Kesän kirjavinkit

Lukutoukat tykkäävät lukusuosituksista! Päätimmekin jälleen vinkata teille kevään aikana lukemistamme kirjoista parhaat. Ja jos ahmitkin nämä jo ensimmäisten lomaviikkojen aikana, lisää kullanarvoisia lukuvinkkejä löydät esimerkiksi aikakauslehtien uutuuksia esitteleviltä kirjapalstoilta ja tietenkin somesta. Instagramissa kannattaa seurata kustantamojen sometilejä (esim. Gummerus, Otava ja WSOY), lukemiseen liittyviä hashtageja kuten #kirjavinkki ja #kirjagram sekä tietysti kirjabloggaajien ja lukuharrastajien omia tilejä (yksi kauneimmista lienee @kannestakanteen).

Anna

Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin – En muista milloin olisin viimeksi lukenut yhtä vaikuttavaa kirjaa! Kankimäki on koonnut yksiin kansiin hurjia ja mukaansatempaavia tarinoita rohkeista naisista, joista jokainen on ollut oman aikansa edelläkävijä. Tekijä on nähnyt ihan mielettömän määrän vaivaa kirjaa kirjoittaessaan, ja meille lukijoille tämä teos onkin upea aarrearkku täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia eri aikakausien elämästä ja naisten asemasta yhteiskunnassa. Kirjaa teki mieli lukea hitaasti, tarinoihin rauhassa paneutuen, ja kun viimeinenkin sivu lopulta oli luettu, olisi halunnut saman tien aloittaa uudestaan alusta.

Terhi Rannela: Kesyt kaipaavat, villit lentävät – Kurkistus yhden naisen matkapäiväkirjaan, ja sitä kautta avautuva nojatuolimatka ympäri maailman. Taitavan kirjoittajan teksti saa melkein tuntumaan siltä, kuin olisin matkalla itsekin. Paitsi matkakuumeen, tämä teos sytytti myös uudenlaisen innon taltioida tarkemmin omiakin reissujaan, jotta niitä olisi myöhemmin helpompi muistella.

Paula Havaste: Pronssitähti – Lämmin, sympaattinen ja koruton kertomus nuoren perheen elämästä neuvostoajan Virossa. Ei ehkä mikään sielua sykähdyttävä mestariteos, mutta hienosti kirjoitettu kurkistus maailmaan, josta en ennalta tiennyt mitään, ja pieni tunnelmapala vaikka riippumatossa nautiskeltavaksi.

dav

Heini

Michelle Obama: Minun tarinani – Yhden tytön tie tavallisesta kolmiosta Valkoiseen taloon on täynnä rohkeita valintoja ja lujaa toivoa, visioita, työtä ja uhrauksia. Tarina kertoo tiiviin perheen tyttärestä ja isättömästä pojasta, joille annetaan hetkeksi vastuu kokonaisen kansakunnan ykkösparina. Nämä sanat inspiroivat – niin kuin viisaat sanat tuppaavat usein tekemään!

Tara Westover: Opintiellä – Yksi vaikuttavimmista koskaan lukemistani kirjoista kertoo yhteiskunnan ulkopuolella elävästä perheestä, jossa vaikuttavat mielenterveysongelmat ja uskonnon väärinkäyttö. Omaelämänkerrallinen teos, jossa kirjoittaja onnistuu taiten sanoittamaan sen, jonka edessä lukija jää sanattomaksi.

Sofia Lundberg: Toinen puoli sydäntä – Kaikki ennen puhumaton paljastuu ja menneisyys onkin jotain ihan muuta kuin mitä kaikki luulivat. Tarinallinen, mukaansa ottava, helposti luettava kirja, joka sopinee oivasti yhteen myös riippumaton, kevyen kesätuulen ja auringon kanssa.

7.6.kuva2

Suvi

Minna Rytisalo: Rouva C. – Rytisalo yhdistelee faktaa ja fiktiota kuvatessaan Minna Canthin opiskeluvuosia sekä avioliiton alkuaikoja Jyväskylässä. Tuo monessakin mielessä poikkeuksellinen nainen vastusti aikansa yhteiskuntajärjestystä ja normeja yleisestä mielipiteestä piittaamatta. Kirjan lukeminen herätti tiedonjanon Canthin elämää kohtaan ja sai pohtimaan, mikä kaikki tarinassa todella pitää paikkaansa. Ilahduttavan lisämausteen toivat kirjan sivuilla vilisevät tutut jyväskyläläiset kadut ja paikannimet.

Kristin Hannah: Satakieli – Riipaisevan koskettava kuvaus toisen maailmansodan aikana miehitetyssä ranskalaiskylässä asuvista siskoksista ja heidän jokapäiväisestä taistelustaan sodan keskellä. Kauniisti kirjoitettu tarina muistuttaa, että sotaa käydään myös kaukana etulinjasta, tavallisen kylän keittiöissä, pihoilla ja kadunkulmilla. Äärimmäisissä olosuhteissa pakon edessä tehdyt valinnat eivät ole kaukana kenestäkään meistä.

Clare Mackintosh: Anna minun ollaPoliisin mukaan se oli itsemurha. Annan mukaan se oli murha. Molemmat ovat väärässä. Jo nämä kolme kanteen kirjoitettua lausetta koukuttavat Mackintoshin uusimpaan psykologiseen trilleriin, josta on vaikea kirjoittaa enempää paljastamatta juonesta liikaa. Mackintosh taitaa lajinsa ja osaa johdatella lukijaa ovelasti haluamaansa suuntaan, kunnes vetää maton alta jollain täysin odottamattomalla juonenkäänteellä. Tämän kirjan sivut kääntyvät yhtä nopeasti kuin jäätelö sulaa kesähelteellä!

Kesäsäveliä

Hyvä konsertti on minkä tahansa päivän kohokohta! Olemmekin etsineet Jyväskylän ja lähiseudun kevään ja kesän konserttiannista eniten meitä kiinnostavat sävelet. Osaa listan muusikoista olemme kuulleet aiemminkin, mutta voisimme oikein mielellämme mennä kuuntelemaan heitä toisen jos kolmannenkin kerran. Ensimmäiseen konserttitärppiimme voit tarttua jo tänä iltana!

17.5

17.5. Jyväskylän Kirkkopäivillä: Eve & Ossi, Ida Elina, Johanna Försti (ja muita artisteja)
https://www.kirkkopaivat.fi/ohjelma-2019/gospelia-kaikille-konsertti/ 

7.7. Jyväskylän yliopiston juhlasalissa: Salvador Sobral https://jyvaskylankesa.fi/events/salvador-sobral/

15.7. Saarijärven kirkossa: Kirmot Saarijärvi – Riku Niemi Orchestran laajennettu jousiorkesteri, solisteina Johanna Försti ja Mikael Konttinen http://www.kirmot.net/kirmot_15_07.html

16.7. Taulumäen kirkossa: Winnipeg singers – Venematka Kanadasta https://www.jyvaskylanseurakunta.fi/tapahtumat/2019-07-16/venematka-kanadasta

27.7. Keitelejazzeilla: Aili Ikonen, Gourmet, Raoul Björkenheim Time is Now & Senegal Drums
http://keitelejazz.fi/ohjelma/ 

31.7. Petäjäveden vanhassa kirkossa: Club for Five – Hiljainen hetki http://www.clubforfive.fi/keikat#hiljainen-hetki-petaejaevesi

8.8. Jyväskylän kaupunginkirkossa: Jukka Leppilampi, Maria Ylipää, Marzi Nyman, Tove Leppilampi – Tämä huone, tämä hetki
http://ohjelmakristalli.com/jukka-leppilampi/

Postaus on osa perjantaisarjaamme kesän menovinkeistä!

Vaihtelua arkiruokapöytään

On varmaankin jo käynyt selväksi, että ruoanlaitto on minulle välttämätön paha, jotta saan mahani täyteen. Tai niin on ollut ainakin aiemmin. Äitiysvapaan myötä olen kuitenkin syönyt enemmän kotona kuin töissä käydessäni, ja siitä syystä myös laittanut ruokaa enemmän kuin aiemmin. Hallitsemieni ruokalajien ei-järin-pitkä lista oli nopeasti kokattu läpi (ei bataattikeittoakaan kovin montaa viikkoa jaksa syödä…), joten oli etsittävä uusia luottoreseptejä.

Pidän mausteisista ruoista ja syön mielelläni esimerkiksi thaimaalaista ruokaa. Tämä uusin lempireseptini on kuitenkin saanut inspiraationsa Marokon makumaailmasta. Kyseessä on marokkolainen lihapullapata, jonka reseptin bongasin jostain viime vuonna ilmestyneestä Kodin Kuvalehdestä. Aktiivista valmistusaikaa tämä ruoka vaatii vartin, joten sillä oli hyvät edellytykset päästä suosikkilistalleni. Pataa varten tarvitaan jonkin verran hieman erikoisempia mausteita (löytyy tavallisen ruokakaupan hyllyltä), mutta kerran nuo mausteet ostettuasi kokkaat samoista purkeista monta monituista ateriaa.

26.4

Intohimoisimmat kotikokit tietysti voivat valmistaa lihapullatkin itse, mutta siinä häviää sitten ainakin nopeus. Valmislihapullia käyttämällä kastike on valmis hetkessä. Ja niille joilla on kauhukuvia valmislihapullista, voin kertoa, että eineshyllyltä löytyy nykyään myös erittäin lihapitoisia lihapullia. Olen käyttänyt HK:n Butcher’s meatball -lihapullia, joiden lihapitoisuus taitaa olla lähemmäs 90 %. Mielestäni ei siis maksa vaivaa alkaa itse pyörittelemään pullia.

Tässäpä siis resepti uuteen lempiruokaani, marokkolaiseen lihapullapataan:

1 sipuli
2 rkl oliiviöljyä
2 tl ras el hanout -mausteseosta
2 tl kardemummaa
1 kanelitanko
½ tl chilihiutaleita
1 pss kuivattuja taateleita (alun perin taateleita oli 12 kpl, mutta enempi parempi!)
1 tlk (á 400 g) säilöttyjä kirsikkatomaatteja
2 dl vettä
½ tl suolaa
400 g valmislihapullia
tuoretta minttua koristeluun

Ohje:

Silppua sipuli. Kuullota sipuleita oliiviöljyssä pari minuuttia ja lisää sitten pannulle mausteet sekä lihapullat. Paista lihapullia mausteseoksessa viitisen minuuttia.

Puolita taatelit ja lisää sitten pannulle vesi, tomaatit, taatelit ja suola. Hauduta noin 15 minuuttia. Lopuksi voit koristella kastikkeen tuoreella mintulla. Voit tarjoilla kastikkeen esimerkiksi basmatiriisin kanssa.

// Suvi

Tämä postaus jatkaa viime perjantaina alkanutta sarjaa lempiresepteistämme.

Täydellinen pulla

Pulla on parasta! Rakastan ainakin voisilmäpullia, korvapuusteja, bostonia, Dallas-pullia, rahkapullia ja laskiaispullia. Rakastan myös pullataikinan tuntua ja paistuvan pullan tuoksua.

edf

Onnekseni rakastan kuitenkin myös pullan leipomista. Tässä onkin parhaat oppimani tärpit täydellisen pullan leipomiseen!

  1. Pullataikinaan kuuluu rasvainen maito.
  2. Hiivassa ja kardemummassa ei kannata pihistellä. Hiiva kohottaa, kardemumma maustaa.
  3. Käytä kananmunista vain keltuaiset, valkuainen kuivattaa taikinaa.
  4. Käytä aina kunnon voita – se maistuu parhaimmalta! Itse käytän puolen litran taikinaan 200 g voita, vaikka useimmissa ohjeissa on 150 g. Haluan nimittäin maksimoida maun ja pullan painon, jotka kertovat että kyseessä ei ole mikään arkipäivän sämpylä.
  5. Jos mietit pitäisikö jauhoja sittenkin vielä lisätä, älä lisää! Kovasta taikinasta tulee kovia pullia, pehmeästä taikinasta tulee pehmeitä pullia.
  6. Vaivaa! Silloin kun alat miettiä, joko olisi valmista, vaivaa vielä ainakin toinen mokoma! Hyvä pullataikina on pehmeää, sileää ja vähän kimmoisaa.
  7. Kohota rauhassa. Itse työnnän taikinan kulhossaan uuniin tai mikroon, joihin ei veto käy vaan taikina saa levätä omissa oloissaan.
  8. Kohota pulla myös pellillä liinan alla ennen paistamista.
  9. Paista kevyen ruskeaksi. Liika paistaminen tekee pullasta korppua.
  10. Jos haluat pakastaa pullan, pakasta se siinä silmänräpäyksessä, kun se on jäähtynyt. Näin vältät pakastamasta jo valmiiksi kuivaa pullaa. Kun sulatat pullan, älä työnnä sitä uuniin tai mikroon, vaan anna rauhassa sulahtaa huoneenlämmössä.

Ei muuta kuin leipomaan! Varsinaisen reseptin löydät vaikkapa vehnäjauhopussin kyljestä. 🙂

edf

// Heini

Tämä postaus aloittaa uuden sarjan lempiresepteistämme. Seuraava herkkupostaus on luvassa viikon päästä perjantaina!

Metsässä

Vietän arkipäivistäni suurimman osan sisätiloissa, joten viikonloppuisin on ihan pakko päästä pihalle. Asiaa edesauttaa suuresti myös mieheni, hän nimittäin edustaa sitä ihmistyyppiä, joka aamulla ensimmäisenä avaa ikkunaverhot selälleen ja kajauttaa kovalla äänellä ”Hei, siellä paistaa aurinko, nyt kyllä täytyy lähteä ulos!”.

retkellä1

Olen vuosien saatossa saanut oman osani leikkipuistojen laidoilla seisoskelusta, keinun kiikuttamisesta ja karusellin pyörittämisestä, joten sen tyyppinen ulkoilu ei enää varsinaisesti innosta. Mutta eväsreppua alan pakata heti, kun joku vain mainitseekin sanan retki. Usein retkeilemme lähimetsissä ihan vaan oman perheen voimin, toisinaan kutsumme ystäviä mukaan ja lähdemme patikoimaan isommalla porukalla.

Kaleidoskoopissa on kirjoitettu metsästä ennenkin. On listattu kotiseutumme parhaita retkipaikkoja, jaettu parhaita vinkkejä vaellukselle ja marjastettu. Emmekä me suinkaan ole ainoita luontokärpäsen puraisemia, sillä viime vuosina retkeily on nostanut suosiotaan kovasti. Luontopoluilla on välillä väkeä tungokseen asti ja makkaranpaistopaikalla joutuu odottelemaan vuoroaan.

retkellä2

Metsässä on tilaa hengittää ja siellä viihtyvät niin lapset kuin aikuisetkin. Vaihtuvien vuodenaikojen myötä se tarjoaa kävijälleen aina jotain uutta. Lisäksi metsä on yksi niitä harvoja paikkoja, jossa jopa toisilleen tuntemattomat suomalaiset tervehtivät iloisena vastaantulijoita. Eikä auringonkaan tarvitse aina paistaa, olemme retkeilleet niin paukkupakkasilla kuin tihkusateessa, ja joka kerta olemme palanneet metsästä tyytyväisempinä, kuin mitä olimme sinne mennessämme.

//Anna

Kohti arjen tyyniä poukamia

Minulle tämän tekstin kirjoittaminen on ollut vähän hankalaa. Olen miettinyt, kuinka erilainen teksti tästä olisikaan tullut vielä reilut kaksi vuotta sitten. Silloin olisin kirjoittanut, kuinka rentoudun kun pääsen harrastamaan urheilua maksimisykkeillä, saan viettää sunnuntain tätin murusten keskellä ja lösähdän välillä katsomaan omia lempisarjoja. Mutta viimeiset vuodet ovat olleet niin erilaisia, etten ole juurikaan pystynyt raskaaseen liikuntaan, en aina ole jaksanut surujeni keskellä murusiakaan ja tv-sarjatkin ovat tuntuneet usein mitäänsanomattomalta viihteeltä.

Miten rentoutua kriisien keskellä? Mistä löytää tapoja hiljentyä ja latautua, kun mielessä myllertää? Kuinka päästä hetkeksi tyyneen poukamaan myrskyjä pakoon?

edf

Vaikeaa rentoutuminen on ollutkin, mutta jos jotain valitsen niin nämä:

  1. Kävelylenkki. Toisin kuin raskaamman liikunnan aikana kävellessä ehtii liikunnan hyötyjen keräämisen lisäksi ajatella ja jutella. Jos siis ajatukseni ovat aivan solmussa, niin usein minun kannattaakin suunnata metsäiselle lenkkipolulle ja jutella hänelle, jonka suojassa elämäni lepää.
  2. Kirjoittaminen. Tämän blogin yksi minulle arvokkaimmista jutuista on ollut se, että tämän myötä olen alkanut taas kirjoittaa enemmän. Ja näinä vuosina se on ollut hirveän tärkeää – niin moneen julkaistuun ja julkaisemattomaan tekstiin olen saanut purettua läpi käymääni.
  3. Musiikki. Välillä ajattelen soittolistojani ravintonani: haluan, että kuuntelen sellaisia sanoituksia, ajatuksia ja säveliä, jotka ruokkivat minussa uskoa, toivoa ja rakkautta. Kuulostaa ehkä kliseiseltä ja kenties yliampuvaltakin, mutta minusta tuntuu, että välillä ei ole ollut varaa kuunnella mitään muuta.
  4. Lukeminen. Hyvä kirja avaa näkökulmia, antaa ajateltavaa ja avartaa omaa maailmaa. Ehkä parasta ovat rohkaisevat mutta samaistuttavat tarinat, jotka tuulettavat tehokkaasti omia ajatuksia.
  5. Niiden läheisten seura, jossa saa myllertää ja myrskytä. Tämä tietysti kaikkein kallisarvoisin.

// Heini

Tämä kirjoitus avaa kolmen perjantaisen tekstimme sarjan siitä, miten meistä kukin rentoutuu arjen keskellä.

Sukkia ja suklaata

Olen saanut elämäni aikana lukemattomia ihania lahjoja. Tänään muistelen niistä elämäni ensimmäistä sukat ja suklaa -pakettia, jonka sain likimain vuosi sitten. Se pieni ja antajansa mielestä vaatimaton paketti lämmitti mieltäni niin paljon, että lämmitin niillä sukilla hetken ajan sydäntänikin. Miksikö? No, syyt ovat yksinkertaisia:

edf

Sukkia ja suklaata annetaan niille, joiden rakkaus ei riipu lahjasta rippeen vertaa. Rakkautta ei punnita antamisen ja saamisen tasapainossa, vaan siihen luotetaan myös silloin kun lahjavaa’at ovat aivan kallellaan. 

Sukkia ja suklaata on turvallista antaa niille, jotka ilahtuvat toisen läsnäolosta paljon pakettia enemmän. Suhde perustuu vuorovaikutukseen, jonka olemassa olosta jokainen paketti muistuttaa mutta jota yksikään paketti ei voi korvata. 

Sukkia ja suklaata antaa usein ehkä myös silloin, kun ei ole ollut aikaa tai rahaa keksiä muuta. Sukkien ja suklaan maailmassa ajatus todella painaa toteutusta enemmän. Parhaimmillaan sukat ja suklaa kertovat, että vaikka mä en muuta ehtinyt enkä pystynyt, niin mä ajattelin sua! Ne kertovat, että mä tiedän sun jalan koon, sen että sukkia tarviit aina ja että suklaasta et koskaan kieltäydy.

edf

Ja kun mä taas tänään vedän lahjasukat (nyt jo vähän kuluneet) jalkaani, ajattelen jälleen kerran sukkien antajaa. (Suklaan antaja on toki sama, mutta suklaan muistuttava vaikutus katosi noin kaksi tuntia suklaan saamisen jälkeen!) Mietin, kuinka onnekas olenkaan, että joku ostaa mulle sukkia ja suklaata!

Ethän siis naureskele iänikuisille sukille ja suklaille! Anna kauniita sukkia, jotka lämmittävät sääriä, sielua ja sydäntä, ja ihania suklaita, joita toinen ei raaskisi itselleen ostaa – vaikkapa ystävänpäivälahjaksi!

// Heini