Juhlitaan yhdessä!

Haluaisin oppia juhlimaan paremmin, sillä juhlat asemoivat meidät oikein. Ne asettavat sydämemme hyvään asentoon, rytmiin johon ne on luotu.

Sillä juhla on kiitos.
Kiitos uudesta kodista, vauvasta, tutkinnosta.
Kiitos ystävyydestä, rakkaudesta, sitoutumisesta.
Kiitos itsenäisyydestä, vapaudesta, armosta.
Kiitos eletyistä vuosista.

Ehkä se voisi useammin olla myös kiitos pienempinä pitämistämme asioista. Remontin valmistuminen, nimipäivät, uusi opiskelupaikka, loman alkaminen, työpaikan saaminen, mikä tahansa hyvä juttu.

Pienestäkin ilosta kannattaa iloita isosti. Pieni hyvä ansaitsee sekin tulla huomatuksi, juhlituksikin.

20052019 juhla

Ehkä on myös niin, että mitä kauemmin odotus on kestänyt, mitä ahtaammalla joku on ollut, sitä tärkeämpää olisi juhlia. Olemme yhden ystäväni rinnalla odottaneet kauan. Me odotamme oven aukeamista, uuden polun päätä. Emmekä odota tuon ystävän suhteen mitään niin hartaasti kuin sitä hetkeä, kun ennen kaikkea hänen odotuksensa päättyy, että hänen ahtautensa avartuu. Silloin olemme luvanneet leipoa hienoimman kakkumme, keittää parhaimmat kahvimme ja kokoontua yhteisen pöydän ääreen. Aiomme juhlia häntä ja uusia seikkailuja! Aiomme kiittää.

Siellä missä suru, ahdistus tai pettymys on ollut suurta, ilon tulee kasvaa suuremmaksi.

Tiedän, ettei iloitseminen aina ole helppoa tai yksinkertaista – erityisestikään silloin, kun elämä tuntuu viiltävän epäreilulta ja pettymykset ovat tulleet tutuiksi. Mutta juuri siksi haluaisin oppia juhlimaan myös rinnalla ja puolesta: menemään kylään kakku kainalossa, kun pienikin hyvä uutinen on vihdoin saavuttanut ystävän. Sillä toisinaan tarvitsemme toisiamme uskaltaaksemme iloita ja päästääksemme irti salakavalasta katkeruudesta. Ilo on lääke, joka voi parantaa särkyneen sydämen. Juhlitaan siis yhdessä sitä, mitä meillä milloinkin on!

Juhla, se on aina kiitos elämästä. Eikä elämää kannata jättää juhlimatta.

// Heini

Kesäsäveliä

Hyvä konsertti on minkä tahansa päivän kohokohta! Olemmekin etsineet Jyväskylän ja lähiseudun kevään ja kesän konserttiannista eniten meitä kiinnostavat sävelet. Osaa listan muusikoista olemme kuulleet aiemminkin, mutta voisimme oikein mielellämme mennä kuuntelemaan heitä toisen jos kolmannenkin kerran. Ensimmäiseen konserttitärppiimme voit tarttua jo tänä iltana!

17.5

17.5. Jyväskylän Kirkkopäivillä: Eve & Ossi, Ida Elina, Johanna Försti (ja muita artisteja)
https://www.kirkkopaivat.fi/ohjelma-2019/gospelia-kaikille-konsertti/ 

7.7. Jyväskylän yliopiston juhlasalissa: Salvador Sobral https://jyvaskylankesa.fi/events/salvador-sobral/

15.7. Saarijärven kirkossa: Kirmot Saarijärvi – Riku Niemi Orchestran laajennettu jousiorkesteri, solisteina Johanna Försti ja Mikael Konttinen http://www.kirmot.net/kirmot_15_07.html

16.7. Taulumäen kirkossa: Winnipeg singers – Venematka Kanadasta https://www.jyvaskylanseurakunta.fi/tapahtumat/2019-07-16/venematka-kanadasta

27.7. Keitelejazzeilla: Aili Ikonen, Gourmet, Raoul Björkenheim Time is Now & Senegal Drums
http://keitelejazz.fi/ohjelma/ 

31.7. Petäjäveden vanhassa kirkossa: Club for Five – Hiljainen hetki http://www.clubforfive.fi/keikat#hiljainen-hetki-petaejaevesi

8.8. Jyväskylän kaupunginkirkossa: Jukka Leppilampi, Maria Ylipää, Marzi Nyman, Tove Leppilampi – Tämä huone, tämä hetki
http://ohjelmakristalli.com/jukka-leppilampi/

Postaus on osa perjantaisarjaamme kesän menovinkeistä!

Saatan sinua

Tähän hetkeen ei ole yhtään sopivaa sanaa, enkä tiedä mitä viestiin kirjoittaisin. Vasta vähän aikaa sitten kuulin musertavat uutiset hoitojesi lopettamisesta, eivätkä mitkään lohduttavat lauseet tunnu riittäviltä juuri nyt. Lähetän matkaan pelkän sydämen toivoen, että tiedät mitä kaikkea se merkitsee.

On vaikeaa kuvitella hyvästelevänsä sinut, mutta vielä pahemmalta tuntuu, että sinä joudut hyvästelemään aivan kaiken. Joudut silittämään pienen tyttäresi poskea viimeisen kerran, luopumaan kotisi ikkunasta avautuvasta maisemasta, kertomaan perheellesi, että rakastat heitä tietäen, että pian on jäähyväisten aika. Sydämeni on surusta sekaisin ja mieleni murheesta mykkä. Silti oma suruni puolestasi on vain varjo siitä taakasta, jota sinä ja perheesi joudutte kantamaan. En olisi uskonut vuosien taistelusi päättyvän näin.

saatan

Tulen aina muistamaan neuvosi ja viisautesi. Tulen myös muistamaan kipuilusi ja yhteiset keskustelumme. Kerroit, että sinä kyllä luotat Jumalaan, mutta kaiken keskellä, mitä lapsesi joutuvat sairautesi myötä näkemään ja kokemaan, et ole varma saatko heitä vakuuttumaan Jumalan hyvyydestä. Toisella kertaa tuskailit, että et enää yhtään kertaa halua kuulla latteaa lausetta siitä, miten kenenkään kannettavaksi ei anneta sellaista taakkaa, jota hän ei jaksa kantaa. ”Millä sitäkin mitataan?”, kysyit taakkasi alle uupuneena.

En ole ansainnut paikkaa läheltäsi viimeisinä hetkinä. Siksi saatan sinua sanoillani, vaikka en haluaisi päästää sinua lähtemään. Rukoilen, että kaiken keskellä sekä sinä, että läheisesi löydätte rauhan. Toivon, että voisit lähteä kotimatkalle ajatellen, että mitään ei jäänyt puuttumaan, vaikka kaikki jäikin kesken.

//Anna

Kesäteatteria koko perheelle

Ensimmäiseen kesän menovinkkipostaukseemme halusimme koota Keski-Suomen mielenkiintoisimmat kesäteatterit. Kuten olemme aiemmin blogissa todenneet, tiivistyy kesäteattereihin jotain olennaista suomalaisesta kesästä. Tutkimustyötä tehdessämme jouduimme kuitenkin toteamaan, ettei yksikään Keski-Suomen aikuisille suunnatuista esityksistä herättänyt mielenkiintoamme. Tarjolla on tuttua ihmissuhdesoppaa ja musiikki-iloittelua toisensa perään, mutta aihettaan pintaa syvemmältä raapaisevat esitykset loistivat teatterikattauksessa poissaolollaan. Koko perheelle suunnatuista esityksistä löysimme sen sijaan useamman houkuttelevan, joista haluamme nyt vinkata teillekin.

10.5

Kaksi ensimmäistä vinkkiä ovat oikeastaan kevätteatteria. Kuusan Kanavateatterissa Laukaassa pääsee toukokuussa seuraamaan Yökyöpeleiden touhuja. Jos et vielä tiedä mikä tai kuka on Vauvakaani, niin nyt kannattaa lähteä ottamaan siitä selvää! Tunnin mittainen esitys sopii koko perheelle.

Korpilahden teatterissa esitetään parhaillaan Ronja Ryövärintytärtä. Esitys on perinteikkäästi ilmaisutaitoryhmän tekemä. Ethän kuitenkaan tee asiasta liian nopeita päätelmiä: esityksen ohjaaja on palkittu uraauurtavasta työstä nuorten ja teatterin parissa ja jokakeväiset esitykset ovat olleet poikkeuksetta huikeita! Esitys sopii kouluikäisille lapsille ja kaikille sitä vanhemmille. Syksymmällä samassa teatterissa on tarjolla koko perheelle Peppi Pitkätossu, jonka ohjaavat tuon aiemmin mainitun ilmaisutaidon ryhmän erittäin taitavat ja oivaltavat kasvatit.

Perheen pienimmille sopiva teatteriesitys on myös Lastenteatteri Pikku-Sohvin näytelmä Viirun ja Pesosen kesä. Näytöksiä on toukokuun lopusta alkaen Riihivuoren upeissa maisemissa sekä myöhemmin kesällä Mäki-Matin perhepuistossa. Jyväskylän teatteriyhdistys Kulissin tulevan kesän lastennäytelmänä nähdään puolestaan kesä-heinäkuussa esitettävä Liisa Ihmemaassa.

Vinkkaa ihmeessä meille omat suosikkisi sekä koko perheelle että aikuisille sopivista teatterinäytöksistä! Hyvän näytöksen perässä matkaamme mielellämme kauemmaksikin.

Tämä postaus aloittaa uuden perjantaisarjan kesän menovinkeistä.

Ei pidä tehdä yhtään mitään

Pitäis pestä ikkunat!

Teidän pitäis tulla joskus meillä käymään!

Pitäis käydä useammin lenkillä.

Pitäis kyllä kehittää niitä valokuvia joskus.

Tänään kyllä pitäis imuroida.

Pitäisi, pitäisi, pitäisi. Tajusin jokin aika sitten, että iso osa päässäni pyörivistä ajatuksista alkaa pitäisi-sanalla, ja sama sana alkoi vallata myös puhettani. Kyllästyin, ja päätin lopettaa pitäisi-sanan käyttämisen. Huomasin nimittäin, että tuo sana tuo mukanaan melkoisen painolastin ja kivatkin jutut voivat muuttua stressinaiheiksi, jotka täytyy suorittaa pois alta.

Käytän pitäisi-sanaa sekä asioista, joita oikeasti haluan tehdä, että asioista, joita ajattelen että täytyy/tulisi tehdä. Siivoukseen ja kotitöihin liittyen pitäisi-sana edeltää usein asioita, joista ajattelen, että ne olisi hyvä tehdä, jotta kotona olisi kiva olla. Kyse ei siis ole asioista, joita varsinaisesti haluaisin tehdä, mutta niiden tekemisestä seuraavan lopputuloksen haluaisin kyllä saavuttaa. Päätin kuitenkin alkaa suhtautua tällaisiin asioihin eri tavalla. Tästä lähtien sanon vain ”tänään aion imuroida” tai ”ensi viikolla pesen ikkunat”, ja vain jos oikeasti aion tehdä jomman kumman. Uskon nimittäin, että pitkittynyt pitäisi-puhe (etenkin jos se ei koskaan johda tekoihin) on stressaavaa ja vie turhaa energiaa.

dav

Sitten ovat asiat, joista pidän ja joita haluaisin tehdä, mutta joista silti käytän pitäisi-sanaa. Miksi ihmeessä? Eihän ole mitään järkeä sanoa vaikkapa että ”pitäisi nähdä joskus” tai ”pitäisi lukea enemmän”! Eihän kukaan pakota minua näkemään yhtään ketään tai lukemaan yhtäkään sivua, ellen halua. Eikä kenenkään ystävän näkeminen ole asia, joka pitäisi tehdä. Sitä joko haluaa nähdä jonkun tai sitten ei. Tähän liittyy mielestäni myös se puoli, että ”pitäisi nähdä” -sanapari tulee usein heitettyä ilmaan turhankin helposti, ilman mitään todellisia aikomuksia järjestää yhteistä aikaa. Tällaisissa tapauksissa aion siis jatkossa vain suoraan ehdottaa tapaamista (”nähdäänkö ensi viikolla?”) tai korvata pitäisi-sanan jollain muulla verbillä (”ensi kesänä haluan mennä johonkin uuteen kansallispuistoon”).

Ainakin minun kohdallani pitäisi-sanan käyttäminen on vain piintynyt tapa, josta aion nyt aktiivisesti yrittää opetella pois. Jonkun mielestä tämä voi olla pilkunviilaamista tai lillukanvarsiin takertumista, mutta uskon, että käyttämillämme sanoilla on oikeasti merkitystä. Onhan siinä vissi ero, sanonko ystävälleni että ”pitäisi nähdä joskus” vai ”nähdäänkö ensi viikolla?”. Varmaan itsekin haluaisit mieluummin kuulla, että ystäväsi haluaa nähdä sinut kuin että hänen pitäisi nähdä sinut.

// Suvi

Arjen pikaruokaa: Quesadillat

Meillä on muutama vakioarkiruoka niihin päiviin, kuun ruuanlaittoon ei ole juurikaan aikaa, eikä siihen jaksa panostaa yhtään ajatusta. Quesadilloja paistellaankin meidän perheessä harva se viikko. Parasta tässä ruuassa on se, että täytteeksi sopii melkein mikä tahansa, mitä jääkaapista löytyy. Lisäksi se maistuu koko perheelle, kun omaa annostaan voi varioida mielensä mukaan erilaisin kastikkein ja maustein. Jokaisessa kotitaloudessa on tietyt jutut, joita jääkaapista ja ruokakaapista löytyy ihan aina, ja meiltä löytyy kaapista aina ainekset quesadilloihin.

Quesadillat

tortillalettuja
juustoraastetta
yhtä tai useampaa vihannesta, käytämme usemmiten paprikaa ja/tai sipulia
kanaa
suolaa
mustapippuria
(halutessasi valmista mausteseosta, esim. fajita)

tarjoiluun: turkkilaista jugurttia, tuoretta korianteria, salsaa, guacamolea, srirachaa yms.

Pilko vihannekset, paista ne kanasuikaleiden kanssa paistinpannulla. Mausta suolalla ja pippurilla. Maustamiseen sopii hyvin myös kaupasta saatavat valmiit fajita-mausteseokset.

Laita iso vehnätortilla kuumalle, kuivalle paistinpannulle. Ripottele tortillan toiselle puolikkaalle paistettuja vihanneksia, kanaa ja reilusti juustoraastetta. Käännä tortillaletun toinen puoli täytteiden päälle. Paista kummaltakin puolelta kauniin ruskeaksi, kunnes juusto sulaa.

Lisää kastikkeita ja korianteria quesadillan päälle makusi mukaan ja nauti.

quesadilla

Kaupan valmiit guacamolet eivät sisällä avocadoa kuin nimeksi, joten ehdottomasti kannattaa nähdä vielä vähän vaivaa ja valmistaa guacamole itse:

2 kypsää avokadoa
1-2 tomaattia
(pieni punasipuli)
chiliä
1-2 limeä
tuoretta korianteria
ripaus suolaa

Halkaise avokadot ja lusikoi hedelmäliha kulhoon ja muussaa haarukalla. Jos käytät sipulia, silppua se ja leikkaa tomaatti pieniksi paloiksi. Sekoita edellä mainitut muussatun avokadon kanssa ja purista joukkoon reilusti limemehua. Lisää vielä tuoretta, silputtua korianteria sekä ripaus suolaa ja chiliä.

//Anna

Yksinäisyys on kuin musta aukko

Sinä sunnuntaina, kauppakeskuksen täpötäydellä pihalla, pimeässä autossa vedin takin jättimäisen hupun kasvojeni suojakseni. Itkin, eikä yksinäisyys ehkä koskaan ennen ollut roikkunut ylläni niin raskaana – se oli valmis hukuttamaan minut. Olin hädissäni itseni vuoksi, siksikin ettei kukaan toinen ihminen tiennyt hädästäni.

Kaipasin niin kipeästi ihmistä viereeni, kättä käteeni, käsivarsia ympärilleni. Halusin, että joku vetäisi minut pois mustan aukon reunalta. Ensimmäistä kertaa mietin tosissani, kenen ovelle voisin mennä. Kävin läpi kaikki mieleeni tulevat ihmiseni. Sillä on vieraita, sillä on lapset vielä hereillä, sillä on äiti kylässä. Päättelin häiritseväni jokaista, jotka olisivat oveni minulle aukaisseet.

Minusta tuntui, että
ei ollut paikkaa minne mennä,
ei ketään kenen luo kulkea.

29042019

Nyt kun mietin tuota iltaa ja sitä seurannutta viikkoani, en voi olla ajattelematta niitä, joiden yllä yksinäisyys on roikkunut, roikkuu raskaana

päiväkotien pihoilla,
koulujen käytävillä,
kahvihuoneissa,
kavereiden keskellä,
kodeissa,
lähimmissä ihmissuhteissa,
siellä missä mukaanottamisen, hyväksynnän ja rakkauden tulisi viihtyä.

Jotain pitäisi tehdä, että löytäisimme toinen toistemme luo. Ja että kun joku tarvitsisi minua, niin kotini valot loistaisivat kutsuvasti eivätkä yhtään kipeästi. Että tarttuisin epäröimättä käteen mustan aukon reunalla ja veisin vuorostani varovasti valoon.

// Heini