Sanoja syysiltoihin

Syksyn saapuessa on ihana kietoutua vilttiin ja uppoutua hyvään kirjaan. Tarinat tarjoavat mahdollisuuden kurkistaa kotisohvalta käsin erilaisiin aikoihin, elämiin ja ajatusmaailmoihin. Tässä postauksessa jaamme syysiltojen iloksi muutaman suosikin viimeaikaisista lukukokemuksistamme!

Anna

Paul Kalanithi: Henkäys on ilmaa vain – Erikoistumisopintojensa loppusuoralla oleva, poikkeuksellisen lahjakas neurokirurgi Paul Kalanithi on auttanut lukuisia potilaitaan kohtaamaan tilanteista vaikeimman, kun joutuukin itse katsomaan kuolemaa silmästä silmään aivan liian aikaisin. Tämä kertomus elämästä, kuolemasta, luopumisesta ja toivosta maalaa kuvan upeasta miehestä, jolla lopulta jää kirjan tavoin kaikki muukin kesken. Raskaasta aiheesta huolimatta kirja onnistuu pysymään helposti luettavana, ja suru iskee vasten kasvoja vasta viimeisessä luvussa, jonka on Paulin jo kuoltua kirjoittanut hänen vaimonsa.

Tom Malmquist: Joka hetki olemme yhä elossaKarin on viimeisillään raskaana, kun hän yllättäen sairastuu. Influenssaepäily osoittautuukin akuutiksi leukemiaksi, ja vauva syntyy hätäsektiolla. Viikon ajan Karinin puoliso Tom kulkee sairaalassa teho-osaston ja vastasyntyneiden osaston väliä, kuljettaen äidin tuoksua tyttärelle ja tyttären tuoksua äidille. Karin ei koskaan ehdi nähdä tytärtään vaan kuolee sairaalassa viikko tämän syntymän jälkeen. Tom Malmquist on pukenut upeasti sanoiksi oman henkilökohtaisen tragediansa, jossa surusta huolimatta keskeistä on  toivo elämän jatkumisesta, tavalla tai toisella.

27.9

Heini

Eija-Riitta Korhola: Kuolemaa nopeampi, lähikuvia elämästä – Kirjailija piirtää teksteillään oivaltavia kuvia omasta elämästään, jossa vaikuttavat niin lähimmät, politiikka, syöpä kuin uskokin. Kirjassa oli monta ajatusta, joita oli jäätävä pureskelemaan pitkäksi aikaa. Vai mitä sanot siitä, että Eija-Riitta luki lentomatkoillaan kaikki Harry Potterit, että osaisi rakastaa keskimmäistä, Potteria kiihkeästi lukevaa lastaan entistäkin terävämmin ja tarkemmin?

Heather Morris: Auschwitzin tatuoija – Uskomaton ja koskettava tositapahtumiin pohjautuva romaani selviytymisestä, kärsimyksestä ja rakkaudesta. Tarina puhuttelee ja jättää mietteliääksi – silloinkin kun ympärillä on aivan käsittämätöntä kärsimystä, tapahtuu myös hyviä, kauniita asioita.

Suvi

Maria Veitola: Veitola– Kirjaan on koottu Veitolan eri lehdissä ilmestyneitä kolumneja, joita hän kommentoi omaan suorasukaiseen tapaansa. Tekstit vilisevät oivaltavia ajatuksia mm. ystävyydestä, äitiydestä ja naiseudesta, ja Veitola kertoo hyvin avoimesti myös elämänsä kivuista, kuten syömishäiriöstään tai isänsä kuolemasta. Kirja oli avartava kurkistus julkisuudesta tutun henkilön elämään ja muutti ennakkokäsityksiäni Veitolasta.

Xinran: Kiinan kadotetut tyttäret– Tästä kirjasta jäi päällimmäisenä mieleeni kaksi ajatusta: onko tällaista voinut tapahtua jossain päin maailmaa meidän elinaikanamme, ja entä jos olisin itse syntynyt ensimmäiseksi lapseksi Suomen sijasta Kiinaan. Kiinassa vuosina 1979-2015 vallinneen yhden lapsen politiikan aikana perheille sallittiin vain yksi lapsi, jonka perheet halusivat monista syistä olevan poika. Tästä johtuen tyttölapset tulivat tuona aikana Kiinassa järkyttävillä tavoilla kaltoinkohdelluiksi. Näitä kadotettujen tytärten tarinoita Xinran on koonnut kirjaansa, joka on järkyttävästä aiheestaan huolimatta ehdottomasti lukemisen arvoinen.

Kesän kirjavinkit

Lukutoukat tykkäävät lukusuosituksista! Päätimmekin jälleen vinkata teille kevään aikana lukemistamme kirjoista parhaat. Ja jos ahmitkin nämä jo ensimmäisten lomaviikkojen aikana, lisää kullanarvoisia lukuvinkkejä löydät esimerkiksi aikakauslehtien uutuuksia esitteleviltä kirjapalstoilta ja tietenkin somesta. Instagramissa kannattaa seurata kustantamojen sometilejä (esim. Gummerus, Otava ja WSOY), lukemiseen liittyviä hashtageja kuten #kirjavinkki ja #kirjagram sekä tietysti kirjabloggaajien ja lukuharrastajien omia tilejä (yksi kauneimmista lienee @kannestakanteen).

Anna

Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin – En muista milloin olisin viimeksi lukenut yhtä vaikuttavaa kirjaa! Kankimäki on koonnut yksiin kansiin hurjia ja mukaansatempaavia tarinoita rohkeista naisista, joista jokainen on ollut oman aikansa edelläkävijä. Tekijä on nähnyt ihan mielettömän määrän vaivaa kirjaa kirjoittaessaan, ja meille lukijoille tämä teos onkin upea aarrearkku täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia eri aikakausien elämästä ja naisten asemasta yhteiskunnassa. Kirjaa teki mieli lukea hitaasti, tarinoihin rauhassa paneutuen, ja kun viimeinenkin sivu lopulta oli luettu, olisi halunnut saman tien aloittaa uudestaan alusta.

Terhi Rannela: Kesyt kaipaavat, villit lentävät – Kurkistus yhden naisen matkapäiväkirjaan, ja sitä kautta avautuva nojatuolimatka ympäri maailman. Taitavan kirjoittajan teksti saa melkein tuntumaan siltä, kuin olisin matkalla itsekin. Paitsi matkakuumeen, tämä teos sytytti myös uudenlaisen innon taltioida tarkemmin omiakin reissujaan, jotta niitä olisi myöhemmin helpompi muistella.

Paula Havaste: Pronssitähti – Lämmin, sympaattinen ja koruton kertomus nuoren perheen elämästä neuvostoajan Virossa. Ei ehkä mikään sielua sykähdyttävä mestariteos, mutta hienosti kirjoitettu kurkistus maailmaan, josta en ennalta tiennyt mitään, ja pieni tunnelmapala vaikka riippumatossa nautiskeltavaksi.

dav

Heini

Michelle Obama: Minun tarinani – Yhden tytön tie tavallisesta kolmiosta Valkoiseen taloon on täynnä rohkeita valintoja ja lujaa toivoa, visioita, työtä ja uhrauksia. Tarina kertoo tiiviin perheen tyttärestä ja isättömästä pojasta, joille annetaan hetkeksi vastuu kokonaisen kansakunnan ykkösparina. Nämä sanat inspiroivat – niin kuin viisaat sanat tuppaavat usein tekemään!

Tara Westover: Opintiellä – Yksi vaikuttavimmista koskaan lukemistani kirjoista kertoo yhteiskunnan ulkopuolella elävästä perheestä, jossa vaikuttavat mielenterveysongelmat ja uskonnon väärinkäyttö. Omaelämänkerrallinen teos, jossa kirjoittaja onnistuu taiten sanoittamaan sen, jonka edessä lukija jää sanattomaksi.

Sofia Lundberg: Toinen puoli sydäntä – Kaikki ennen puhumaton paljastuu ja menneisyys onkin jotain ihan muuta kuin mitä kaikki luulivat. Tarinallinen, mukaansa ottava, helposti luettava kirja, joka sopinee oivasti yhteen myös riippumaton, kevyen kesätuulen ja auringon kanssa.

7.6.kuva2

Suvi

Minna Rytisalo: Rouva C. – Rytisalo yhdistelee faktaa ja fiktiota kuvatessaan Minna Canthin opiskeluvuosia sekä avioliiton alkuaikoja Jyväskylässä. Tuo monessakin mielessä poikkeuksellinen nainen vastusti aikansa yhteiskuntajärjestystä ja normeja yleisestä mielipiteestä piittaamatta. Kirjan lukeminen herätti tiedonjanon Canthin elämää kohtaan ja sai pohtimaan, mikä kaikki tarinassa todella pitää paikkaansa. Ilahduttavan lisämausteen toivat kirjan sivuilla vilisevät tutut jyväskyläläiset kadut ja paikannimet.

Kristin Hannah: Satakieli – Riipaisevan koskettava kuvaus toisen maailmansodan aikana miehitetyssä ranskalaiskylässä asuvista siskoksista ja heidän jokapäiväisestä taistelustaan sodan keskellä. Kauniisti kirjoitettu tarina muistuttaa, että sotaa käydään myös kaukana etulinjasta, tavallisen kylän keittiöissä, pihoilla ja kadunkulmilla. Äärimmäisissä olosuhteissa pakon edessä tehdyt valinnat eivät ole kaukana kenestäkään meistä.

Clare Mackintosh: Anna minun ollaPoliisin mukaan se oli itsemurha. Annan mukaan se oli murha. Molemmat ovat väärässä. Jo nämä kolme kanteen kirjoitettua lausetta koukuttavat Mackintoshin uusimpaan psykologiseen trilleriin, josta on vaikea kirjoittaa enempää paljastamatta juonesta liikaa. Mackintosh taitaa lajinsa ja osaa johdatella lukijaa ovelasti haluamaansa suuntaan, kunnes vetää maton alta jollain täysin odottamattomalla juonenkäänteellä. Tämän kirjan sivut kääntyvät yhtä nopeasti kuin jäätelö sulaa kesähelteellä!

Kohti arjen tyyniä poukamia

Minulle tämän tekstin kirjoittaminen on ollut vähän hankalaa. Olen miettinyt, kuinka erilainen teksti tästä olisikaan tullut vielä reilut kaksi vuotta sitten. Silloin olisin kirjoittanut, kuinka rentoudun kun pääsen harrastamaan urheilua maksimisykkeillä, saan viettää sunnuntain tätin murusten keskellä ja lösähdän välillä katsomaan omia lempisarjoja. Mutta viimeiset vuodet ovat olleet niin erilaisia, etten ole juurikaan pystynyt raskaaseen liikuntaan, en aina ole jaksanut surujeni keskellä murusiakaan ja tv-sarjatkin ovat tuntuneet usein mitäänsanomattomalta viihteeltä.

Miten rentoutua kriisien keskellä? Mistä löytää tapoja hiljentyä ja latautua, kun mielessä myllertää? Kuinka päästä hetkeksi tyyneen poukamaan myrskyjä pakoon?

edf

Vaikeaa rentoutuminen on ollutkin, mutta jos jotain valitsen niin nämä:

  1. Kävelylenkki. Toisin kuin raskaamman liikunnan aikana kävellessä ehtii liikunnan hyötyjen keräämisen lisäksi ajatella ja jutella. Jos siis ajatukseni ovat aivan solmussa, niin usein minun kannattaakin suunnata metsäiselle lenkkipolulle ja jutella hänelle, jonka suojassa elämäni lepää.
  2. Kirjoittaminen. Tämän blogin yksi minulle arvokkaimmista jutuista on ollut se, että tämän myötä olen alkanut taas kirjoittaa enemmän. Ja näinä vuosina se on ollut hirveän tärkeää – niin moneen julkaistuun ja julkaisemattomaan tekstiin olen saanut purettua läpi käymääni.
  3. Musiikki. Välillä ajattelen soittolistojani ravintonani: haluan, että kuuntelen sellaisia sanoituksia, ajatuksia ja säveliä, jotka ruokkivat minussa uskoa, toivoa ja rakkautta. Kuulostaa ehkä kliseiseltä ja kenties yliampuvaltakin, mutta minusta tuntuu, että välillä ei ole ollut varaa kuunnella mitään muuta.
  4. Lukeminen. Hyvä kirja avaa näkökulmia, antaa ajateltavaa ja avartaa omaa maailmaa. Ehkä parasta ovat rohkaisevat mutta samaistuttavat tarinat, jotka tuulettavat tehokkaasti omia ajatuksia.
  5. Niiden läheisten seura, jossa saa myllertää ja myrskytä. Tämä tietysti kaikkein kallisarvoisin.

// Heini

Tämä kirjoitus avaa kolmen perjantaisen tekstimme sarjan siitä, miten meistä kukin rentoutuu arjen keskellä.

Uusia ulottuvuuksia lukemiseen

Kenellekään ei enää liene epäselvää, että me Kaleidoskoopin kirjoittajat rakastamme kirjoja ja lukemista. Olemmekin jakaneet lukuvinkkejä useaan otteeseen, löydät kaikki kirjoittamamme kirja-aiheiset postaukset kirjat-tunnisteen alta. Tällä kertaa en kuitenkaan jaa lukusuosituksia vaan muutaman vinkin, joiden avulla voit saada uusia ulottuvuuksia lukuharrastukseesi.

Ensimmäinen vinkki: perusta kirjapiiri. Aloitimme kolmen ystäväni kanssa kirjapiirin tammikuussa 2016 ja sen jälkeen olen ilokseni lukenut huomattavasti enemmän kuin aiemmin. Tässä muutamia kirjapiirin hyviä puolia:

  • Minulla ainakin on melkein aina kirjan luettuani sellainen olo, että olisi tosi kiva jutella kirjasta heränneistä ajatuksista jonkun kanssa. Useimmiten se ei kuitenkaan ole mahdollista, koska harvemmin sitä ihan sattumalta lukee lähipiirin kanssa samoja kirjoja samanaikaisesti. Kirjapiiri korjaa tämän ongelman, ja lukemistaan kirjoista (niin hyvistä kuin huonoista) pääsee paasaamaan antaumuksella ja säästelemättä. Täten kirjapiiri myös säästää pahaa-aavistamattomat läheiset lukutoukan luennoilta.
  • Kokoonnumme kirjapiirimme kanssa kuukauden välein, luemme siis yleensä yhden kirjan kuukaudessa. Kirjapiiri kuitenkin on kasvattanut lukemieni kirjojen määrää muutenkin, koska usein tulee sellainen olo, että tekisi mieli heti aloittaa joku uusi kirja kirjapiirissä lukemamme kirjan perään. Kirjapiiri lisää ”lukemisen imua”.
  • Kirjapiirin ansiosta olen lukenut paljon sellaisia kirjoja, joihin en varmasti itse olisi tarttunut. Jokaisella piirimme jäsenellä on omanlaisensa kirjamaku ja sen takia lukulistalle päätyykin kirjoja laidasta laitaan.

1.2

Toinen vinkki: lataa Goodreads-sovellus. Olin kuullut tästä sovelluksesta joskus aiemminkin, mutta vasta joulukuussa erään tuttuni suositus sai minut tutustumaan sovellukseen lähemmin. Goodreadsissa voi tehdä kaikkea lukemiseen liittyvää oheistoimintaa, josta myös pidän, kuten:

  • pitää listaa lukemistaan kirjoista
  • listata kirjoja, jotka haluaisi lukea
  • kirjoittaa arvioita lukemistaan kirjoista sekä lukea muiden kirjoittamia arvioita
  • seurata, mitä Goodreadsiin liittyneet ystävät tai muuten vain kiinnostavat henkilöt lukevat ja saada hyviä lukuvinkkejä
  • skannata mielenkiintoisten kirjojen kannet esim. kirjakaupassa ja lisätä ne suoraan to read -listalleen.

Olen pitänyt vuodesta 2014 lähtien listaa lukemistani kirjoista. Lisäksi minulla on ollut tapana ottaa kirjakaupassa kuvia kirjoista, jotka olisi kiva lukea jossain vaiheessa. Tykkään myös kirjan luettuani käydä selailemassa netissä kirjabloggaajien arvioita kirjasta. Se on vähän niinkuin virtuaalinen kirjapiiri, jos olen lukenut kirjan yksin: pääsen lukemaan, mitä mieltä muut ovat kirjasta. Goodreadsissa voin tehdä kaikkia näitä samassa paikassa.

Lopuksi vielä ilmainen pro-vinkki: kustantamojen julkaisukatalogit. Jos olet kyllästynyt kirjastojen tuskastuttavan pitkiin uutuuskirjojen varausjonoihin, tee niinkuin minä olen joskus tehnyt ja selaa alkusyksystä ja -keväällä läpi eri kustantamojen sähköiset uutuuskatalogit. Siten saat tietää, jos lempikirjailijaltasi on muutaman kuukauden päässä tulossa uusi kirja, ja voit varata sen hyvissä ajoin ennen kuin suuri yleisö näkee sen kirjakaupoissa ja innostuu varailemaan. Been there, done that, hyvästi varausnumero 207!

// Suvi

Lukusuositus: Riikka Pulkkinen

On ihanaa käpertyä sohvan nurkkaan  kirja kädessään ja lähteä seikkailuun. Aika pian, ensimmäisten kymmenten sivujen aikana käy selväksi, viekö kertomus mukanaan vai ei.  Varsinkin viime vuosina, kun olen ehtinyt lukea aikaisempaa huomattavasti vähemmän, on summittaisen hapuilun ja hyvän kirjan etsimisen sijaan usein tehnyt mieli tarttua johonkin takuuvarmaan, ja uppoutua tarinaan, joka on juuri sellainen, joista pidän. Näihin hetkiin minulla on ainakin yksi varma valinta: Riikka Pulkkinen.

Ilmestyessään minuun teki suuren vaikutuksen Pulkkisen läpimurtoromaani Totta. Myös Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän vei mukanaan ja oli helppoa luettavaa. Jonotin pitkään kirjastosta hänen uutukaistaan, Lasten planeettaa, ja odottaminen kyllä kannatti. Tartuin kirjaan, ja uppouduin tarinaan  niin, etten meinannut malttaa laskea kirjaa käsistäni.

On pakko uskoa alkuun, vaikka alkuja on niin vaikea tunnistaa ja tunnustaa. Ne tuntuvat miltei aina tapahtumahetkellään lopuilta.

pulkkinen

Alun kuvaus eroon päätyneen pariskunnan viimeisestä yhteisestä joulunvietosta siihen liittyvine valmisteluineen on kaikessa haikeudessaan kaunis ja niin tosi. Minullekin on tuttu Pulkkisen ajatus siitä, että vanhemmuus ja elämä yleensä on loppujen lopuksi hyvin yksinkertaista: vain siirtymistä hetkestä toiseen. Juuri nyt on vain tämä hetki, josta on selvittävä seuraavaan, ei sen enempää.

Teräviä ja osuvia ovat myös Pulkkisen huomiot elämästä lapsen kasvattajana, kaikkine kipuineen ja haparointeineen. Tosin välillä mietin, että kirjan äidin ihanteet taitavat olla aika paljon omiani korkeammalla. Muutenkin kirjan kieli on toisinaan niin korkealentoista, että huomaan monessa kohtaa ajattelevani, ettei ainakaan kukaan minun tuntemani ihminen puhuisi tai ajattelisi käyttäen tällaisia sanoja.

Vaikka Pulkkisen käyttämä kieli on paikoitellen makuuni turhan mahtailevaa ja ylemmyydentuntoista, on se parhaimmillaan kuitenkin ihan uskomattoman kaunista, herkkää ja soljuvaa. Tämäkin kirja sisältää paljon erittäin hyvin kiteytettyjä kohtia, joita voisi jokaista lainata erikseen.

– John Lennon laulaa niin hellästi ”Nothing’s gonna change my world”, ja silti kaikki muuttuu, mutta niin hitaasti, että me ei vain nähdä sitä. Me tajutaan se vasta, kun asiat on jo hyvän aikaa olleet toisin.

Olisi ehkä liikaa sanottu, jos tituleeraisin Riikka Pulkkista lempikirjailijakseni. Joka tapauksessa hän on ehdottomasti yksi kotimaisen kirjallisuuden suosikeistani. Hänen uutuutensa on lukemisen arvoinen teos, kuten muutkin Pulkkiset. Kerro ihmeessä kommenteissa kuka on sinun luottokirjailijasi, olisi mahtavaa löytää itsellekin uusia!

//Anna

Kirjavinkkejä jouluksi

Me Kaleidoskoopissa rakastamme lukemista ja ilahdumme aina taidokkaasti asetelluista sanoista, ajatuksia herättävistä tarinoista sekä mukaansatempaavista juonikuvioista. Mikäpä olisi leppoisampaa kuin pieni matka toiseen maailmaan omalla kotisohvalla!

Ehkä sinustakin olisi joulun aikaan mukava vetäytyä viltin alle villasukat jalassa, asettaa suklaakonvehdit lähietäisyydelle ja tarttua tarinaan. Ehkäpä löydät jotkut sinulle maistuvat sanat listoiltamme, jotka kokosimme viime aikoina lukemistamme kirjoista. Tai kenties jokin näistä teoksista sopisi lahjaksi läheisellesi?

ptr

Anna

Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa – Kertomus rajojaan rikkovista naisista, hurmaavista keitoksista ja 1950-luvun Helsingistä.

Helmi Kekkonen: Vieraat – Joukko vieraita saapuu tahoiltaan illallisille, joiden jälkeen mikään ei ole kuten ennen.

Anna Gavalda: Viiniä keittiössä – Koskettava ja lämmin tarina elämästä ja rakkaudesta, rohkeudesta ja pelkuruudesta.

Tove Jansson: Kuvanveistäjän tytär – Omaelämäkerrallinen kokoelma lapsuuden muistoja sisältää suurta viisautta ja pieniä oivalluksia.

Heini

Cecilia Samartin: Kirottu kauneus – Kolme nuorta tyttöä, joita on myyty, hyväksikäytetty ja häväisty, löytävät toisensa ja päättävät yhdessä tavoitella vapautta. Riipaiseva tarina ihmiskaupasta, ystävyydestä ja toivosta.

Kamila Shamsie: Joka veljeään vihaa – Taidokkaasti kirjoitettu kertomus sisaruksista, joiden välisissä suhteissa vaikuttavat politiikka ja rakkaus, Britannia ja Syyria, isän kaipuu ja äärimmäiset valinnat.

Jessie Burton: Muusa – Oivasti kahteen aikakauteen rakennettu tarina, jonka viimeisilläkin sivuilla on vielä pohdittava, kuka on kenenkin muusa. Teemoina ovat epätasa-arvo, naisen asema ja se, millaista on tavoitella ja tehdä jotain, mikä ei ole yleisesti hyväksyttyä tai arvostettua.

Suvi

Satu Vasantola: En palaa takaisin koskaan, luulen – Synnyinseutunsa jättänyt ja pääkaupunkiseudulle muuttanut Susanna kantaa mukanaan pohjalaisia juuriaan eikä kykene karistamaan sukuaan harteiltaan, vaikka kuinka yrittäisi. Helsingissä hän kohtaa kotimaansa jättäneen Fatiman, joka kantaa myös harteillaan lähtemisen painolastia.

Katja Lahti: Lasitehdas – Kaksi keskenään hyvin erilaista perhettä, kaksi toisiinsa rakastunutta nuorta. Lahti tarjoilee kirjassaan näkymän suoraan suomalaisten luokkaerojen ytimeen ja vertailee kahden erilaisista lähtökohdista ponnistavan nuoren ja heidän perheidensä historiaa perheenjäsen kerrallaan.

Elena Ferrante: Napoli-sarja – Mukaansatempaava ja monivaiheinen kertomus kahden naisen välisestä tempoilevasta ystävyydestä lapsuudesta vanhuuteen saakka, mausteena aimo annos Italiaa. Tämän muhkean neliosaisen kirjasarjan parissa vierähtää rattoisasti lomapäivä jos toinenkin.

Laura Manninen: Kaikki anteeksi – Raastava tarina parisuhteesta, jossa kaiken alleen peittävä alkuhuuma muuttuu kaiken lamaannuttavaksi väkivallan peloksi. Kirja perustuu osin kirjailijan omakohtaiseen kokemukseen.

PS. Otamme myös mielellämme vastaan lukuvinkkejä!

Ei pelkkää pintaa

Blogisuosikikseni pääsee yleensä kirjallisten ansioiden vuoksi, ei niinkään blogin visuaalisten seikkojen takia. Mielestäni blogissa kuin blogissa tärkeintä on aina laadukkaat (ja hyvin kirjoitetut!) tekstit, ja kauniit kuvat ovat vain kiva lisä. Valitettavan moni blogi on pudonnut lukulistaltani sisällön ohentuessa pelkiksi tuote-esittelyiksi, tai ihan vain viimeistelemättömän kielen vuoksi. Nämä kolme lempiblogiani ilahduttavat arkeani kerta toisensa jälkeen laadukkaalla sisällöllä ja hyvin kirjoitetuilla teksteillä. Arvostan bloggaajia, jotka jaksavat panostaa kuvien lisäksi myös kieleen!

Juliaihminen

Löysin Juliaihmisen joulukuussa 2016, kun eksyin eräästä toisesta blogista lukemaan Hauska fakta -joulukalenteria. Parin vuoden aikana tästä blogista on tullut ihan ehdoton suosikkini. Juliaihminen poikkeaa monin tavoin suurimmasta osasta seuraamiani blogeja, mutta juuri siksi se onkin niin kiinnostava. Blogia kirjoittaa vapaa toimittaja Julia Thurén, jonka kirjoitustyyli on hyvin vapaata, leikittelevää ja itseironista. Samanlaista itseironiaa ja sarkasmia osaa teksteissään onnistuneesti viljellä vain harva. Ihailen myös sitä, kuinka suoraan ja avoimesti blogin kirjoittaja kertoo omia mielipiteitään, vaikkei hän ole itsekään läheskään aina varma onko mielipide lopullinen. Välillä tällainen avoimuus tuntuu hirvittävältä, blogimaailma kun on joskus melko julmakin, mutta jotenkin ihmeellisesti Juliaihminen on säästynyt suuremmilta kohuilta ja se on hyvä se.

Viimeisen reilun vuoden aikana Julia Thurén on noussut niinsanotusti ”pinnalle” hänen alettuaan kirjoittaa blogissa hyvin avoimesti ja perusteellisesti sekä omista raha-asioistaan että rahasta, sijoittamisesta ja säästämisestä yleensäkin. Syyskuussa häneltä ilmestyikin rahaa, säästämistä ja sijoittamista käsittelevä Kaikki rahasta –kirja, jonka tietysti varasin kirjastosta heti kun se oli mahdollista. Jos suosikkibloggaajani kirjoittaa kirjan, onhan se luettava, vaikka aihe tuntuikin vähän kaukaiselta. Thurén kirjoittaa kuitenkin raha-asioista niin selkeästi ja ymmärrettävästi, että kirjaa oli todella miellyttävää lukea. Erityisesti pidin kirjaan kootuista tavallisten ihmisten tarinoista ja kommenteista heidän omaan rahankäyttöönsä liittyen. Suosittelen kirjaa, vaikka muuten kiertäisitkin kaikki aiheeseen liittyvät opukset mahdollisimman kaukaa!

19.10.vol3.jpg

Homevialaura

Olen tainnut täällä blogissakin jo useampaan kertaan mainita, että en ole kummoinen sisustaja. Tai siis, en sisusta enkä ole kovin kiinnostunut sisustamisesta. Siitä syystä en myöskään lue sisustusblogeja, yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Homevialaurablogia seuraan, sillä kirjoittaja Laura Tirkkonen käsittelee kotiin, asumiseen ja kuluttamiseen liittyviä teemoja kiihkoilematta, perusteellisesti ja pintaa syvemmältä. Blogissa on nostettu  esille monia mielenkiintoisia ja ajankohtaisia aiheita, kuten vastuullinen kuluttaminen ja elämäntapa, muovin käytön vähentäminen tai kodin säilytysratkaisut (kenenpä sielu ei lepäisi noin täydellisesti järjestettyjä kaappeja katsellessa?). Tämä sisustusblogi ei ole vain kiiltävää pintaa ja viimeisimpien hankintojen esittelyä, vaan taustalta välittyy (ainakin minulle) pyrkimys ekologisesti kestävään elämäntapaan. Arvostan myös sitä, että blogin kirjoittaja selvästi tiedostaa asemansa mielipidevaikuttajana ja käyttää sitä taitavasti esimerkiksi kestävien kulutusvalintojen esillä pitämiseen. Blogin ydin kiteytyy mielestäni osuvasti tässä kuvauksen lauseessa: ”enemmän kuin sohvatyynyjä pöyhinkin ajatuksia”.

Lamulatar

Tunnen Lamulatar-blogin kirjoittajan Hannan oikeassa elämässä, mutten ollut koskaan tiennyt hänen osaavan kirjoittaa niin hyvin kuin mitä kesällä perustettu blogi on osoittanut. Soisin ehdottomasti tämän melko tuoreen blogin saavan paljon lisää lukijoita. Tekstit käsittelevät arkielämän sattumuksia ja kohtaamisia, joista Hannalla on taito kirjoittaa elävästi ja oivaltavasti. Ihailen hänen kykyään käyttää sanoja ja monta kertaa olen huokaillut, kuinka ihanasti muotoiltuja lauseita tekstit ovat pullollaan! Lempitekstini blogissa on ehdottomasti tämä Pentik- ja Market-vaimon vertailu.

// Suvi

Tänään sekä kahtena tulevana perjantaina jaamme teille omia suosikkejamme blogimaailman syövereistä. Jaa ihmeessä kommentteihin omat blogisuosikkisi, tutustuisimme mielellämme uusiin lukemisen arvoisiin blogeihin!