Avainsana: lempijuttuja

vapaalla

Aamulla varhain

julkaissut SuviJätä kommentti artikkeliin Aamulla varhain

Aamu valkenee lupaavan kirkkaana eikä edellispäivän sateista ole tietoakaan. Vaikka onkin heinäkuu, lämpömittari ei näytä näin aikaisin aamulla vielä edes kymmentä plusastetta. Veden lämpötilakin näyttää käyneen yön aikana melko lähellä nollaa.

Ei auta – edellisiltana sovittu aamu-uinti on edessä. Kiskon ylleni edellisestä uinnista vielä kostean uimapuvun ja kietoudun pyyhkeeseen. Aina aamu-uinti on kuitenkin kannattanut. Sen ajatuksen voimalla astun ovesta ulos ja astelen kohti aamuauringossa kimmeltävää lampea ja laituria sen rannalla.

Aurinko heittää ensi säteitään sinisenä välkehtivän lammen pintaan. Yön aikana noussut usva leijailee vielä hiljalleen veden pinnan yllä. Tuntuu uskomattomalta, että sateista ja harmaata päivää seuraa tällainen kirkas, kuulas ja kaikkea kaunista lupaava aamu.

Laskeudun laiturin portaat alas ja pulahdan raikkaaseen veteen. En halua rikkoa aamun rauhaa, joten uin pienen kierroksen laiturin lähellä niin hiljaa kuin suinkin pystyn. Vilpoisa vesi karistaa viimeisetkin unenrippeet silmistäni ja jo ennen kuin käännyn takaisin laituria kohti tiedän, että aamu-uinti kannatti jälleen kerran.

Heräävä luonto herättää minutkin.

// Suvi

vapaalla

Taivaan avaruus

julkaissut AnnaJätä kommentti artikkeliin Taivaan avaruus

Lomareissun viimeiset kilometrit ovat käsillä, auton nokka on kääntynyt kohti kotia hämärtyvässä kesäillassa. Kello on jo oli yhdentoista ja lapset vielä hereillä. Moottori hyrisee unettavasti, musta asfaltti kiiltää renkaiden alla. Kuu loimottaa taivaalla tulen keltaisena, me olemme sen rinnalla pieniä, mutta sisällä autossamme puhutaan suuria.

Juuri tänään, juuri tähän aikaan illasta, on poikkeuksellisen hyvä mahdollisuus nähdä kuun rinnalla tähtien sijaan planeettoja. Auton ikkunasta tiiraillen löydämme ensin kirkkaana tuikkivan Jupiterin, sitten vieressä himmeämpänä hehkuvan Saturnuksen. Olemme kaikki aika innoissamme, ilta tuntuu erityiseltä, ja kuin kruunaa muutenkin erittäin onnistuneen loman. Lapset eivät lakkaa kyselemästä, vaan haluavat tietää kaiken. Montako päivää kestäisi matka Marsiin? Kumpi on kauempana, taivas vai avaruus?

Rakastan heidän loputonta uteliaisuuttaan ja kyltymätöntä tiedonjanoaan. Vähintään yhtä paljon rakastan hänen kärsivällisyyttään vastata kysymyksiin ja ihmetellä maailmaa yhdessä lasten kanssa.

// Anna

arki

Maailmankaikkeni

julkaissut AnnaJätä kommentti artikkeliin Maailmankaikkeni

Olohuoneessa on menossa samaan aikaan villi autoleikki, vauhdikas tanssipeli ja sisarusten välinen nahistelu. Lueskelen kirjaa omiin ajatuksiini uppoutuneena, kun pehmeät kädet kiepsahtavat kaulani ympärille, ja pieni nenä ihan kiinni poskeani vasten hän kuiskaa: ”Äiti, sä oot mun maailmankaikkeni.”

10.1.blogiin

Tätä toistelen, kun kiire on viedä mennessään ja huolet painavat alleen. Tämän painan sydämeeni sen päivän varalle, kun tuntuu, etten riitä, osaa tai pysty. Tämän muistan, vaikka olisin kaiken muun unohtanut. Voi rakas, niin sinäkin minun!

//Anna

Tänään, ja kahtena seuraavana perjantaina, jaamme jokainen vuorollamme muiston hetkestä, johon olisimme halunneet jäädä.

vapaalla

9. luukku: Meidän joulu

julkaissut Anna

Kun menimme naimisiin, jaoimme mieheni kanssa kuin itsestäänselvästi joulut tasan. Joulua on vietetty joka toinen vuosi minun vanhempieni ja sisareni perheen kanssa, ja joka toinen vuosi mieheni lapsuudenkodissa. Vuorotellen olemme siis molemmat olleet aivan kuin vieraina toistemme joulussa. Perheidemme jouluperinteissä on eroja, mutta emme kumpikaan ole niin fanaattisia joulunviettäjiä, että tällä olisi ollut suurtakaan merkitystä. En muista, että olisin hänen kotonaan itkenyt jouluikävää tai kaivannut omieni pariin. Kuitenkin, mitä pidempään olemme olleet yhdessä, sitä useammin on mieleen tullut ajatus meidän yhteisestä joulusta. Millainen se olisi? Mitä perinteitä toisimme siihen omien perheidemme joulunvietosta, ja mitä jättäisimme ehdottomasti pois? Olisiko jo aika joulun olla meidän yhteinen?

joulukylä1

Aikaisempina vuosina lähdimme joulunviettoon jo hyvissä ajoin, ja viivyimme reissulla pitkään. Pikkuhiljaa olemme kuitenkin venyttäneet lähtöä aattoon saakka, ja nauttineet aattoaamun rauhasta ihan vain oman perheen kesken. Vaikka joulua on aivan ihana viettää suvun keskellä, huomaan, että samalla kaipaan tosi paljon pyhäpäivien suomaa rauhaa ja lepoa. Jouluna en jaksaisi edustaa, en kyläillä enkä harrastaa small talkia. Kaikkein mieluiten viettäisin päivät pyjamassa sohvalla uusi kirja kainalossa, lahjaksi saadun lautapelin kimpussa, tai lasten kanssa pulkkamäessä. Mielikuvissani kynttilät lepattavat hiljaa, joulumusiikki soi taustalla, pöydässä on vain perheemme lempijouluherkkuja, eikä kotoa tarvitse lähteä minnekään. Siihen unelmieni jouluun kutsuisin mielelläni lähimpäni mukaan, avaisin kotini oven, laittaisin pöydän koreaksi ja levittäisin yövieraille patjat lattialle. Ovesta astuvilta rakkailta riisuisin hartioilta kiireen ja velvollisuudet, antaisin jalkaan pehmoiset tossut, käteen glögimukin ja kehottaisin ottamaan rennosti.

joulukylä2

Yhden parhaista jouluista ikinä vietimme vuokramökissä Lapissa. Siellä ei ollut paineita joulun sujumisesta tietyn kaavan mukaan, kun puitteet olivat joka tapauksessa tavallisesta poikkeavat. Oli aikaa harrastaa, rentoutua, jutella ja leikkiä. Eikä lahjavuorikaan paisunut mahdottomaksi, kun kaikki paketit piti ensin autolla raahata perille, ja vielä sieltä takaisinkin. Jotain tuon joulun kiireettömyydestä ja mukavasta tunnelmasta toivoisin voivani siirtää jokaiseen jouluuni.

Tulevana jouluna pakkaamme taas kimpsut ja kampsut autoon, ja suuntaamme hyvillä mielin mummolaan. Ja voi hyvin olla, että tämä sama perinne tulee jatkumaan vielä pitkään. Onhan lasten riemu serkusten kokoontuessa myös tärkeä osa unelmieni joulua. Mutta entäpä jos ensi vuonna tapaisimmekin meillä?

//Anna

arki

Arjesta: Kolme kovaa

julkaissut Anna1 kommentti artikkeliin Arjesta: Kolme kovaa

Tämä postaus jatkaa perjantaista sarjaa, jossa nostamme esiin arkea ilahduttavia asioita, oivalluksia tai tapoja. Olemme pyytäneet samasta aiheesta postaukset myös kolmelta lukijaltamme, joiden vakituinen koti on ulkomailla!

***

1. Kuntoilutauon päätös

Kun tulin ensimmäistä kertaa raskaaksi, pistin kuntosalikortin hyllylle jäätävän raskauspahoinvoinnin vuoksi. Ja siellä hyllyllä se on saanut pölyttyäkin viimeiset kymmenen vuotta. Nyt kuitenkin päätin vihdoin ryhdistäytyä ja marssin vanhalle tutulle kuntosalille uusimaan jäsenyyteni. Kehonkoostumusmittauksen tuloksissa ei ole kehumista, eikä metabolinen ikä mairittele, joten nyt juoksumatto rullaamaan ja puntit tutisemaan!

2. Kirjaston lehtilukusali

Kaupungin keskustassa asuessa olen nauttinut ihan älyttömästi vieressä sijaitsevan pääkirjaston hyvinvarustellusta lehtilukusalista. Sieltä löytyy valtava määrä hyviä lehtiä, eikä lukijoita ole yhtenäkään iltana ollut kourallista enempää. Mikäs sen mukavampaa, kuin istua keinutuolissa hyvän lehden parissa kirjaston rauhallisessa tunnelmassa.

kirsikkahillo

3. Kirsikkahillo

Rakastuin vaihto-oppilasvuoteni aikana moneenkin ranskalaiseen asiaan, yhtenä niistä Bonne Maman kirsikkahilloon. Aiemmin tätä herkkua piti hamstrata reissuilta, ja pyytää kavereita tuomaan Stockalta, joten ihastus on ollut suuri huomatessani hillon rantautuneen myös kotikaupunkini kaupan hyllylle. Siivu hyvää, vaaleaa leipää, palanen brie-juustoa, ja nokare kirsikkahilloa, siinä on syksyinen herkku vailla vertaa. Ja pakko vinkata muuten näin joulun lähestyessä, että jos et jaksa itse väsätä hilloa tällä ohjeella (vaikka todellakin suosittelen kokeilemaan!), on saman merkin viikunahillo myös yksi parhaista.

//Anna

vapaalla

Mökkipihalla

julkaissut HeiniJätä kommentti artikkeliin Mökkipihalla

Paljaiden varpaideni alla tuntui pehmeä sammal, kun yhtäkkiä huomasin kaiken vähän terävämmin. 

Näin terassilla sikin sokin lojuvia crocseja, kaiteilla kuivavia uikkareita, siellä täällä puolimärkiä vaatemyttyjä. Nurmikolla viltin ja sen päällä kesken jääneitä kirjoja. Tunsin nenässäni hennon saunan piipusta tupruavan tuoksun ja kasvoillani kevyen etelätuulen. Kuulin rannalta vesileikkien loisketta, keittiöstä tiskauksen kolinaa, mökkitieltä vaunujen renkaiden rapinaa. Ihoani lämmitti pilvettömältä taivaalta loistava aurinko.

Jatkaessani matkaa kääräisin pihan pöydältä kainalooni valkoisen, vaan jo kovin tahraisen, pöytäliinan. Puristin sitä käsissäni, olihan se muisto täysistä hetkistä yhteisen pöydän äärellä. Se oli osoitus elämästä siellä, minne sitä monta vuotta pyysin. 

kesäpurkissa'

Ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden heinäkuun paahteiset päivät kääriytyivät ympärilleni niin, etten toviin muistanut mitään muuta. Hetken ajan siinä mökkipihalla oli kaikki, mitä tiesin. Kaikki mitä tarvitsin.

Tästä kaikesta kiitän, minä kuiskasin. 

Sisään mennessäni hipaisin hellästi pukuhuoneen naulassa roikkuvaa, kaiken kirjavaa pyyherivistöä.

// Heini

Kerromme vuorotellen juuri siitä viime kesän hetkestä, jonka olisimme toivoneet voivamme säilöä purkkiin tulevan talven varalle.

suhteet

Valoa ja varjoja

julkaissut AnnaJätä kommentti artikkeliin Valoa ja varjoja

On maailman helpointa tuntea olevansa vähemmän kuin joku toinen. Itse asiassa se on jopa niin helppoa, että uskon siihen toisinaan lankeavan meistä ihan jokaisen. Iltaisin sohvan nurkassa tuttujen ja tuntemattomien elämää filttereiden läpi katsellessa on välillä on vaikea hahmottaa mikä on totta ja mikä vain mielikuvaa. Toinen toistaan silotellummat kuvat saavat aikaan tunteen siitä, että toisilla elämä soljuu katkeamattomassa harmoniassa hetkestä toiseen. Ruoho näyttää ihan varmasti aidan toisella puolella vihreämmältä, pellavalakanat kuohkeammilta ja lomamatkan maisemat upeammilta. Siinä ei tarvita kuin yksi vilkaisu omiin virttyneisiin verkkareihin, sotkuiseen kotiin tai ankeaan arkeen, ja huonommuudentunne on syntynyt.

20190622_160149

Toinen maailman helpoin juttu on jättää kertomatta puolet, tai enemmänkin. Kauneimpienkin kuvien taakse saattaa kätkeytyä salattua surua ja pohjatonta pelkoa. Täydellisesti asetellut kesäpäivän kattaukset, koko perheen yhteensopivat asut ja huolettomat poseeraukset rannalla voivat olla keino hetkeksi unohtaa se kaikki muu ja keskittyä varjojen sijaan valoon.

Seuraavan kerran, kun tunnet olosi surkeaksi siksi, että ajattelet kaikkien muiden elämän olevan omaasi upeampaa, muista tämä:

Älä kahdehdi niiden iloja,
joiden suruja et tunne.

-Tuntematon-

//Anna

Tänään, ja kahtena seuraavana perjantaina jaamme mieleen jääneitä lainauksia, viisaita ajatuksia ja lohduttavia lauseita. Mikä on sinun paras mietelauseesi?

arki

Maailman paras mustikkapiirakka

julkaissut SuviJätä kommentti artikkeliin Maailman paras mustikkapiirakka

Jokaisella kotikokilla on ainakin yksi nopea luottoresepti niitä hetkiä varten, kun haluaa tarjota vieraille jotain hyvää, mutta aika tai energia (tai taidot) ei riitä kovin pitkälliseen panostukseen. Aion jakaa teille tänään oman luottoreseptini, jonka avulla kuka tahansa käy mestarileipurista. Saanko esitellä: kaikille vieraille tarjoamani ja kaikkien vieraideni rakastama mustikkapiirakka.

Ohjeen salaisuus on pohjan päälle laitettava rahkatäyte (ei siis voin ja sokerin määrä, kuten ehkä luulit), joka tekee piirakasta suussasulavan ja ihanan kostean. Voin taata, että tätä piirakkaa et voi tarjota kuulematta kehuja (koska kehujen vuoksihan sitä leivotaan). Plussaa on myös nopeus: ensimmäisestä kulhoon mitatusta jauhodesistä meni puoli tuntia siihen, että piirakka oli uunissa ja keittiö siivottu. Kyllä, katsoin kelloa.

Mustikkapiirakka maistuu mehevältä myös pakastimesta sulatettuna, joten voit leipoa tätä vaikka vierasvaraksi kesän yllätysvieraille. En tosin takaa, että piirakkaa säilyy pakastimessa vieraille asti. Ehdoton etu on myös se, että kaikki tarvittavat aineet löytyvät lähes aina kotoa jopa meiltä, ei tarvitse siis edes lähteä ruokakauppaan. Siksi kai tarjoankin vieraille useimmiten juuri tätä piirakkaa.

edf

Tässä siis maailman maukkaimman mustikkapiirakan resepti, jonka olen saanut alun perin ystävältäni, joka on saanut sen ystävältään, joka… No, sanotaanko että reseptin alkuperä on hämärän peitossa.

Pohja:

8 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
2 tl soodaa
2 tl leivinjauhetta
3 tl vaniliinisokeria
250 g voita sulatettuna
2 munaa
1 lasi (n. 1,5 dl) maustamatonta jugurttia tai piimää

Rahkatäyte:

2 dl maitorahkaa
2 dl sokeria
2 tl vaniliinisokeria
2 munaa

Lisäksi mustikoita haluamasi määrä (eli paljon!)

  1. Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään.
  2. Sulata voi ja sekoita se kuivien aineiden joukkoon.
  3. Ota seoksesta erilleen n. 1/3 (ripotellaan lopuksi muruksi piirakan päälle).
  4. Sekoita isompaan osaan kananmunat ja jugurtti.
  5. Valmista rahkatäyte sekoittamalla täytteen aineet keskenään.
  6. Levitä pohja pellille. Kaada päälle rahkatäyte ja levitä sen päälle mustikat. Lopuksi ripottele mustikoiden päälle aiemmin sivuun otettu 1/3 taikinasta.
  7. Paista 200 asteessa 20-30 minuuttia.

Maistuu parhaalta maitolasin ja vaniljajäätelön kera!

// Suvi

arki

Nopea kesäpiirakka

julkaissut HeiniJätä kommentti artikkeliin Nopea kesäpiirakka

Minusta olisi ihanaa, jos luonani tuoksuisi aina vastaleivotulle, kun ystävät saapuvat kyläilemään. Aina se ei tietysti ole mahdollista, mutta tämän postauksen myötä se onnistuu nykyisin huomattavasti useammin kuin aiemmin – tämä ohje on niin nopea ja yksinkertainen tehdä. Aivan kesän aluksi löysin nimittäin Äiti on vähän väsynyt -blogista ohjeen, jolla olen leiponut jo useamman kerran.

edf

Hieman tuunattu ohje kuuluu näin:

POHJA:
3 – 3,5 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1,5tl leivinjauhetta
150 g voita (tai margariinia)
2 kananmunaa
1dl jogurttia
(0,5tl kardemummaa)
TÄYTE:
haluamasi verran marjoja ja/tai hedelmiä
(1 rkl perunajauhoja, jos arvelet marjoista irtoavan liikaa nestettä)
1 kananmuna
2dl jogurttia
0,5dl sokeria

Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään ja loput aineet keskenään ja sitten yhdistä ne. Kaada seos piirakkavuokaan. Levitä pohjan päälle jotain marjaa tai hedelmää. Itse olen tähän mennessä käyttänyt vadelmia, tyrniä, omenaa ja raparperia – toimii kaikilla. Sekoita täytteen ainekset ja kaada ne marjojen / hedelmien päälle. Paista uunin alatasolla 200 asteessa noin puoli tuntia kunnes pinta on kauniin ruskea.

(Ja jos kaapista ei löydykään kaikkea haluttua, niin tässä muutama korvausvinkki. Osan vehnäjauhoista voi hyvin korvata vaikka leseillä tai sämpyläjauhoilla, jogurtin voi korvata maidolla ja/tai rahkalla tai ranskankermalla ja kaardemumman voi hyvin jättää pois tai korvata jollain muulla mausteella.)

Parasta piirakka on mielestäni heti uunista tulleena vaniljajäätelön kanssa, kermavaahto toiminee varmasti myös oikein hyvin!

// Heini

vapaalla

Kesän kirjavinkit

julkaissut MeJätä kommentti artikkeliin Kesän kirjavinkit

Lukutoukat tykkäävät lukusuosituksista! Päätimmekin jälleen vinkata teille kevään aikana lukemistamme kirjoista parhaat. Ja jos ahmitkin nämä jo ensimmäisten lomaviikkojen aikana, lisää kullanarvoisia lukuvinkkejä löydät esimerkiksi aikakauslehtien uutuuksia esitteleviltä kirjapalstoilta ja tietenkin somesta. Instagramissa kannattaa seurata kustantamojen sometilejä (esim. Gummerus, Otava ja WSOY), lukemiseen liittyviä hashtageja kuten #kirjavinkki ja #kirjagram sekä tietysti kirjabloggaajien ja lukuharrastajien omia tilejä (yksi kauneimmista lienee @kannestakanteen).

Anna

Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin – En muista milloin olisin viimeksi lukenut yhtä vaikuttavaa kirjaa! Kankimäki on koonnut yksiin kansiin hurjia ja mukaansatempaavia tarinoita rohkeista naisista, joista jokainen on ollut oman aikansa edelläkävijä. Tekijä on nähnyt ihan mielettömän määrän vaivaa kirjaa kirjoittaessaan, ja meille lukijoille tämä teos onkin upea aarrearkku täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia eri aikakausien elämästä ja naisten asemasta yhteiskunnassa. Kirjaa teki mieli lukea hitaasti, tarinoihin rauhassa paneutuen, ja kun viimeinenkin sivu lopulta oli luettu, olisi halunnut saman tien aloittaa uudestaan alusta.

Terhi Rannela: Kesyt kaipaavat, villit lentävät – Kurkistus yhden naisen matkapäiväkirjaan, ja sitä kautta avautuva nojatuolimatka ympäri maailman. Taitavan kirjoittajan teksti saa melkein tuntumaan siltä, kuin olisin matkalla itsekin. Paitsi matkakuumeen, tämä teos sytytti myös uudenlaisen innon taltioida tarkemmin omiakin reissujaan, jotta niitä olisi myöhemmin helpompi muistella.

Paula Havaste: Pronssitähti – Lämmin, sympaattinen ja koruton kertomus nuoren perheen elämästä neuvostoajan Virossa. Ei ehkä mikään sielua sykähdyttävä mestariteos, mutta hienosti kirjoitettu kurkistus maailmaan, josta en ennalta tiennyt mitään, ja pieni tunnelmapala vaikka riippumatossa nautiskeltavaksi.

dav

Heini

Michelle Obama: Minun tarinani – Yhden tytön tie tavallisesta kolmiosta Valkoiseen taloon on täynnä rohkeita valintoja ja lujaa toivoa, visioita, työtä ja uhrauksia. Tarina kertoo tiiviin perheen tyttärestä ja isättömästä pojasta, joille annetaan hetkeksi vastuu kokonaisen kansakunnan ykkösparina. Nämä sanat inspiroivat – niin kuin viisaat sanat tuppaavat usein tekemään!

Tara Westover: Opintiellä – Yksi vaikuttavimmista koskaan lukemistani kirjoista kertoo yhteiskunnan ulkopuolella elävästä perheestä, jossa vaikuttavat mielenterveysongelmat ja uskonnon väärinkäyttö. Omaelämänkerrallinen teos, jossa kirjoittaja onnistuu taiten sanoittamaan sen, jonka edessä lukija jää sanattomaksi.

Sofia Lundberg: Toinen puoli sydäntä – Kaikki ennen puhumaton paljastuu ja menneisyys onkin jotain ihan muuta kuin mitä kaikki luulivat. Tarinallinen, mukaansa ottava, helposti luettava kirja, joka sopinee oivasti yhteen myös riippumaton, kevyen kesätuulen ja auringon kanssa.

7.6.kuva2

Suvi

Minna Rytisalo: Rouva C. – Rytisalo yhdistelee faktaa ja fiktiota kuvatessaan Minna Canthin opiskeluvuosia sekä avioliiton alkuaikoja Jyväskylässä. Tuo monessakin mielessä poikkeuksellinen nainen vastusti aikansa yhteiskuntajärjestystä ja normeja yleisestä mielipiteestä piittaamatta. Kirjan lukeminen herätti tiedonjanon Canthin elämää kohtaan ja sai pohtimaan, mikä kaikki tarinassa todella pitää paikkaansa. Ilahduttavan lisämausteen toivat kirjan sivuilla vilisevät tutut jyväskyläläiset kadut ja paikannimet.

Kristin Hannah: Satakieli – Riipaisevan koskettava kuvaus toisen maailmansodan aikana miehitetyssä ranskalaiskylässä asuvista siskoksista ja heidän jokapäiväisestä taistelustaan sodan keskellä. Kauniisti kirjoitettu tarina muistuttaa, että sotaa käydään myös kaukana etulinjasta, tavallisen kylän keittiöissä, pihoilla ja kadunkulmilla. Äärimmäisissä olosuhteissa pakon edessä tehdyt valinnat eivät ole kaukana kenestäkään meistä.

Clare Mackintosh: Anna minun olla – Poliisin mukaan se oli itsemurha. Annan mukaan se oli murha. Molemmat ovat väärässä. Jo nämä kolme kanteen kirjoitettua lausetta koukuttavat Mackintoshin uusimpaan psykologiseen trilleriin, josta on vaikea kirjoittaa enempää paljastamatta juonesta liikaa. Mackintosh taitaa lajinsa ja osaa johdatella lukijaa ovelasti haluamaansa suuntaan, kunnes vetää maton alta jollain täysin odottamattomalla juonenkäänteellä. Tämän kirjan sivut kääntyvät yhtä nopeasti kuin jäätelö sulaa kesähelteellä!