Aina on aihetta juhlaan

Helmikuu on ollut hulinakuukausi. Takana on kolme vauhdikasta viikonloppua, kaikki erilaisten juhlien merkeissä vietettyjä. Ensin juhlittiin kolmekymppistä ystävää purevassa pakkasessa posket punaisina, seuraavaksi uunituoretta avioparia rennosti pelaillen ja viimeisimpänä viisikymppistä.

Teen paljastuksen: ennen en perustanut juhlista ollenkaan niin paljon kuin nykyään. Järjestelyjen, viestiketjujen ja vaivan vaakakuppi tuntui monesti painavan enemmän kuin juhlista jäävät muistot ja sankarin ilo. Kuulostaa vähän kyyniseltä, tiedän. Vähitellen olen kuitenkin alkanut tajuta juhlimisen ja yllätysten jujun. Parhaimpia muistoja viime vuodelta jäi niistä hetkistä, kun oltiin kokoonnuttu meidän tai jonkun ystävän ruokapöydän äärelle, sohvannurkkaan tai saunan lauteille. Juhlittiin valmistumista, pyöreitä (ja väli-) vuosia, nimipäiviä, kesäloman alkamista, milloin mitäkin. Vaikka järjestelyt jäivätkin välillä vähän viime tippaan, oli jokaisessa juhlassa mukana se tärkein: ihmiset, joiden kanssa haluan muistojani luoda. Olen myös saanut huomata, että juhlista jääneet muistot ovat kaiken etukäteisvaivan arvoisia. Lisäksi olen oppinut, ettei juhlimisen tarvitse tarkoittaa pönötysjuhlia, eikä muistojen luominen ihan aina vaadi niin valtavasti vaivaakaan.

19.2.

Olen siis kääntänyt kelkkani yllätysten ja juhlimisten suhteen. Kuten eräs viisas ystäväni on monesti sanonut, elämästä jäävät mieleen arjen toistuvat rutiinit ja arjesta poikkeavat kohokohdat. Rakastan rutiineja, mutta olen oppinut rakastamaan myös juhlahetkiä. Jokainen syntymäpäivä, valmistuminen, vauvan tulo ja uusi koti ansaitsee tulla juhlituksi ja muistetuksi. Sitä paitsi, jälkeenpäin muistellaan kuitenkin vaivan sijaan yhdessä vietettyjä hetkiä.

Aina on aihetta juhlaan

Pettynyt sydän

Pettynyt sydän on aina haavoittunut sydän. Sitä ei ole kuultu tai nähty, se on jätetty huomiotta tai hoivatta. Pahimmillaan sillä on leikitelty tai se on kokonaan hylätty. Pettynyt sydän on vereslihalla. Se koittaa hartiavoimin välttää uusia tilaisuuksia tulla satutetuksi.

Pettynyt sydän on myös haavoittava sydän. Sydämen säröt ja sirpaleet satuttavat myös niitä, jotka uskaltavat tulla haavoittuneen lähelle. Ja vaikka se koittaa itseään – ja toisinaan muitakin – suojellakseen pysyä tarpeeksi etäällä muista, se samaan aikaan kaipaa kipeästi niitä, jotka tulisivat ja pysyisivät. Lujia ja rohkeita, jotka eivät kavahda kauemmaksi, kun omaakin sydäntä alkaa särkeä toisen kipu. Niitä, joiden rakkaus peittoaa pettymysten voiman. Ihan kaiken se peittää.

Siinä missä rakkaus voi parhaillaan parantaa, matkan aikana pettynyttä sydäntä kannattelevat ennen kaikkea kaksi asiaa: lempeä usko ja järkkymätön toivo.

Lempeä usko ei odota pettyneeltä sydämeltä mahdottomia. Se ei vaadi kasvamaan kohti jotain ylevää tai edes katsomaan tulevaan päivään, sillä huominenkin näyttää pettyneestä pettymysten värittämältä. Lempeä usko sanoo, että ihan hyvin pärjäät tänään. Ja jos haluat, niin tule meidän sohvalle. Lempeä usko hoivaa, hellii ja halaa. Kaiken se uskoo.

Järkkymätön toivo ei anna lupauksia, joista se ei voi olla aivan varma. Se tietää, että perusteeton toivo olisi pahinta, mitä pettyneelle voisi tarjoilla. Sen tähden järkkymätön toivo sanoo vain sen, minkä varmaksi tietää: vielä tulee päivä kun kaikki on kirkkaampaa. Järkkymätön toivo kantaa, kohottaa ja kurottaa. Kaiken se toivoo.

Älä siis sano pettyneelle sydämelle, että ryhdistäydy, ota itseäsi niskasta kiinni ja katse eteenpäin! Pettynyt sydän ei pysty siihen ennen kuin se on alkanut tarrata sanoista merkityksellisimpiin: aion pysyä sun vierellä aina.

 

pettynyt sydän
Pettynyt sydän

Lomalla

Olimme viikonloppuna lomalla. Keskellä talven pisimmiltä tuntuvia viikkoja karkasimme hetkeksi lämpimään. En aiemmin oikein tajunnut koko juttua. Kuka nyt haluaisi sulkeutua useammaksi päiväksi saman katon alle poistumatta sieltä mihinkään? Eikö lomaan kuulu vähintään ne pakolliset nähtävyydet tai edes jonkinlaista suunnitelmallisuutta? Kun kuopuksen vauvavuoden uuvuttamina ensimmäistä kertaa lähdimme tällaiselle lomalle aivot väsymyksen sumentamina ja silmät verestäen, luulimme tulleemme taivaaseen.

Varmaan arvasitkin jo, kyseessä on tietysti kylpyläloma! Äärimmäisen toimiva konsepti, ainakin näin lapsiperheen näkökulmasta. Missä muualla voit vetelehtiä kokonaisen viikonlopun kylpytakissa ilman, että kukaan katsoo sinua oudosti? Mitään sen kummempia suunnitelmia ei tarvita ja kaikki oleellinen on ihan käden ulottuvilla. Tärkeimpänä aktiviteettina on siirtyminen seisovasta pöydästä toiseen ja höyrysaunasta hierovan suihkun kautta porealtaaseen.

Jos et ole vielä koskaan kokeillut, niin karista ihmeessä ennakkoluulosi ja anna kylpylälle mahdollisuus! Saatat yllättyä positiivisesti. Parhaimmillaan saat viikonlopun täydeltä rentoutumista, hyvää ruokaa ja mukavaa yhdessäoloa paikassa, jossa lasten viihtyminen on taattua. Pahimmassakin tapauksessa saat sentään runsaan aamiaisen ja yön jonkun toisen petaamassa sängyssä.

Minusta ainakin juuri nyt tuntuu, että sormet kaikesta vedessä lillumisesta ryppyisinä jaksan taas arkeakin hitusen paremmin.

Lomalla

Ole minulle olkapää

Haluaisit niin kovasti lohduttaa. Haluaisit sanoillasi pyyhkiä pois poskilleni vierivät kyyneleet ja viesteilläsi välittää toivoa tuskan keskelle. Haluaisit kertoa, kuinka kaikki kyllä järjestyy ja tunnelin päässä pilkottaa valo. Saanko kuitenkin esittää yhden pyynnön?

Tarvitsen kipeämmin olkapäätäsi kuin sanojasi, sillä joskus lohdutukseksi aiottu viiltää kaikkein terävimmin. Juuri sanoillasi niin helposti vierität lisää kyyneleitä jo ennestään märille poskilleni. Harkitsematta matkaan lähetetty lohdutus muuttuukin mielessäni muistutukseksi kaikesta siitä, mitä ei ole. Siksi toivonkin, että toivottomalla hetkellä kyyneleitäni katsellessasi mieluummin nielisit neuvosi kuin loukkaisit lohdutuksellasi.

Älä käsitä väärin. Ymmärrän toki, että tarkoitat ainoastaan hyvää. Toivot niin, että toiveeni toteutuisi ja tuskani talttuisi. Sanasi syntyvät siellä missä rakkaus asuu, sillä sydäntäsi särkee katsella kipuani, mutta siitäkin huolimatta ne saattavat tahtomattasi joskus satuttaa. Siksi toivonkin, että silloin kun et osaa sanoa mitään, valitset olla vierelläni hiljaa.

Minä nimittäin kestän sen, ettei sinulla ole antaa vastauksia. Kestätkö sinä?

Ole minulle olkapää

Ihan tavallinen elämä

Sinä petyit tavalliseen elämään. Siihen, jossa aamulla mennään töihin ja iltapäivällä tullaan kotiin syömään. Siihen, jossa maksetaan laskuja, suunnitellaan seuraavaa lomaa ja pestään pyykkiä. Siihen, jossa koti on välillä sekaisin, ihmissuhteet solmussa ja harrastusvuoro peruttu. Siihen, jossa rakastetaan ja riidellään. Siihen, jossa joskus päätit pysyä.

Tässäkö tämä nyt oli? On pakko olla jotain muuta! Mun piti tehdä elämässä jotain erityistä! Mä en halua tällaista elämää!

Pettymyksesi oli niin valtaisaa, että lähdit tavallisesta. Jätit taaksesi katsomatta tiistai-illan pannukakut, lauantaipäivän ulkoilut ja sunnuntaiset kirkkoretket ja leffahetket. Muistitkohan niitä enää ollenkaan? Otit suunnaksesi sen, mistä et aiemmin mitään tiennyt. Sen, jossa ahdistus turrutetaan hetkeksi kerrallaan. Sen, jossa ihmissuhteet ovat lyhyitä ja yhteys ohutta. Sen, jossa ilo on pinnisteltyä ja onni tuntematonta.

Minä olin jo varhain nähnyt, miten elämälle käy kun siitä taitetaan pois tavallisuus. Siitä jää jäljelle seinät, joiden läpi käy tuuli, ja perustus, joka on arvaamaton kuin laho lankkulattia. Sen tähden oman elämäni toivotuin päämäärä oli se ihan tavallinen elämä. Juuri se, josta sinä lähdit. Toivoin aivan tavallisena toistuvaa torstaita ja jokalauantaista saunavuoroa. Onneni suurin mitta oli ulko-ovelle asti leijaileva ruuan tuoksu ja ruokapöytä jonka äärellä puheensorina ei lakkaisi.

Ja kun me sitten tapasimme, en koskaan tiennyt mitä sanoa. Luulen, että meidän kummankin oli vaikea löytää sanoja. Jutustelumme tuntui niin kummalliselta – aivan kuin hetki sitten olisimme ajatelleet elämästä samoin ja nyt yhtäkkiä yhteisiä ajatuksia oli vain vähän. Ylilaidan lyöviltä tunteilta turvassa olevia aiheita oli sitäkin vähemmän.

Mutta olin päättänyt odottaa. Halusin olla valmis aukaisemaan oveni, silloin kun näkisit, mistä kaikesta olitkaan luopunut. Silloin kun haluaisit tulla takaisin. Silloin kun huomaisit, että tavallisesta hyvään on matkaa vain kiitollisuuden verran.

Toivon, että yhtenä päivänä saan sanoa: tuu sisään, pannukakku tuli juuri uunista, keitetään kahvit.

Ihan tavallinen elämä

Seikkailulla

”Äiti mennäänkö seikkailulle tuonne metsään?”
”Ei me taideta näin myöhään enää viitsiä mennä, siellähän on jo ihan pimeää.”
”Ei se haittaa, kyllä me selvitään kun pysytään vaan yhdessä!”

Tätä ajattelen silloin, kun aamuyön tunteina sänky on täynnä pieniä varpaita, joita ei sieltä hennoisi pois häätää, mutta jotka terävinä tunkeutuvat kylkeen ja tekevät nukkumisesta lähes mahdotonta.

Tätä toistelen mielessäni silloin, kun erimielisyydet ovat suuria, ymmärrys vähäistä ja tekisi mieli kääntää selkä.

Kaikista eniten tähän keskityn silloin, kun kiire naputtaa takaraivossa, mutta tilanne vaatii pysähtymään, keskittymään, huomaamaan.

Elämä tapahtuu, eikä läheskään aina juuri minun ehdoillani. Välillä metsässä on niin pimeää, ettei edessä kulkevaa polkua meinaa erottaa. Mutta, pieni poikani, olet aivan oikeassa. Kaikesta selvitään, kun pysytään yhdessä.

blogi 150118_2

P.S. Tottakai lähdimme rohkean ja luottavaisen poikani kanssa seikkailemaan pimeään metsään. Ja aivan kuten hän lupasi, hyvin meni!

Seikkailulla

Arvonnan voittaja

Tänään on suuri päivä! Nimittäin tämän vuoden ihan ensimmäisenä päivänä ilmoitimme blogimme ensimmäisen arvonnan alkaneen. Palkinnoksi lupasimme Mádaran Pihlaja Daily Defence -vartalovoin ja Ultra Rich Balm -voiteen sekä Elina Salmisen kauniin seinäkalenterin vuodelle 2018.

Meistä oli hienoa lukea kirjoittamianne kommentteja ja saada ideoita uusiin postauksiin. Kiitos niistä jokaisesta! Aiommekin heti ensi viikolla istahtaa saman pöydän ääreen ja suunnitella tulevaa kevättä, uusia postauksia ja kuka tietää – ehkä jopa postaussarjoja. Ja tietysti jatkossakin otamme mieluusti vastaan jokaisen kommentin, toiveen ja idean, joista ammentaa tulevaan.

Voittaja on nyt arvottu ja hänen kommenttinsa kuului näin:

”Kiitoksia blogista! Olen tykännyt lukea tekstejänne, jatkakaa vaan samalla linjalla!  Ihan perusarkeen ja -elämään liittyvät aiheet ovat kolahtaneet ehkä eniten. Joulukalenteri oli myös kiva!”

Onnea siis Emilialle! Olemme sinuun yhteydessä henkilökohtaisesti ja toimitamme paketin perille ensi viikolla. 🙂

Arvonnan voittaja