti lohduttaa. Haluaisit sanoillasi pyyhkiä pois poskilleni vierivät kyyneleet ja viesteilläsi välittää toivoa tuskan keskelle. Haluaisit kertoa, kuinka kaikki kyllä järjestyy ja tunnelin päässä pilkottaa valo. Saanko kuitenkin esittää yhden pyynnön?

Tarvitsen kipeämmin olkapäätäsi kuin sanojasi, sillä joskus lohdutukseksi aiottu viiltää kaikkein terävimmin. Juuri sanoillasi niin helposti vierität lisää kyyneleitä jo ennestään märille poskilleni. Harkitsematta matkaan lähetetty lohdutus muuttuukin mielessäni muistutukseksi kaikesta siitä, mitä ei ole. Siksi toivonkin, että toivottomalla hetkellä kyyneleitäni katsellessasi mieluummin nielisit neuvosi kuin loukkaisit lohdutuksellasi.

Älä käsitä väärin. Ymmärrän toki, että tarkoitat ainoastaan hyvää. Toivot niin, että toiveeni toteutuisi ja tuskani talttuisi. Sanasi syntyvät siellä missä rakkaus asuu, sillä sydäntäsi särkee katsella kipuani, mutta siitäkin huolimatta ne saattavat tahtomattasi joskus satuttaa. Siksi toivonkin, että silloin kun et osaa sanoa mitään, valitset olla vierelläni hiljaa.

Minä nimittäin kestän sen, ettei sinulla ole antaa vastauksia. Kestätkö sinä?

Ole minulle olkapää