Ovensuussa

Matka on ollut pitkä,
mutta vihdoin olen selvinnyt ovelle asti
Avata en sitä ole vielä uskaltanut,
mutta kahvaa olen tunnustellut, oven painoa pohtinut
Kuuluuko avatessa narinaa?
Kompastunko kynnykseen?
Kuka ottaa minut vastaan, ottaako kukaan?

Vasta sitten olen valmis avaamaan oven,
kun tuntuu siltä,
ettei minun tarvitse pyytää anteeksi astumistani huoneeseen

//Anna

Älä pelkää

Älä pelkää. Älä pelkää elämää ja epäonnistumista. Älä pelkää ottaa riskejä ja uskaltaa uutta. Älä pelkää mennä lähelle ja antaa tulla liki. Älä pelkää surua ja sirpaleita, omiasi äläkä toisten. Älä pelkää pahinta.

Ole sellainen kuin olet. Tykkää siitä mistä tykkäät, tee niitä juttuja joista pidät. Etsi harrastuksia, joista itse nautit. Löydä tapoja, joilla rentoudut. Pohdiskele, millainen ihan oikeasti olet ja haluat olla. Opettele, missä ääriviivasi kulkevat. Miellyttäminen ja mukautuminen ajavat ahtaalle ja viivästyttävät tutustumista omiin nahkoihin.

Kerro lähimmille, mitä ajattelet, tunnet ja haluat. Älä luule, että sinulla, ajatuksillasi, tunteillasi ja toiveillasi ei ole väliä. Opettele sanoittamaan, muuten saatat tulla vihaiseksi siitä, että muut eivät pysty lukemaan ajatuksiasi ja toiveesi ohitetaan kerta toisensa jälkeen.

Älä huiski toisia avokämmenellä poskelle ymmärtämättömyydellä tai nopeilla ratkaisuehdotuksilla. Yritä ymmärtää silloinkin, kun et yhtään ymmärrä. Kuuntele, kysy ja kuuntele. Tarjoa syliä, aikaa ja ruokalautasia. Opettele kuuntelemaan toisten ajatuksia, tunteita ja toiveita ja kunnioittamaan niitä.

Käytä hyvin aikasi, rahasi ja lahjasi. Älä tuhlaa niistä mitään. Anna jokaisena päivänä omastasi. Tee suunnitelmia, pysy niissä ja jousta niistä. Jokainen päivä on lahja – sen ymmärtäminen muuttaa ajatuksesi elämästä ja siitä, miten haluat sen elää.

Tärkeimmät sanat ovat: rakastan sua, kiitos, olen pahoillani, annatko anteeksi että ja saat anteeksi. Käytäthän niitä ahkerasti. Ne asemoivat sinut oikein ja rakentavat ihmissuhteitasi. Ilman noita sanoja ei pärjää yksikään, joka haluaa elää läheisessä yhteydessä toisiin.

Kasvukivut kuuluvat elämään, älä siis pelkää niitäkään. Ja parhaat jutut, ne ovat vielä edessä! Tulet juoksemaan (ainakin) kaksi puolimaratonia, tekemään keskikoista naisten tapahtumaa (ainakin) yli vuosikymmenen ja käymään (ainakin) kaksi kertaa Afrikassa. Tiedän, vaikea uskoa! Ja tuossa vasta makeita maistiaisia. Muistathan nauttia matkasta!

// Heini

Ainakin tämän, ja paljon muuta, sanoisin 18 -vuotiaalle itselleni, jos siihen olisi mahdollisuus. Mitä sinä sanoisit nuorelle itsellesi?

Voimme jakaa vain omastamme

Olimme kerran kokoontuneet porukalla ystäväni luokse katsomaan elokuvaa. Hän oli juuri muuttanut uuteen asuntoon ja pahoitteli puolitosissaan, ettei ollut vielä ostanut televisiota ja siitä johtuen katsoisimme elokuvan hänen työkoneeltaan. En koskaan unohda, millä sanoilla yksi paikalla olleista ystävistäni noihin pahoitteluihin vastasi:

we share what we have”, hän totesi lempeästi.

Kuinka oikeassa nuo sanat lausunut ystäväni olikaan. Näytön kokoa paljon arvokkaampaa oli se, että ystävämme oli valinnut kutsua meidät tuon ruudun ääreen, avannut kotinsa oven ja tarjonnut paikan ruokapöytänsä ympäriltä. Uskon myös, että mitä pikemmin opettelee ja aloittaa jakamaan omastaan, sen luonnollisempaa siitä tulee. Kun on jakanut kiikkerillä pinnatuoleilla nautitut nuudelit, on luontevampaa jakaa myös uutuuttaan kiiltävän ruokapöydän äärellä nautittu paisti.

29.6.

Voimme jakaa vain sen, mitä meillä on. Ja juuri se meidän tulisikin jakaa. Huolimatta siitä, että jollain toisella voi olla suurempi ruutu, uudempi sauna tai tyylikkäämpi sohva. Aina jollain on enemmän, isompaa, tilavampaa tai uudempaa. Sen tosiasian, että jollain on enemmän, ei kuitenkaan koskaan tulisi estää meitä jakamasta omastamme.

// Suvi

Elä nyt!

Älä odota, että elämä alkaa, vaan elä nyt! Juuri nyt on käsillä ne vuodet, joista myöhemmin ajattelet, että olisinpa osannut arvostaa niitä enemmän. Vaali vapauttasi, äläkä kuvittele, että tilanne pysyy loputtomiin samanlaisena. Nauti siitä, että ensimmäistä kertaa elämässäsi voit rakentaa arkesi juuri itsesi näköiseksi. Voit mennä ja tulla miten haluat, kysymättä lupaa ja pyytämättä mielipidettä. Ota ensin selvää kuka olet ja mistä pidät, jotta sinulla olisi jotain, mitä myöhemmin jakaa jonkun toisen kanssa.

Älä etsi onneasi toisista ihmisistä, vaan löydä se sisältäsi. Kiitollinen ja tyytyväinen elämänasenne ovat hyvä alku onnelliseen elämään. Ole lempeä itseäsi kohtaan. Vaikka voisitkin sulkea oven koko muulta maailmalta, itseäsi et pääse pakoon. Siksi on hyvä opetella viihtymään omissa nahoissasi ja itsesi seurassa. Muidenkin on paljon helpompi pitää sinusta, jos aidosti pidät myös itsestäsi.

Älä anna kenenkään sanella sinun elämääsi. Ota silti vastaan hyviä neuvoa sinua kokeneemmilta. Kaikkia pohjamutia ei tarvitse itse rypeä, vaan myös muiden virheistä voi ottaa opikseen. Älä jää vellomaan epäonnistumisiin ja virheisiin, vaan nouse ylös, pyyhi pöytä puhtaaksi ja aloita alusta. Pyydä ja anna anteeksi.

Ystävällisyys ja toisten huomioon ottaminen ei maksa mitään, eikä vaadi paljoa. Silti se on parasta, mitä voit toisille antaa. Älä koskaan kuvittele tietäväsi, mitä joku käy läpi vain sen perusteella, miltä hänen elämänsä ulospäin näyttää. Anna aikaa, ole kiinnostunut, kuuntele enemmän ja puhu itse vähemmän.

Vaali ihmissuhteitasi. Muuten voi käydä niin, että parinkymmenen vuoden päästä puhelimesi luettelossa on enää hyvin vähän sellaisia numeroita, joihin soittaa. Hyväksy kuitenkin myös se, että jotkut ihmissuhteet päättyvät ja toiset väljähtyvät, joistakin ennen niin tärkeistä ihmisistä tulee vain hyvänpäivän tuttuja. Ole avoin päästämään lähellesi uusia ihmisiä. Panosta sellaisiin ihmisiin, jotka ovat myös valmiita panostamaan sinuun.

Ja vielä yksi juttu. Etsi itsellesi joku mieluisa harrastus. Mielellään sellainen, jota voi harrastaa jossain muualla, kuin kotona. Ruuhkavuosien keskellä on paljon helpompi ottaa omaa aikaa palaamalla jonkun vanhan, rakkaan harrastuksen pariin, kuin keksiä joku ihan uusi.

//Anna

Ainakin tämän, ja paljon muuta, sanoisin 18 -vuotiaalle itselleni, jos siihen olisi mahdollisuus. Mitä sinä sanoisit nuorelle itsellesi?

Kasvoimme eri suuntiin

Olen alkanut aavistella, mitä tarkoittaa ”kasvoimme eri suuntiin”. Se tarkoittaa, että ei kasvettu vierekkäin eikä edes samaan suuntaan samankaltaisesta mullasta käsin. Se tarkoittaa, että vuosien jälkeen huomattiin, että yhteistä on vain vähän. Että ei ole paljon mistä puhua, ei paljon mistä haluaisi tai uskaltaisi jakaa. Että toinen ei tiedä, miltä tuntuu tai mitä miettii. Että enää ei halua tai uskalla edes yrittää kertoa, sillä ymmärtämättömyys on aikojen saatossa tuhonnut sen, mitä joskus oli. Että toinen tuntuu etäiseltä tai vieraalta.

Kasvoimme eri suuntiin tarkoittaa, että se, mikä kerran oli yhteistä, ei ole enää.

dav

Se tarkoittaa, että oli pitkiä vuosia mutta ei aikaa. Että oli liikaa yksinäisiä iltoja ja aamuja, jotka valkenivat sumuisina. Että pienet arkipäivän valinnat kerrostivat väleihin kitkaa ja kaunaa salakavalasti ja pikkuhiljaa. Että luultiin, että juuri me selviämme ilman määrätietoista panostusta ja paneutumista. Että toisesta tulikin itsestäänselvyys. Että kiitos ja anteeksi sanottiin yhä harvemmin, kunnes ei enää ollenkaan.

Kasvoimme eri suuntiin saattaa tarkoittaa myös sitä, että toinen kasvoi, toinen ei.

Kasvaminen samaan suuntaan vaatii yhteistä aikaa. Sitä, että jatkuvasti vaalii yhteistä ja etsii myös uutta yhteistä. Että kysyy ja kuuntelee, kiinnostuu ja kunnioittaa. Että on myös kahdestaan. Että pysyy samalla ikkunalaudalla, kääntyy päivä toisensa jälkeen yhdessä aurinkoa kohti.

Kasvaminen samaan suuntaan on helpompaa aloittaa tänään kuin huomenna.

15 asiaa minusta: Suvi

Olen syntynyt Kokkolassa.

Pienenä olin varma, että isona minusta tulee ”tarhan täti” eli varhaiskasvatuksen opettaja.

Kolme parasta piirrettäni ovat avoimuus, luotettavuus ja järjestelmällisyys.

Suosikkijuomani on kahvi, Pepsi Max sekä Nokian Panimon Sun’n Ginger Beer.

Lempiruokani on tätä ohjetta mukaillen tehty bataatti-kikhernecurry.

Haluaisin matkustaa johonkin Suomen kansallispuistoon, jossa en ole vielä käynyt. Ei-vakavahenkinen tavoitteeni on käydä kaikissa neljässäkymmenessä.

15asiaa

Lempiblogini, joita seuraan säännöllisesti, ovat Juliaihminen, Aamukahvilla, Homevialaura sekä Sekunnit ja tunnit.

Kirja, jota olen lukemassa nyt, on Elena Ferranten Amalian rakkaus.

Lempilajini kirjallisuudessa on historialliset romaanit, joissa kirjan (yleensä fiktiivisten) henkilöiden elämäntarinat nivoutuvat todellisiin historian tapahtumiin. Pidin paljon esimerkiksi Satakielestä, Mirjamista sekä Rouva C.:stä

Suosikkisovellukseni kännykässä on Instagram. 

Kahvini juon reilulla kauramaidolla valkoisesta Taika-mukista.

Viikkorutiineihini kuuluu ruokalistan teko tulevalle viikolle.

Rentoutuakseni minun täytyy ensin saada olla hetki rauhassa yksin ja kirjoittaa ylös kaikki mielessä pyörivät ajatukset. Voin rentoutua monin eri tavoin, mutta en jos mieli on ajatuksista sykkyrällä.

Lempivuodenaikani on mahdoton valita! Keskitalven paukkuvat pakkaset, keväinen eloon heräävä luonto, loppukesän lämpö ja syksyn sävyt ovat kaikki yhtä ihania.

TV-sarjoista suosikkejani ovat Downton Abbey, The Crown, Suits ja Hakekaa kätilö.

// Suvi

Erilaisten blogihaasteiden inspiroimina kerromme 15 asiaa itsestämme. Annan ja Heinin lempisarjat, -blogit ja -juomat voit lukea täältä sekä täältä.

 

Hiljaiset vuodet

En ollut ajatellut sinua pitkään aikaan
kunnes kerran
katsoin käsiini
ja näin niissä sinut
Muistan tarkalleen millaiset sormet sinulla oli
miten niitä käytit,
millaiselta näytit

Hiljaiset vuodet,
vuoreksi välillemme kasvaneet
Kunpa muistaisin viimeisen kerran,
mitä sanoimme,
miten olimme
Jos olisin tajunnut mitä vuodet minulta veisivät,
olisin painanut kaiken mieleeni tarkemmin

En tiedä miten ojentaa käteni niin,
että se yltäisi ajan yli
ja tavoittaisi muutakin, kuin tyhjää
Voiko hiljaisuutta enää täyttää,
voiko muuta kuin tyhjää
enää edes olla?

//Anna

15 asiaa minusta: Heini

Olen syntynyt Muuramessa.

Pienenä olin varma, että isona minusta tulee opettaja tai kaupan täti.

Kolme parasta piirrettäni ovat aloitteellisuus, anteliaisuus ja ajoittainen ahkeruus.

Suosikkijuomani on vesi ja Pepsi Max.

Lempiruokani on itsetehty grillihampurilainen briossisämpylällä, salsalla ja guacamolella.

Haluaisin matkustaa korkealle, josta näkee kauas.

Lempiblogini, joita seuraan säännöllisesti, ovat Sekunnit ja tunnit sekä Aamukahvilla.

Kirja, jota olen lukemassa nyt, on Viikko on pitkä aika.

Lempilajini kirjallisuudessa on kaunokirjallisuus ja (helppotajuinen) runous.

Suosikkisovellukseni kännykässä on Instagram.

Kahvini juon mieluiten pihalla aamuauringon paistaessa.

Viikkorutiineihini kuuluu juoksulenkki tai pari. Päivärutiineja on useita, mutta viikkorutiineja aika paljon vähemmän!

Rentoutuakseni kirjoitan, luen, rukoilen ja/tai menen luontoon.

Lempivuodenaikani on loppukevät, kesä, alkusyksy ja keskitalvi.

TV-sarjoista suosikkejani ovat Greyn anatomia, The Resident ja Syke. Don’t judge me. 😀

// Heini

Erilaisten blogihaasteiden inspiroimina kerromme 15 asiaa itsestämme. Viime perjantaina Anna paljasti suosikkijuomansa ja lempisarjansa, ensi viikolla on Suvi paljastaa lempivuodenaikansa sekä lapsuuden haaveammattinsa.

Ei enää laatuaikaa

Monissa kodeissa ja kaveriporukoissa tehdään tällä hetkellä kesäsuunnitelmia, vaikkakin ehkä hieman erilaisia kuin aiempina kesinä. Lomasuunnitelmia yhdistää kuitenkin usein yksi tekijä: haluamme viettää laatuaikaa läheistemme kanssa. 

Kun edellisen kerran kuulin jonkun käyttävän sanaa laatuaika, pysähdyin miettimään. Jos tietty osa elämästämme on laatuaikaa, mitä on kaikki muu aika? Mitä enemmän olen tuota sanaa mielessäni pyöritellyt, sitä varmempi olen siitä, että haluan lakata puhumasta laatuajasta omissa ihmissuhteissani.

Laatuaikaan liitetään usein hirveän paljon odotuksia. Odotuksia siitä, että yhdessä vietetyn (laatu)ajan tulisi olla jotenkin erityistä, kenties siihen tulisi sisältyä jotain erityisaktiviteetteja. Mitä laadukas määreenä edes tarkoittaa? Keskeytyksetöntä yhdessäoloa? Tapahtumarikasta viikonloppua? Jollain lailla arjesta poikkeavaa kohokohtaa?

8.6.

Parisuhteesta puhuttaessa laatuajalla tarkoitetaan usein sitä, että vanhemmat viettävät aikaa kaksin ilman lapsia. Se on minunkin mielestäni ehdottoman tärkeää. Itse asiassa, kahdestaan oleminen tekee hyvää ihan kaikille ihmissuhteille. Voitaisiinko tuossa(kin) yhteydessä kuitenkin puhua ihan vain kahdenkeskisestä ajasta, eikä laatuajasta. Ei kai lasten kanssa vietetty aika kuitenkaan ole laadutonta?

Mielestäni on tärkeää pyrkiä siihen, että kaikissa ihmissuhteissa yhdessä vietetty aika olisi aina mahdollisimman hyvää. Silloin tällöin vietetyllä ”laatuajalla” ei voi korvata poissaoloa arjessa. Laatuajan viettämisestä tulee myös helposti suoritus: kaikilla tulisi olla ilo ylimmillään, yhteisen ajanvieton mieleenpainuvaa ja mieluusti riidatonta. Yhteiseen hetkeen ladataan paljon odotuksia, ja mitä enemmän odotuksia, sitä suurempi todennäköisyys on, että edessä on pettymyksiä, kun kaikki ei menekään odotusten mukaisesti.

Olenkin sitä mieltä, että meidän tulisi pohtia tarkkaan, mitä tarkoitamme puhuessamme laatuajasta. Lisäksi haluan pyrkiä siihen, että läheisteni kanssa viettämäni hetket olisivat sellaisia, ettei laatuaikaa tarvitse erikseen järjestää.

// Suvi

15 asiaa minusta: Anna

Olen syntynyt Kuopiossa.

Pienenä olin varma, että isona minusta tulee lentoemäntä.

Kolme parasta piirrettäni ovat itsenäisyys, huolehtivaisuus ja tehokkuus.

Suosikkijuomani on Bonaqua mansikka-kiivi kivennäisvesi.

Lempiruokani on tabouleh -salaatti ja falafelit kaikkine lisukkeineen.

Haluaisin matkustaa meren rannalle.

Lempiblogini, joita seuraan säännöllisesti, ovat jääneet viimeaikoina vain silmäilyn asteelle, en ole jaksanut keskittyneesti seurata mitään. Mutta nämä blogit tarjoavat sopivasti juuri sellaista kevyttä silmäiltävää: Marulla, Modernisti kodikas, Muutama hetki.

Kirja, jota olen lukemassa nyt, on Sofi Oksasen Koirapuisto.

Lempilajini kirjallisuudessa on kaunokirjallisuus, sekä kotimainen että ulkomainen.

Suosikkisovellukseni kännykässä on instagram, vaikka en itse siellä olekaan vuosiin julkaissut mitään.

Kahvini juon arkisin työpaikalla. Viikonloppuaamuisin mutteripannulla keitettynä, isosta kupista ja maidon kanssa.

Viikkorutiineihini kuuluu torstaisiivous, josta yritän pitää kiinni, jotta perjantaina töistä tullessa ei tarvitse enää siivota, vaan voi aloittaa viikonlopun vieton siistissä kodissa.

Rentoutuakseni tarvitsen hyvän ja rauhallisen mielen. Muuten ei ole väliä olenko maalla vai kaupungissa, seurassa vai yksin, kotona vai kylässä. Jos on paha mieli tai levoton olo, rentoutuminen ei onnistu vaikka puitteet olisivat miten täydelliset.

Lempivuodenaikani on loppukesä, pidän erityisesti elokuusta.

TV-sarjoista suosikkejani ovat The Crown, Suomen kaunein koti ja Sohvaperunat.

//Anna

Tänään, ja kahtena seuraavana perjantaina, kerromme erilaisten blogihaasteiden inspiroimina 15 asiaa itsestämme. Ensi viikolla on Heinin vuoro paljastaa lempijuomansa ja viikkorutiininsa.