Aina on aihetta juhlaan

Helmikuu on ollut hulinakuukausi. Takana on kolme vauhdikasta viikonloppua, kaikki erilaisten juhlien merkeissä vietettyjä. Ensin juhlittiin kolmekymppistä ystävää purevassa pakkasessa posket punaisina, seuraavaksi uunituoretta avioparia rennosti pelaillen ja viimeisimpänä viisikymppistä.

Teen paljastuksen: ennen en perustanut juhlista ollenkaan niin paljon kuin nykyään. Järjestelyjen, viestiketjujen ja vaivan vaakakuppi tuntui monesti painavan enemmän kuin juhlista jäävät muistot ja sankarin ilo. Kuulostaa vähän kyyniseltä, tiedän. Vähitellen olen kuitenkin alkanut tajuta juhlimisen ja yllätysten jujun. Parhaimpia muistoja viime vuodelta jäi niistä hetkistä, kun oltiin kokoonnuttu meidän tai jonkun ystävän ruokapöydän äärelle, sohvannurkkaan tai saunan lauteille. Juhlittiin valmistumista, pyöreitä (ja väli-) vuosia, nimipäiviä, kesäloman alkamista, milloin mitäkin. Vaikka järjestelyt jäivätkin välillä vähän viime tippaan, oli jokaisessa juhlassa mukana se tärkein: ihmiset, joiden kanssa haluan muistojani luoda. Olen myös saanut huomata, että juhlista jääneet muistot ovat kaiken etukäteisvaivan arvoisia. Lisäksi olen oppinut, ettei juhlimisen tarvitse tarkoittaa pönötysjuhlia, eikä muistojen luominen ihan aina vaadi niin valtavasti vaivaakaan.

19.2.

Olen siis kääntänyt kelkkani yllätysten ja juhlimisten suhteen. Kuten eräs viisas ystäväni on monesti sanonut, elämästä jäävät mieleen arjen toistuvat rutiinit ja arjesta poikkeavat kohokohdat. Rakastan rutiineja, mutta olen oppinut rakastamaan myös juhlahetkiä. Jokainen syntymäpäivä, valmistuminen, vauvan tulo ja uusi koti ansaitsee tulla juhlituksi ja muistetuksi. Sitä paitsi, jälkeenpäin muistellaan kuitenkin vaivan sijaan yhdessä vietettyjä hetkiä.

Aina on aihetta juhlaan

Ole minulle olkapää

Haluaisit niin kovasti lohduttaa. Haluaisit sanoillasi pyyhkiä pois poskilleni vierivät kyyneleet ja viesteilläsi välittää toivoa tuskan keskelle. Haluaisit kertoa, kuinka kaikki kyllä järjestyy ja tunnelin päässä pilkottaa valo. Saanko kuitenkin esittää yhden pyynnön?

Tarvitsen kipeämmin olkapäätäsi kuin sanojasi, sillä joskus lohdutukseksi aiottu viiltää kaikkein terävimmin. Juuri sanoillasi niin helposti vierität lisää kyyneleitä jo ennestään märille poskilleni. Harkitsematta matkaan lähetetty lohdutus muuttuukin mielessäni muistutukseksi kaikesta siitä, mitä ei ole. Siksi toivonkin, että toivottomalla hetkellä kyyneleitäni katsellessasi mieluummin nielisit neuvosi kuin loukkaisit lohdutuksellasi.

Älä käsitä väärin. Ymmärrän toki, että tarkoitat ainoastaan hyvää. Toivot niin, että toiveeni toteutuisi ja tuskani talttuisi. Sanasi syntyvät siellä missä rakkaus asuu, sillä sydäntäsi särkee katsella kipuani, mutta siitäkin huolimatta ne saattavat tahtomattasi joskus satuttaa. Siksi toivonkin, että silloin kun et osaa sanoa mitään, valitset olla vierelläni hiljaa.

Minä nimittäin kestän sen, ettei sinulla ole antaa vastauksia. Kestätkö sinä?

Ole minulle olkapää

Kulunut unelma

Siellä se on.
Vieläkin.
Vuodesta toiseen,
vanhan muistikirjan sivuilla
sama vanha unelma.

Kyllästyttää.
Kuinka monta uutta vuotta vielä?
Pelottaa.
Kuinka monta kyyneltä vielä?

Jos en tänä vuonna toivoisikaan.
Unelmoisin ihan vain salassa,
itseltänikin piilossa.
Jos haavetta ei kerro, ei kirjoita,
ei lausu tai lue,
osaako onni silti oikeaan osoitteeseen?

Siellä se on.
Taas.
Uuden muistikirjan sivuilla,
toiveena tulevalle vuodelle
se sama unelma.

****
PS. Vielä ehdit osallistua Kaleidoskoopin uuden vuoden arvontaan täällä!

Kulunut unelma

Luukku 22: Muistojen joulu

Muistan sen joulun, jota vietin ensimmäistä kertaa tyttöystävänä. Valitettavasti se, joka minusta tyttöystävän teki, vietti jouluaan Napapiirin pohjoisemmalla puolen puolustusvoimissa palvellen. Voi riutunutta nuorta sydäntäni, joka taisi viettää aaton tiiviimmin puhelinta pidellen kuin perheen parissa pelaillen. Siitä asti olemme sovitelleet yhteen kahden perheen tapoja ja perinteitä, muodostaen niistä meidän näköistä joulua.

Ihan erityisen hyvin muistan sen joulun, jonka vietimme ihan kahdestaan kaukana perheistä ja koti-Suomesta. Vaikka joulusta puuttui silloin moni itsestäänselvänä pitämäni asia, oli yksinkertaisessa joulussamme perinteiden puutteesta huolimatta läsnä aivan erityinen levollisuus ja rauha. Siitä asti olen muistellut erityisellä lämmöllä tuota ainoaa kaksin viettämäämme joulua, jolloin joulun sanoma oli jotenkin lähempänä tavoittaa.

IMG_20171220_211314_741

Senkin parin vuoden takaisen joulun muistan, kun teimme kaupat ensimmäisestä omasta kodistamme juuri joululoman kynnyksellä. Malttamattomina revimme ensimmäiset tapetit seiniltä ennen lähtöä perheiden luokse joulun viettoon, ja välipäivät kuluivat tiiviisti uuden kodin remonttia aloitellen. Siitä asti joululoman ensimmäiset päivät ovat vieneet ajatukseni noihin kutkuttaviin remontin ensipäiviin (remonttiin sisältyi myös useampi ei-niin-kutkuttava päivä).

Jouluun liittyy paljon muistoja, ja jokainen joulu on myös mahdollisuus luoda uusia. Mistäköhän tulen muistamaan tämän joulun? Tällä hetkellä tuntuu, että ainakin siitä, millaista oli ensimmäistä kertaa valmistautua jouluun opehuoneesta käsin. Toiveissa on, että myös aiempia jouluja korkeammasta luettujen kirjojen pinosta. Lisäksi luulen, että myös suvun uusimmasta tulokkaasta, jota toivon saavani nuuhkia ja pitää sylissä paljon tulevina päivinä!

Joulukalenterin luukuista avautuu ideoita ja inspiraatiota joulun odotukseen. Kaikki joulukalenterin postaukset löydät tunnisteella #meidänjoulu.

Luukku 22: Muistojen joulu

Luukku 19: Joulumieli hukassa?

Joskus joulu tuo mieleen
juuri sen omasta elämästä puuttuvan
tai siinä pielessä olevan.
Kaiken sen kipeän ja ahdistavan,
surettavan ja pelottavan.
Lähestyvät juhlapyhät tuovatkin tullessaan
riitoja rauhan sijaan,
itkua ilon sijaan,
yksinäisyyttä ystävien sijaan.

Voi kuinka toivonkaan,
että joulusi voisi olla ihmeitä täynnä.
Valon pilkahduksia pimeyteen,
sanoja suoraan sydämeen,
käsiä, jotka kurkottavat kohti,
ja tekoja, jotka todistavat joulun todeksi.
Tuokoon joulu
aavistuksen keväästä
ja muistutuksen lupauksesta.

Joulukalenterin luukuista avautuu ideoita ja inspiraatiota joulun odotukseen. Kaikki joulukalenterin postaukset löydät tunnisteella #meidänjoulu.

Luukku 19: Joulumieli hukassa?

Luukku 16: Bataattilaatikko

Koska tässä blogissa olemme erikoistuneet yksinkertaisuuteen ja nopeuteen niin resepteissä, lahjavinkeissä kuin askarteluideoissa, jatkan samaa linjaa seuraavalla jouluisella reseptillä. Söin tätä bataattilaatikkoa ensimmäisen kerran ystäväni luona joitakin vuosia sitten, ja siitä tuli heti lempilaatikkoni. Tämän bataattilaatikon valmistaminen käy käden käänteessä, vaikka olisit kuinka avuton keittiössä, tai vaikka motivaatiosi kokkausta kohtaan hiihtelesi jossain miinus kolmenkymmenen tietämillä.

Tämän reseptin määrillä bataattilaatikkoa tuli 1,5 l vuoallinen. Muunsin mitat amerikkalaisesta reseptistä, siksi hieman kummalliset määrät. Onneksi tämän ruoan kanssa ei ole niin tarkkaa, joten voit pyöristää määriä vähän ylöspäin jos se helpottaa. Ainoastaan maitoa en laittaisi yhtään enempää, ettei tule bataattivelliä.

luukku16._blogiin

Ainekset 1:

7,5 dl bataattia soseena (oikaise suosiolla ja osta valmista bataattisosetta)
2,5 dl ruskeaa sokeria
2 kananmunaa
1 tl vaniljasokeria
1,2 dl maitoa
1,2 dl sulatettua voita

Ainekset 2:

1,2 dl ruskeaa sokeria
0,8 dl jauhoja
0,8 dl sulatettua voita
2,5 dl murskattuja pekaanipähkinöitä

1. Sekoita laatikon ainekset (1) keskenään.
2. Voitele vuoka ja kaada sekoitettu seos vuokaan.
3. Sekoita laatikon päälle tulevat ainekset (2) keskenään ja levitä pähkinä-sokeri-muru laatikon päälle.
4. Paista laatikkoa 180 asteessa noin 35-40 minuuttia.

Voilá, maailman helpoin ja herkullisin bataattilaatikko on valmis tarjoiltavaksi!

Joulukalenterin luukuista avautuu ideoita ja inspiraatiota joulun odotukseen. Kaikki joulukalenterin postaukset löydät tunnisteella #meidänjoulu.

Luukku 16: Bataattilaatikko

Luukku 13: Joulu elokuvissa

Joulun vietossa tärkeässä roolissa ovat perinteet. Aika monilla meistä löytyy muiden perinteiden lisäksi jokin enemmän tai vähemmän jouluinen elokuva (tai useampi), jonka katsominen virittelee ajatukset joulun tuntuun. Kuten kaikissa perinteissä, tuttuus tuo tunnelmaa. Vanhat tutut elokuvat loihtivat esiin jouluisen tunnelman, vaikka tosielämässä lunta olisikin tulvillaan vain oma stressaantunut pääkoppa.

Joskus perinteitä on kuitenkin syytä hieman muokata. Jos olet kyllästynyt omiin perinteisiin joulufilmeihisi, ja Lumiukko tuntuu jo vähän nähdyltä, tässä muutama jouluelokuvasuositus jaettuna kolmeen (viralliseen) kategoriaan.

1. Huumoria ja romantiikkaa

  • Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu! (2016): hulvattoman hauska kohellusseikkailu, jonka huumori sopii sekä lapsille että aikuisille. Tämä elokuva on täynnä kaunista jouluista Helsinkiä.
  • Rakkautta vain (Love Actually, 2003): romantiikkaa + brittinäyttelijöitä + jouluinen Lontoo = I love it!
tatu_ja_patu(Kuva: www.msfilmfestival.fi )

2. Ensimmäinen joulu

Matka Betlehemiin (The Nativity Story, 2006): Kaunis elokuva ensimmäisen joulun tapahtumista.

nativity_story(Kuva:  www.amazon.com)

3. Nostalgiapärinää

  • Yksin kotona 1 (Home Alone, 1990): en voi uskoa, että tämä elokuva on samanikäinen kuin minä! Lapsuuden klassikko, joka nauratti aikanaan vuosittain. Naurattaa vähän vieläkin.
  • Joulupukki ja noitarumpu (1996): Nyt vasta tajusin kaikkien näiden vuosien ja katselukertojen jälkeen, että tunnuslaulussa lauletaan ”joulupukin töissä” eikä ”joulupukin reessä”. Mauri Kunnaksen ihana kuvitus toimii edelleen!

joulupukki_noitarumpu

(Kuva: www.maurikunnas.net)

 

Joulukalenterin luukuista avautuu ideoita ja inspiraatiota joulun odotukseen. Kaikki joulukalenterin postaukset löydät tunnisteella #meidänjoulu. 

 

Luukku 13: Joulu elokuvissa