Päivistä parhaimmat

Olen rikas,
rahani tallessa
pimeällä taivaalla.
-Risto Rasa-

Kuten kirppishulluuden, myös rakkauden runoihin olen perinyt äidiltäni. Jo vuosien ajan jokainen syntymäpäiväkortti on tuonut mukanaan lahjaksi sanoja, ja edelleen ilahduttaa kun jostain löytää runon, jota ei ole lukenut koskaan ennen. Runojen parissa koen usein samaistumisen hetkiä, kun joku toinen on osannut pukea sanoiksi sellaista, mitä itsekin olen ajatellut tai kokenut. Runokirja on vähän niin kuin aarrearkku: joka kerta sen avatessaan löytää jotain uutta ja jollain ihmeellisellä tavalla juuri käsillä olevaan hetkeen sopivaa. Parhaimmillaan huolellisesti asetellut sanat ja hiotut lauseet koskettavat, lohduttavat ja nostavat ajatukset arjen yläpuolelle. On todellinen lahja osata muutamalla sanalla piirtää kokonainen maisema.

Olen lukenut runoja paljon, lempirunoilijoitakin minulla on useita. Halusin kuitenkin vinkata ihan huippuhyvästä kokoelmasta, joka sopii hyvin vaikka ensimmäiseksi tutustumisretkeksi runojen maailmaan. Hannu Mäkelän toimittama Päivistä parhaimmat tarjoaa runon vuoden jokaiselle päivälle. Tunnelmat vaihtuvat upeasti vuodenaikojen mukaan ja luonto on runoissa vahvasti läsnä. Runokokoelma avaa samalla näköalan useamman runoilijan tuotantoon yhdellä kertaa. Ehkäpä tämän kirjan sivuilta löydät uusia suosikkeja tai palaat vanhojen pariin.

lempikirja

Jyväskylän parhaat retkeilykohteet

Luin kerran eräästä kolumnista, että aikuisuuden tunnistaa siitä, kun lapsena tympeiltä tuntuneet asiat alkavatkin tuntua ihan mukavilta. Mielestäni kehityskulku on usein seuraavanlainen: lapsena jostain asiasta on ihan innoissaan, teininä innostus syystä tai toisesta hiipuu, ja aikuisiällä se löytyy taas uudelleen. Yksi hyvä esimerkki on marjastus, josta kirjoitin viime kesänä. Tämän tekstin otsikossa en kuitenkaan viittaa huippusalaisiin marjakätköihini, vaan tässä postauksessa aion jakaa omat lempiretkeilykohteeni Jyväskylässä ja lähistöllä.

Retkeilyn kanssa minulla on käynyt vähän samoin kuin marjastuksen: lapsena tykkäsin siitä ja retkeilimme perheeni kanssa paljon, teininä kiinnostus lakkasi lähes kokonaan ja viime vuosina olen löytänyt luonnon lumon taas uudelleen. Olen usein yllättynyt siitä, kuinka vähän monet Jyväskylässä asuvat tuntevat lähiseudun upeita luontokohteita. Toki esimerkiksi näihin minun lempipaikkoihini on hankala päästä, jos ei omista autoa. Pyöräilymatkan päästäkin löytyy silti ihania paikkoja. Tässä neljä suosikkiani, joihin jokaisen jyväskyläläisen tulisi tutustua. Näissä kohteissa viihtyvät varmasti myös muualta tulevat vieraat.

  1. Leivonmäen kansallispuisto
  • sijaitsee Joutsassa, n. 50 kilometrin päässä Jyväskylässä. Harva tietää, että näin lähellä Jyväskylää on upea, hyvin ylläpidetty kansallispuisto!
  • useita n. 2-6 kilometrin pituisia reittejä
  • omat suosikkipaikkani Soimalampi ja Joutsniemi löytyvät puiston pohjoisosasta

leivonmäki1

2. Mämminiemi

  • sijaitsee Toivakassa, 34 kilometrin päässä Jyväskylästä
  • Jyväskylän kaupungin ylläpitämä ulkoilualue Päijänteen rannalla
  • suosittu veneilijöiden levähdyspaikka
  • useita eri nuotiopaikkoja ja kesäisin joinakin viikonpäivinä myös mahdollisuus saunoa muutaman euron maksua vastaan
  • ei varsinaisesti patikointireittejä, parkkipaikalta on n. 200 metrin matka alueelle

Mämminiemi

3. Hyyppäänvuori

  • sijaitsee Laukaassa, n. 30 kilometrin päässä Jyväskylästä
  • parkkipaikalta matkaa huipulle on vain kilometri, mutta nousu on melko jyrkkä
  • Hyyppäänvuorelta levittäytyvät upeat maisemat Lievestuoreenjärven yli

Hyyppäänvuori

4. Vaarunvuori

  • sijaitsee Korpilahdella, n. 40 kilometrin päässä Jyväskylän keskustasta
  • 4 kilometrin luontopolku
  • Vaarunjyrkän yläpuolelta upeat näköalat Päijänteelle

Kuten tästä listasta voi päätellä, minulle hienoon luontoelämykseen kuuluu aina veden läheisyys. Jos veteen yhdistyy korkeat paikat, aina vain parempi. Suosittelen lämpimästi vierailemaan näissä ja toki muissakin Jyväskylän lähialueen kohteissa! Helppoja kohteita lyhyille retkille ovat myös Kanavuori ja Nyrölän luontopolku. Luontoon.fi, retkipaikka.fi ja Jyväskylän kaupungin sivut tarjoavat hyvää tietoa lähialueen retkeilymahdollisuuksista.

Vielä on kesää ja retkipäiviä jäljellä!

Pari (ruoka)kirjavinkkiä

Lars huokaisi, mutta vaihtoi sitten pari harmaata kolikkoa pehmeään, kiiltäväpintaiseen, oranssiin pyörylään. Hän ei voinut muuta. Hän haukkasi sitä kuin omenaa, ja oranssia nestettä purskahti hänen parralleen. Se ehti harmittaa Larsia vain pienen hetken, kun perinnetomaatin maku jo tavoitti hänen makunystyränsä.
Ensi alkuun maku oli ihastuttavan makea olematta kuitenkaan imelä tai liian voimakas; siinä oli häivähdys sitrusmaista kirpeyttä.
(Keskilännen keittiöt)

Joululomalla sen tajusin: olen vähän heikkona kirjoihin, joissa laitetaan ruokaa ja/tai leivotaan. Jos kirjassa kuvaillaan tuoreiden yrttien makuja, taikinan täydellistä sitkoa, uunista leijuvaa lihapadan tuoksua tai vaikkapa täydellisten tomaattien anatomiaa, niin kirja nousee mielessäni heti muutaman pykälän paremmaksi!

ruokakirjat blogi

Siltä varalta, että siellä ruudun toisella puolellakin on joku, jota ruoka-aiheiset kirjat vetävät puoleensa, niin tässä kaksi kepeäksi (kesä)lukemiseksi sopivaa teosta. Kummatkin sisältävät myös reseptejä, joten halutessaan pääsee kokkaamaan itsekin. (Voi toki olla, että lähikaupasta ei löydy vaikkapa kilinruhoa, mutta ainahan voi soveltaa!).

Kirja kertoo Kaliforniassa asuvasta latinalaisamerikkalaisten siirtolaisten perheestä, heidän perhesuhteista – sekä ruuasta ja sen yhteenkokoavasta voimasta. Sujuvan tekstin ja lempeän tarinan tunnelma jää mieleen pitkäksi aikaa. Kirjan ansioksi on tottakai luettava myös kaunis kansi! Ja jos Samartinin tarina uppoaa, niin hyvä uutinen on, että muitakin kirjailijan teoksia saa suomeksi.

Eva suhtautuu ruuanlaittoon intohimoisesti jo lapsena. Hänestä kehkeytyy superkokki, jonka järjestämille illallisille jonotetaan vuosia. Evan tarina kerrotaan etäältä käyttäen vaihtelevia kertojanäkökulmia, jotka pitävät lukijan mukavasti otteessaan. Sen sijaan ruokaa kuvataan oikein läheltä ja tarkasti, se kun pääteema on.

PS. Kuvan tomaateilla ei ole paljonkaan tekemistä perinnetomaattien kanssa, mutta omille makunystyröilleni oikein sopivan makeita. 🙂

Suurin saavutukseni

Lastenhuoneessa on hiljaista ja hämärää. Nuket ja pikkuautot ovat jääneet lattialle päivän leikkien jälkeen. Tasainen tuhina täyttää huoneen ja suunnaton kiitollisuus sydämen. En ole tehnyt mitään ansaitakseni tämän.

Pian seitsemän vuotta olen saanut olla äiti. Olemme kasvaneet yhdessä, oppineet itsestämme ja toisistamme. Omilla teoillani en voi ylpeillä, mutta molemmista lapsistani olen aivan suunnattoman ylpeä. Heidät laskettiin syliini täydellisinä ja sellaisia he minulle edelleen ovat. He ovat koko maailmani.

Kunpa osaisin opettaa heille kaiken tärkeän. Kunpa he eivät koskaan epäilisi ehdotonta rakkauttani heitä kohtaan. Kunpa he olisivat aina turvassa.

Processed with VSCO with hb1 preset

”Your greatest contribution to the kingdom of God may not be something you do but someone you raise.” – Andy Stanley –

Kyung-sook Shin: Pidä huolta äidistä

Korealaisperheen 69-vuotias äiti katoaa keskellä vilkasta metroasemaa Soulissa, ja hänen katoamisensa luonnollisesti järisyttää perheen koko maailmaa. Äitiä etsiessään perheenjäsenet joutuvat kysymään itseltään: kuka äiti oikein oli?

Pidä huolta äidistä kuvaa kauniisti lasten ja aviomiehen erilaista suhdetta äitiin, heidän yhteistä historiaansa sekä sitä, miltä äidin katoaminen kenestäkin tuntuu. Pysäyttävintä ja koskettavinta oli lukea, kuinka he olivat pitäneet äitiä monella tapaa ”kalustoon kuuluvana”: vaatettajana, ruoanlaittajana tai minä milloinkin, ja vasta katoamisen jälkeen ymmärsivät äidin olevan myös paljon muuta kuin vain äiti.

”Siihen asti kun kadotit vaimosi Soulin rautatieaseman metroasemalla, hän oli ollut sinulle vain lastesi äiti. Hän oli kuin puu joka oli aina samalla paikalla, kunnes kadotit hänet ja löysit itsesi tilanteesta jossa et tiennyt, näetkö häntä enää koskaan. Kuin puu joka ei lähde mihinkään ennen kuin se kaadetaan. Kun lastesi äiti oli kadonnut, tajusit että kadonnut olikin vaimosi. Vaimo jonka olit unohtanut 50 vuodeksi, muistui elävästi mieleesi. Vasta sen jälkeen kun vaimosi katosi, hän tuntui todelliselta, kuin olisit voinut ojentaa kätesi ja koskettaa häntä.”

Yleensä en pidä kirjoista, jotka on kirjoitettu yksikön toisessa persoonassa, mutta tämä kirja tempaisi minut mukaansa heti ensilehdiltä alkaen. Jostain syystä yksikön toinen persoona ei häirinnyt juuri lainkaan, ja itse asiassa kirjan loppupuolella paljastuu, että kyseessä olikin juonen kuljettamisen kannalta varsin oiva tehokeino, joka sopi tähän tarinaan mainiosti.

6.7

Pidä huolta äidistä on kirjoitettu uskomattoman kauniisti ja kirjassa kuvaillaan paljon etenkin pääosassa olevan perheen kotia ja heidän arkeaan siellä. Saatoin melkein maistaa kimchin kielelläni ja nähdä perheen pihapiirin silmissäni. Kirjan sivut kääntyivät toinen toistaan nopeammin ja ennen kuin huomasinkaan, tavasin jo viimeisiä rivejä. Minun makuuni loppuratkaisu oli ehkä hieman liian mystinen (jos niin voi sanoa), mutta yhtä kaikki todella kaunis kirja on kyseessä. Seuraavaksi aion uppoutua saman kirjailijan toiseen suomennettuun teokseen, Jään luoksesi

Mielenkiintoinen knoppi tästä kirjasta: kyseessä on ensimmäinen suoraan koreasta suomeen käännetty kirja. Ilmeisesti aiemmin korealaiset kirjat on käännetty suomeksi englanninkielisistä käännösversioista. Helsingin Sanomat on haastatellut sekä kirjan kirjoittanutta Shiniä että ansiokkaan suomennostyön tehnyttä Taru Salmista. Haastattelut tarjoavat mielenkiintoista taustaa kirjalle. Varoitus: lue kirjailijan haastattelu vasta luettuasi kirjan, jos haluat juonen pysyvän täysin salassa.

Välittäminen on jakamista

We like to share.

Näihin sanoihin kuulin ystäväni päättävän kyläilykutsunsa, kun kuuntelin sivusta hänen ja hänen tuttavansa keskustelua.

Lämpö läikähti sydämessäni, sillä tiesin sanojen olevan kaikkea muuta kuin sanojen helinää. Olenhan itse tuon saman ystävän vieraana jo toista viikkoa. Hän ja hänen perheensä ovat jakaneet kanssani aikaansa, kauppareissuja, kävelyretkiä, täysiä ruokalautasia, hiuspompuloita, kenkiä ja hämärtyviä iltoja terassilla. Kaikkea sitä, mitä tavalliset arkipäivät ja erityiset reissupäivät eteen tuovatkaan.

29.6.kuva

Sharing is caring.

Kuinka huomatuksi ja välitetyksi ihminen voikaan kokea itsensä silloin, kun joku on valmis jakamaan omastaan. Purukumin tarjoaminen vieruskaverille ennen lentokoneen nousua, valmiin ruuan tuominen vastasyntyneen äidille, saunakutsun tarjoaminen saunattomalle tai oman kodin oven aukaiseminen illaksi tai päiväkausiksi kertovat kaikki samaa: sinä olet tärkeä.

Ihaninta ja parasta välittämistä lienee jakaa sydämensä salaisuuksia. Sitä elämää, joka sisältää usein kaikki harmaan sävyt.

Kun ystäväni päätti kyläilykutsunsa, hän olisi voinut yhtä hyvin sanoa:

We like to care.

Aarreaittoja

Uskon vakaasti siihen, että toisen roska on toisen aarre. Lapsena en jakanut äitini innostusta kirpputoreihin ja lähinnä kyllästyneenä odottelin ulko-ovella kun äiti kolusi viimeisenkin nurkan. Minusta kirpparit olivat tylsiä ja pahanhajuisia paikkoja, enkä olisi millään jaksanut jokaisella kesälomareissulla ensimmäisenä katsastaa uuden kaupungin kirppareita. Niin vaan olen kuitenkin seurannut äitini jalanjäljissä, ja kirpparikärpänen on päässyt puraisemaan. Ei ole Helsingin reissua ilman Kaivarin Kanuunaa, ja olenpa muutama vuosi sitten jopa varta vasten suunnitellut reissun pohjanmaalle ihan vain päästäkseni osallistumaan unelmieni kirpparitapahtumaan Loppisraceen.

kirppis

Kirpparille mennessään ei koskaan voi tietää millaiseen aarteeseen törmää. Sitä paitsi, nykyisin osa kirpputoreista muistuttaa jo enemmän design –liikkeitä kuin käytettyjen tavaroiden myymälöitä, joten pahasta hajusta ja nuhruisuudesta ei ole pelkoa. Upeat huonekalut ja sisustusesineet vain odottavat löytäjäänsä, vaatteista puhumattakaan. Varsinkin vauvojen ja pienten lasten hyväkuntoisia vaatteita ovat kirpputorit pullollaan. Oikein hyvä kirpparilöytö on ihan mahtava juttu ja kierrätyshän se vasta hienoa onkin! Ja jos joku vaate tai tavara on säilynyt hyvänä jo yhdellä tai useammallakin käyttäjällä ennen minua, sen laatu on todennäköisesti keskivertoa parempi.

Löytöjen tekeminen on ihan oma taiteenlajinsa. Kirpputoreilla pitää käydä tarpeeksi usein, jotta ote säilyy. Silmä kyllä harjaantuu näkemään millaisten pöytien eteen kannattaa pysähtyä, ja mitä kasoja on syytä tonkia vähän perusteellisemmin. Paras aika olisi käydä heti aamusta, kun myyjät ovat edellisenä iltana käyneet siivoamassa pöytiään ja täydentämässä tarjontaa. Tarvitaan vain kiireetön hetki ja ennakkoluuloton asenne, ja pian voit olla oman elämäsi kirppiskeisari.

Kotikaupungin vakiokierrokseeni kuuluvat Silinteri, Kirrin SPR, sekä Sovatek. Kesäviikonloppuisin hyväntuuliseen kirppistunnelmaan pääsee myös Sepänaukion ulkoilmakirpputorilla.