Jyväskylän seudun joulukonsertit 2018

Jyväskylässä järjestetään joulun aikaan runsaasti konsertteja ja musiikkitapahtumia. Valikoimasta löytyy niin klassista kuin kevyempää musiikkia, perinteisiä joululauluja ja uudempaa tuotantoa, kuoroja sekä solisteja. Bongasimme runsaasta joulukonserttitarjonnasta meitä eniten kiinnostavat, kenties näistä jokin sopii sinunkin musiikkimakuusi. Suurimpaan osaan konserteista kannattaa varmasti hankkia lippu pikimmiten, jos mielii rauhoittumaan joulun tunnelmaan suloisten sävelten siivittämänä.

edf

25.11. Jukka Leppilampi ja Marzi Nyman

2.12. Kaikuja-konsertti: Joulumusiikkia ja tarinoita kohtaamisista (vapaa pääsy)

4.12. ja 5.12. Jyväskylä Sinfonia: Lumiukko

4.12. ja 18.12. Voice-kuoron Matkalla jouluun -konsertti

8.12. Maksetut viulut Laukaan kirkossa

8.12. Ida Elinan Valoisaa joulua -konsertti Uuraisten kirkossa

13.12. Musica-kuoron joulukonsertti Jyväskylän kaupunginkirkossa

15.12. Kauneimmat joululaulut Vesalan riihikirkossa (vapaa pääsy)

18.12. Club for Five – Jouluna

Marraskuisina perjantaina virittäydymme vähitellen joulun odotukseen. Luvassa on omia (joulunalus)lempijuttujamme!

Toivoisitko puolestani?

Voisitko sä taas kertoa, mitä uskot mun puolesta, mitä toivot mulle.

Enkä uskalla enää hengittääkään, sillä pelkään, että olet sittenkin lakannut uskomasta ja toivomasta mun puolesta. Että kaikki mitä olet nähnyt, jakanut ja kestänyt mun vierellä on vienyt uskon ja toivon sinultakin. Pelkään, että en voi enää nojautua uskoosi enkä levähtää hetkeä toivossasi. Pelkään, että kaikki on mennyttä.

Mutta sinä kerrot. Uskot tulevaisuuteen joka on kirkastuva, iloon joka on koittava, apuun joka on saapuva. Uskot suunnitelmaan, siihenkin että en ole vahinko, kelvoton, hylätty tai lopullisesti unohdettu. Uskot, että olen rakastettu, haluttu ja hyväksytty.

ptr

Lopuksi toivot juuri niitä asioita, joista tiedät sydämeni joskus eniten haaveilleen. Ja minusta tuntuu, että sinä aina mietit uskaltaako sanoa niitä ääneen. Että kestänkö sen, että sinä vieläkin toivot, vaikka itse en uskalla enää ajatellakaan. Luulen, että pelkäät minun kääntyvän pois, jos sanoillasi annostelet toivoa vähänkään liikaa.

Mutta siksi mä juuri ja juuri kestänkin, että kuulen äänesi sävyissä aavistuksen emmintää ja sen ympärillä pelkästään lempeyttä ja pehmeyttä. Kestän, koska lasket toivoa sydämeeni varoen.

Kiitos kun vieläkin uskot ja toivot. Kiitos kun annat mun nojata ja levätä, vähän aikaa hengittää ihan rauhassa.

// Heini

Rakastetuimmat reseptimme

Niin kuin tarkkaavaisimmat lukijamme ovat ehkä huomanneetkin, niin yhdelle meistä ruuanlaitto on välttämätön pakko, yksi harrastaa kokkikirjojen selailua sekä uusien reseptien etsimistä, ja yksi tykkää leipomisesta.

Tähän postaukseen halusimmekin koota Kaleidoskoopissa julkaisemamme reseptit. Ehkäpä näillä ohjeilla syntyy muutama joulumuistaminen tai jokunen herkku marraskuiseen (tai joulukuiseen) ruokapöytään. Ainakin me itse aiomme käyttää näitä jokavuotisia suosikkejamme tänä(kin) vuonna ja tulevan(kin) joulun alla!

Yhteistä näille kaikille resepteille on selkeys ja helppous. Tekisi melkein mieli luvata, että onnistut varmasti!

Maailman paras siemennäkkäri

Mehevä piimä-omenaleipä

Helppo ja herkullinen bataattisosekeitto

Huippuhyvä viikunahillo

Paras bataattilaatikko

Marraskuisina perjantaina virittäydymme vähitellen joulun odotukseen. Luvassa on omia (joulunalus)lempijuttujamme!

Hyvissä käsissä

Leikkauskutsu saapui vihdoin, ja tällä viikolla lähdemme matkaan. Odotan jo kovasti sitä, että palaamme sairaalareissulta takaisin kotiin ja pääsemme keskittymään toipumiseen. Tiedän, että jos leikkaus onnistuu hyvin, tulee poikani vointi kohenemaan merkittävästi. Odotan sitä, että pääsemme leikkimään ja touhuamaan ilman, että hänen tarvitsee välillä pitää lepotaukoja. Eikä minun tarvitse koko ajan kysyä, onko huono olo. Samalla kuitenkin myös pelottaa.

Viimeiset puoli vuotta leikkausta odotellessa olen yrittänyt taistella pelkoa vastaan. Pelkään sitä, että poika on flunssassa ja leikkaus peruuntuu. Pelkään sitä, että joku kiireellisempi tapaus kiilaa jonossa edellemme, ja leikkaus peruuntuu. Kaikista eniten pelkään menettämistä. Pelko siitä, että synkin mahdollinen vaihtoehto toteutuu, kuristaa kurkkua ja saa ajatukset poukkoilemaan hätääntyneinä. Joudun antamaan pienen poikani käsiin, joita en tunne, enkä itse voi muuta kuin odottaa ja toivoa parasta. Oma sydämeni sykkii poikani vierellä leikkaussalissa, suojattomana, haavoitettavana. Jokaisen ikuisuudelta tuntuvan sekunnin olen kanssaan, vaikka en voi olla vierellään.

marraskuu

Sairaalassa elämä ja sen menettäminen kulkevat käsi kädessä. Sydänlapsen vanhempina olemme seuranneet vierestä niin monenlaisia kohtaloita, ja kuulleet sydäntäsärkeviä tarinoita, joissa sekä voimat että aika ovat loppuneet aivan liian aikaisin. Viimeksi meille kävi hyvin, mutta entä jos hyvä onnemme ei jatku?

Tälläkään kertaa en voi muuta kuin toivoa ja luottaa. On suljettava silmät ja uskottava siihen, että kaikki menee hyvin. On luotettava käsiin, jotka ovat vieraat mutta samalla uskomattoman taitavat korjaamaan pieniä sydämiä. On takerruttava Jumalan lupaukseen pitää meistä huolta.

Kuten niin monta kertaa ennenkin jätän poikani jälleen maailman turvallisimpiin käsiin. Ne samat kädet kannattelevat myös minua, tänään ja jokaisena vastaan tulevana hetkenä.

//Anna

Rakkaudesta kirjoittamiseen

Kaikkein eniten tykkään lukea blogeja kaikessa rauhassa, omalla sohvalla ajan kanssa. Seuraavien blogien uudet postaukset tekevät lukuhetkestäni parhaimman mahdollisen, sillä näistä blogeista huokuu rakkaus sanoihin, kieleen ja kirjoittamiseen.

Sekunnit ja tunnit

Joskus, ehkä noin kuusi vuotta sitten, löysin aivan sattumalta Hannan blogin. Ja vaikka blogilla on ollut hiljaisempia kausia, niin vakkarifaniksi jäin! Hanna kirjoittaa tarinoita elämän keskellä ja keskeltä. Hänellä on erityinen taito kurottaa sanoillaan kohti – tekstit kannattelevat ja rohkaisevat, luovat uskoa ja tuovat toivoa. Ja vaikka tekstien kehykset voivat välillä olla ihan erit kuin itsellä, varsinainen sisältö tavoittaa ja sanoittaa osuvasti ja poikkeuksetta tunteita, jotka ovat itsellekin kovin tuttuja.

Minulle kaikkein tärkein Hannan teksteistä on Koska tahansa voi tapahtua hyvää. Kuinka paljon voimaa ja lohtua voikaan olla siinä, että joku jakaa omastaan ja toivostaan.

Aamukahvilla

Henriikankin blogia olen seurannut vuosia. Aamukahvilla on mainio sekoitus kaupunkielämää ja mökkifiilistä, seikkailuja ja kotona koomailua. Henriikka yhdistelee sanoja oivaltavasti ja kuvailee hetkiä elävästi. Kauniita tekstejä siivittävät upeat kuvat. Ripaus itseironiaa maustaa kokonaisuuden juuri sopivan suolaiseksi. 

Päällimmäisenä mielessäni on taiten ja kuvailevasti kirjoitettu ihana Pääsikkö perille -teksti, jossa pyydetään mm. latelemaan rauhoittavia lauseita, sillä ne auttavat kun mikään muu ei auta. Niin auttavatkin!

edf

Ann Voskamp

Jos kaipaan tukevaa ravintoa, sanoja täynnä armoa ja lempeyttä, suuntaan Annin kirjoitusten pariin. Eikä postauksia useinkaan pysty pureskelemaan yhdellä luvulla. Niiden täysiin virkkeisiin, merkityksiä täynnä oleviin teksteihin on melkein pakko palata myöhemmin, sillä sanoja on tarpeen sulatella ja sisäistää ajan kanssa. Ja vaikka en mikään englannin supertaitaja olekaan, niin en lakkaa ihmettelemästä minkälaista kieltä Ann kirjoittaa: niin kaunista, monipuolista ja oivaltavaa!

Rakkain Annin teksteistä on pohdiskelu siitä, kuinka meidän on tarkoitettu elämään toinen toistemme kanssa, syvässä yhteydessä toisiimme: Cure for lust of a good image when your family isn’t really who you think.

// Heini

Kolmena peräkkäisenä perjantaina jaamme teille omia suosikkejamme blogimaailman syövereistä. Jaa ihmeessä kommentteihin omat blogisuosikkisi, tutustuisimme mielellämme uusiin lukemisen arvoisiin blogeihin!

Missä minun huomioni?

Näköjään nykyään juhlapäivät eivät enää ole kovinkaan yksioikoisia: keväällä pohdiskelin naistenpäivän monia sävyjä ja nyt mielessä myllertää tyttöjen päivän jäljiltä.

Lokakuun alkupuolella vietettiin kansainvälistä tyttöjen päivää, joka herätti minussa monenlaisia mietteitä, joista haluan tässä nostaa esiin yhden. Työskentelen yläkoululla, ja pohdimme opehuoneessa, että olisi kiva muistaa koulumme tyttöjä jollain tapaa tyttöjen päivänä. Lopullinen toteutus sisälsi tyttöjen päivään liittyvän aamunavauksen sekä ruokavälitunnilla tytöille jaetut pienet suklaayllätykset.

edf

Tyttöjen päivää juhlistaessamme korvaani särähtivät kovasti poikien kommentit siitä, mikseivät he saa suklaata ja missä poikien päivä oikein on. Minua tällaiset kommentit hämmästyttivät ja – myönnetään – saivat jopa näkemään vähän punaista. Toki kannatan sukupuolten välistä tasa-arvoa ja mielestäni silloin mennään metsään, jos tasa-arvon nimissä naisista aletaan tehdä erityisempiä kuin miehistä, tai miehiä painaa alas naisten arvostamisen nimissä. Mutta kun tässä ei ole kyse siitä! Minun on vaikea ymmärtää, miten jonkin ihmisryhmän (tässä tapauksessa tyttöjen) juhliminen, esiin nostaminen, kannustaminen ja huomioiminen voisi olla joltain siihen ryhmään kuulumattomalta pois. Emmekö osaa enää huomioida toisiamme ilman, että onnittelurivien välissä kysymme: ”missä minun huomioni?”.

Mielestäni on elintärkeää, että lapsemme ja nuoremme kasvavat kulttuuriin, jossa on luonnollista huomioida toisia ilman, että odotamme saavamme siitä itsellemme jotain takaisin. Otetaan esimerkiksi syntymäpäivät: on luonnollista, että syntymäpäivillä huomion ja juhlinnan keskipisteessä on päivänsankari, eivät vieraat. Minusta on huolestuttava kehityskulku, jos kavereiden syntymäpäiville mentäessä vieraana olevat lapset olettavat saavansa aina juhlista mukaan jonkinlaisen lahjan. Olen sitä mieltä, että jo lapsesta alkaen meidän tulisi opetella huomioimaan toisia ihmisiä ja oppia siihen, että kukin vuorollaan saa nauttia olostaan huomion keskipisteenä. Sitä paitsi: kun kaikkia huomioidaan tasapuolisesti, ei sen pitäisi olla mikään ongelma, jos valokeilassa on välillä myös joku muu kuin minä itse.

Ei toisten huomioiminen tarkoita sitä, että sinä olisit vähemmän arvokas.

// Suvi

 

 

Mitä luin viimeksi

Aiempina vuosina olen lukenut blogeja paljonkin. Nykyään vilkuilen suurinta osaa lähinnä satunnaisesti, eikä minulla ole seurannassa yhtään blogia, jonka pariin palaisin päivittäin, tai edes viikoittain. Monissa aiemmin seuraamissani blogeissa sisältö keskittyy nykyisin lähinnä erilaisiin yhteistyöpostauksiin, eikä sellainen jaksa pidemmän päälle kiinnostaa. Paljon hyvääkin blogosfääristä toki löytyy, tässä kaksi suosikkiblogiani:

Sivulauseita

Kirjailija Helmi Kekkosen blogi on täynnä kauniisti aseteltuja sanoja ja loppuun asti mietittyjä lauseita. Rakastan blogin tunnelmaa ja samaistun kirjoittajan kokemuksiin äitiydestä ja lapsiperheen kipeästä ja kepeästä elämästä. Tämä blogi on minulle tarvitsemani taidepläjäys arjen keskellä. PS. Jos et ole vielä tutustunut Helmi Kekkosen tuotantoon, suosittelen lukemaan teoksen Vieraat.

Missä olet Laura?

Tarinoita, kertomuksia, kokemuksia, ja kaikki niin kauniisti ja huolellisesti kirjoitettuna, ettei voi kuin ihailla. Blogia kirjoittaa viestinnän ammattilainen, mikä kyllä näkyy tekstin taitavuudessa. Kirjoittaja on yhtä aikaa uskomattoman luova ja ehdottoman rohkea. Kerronta on aitoa ja rehellistä, tämä blogi on todellista soul foodia parhaimmillaan.

Haikan

Näiden suosikkieni lisäksi kaipaan välillä myös toisenlaista sisältöä: kevyttä, helppoa ja tiettyyn aiheeseen liittyvää luettavaa. Useinkaan en jaksa keskittyä pitkiin ja monimutkaisia ajatuksia sisältäviin teksteihin, vaan silmäilen mieluummin jotain helppoa, inspiroivaa ja vain vähän aikaa vievää.

Vuosien varrella eniten olen selaillut blogeja etsien uusia ruokaohjeita. Tähän minulla on muutama vakiopaikka, joista löytyviä reseptejä olen lainaillut usein, eikä kertaakaan ole tarvinnut pettyä. Jos etsit takuuvarmoja herkkuja niin suosittelen suuntaamaan johonkin näistä: Liemessä, Suolaa ja hunajaa, Vatsasekaisin kilinkolin, ja Viimeistä murua myöten.

Toisinaan iskee sisustuspuuska, ja oman kodin tutut nurkat kyllästyttävät. Joka kerta puuskan yllättäessä ei kuitenkaan ole mahdollista, tai edes järkevää laittaa koko sisustusta kerralla uusiksi. Arvostankin tosi paljon blogeja, joissa sisustusta tehdään pienin taloudellisin panostuksin ja kekseliäin ratkaisuin, eikä ainoastaan kalliita merkkihuonekaluja ostellen. Inspiraatiota omaan kotiin löydän näistä: Marulla, Pilkkeitä ja Pihkala.

// Anna

Kolmena peräkkäisenä perjantaina jaamme teille omia suosikkejamme blogimaailman syövereistä. Jaa ihmeessä kommentteihin omat blogisuosikkisi, tutustuisimme mielellämme uusiin lukemisen arvoisiin blogeihin!