Matkalla merkitykseen: huomaavaisuus

Päätimme kaikki lähteä Matkalle merkitykseen. Emme tiedä, mitä matka tuo vielä tullessaan, mutta tämän lukuvuoden aikana pohdimme asiaa kukin ainakin kahden tekstin verran.

“Olimme yhtäaikaa käymässä elokuvateatterin vessassa. Olin lähdössä ovesta ulos, ja kengänpohjaani oli tarttunut pala vessapaperia. En itse huomannut koko asiaa, mutta tulit vaivihkaa viereeni, ja nappasit paperinpalan pois kengästäni. Huokaisin mielessäni kiitollisena, sinun ansiostasi en lähtenyt ihmisten ilmoille vessapaperi perässäni viuhuen. Tämä kuvaa sinua niin hyvin: osaat ottaa toiset huomioon tekemättä siitä sen suurempaa numeroa.”

Tämä ystäväni minusta kertoma hassu pieni tarina on jäänyt mieleeni, vaikka en itse kyseistä tilannetta muista. Kun olen pohtinut arvoja, joiden mukaan haluan elämääni elää, on huomaavaisuus noussut esille yhtenä tärkeimmistä. Se on minulle luontaista, mutta toisaalta siinä voisin kehittyä vielä paremmaksi.

Huomaavaisuus

Huomaavaisuus on arjen pieniä ja huomaamattomia tekoja, joilla on kuitenkin suuri merkitys. Ne eivät ole välttämättömiä, mutta niiden vaikutus ihmissuhteisiin ja omaan hyvinvointiin on merkittävä. Toisen huomioiminen luo yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vahvistaa ajatusta siitä, että olemme olemassa toisillemme.

Huomaavaisuus on sitä, että muistaa läheisten merkitykselliset hetket, ja kysyy kuulumisia juuri oikeaan aikaan. Ja toisaalta osaa varoa niitä kaikkein arimpia kohtia, eikä sanoillaan tai teoillaan pahenna kipua. Huomaavaisuutta on hymy kaupan kassalla tai oven auki pitäminen toisen kiiruhtaessa sitä kohti. Se on pieniä palveluksia, koskettavia kohtaamisia ja auttamaan ojennettu käsi. Osoitus siitä, että huomaan sinut, välitän sinusta, olemassaolosi ei ole yhdentekevää.

Mitä paremmin voi itse, sitä enemmän on voimia huomioida toisia. Huonosti nukutut yöt ja sairastelukierteet eivät varsinaisesti lisää kykyä ajatella asioita toisten kannalta, kun hädin tuskin pysyy pinnalla itse. Juuri niissä hetkissä on kultaakin kalliimpaa tulla vastavuoroisesti itse huomioiduksi. Huomaavaisuus antaa siimaa silloin, kun toinen on tiukoilla, eikä pidä kirjaa tekemästään hyvästä. Toisten huomioiminen ei kuitenkaan koskaan tarkoita itsensä unohtamista tai kynnysmatoksi asettumista. Sen ei pitäisi viedä minulta mitään pois, vaan päinvastoin lisätä kaikkea mikä on hyvää ja elämisen arvoista.

//Anna

Toistuvuus tuo turvaa

Perinteet ovat murtuneet, tavat ovat harvenneet.

Ennen syötiin päivällistä joka päivä kello viisi, katsottiin lempisarjaa torstaisin, saunottiin lauantai-iltaisin, mentiin kirkkoon sunnuntaiaamuisin. Nykyään lämmitetään ruokaa kukin vuorollaan, katsotaan sarjoja milloin tykätään jokainen omalta laitteeltaan, kirkkoon mennään jos huvittaa. Saunatkin on muutettu varastoiksi.

Kärjistän, tiedän. Mutta en voi olla miettimättä, että samaa tahtia tuttujen tapojen ja perheen perinteiden kanssa on murentunut myös ihmisten mielenterveys. Kun arki muuttuu ennustamattomaksi eikä toistuvuus tuo turvaa, mieli kuormittuu. Päivittäin tehtäviä päätöksiä on vastassa enemmän, emmekä pääse välillä lepäämään tapojen luomassa automaattiohjauksessa. Omat rutiinit eivät enää juurruta kiinni tavallisena toistuvaan arkipäivään.

tavat

Ihmissuhteissakin tärkeinä pidetään lähinnä spontaaniutta, yllätyksellisyyttä, uutuutta. Kuitenkin juuri tavat kannattelevat ihmissuhteita, yhdessäoloa ja yhteyttä. Erityisesti silloin, kun arki on täyttä, tunteet aaltoilevat tai myrskyt iskevät, on turvallista nojautua tapoihin ja rutiineihin, jotka tuovat lähimmät lähelle.

Mennään juoksemaan perjantai-iltaisin. Syödään aamiaista yhdessä tiistaisin. Kysytään oliko treeneissä kivaa. Saunotaan kun tullaan kotiin. Halataan kun tavataan. Suukotetaan kun lähdetään. Sanotaan tärkein joka päivä.

Kun varjelet jotain tapaa, tapa varjelee sinua.”
Matti J. Kuronen

”Ihan yksi lysti, miten vietetään vuosipäivää. Tärkeää on se, mitä tehdään joka maanantai.
Maaret Kallio

// Heini

Tämä ja seuraavat kaksi perjantaita vietetään lempilainaustemme äärellä.

Avoimuus lisää ymmärrystä

Kirjoitin talvella siitä, kuinka avoimuus luo avoimuutta. Avoimuudella on ihmissuhteissa myös toinen, äärimmäisen tärkeä tehtävä: avoimuus luo tilaa ymmärrykselle.

Uskon, että yksi ihmissuhteita useimmin haastava tekijä on ymmärryksen puute. Vastaan tulee tilanne, jossa jompi kumpi (tai kumpikin) kokee tulleensa väärinymmärretyksi tai jääneensä kokonaan vaille ymmärrystä, eikä sitä solmua saada avattua niin, että ihmissuhde voisi jatkua. Mikä voisikaan olla ihmissuhteelle repivämpää kuin kokemus siitä, ettei ajatuksiani, valintojani tai tunteitani ymmärretä. Sen lisäksi, että on itse tullut väärinymmärretyksi, ihmissuhdetta voi toki haastaa myös se, jos toistuvasti kokee toisen osapuolen toimintatavat ja valinnat mahdottomiksi ymmärtää.

11.11

Ymmärrys on siis ihmissuhteiden elinehto. Mitkä asiat sitten asettuvat ymmärryksen tielle? Uskon, että ymmärtämistä hankaloittaa oleellisesti se, ettemme tiedä tarpeeksi. Kun emme tiedä, joudumme arvailemaan ja tekemään omia tulkintojamme, jotka eivät läheskään aina osu oikeaan. Sen sijaan, että yrittäisimme ymmärtää oikean tiedon perusteella, teemme omia päätelmiämme puutteellisten tietojen pohjalta.

Jos ystäväni kertoo minulle suuttumuksestaan, minun on vaikeaa ymmärtää häntä, jos hän ei halua avata tilannetta tunteensa taustalla. Saattaa jopa käydä niin, että ystäväni puhumattomuuden takia ymmärränkin paremmin toista osapuolta. Mitä enemmän välillämme leijuu puhumattomia asioita, sitä enemmän kysymyksiä jää vastaamatta ja vääriä tulkintoja korjaamatta. Mitä enemmän ystäväni tilannetta ja ennen kaikkea omia ajatuksiaan avaa, sitä helpompi minun on osoittaa ymmärrystä häntä kohtaan. Jos taas itse koen jääväni ymmärrystä vaille, on hyvä pohtia, olenko kertonut asian niinkuin se on, vai olenko jättänyt jotain oleellista kertomatta. Toki on hyvä pyrkiä pitämään avoimuus oikeilla raiteilla. Juoruaminen ei hyödytä ketään, mutta joskus on keskusteltava sellaisistakin tilanteista, jotka koskettavat myös muita ihmisiä. Tällöin on pyrittävä avoimuuden lisäksi myös rakentavaan keskusteluun.

Avoimuus on välttämätöntä, jotta voimme ymmärtää toisiamme. Vasta ollessamme perillä toistemme tunteista, ajatuksista ja kokemuksista voi syntyä ymmärrystä. Tämä asettaa meistä jokaiselle haasteen: voidaksemme tulla ymmärretyiksi meidän on itse uskallettava rohkeasti kertoa tunteistamme, ajatuksistamme ja valintoihimme johtaneista syistä.

// Suvi

Arjesta: rauhaa ja ravintoa

Tämä postaus päättää perjantaisarjamme, jossa olemme nostaneet esiin arkea ilahduttavia asioita, oivalluksia tai tapoja. Viimeisenä arjestaan kertoo Virpi, joka asuu perheensä kanssa vakituisesti Tansanian Arushassa. Siellä hän työskentelee kehitysyhteistyötehtävissä erityisesti tyttöjen ja naisten seksuaaliterveyden parissa. Tämän syksyn perhe on kuitenkin viettänyt Suomessa. 

***

1. Itsepalvelukassat.

Sanotaan, että itsepalvelukassat ovat epärehellisen unelma. Mutta niin ne ovat kyllä introvertinkin. Kun saapuu yltiösosiaalisesta tervehdys- ja kuulumisten vaihtokulttuurista Suomeen, kohtaa itsepalvelukassoilla toteutuneen toiveen. Voin tehdä ostokset omassa tahdissani ja rauhassani ja vielä maksaakin ilman, että minun tarvitsee välttämättä kohdata ketään! Tämä sopii erakkofiilispäiviin. Samaan sarjaan kuuluu tietysti omatoimikirjasto. Oi maamme Suomi, jossa luotetaan ihmisten rehellisyyteen ja kunnollisuuteen.

2. Kyllä, tällä hetkellä arkea ilahduttaa ruoka!

En tarkoita nyt pelkästään erilaisia juusto- ja glögivalikoimia (, joista niistäkin saan kyllä ihan hurjat kicksit juuri nyt) vaan sitä, että voin ostaa kaupasta turvallisesti tuotettua, tarkoin säädöksin tuotettua ravintoa. Tiedän, mitä syön, voin tarkistaa sen tarkoin kirjatusta ravinto- ja pakkauselosteesta. Lisäksi voin vieläpä olla aika varma siitä, että syömäni ei ole terveydelle vaarallista eikä sisällä esimerkiksi myrkyllisiä torjunta-aineita tai liiallista määrää fluoridia, jonka liikasaantia pyritään vuoristoisilla seuduilla asuessa välttämään. Ja miten ihanaa onkaan, että lapseni saavat syödä joka päivä lämpimän ja terveellisen ruoan koulussa. Vaikka illalla harrastusmenot ja arjen voimattomuus ottaisivat vallan ja tarjolla olisi muiden äitien ja isien laittamaa ruokaa, tiedän, että he ovat syöneet ainakin kerran päivässä monipuolisesti.

8.11

3. Juotava, paineistettu, sopivan lämpöinen hanavesi.

Arvostan suuresti sitä, kun saan huljauttaa juoksevan veden alla salaatin lehdet ja tomaatit. Tai avata suuni suihkussa pelkäämättä parasiitteja! Toinen ilahduttava asia on se, kun vettä tulee paineella. Meillä on Tansaniassa vakiintunut sananparsi kuvaamaan veden painetta: monenko kynän verran tänään tulee vettä? Suomessa nautin siitä, kun pesuaineet saa helposti pois hiuksista. Veden lämpötila on myös helposti säädettävissä, mikä lisää suihkussakäymisen iloa!

4. Tasa-arvo.

Miten hienoa on, että jyväskyläläisten koululaisten hampaita tulee koululle hoitamaan Suupirssi. Jokaisella koululaisella on sama oikeus laadukkaaseen suunhoitoon riippumatta varallisuustasosta tai vanhempien aktiivisuudesta. Kunpa aina muistaisimme, miten erityistä ja harvinaista tämä onkaan globaalisti tarkasteltuna. Ei muuten haittaa myöskään se, että vanhempien ei tarvitse lähteä kesken työpäivän viemään lapsia hammashoitolaan! Kerrassaan upea systeemi! Voisin jatkaa kouluterveydenhoidosta ja ylipäätään oikeudesta koulunkäyntiin loputtomiin. Vähättelemättä monia taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia, joita Suomessakin on, arvostan silti paljon sitä, että riippumatta sosiaaliluokasta lapset käyvät samoissa kouluissa ja päiväkodeissa. Ilmainen koulutus aina yliopistotasolle tarjoaa suhteellisen tasapuoliset mahdollisuudet kaikille.

Kutsuin kyllä kyläilemään

Meillä ei ole täällä oikein ketään ihmisiä, sanoit surullisena, allapäin, ehkä pettyneenäkin.

Päätin oitis kutsua teidät syömään, pullakahville tai vaikka piknikille. Kutsuin kerran, toisen, kolmannenkin. Neljänteen kertaan kokosin jo voimiani. Vastauksesi oli aina, että nyt ei sovi. Kerran olitte tosin jo tulossa, mutta peruit viime hetkellä. Koskaan et itse palannut asiaan tai ehdottanut vastavuoroisesti tapaamista.

Viidettä kertaa en enää kysynyt. Mietin, että ehkä en ollutkaan se, joka halusitte yhdeksi ihmiseksenne. Tai ehkä elämässänne oli kuitenkin niin paljon tärkeämpiä juttuja, jotka menivät kutsuni ohi. Tai ehkä olin ymmärtänyt jotain lauseessasi aivan väärin.

kutsuin kyläilemään

Sitäkin kyllä mietin, miten ajattelitte ihmisten elämään ilmaantuvan. Ymmärsittehän, että jos arki on täpösen täynnä, on usein hankalaa pitää ihmisiä likellä. Muistitko, että ystävyyssuhteet tarvitsevat tilaa ja aikaa, priorisointiakin. Mietin, että vain harva meistä jaksaa sinnikkäästi kutsua ja ehdottaa, kun vastaus on yleensä ei. Pohdin myös, miksi ette juurikaan avanneet omaa oveanne, kutsuneet ketään omaan kotiinne. Odotitko muilta jotain sellaista, mihin et kuitenkaan ollut itsekään valmis?

Nyt, vuosia myöhemmin, mietin sitäkin, mikä on teidän versionne tarinastamme. Miksi sinun mielestäsi meistä ei tullut toistemme ihmisiä? Huomasitko edes, että yritin? Mitä ajattelitte minusta tai ystävyyssuhteista ylipäätään? Mitä halusit silloin minun tai muiden tekevän, jotta ympärillänne olisi ihmisiä?

Minä surin sitä, että en onnistunut yrityksessäni olla ystäväsi. Mitä sinä surit?

// Heini

Arjesta: tanssia ja tunnelmaa

Tämä postaus jatkaa perjantaista sarjaa, jossa nostamme esiin arkea ilahduttavia asioita, oivalluksia tai tapoja. Olemme pyytäneet samasta aiheesta postaukset myös kolmelta lukijaltamme, joiden vakituinen koti on ulkomailla!

1. Oman lajin löytäminen

Jatkoin tänä syksynä tanssiharrastustani vuoden tauon jälkeen, ja voi kuinka paljon iloa se on tuonut arkeeni! On tehnyt liikunnalliselle itsetunnolleni hyvää löytää harrastus, jossa en mieti, mitä muut ajattelevat, kuinka hyvin osaan tai miltä näytän. En edes pysty miettimään mitään, sillä kaikki ajatusenergia menee askelten pohtimiseen. On mahtavaa, että tärkeintä ei ole se, kuinka hyvin osaan tai kuinka nopeasti opin koreografian. Tärkeintä on, että tanssiminen on hauskaa. Kerran viikossa tunnin ajan saan vain nauttia rytmistä ja unohtaa itseni ja muut.

edf

2. Aamupala kynttilänvalossa

Tänä syksynä aamujen alkaessa hämärtyä muistin lukeneeni joskus jutun eräästä julkkiksesta, jolla on tapana syödä aamiaisensa kynttilänvalossa. Ajattelin kokeilla, voisiko tuo pieni panostus tehdä aikaisista aamuista lempeämpiä. Totta se on: on huomattavasti lempeämpää heräillä hitaasti kynttilän lepattavan liekin äärellä kuin kirkkaan kattolampun valokeilassa. Joinain aamuna saatan höystää kynttilänvaloa vielä rauhallisella musiikilla. Rauhallista valoa luova kynttilä ja lempeät sävelet tekevät kotikeittiössä nautitusta kaurapuuroaamiaisestakin hieman erityisemmän, ja rauhallinen aamuhetki antaa hyvän suunnan koko tulevalle päivälle.

3. Satokauden satsumat

On hassua, kuinka sitrushedelmien tuoksusta tulee minulle niin vahvasti joulu mieleen. Luulen sen johtuvan siitä, että ne ovat aina parhaimmillaan joulun alla ja yhdistän niiden tuoksun mielessäni hyvin vahvasti joulun odotukseen ja joulunaikaan. Minulle satsumien ja klementiinien tulo kauppoihin tarkoittaa, että joulutunnelmoinnin saa aloittaa. Onhan satsuma myös äärettömän kätevä välipala jo pakkauksensakin ansiosta, paljon kätevämpi kuin vaikka omena! Nyt niitä saa vielä niin edullisestikin. Taidankin käydä tänään hakemassa lähikaupasta taas yhden pussillisen.

// Suvi

Rakkaudesta

Nuoruusvuosilta on muistivihkojeni lehdille ja mieleni sopukoihin jäänyt monta kuolematonta lausahdusta ja oivaltavaa ajatusta rakkaudesta. Kuten se, että rakkaus on lepoa, rakkaus on rohkeutta ja että rakkaudessa yllätymme toistemme valinnoista. Näitä, ja monia muita olen miettinyt viimeisinä viikonloppuina, kun olen ilokseni saanut juhlistaa useamman upean parin rakkautta ja sitoutumista toisiinsa.

Rakkaus repii ja raastaa, ja samaan aikaan hellii ja hivelee. Siihen sisältyy aimo annos onnea, ripaus rosoa, arkista kaurapuuroa ja juhlahetkien kuohuvia kuplia. Parhaimmillaan rakkaus on silloin, kun se pääsee yllättämään, ja aivan yhtä huumaavaa silloin, kun sen tuttuuteen on jo ehtinyt tottua. Rakkauteen ei kuulu pelko, ei vaatimukset eikä vallankäyttö. Se antaa tilaa olla juuri sitä mitä on, juurruttaa tiukasti paikoilleen ja samaan aikaan antaa siivet, joilla lentää.

häät

En tiedä miten rakkaus syttyy, kuka valitsee ja kenet, mutta sen tiedän, että rakkautta kannattaa juhlia. Välillä se tapahtuu mitä upeimmissa puitteissa puheiden ja laulujen siivittämänä, mutta ihan yhtä hyvin rakkautta voi, ja kannattaakin juhlia keskellä kaikkein tavallisinta tiistaita tai kiireisintä keskiviikkoa. Siihen ei tarvita kuin hymy arjen keskellä, pieni silitys ohimennen, muistutus siitä, että tässä olen, enkä menossa mihinkään.