Kohti arjen tyyniä poukamia

Minulle tämän tekstin kirjoittaminen on ollut vähän hankalaa. Olen miettinyt, kuinka erilainen teksti tästä olisikaan tullut vielä reilut kaksi vuotta sitten. Silloin olisin kirjoittanut, kuinka rentoudun kun pääsen harrastamaan urheilua maksimisykkeillä, saan viettää sunnuntain tätin murusten keskellä ja lösähdän välillä katsomaan omia lempisarjoja. Mutta viimeiset vuodet ovat olleet niin erilaisia, etten ole juurikaan pystynyt raskaaseen liikuntaan, en aina ole jaksanut surujeni keskellä murusiakaan ja tv-sarjatkin ovat tuntuneet usein mitäänsanomattomalta viihteeltä.

Miten rentoutua kriisien keskellä? Mistä löytää tapoja hiljentyä ja latautua, kun mielessä myllertää? Kuinka päästä hetkeksi tyyneen poukamaan myrskyjä pakoon?

edf

Vaikeaa rentoutuminen on ollutkin, mutta jos jotain valitsen niin nämä:

  1. Kävelylenkki. Toisin kuin raskaamman liikunnan aikana kävellessä ehtii liikunnan hyötyjen keräämisen lisäksi ajatella ja jutella. Jos siis ajatukseni ovat aivan solmussa, niin usein minun kannattaakin suunnata metsäiselle lenkkipolulle ja jutella hänelle, jonka suojassa elämäni lepää.
  2. Kirjoittaminen. Tämän blogin yksi minulle arvokkaimmista jutuista on ollut se, että tämän myötä olen alkanut taas kirjoittaa enemmän. Ja näinä vuosina se on ollut hirveän tärkeää – niin moneen julkaistuun ja julkaisemattomaan tekstiin olen saanut purettua läpi käymääni.
  3. Musiikki. Välillä ajattelen soittolistojani ravintonani: haluan, että kuuntelen sellaisia sanoituksia, ajatuksia ja säveliä, jotka ruokkivat minussa uskoa, toivoa ja rakkautta. Kuulostaa ehkä kliseiseltä ja kenties yliampuvaltakin, mutta minusta tuntuu, että välillä ei ole ollut varaa kuunnella mitään muuta.
  4. Lukeminen. Hyvä kirja avaa näkökulmia, antaa ajateltavaa ja avartaa omaa maailmaa. Ehkä parasta ovat rohkaisevat mutta samaistuttavat tarinat, jotka tuulettavat tehokkaasti omia ajatuksia.
  5. Niiden läheisten seura, jossa saa myllertää ja myrskytä. Tämä tietysti kaikkein kallisarvoisin.

// Heini

Tämä kirjoitus avaa kolmen perjantaisen tekstimme sarjan siitä, miten meistä kukin rentoutuu arjen keskellä.

Uusia ulottuvuuksia lukemiseen

Kenellekään ei enää liene epäselvää, että me Kaleidoskoopin kirjoittajat rakastamme kirjoja ja lukemista. Olemmekin jakaneet lukuvinkkejä useaan otteeseen, löydät kaikki kirjoittamamme kirja-aiheiset postaukset kirjat-tunnisteen alta. Tällä kertaa en kuitenkaan jaa lukusuosituksia vaan muutaman vinkin, joiden avulla voit saada uusia ulottuvuuksia lukuharrastukseesi.

Ensimmäinen vinkki: perusta kirjapiiri. Aloitimme kolmen ystäväni kanssa kirjapiirin tammikuussa 2016 ja sen jälkeen olen ilokseni lukenut huomattavasti enemmän kuin aiemmin. Tässä muutamia kirjapiirin hyviä puolia:

  • Minulla ainakin on melkein aina kirjan luettuani sellainen olo, että olisi tosi kiva jutella kirjasta heränneistä ajatuksista jonkun kanssa. Useimmiten se ei kuitenkaan ole mahdollista, koska harvemmin sitä ihan sattumalta lukee lähipiirin kanssa samoja kirjoja samanaikaisesti. Kirjapiiri korjaa tämän ongelman, ja lukemistaan kirjoista (niin hyvistä kuin huonoista) pääsee paasaamaan antaumuksella ja säästelemättä. Täten kirjapiiri myös säästää pahaa-aavistamattomat läheiset lukutoukan luennoilta.
  • Kokoonnumme kirjapiirimme kanssa kuukauden välein, luemme siis yleensä yhden kirjan kuukaudessa. Kirjapiiri kuitenkin on kasvattanut lukemieni kirjojen määrää muutenkin, koska usein tulee sellainen olo, että tekisi mieli heti aloittaa joku uusi kirja kirjapiirissä lukemamme kirjan perään. Kirjapiiri lisää ”lukemisen imua”.
  • Kirjapiirin ansiosta olen lukenut paljon sellaisia kirjoja, joihin en varmasti itse olisi tarttunut. Jokaisella piirimme jäsenellä on omanlaisensa kirjamaku ja sen takia lukulistalle päätyykin kirjoja laidasta laitaan.

1.2

Toinen vinkki: lataa Goodreads-sovellus. Olin kuullut tästä sovelluksesta joskus aiemminkin, mutta vasta joulukuussa erään tuttuni suositus sai minut tutustumaan sovellukseen lähemmin. Goodreadsissa voi tehdä kaikkea lukemiseen liittyvää oheistoimintaa, josta myös pidän, kuten:

  • pitää listaa lukemistaan kirjoista
  • listata kirjoja, jotka haluaisi lukea
  • kirjoittaa arvioita lukemistaan kirjoista sekä lukea muiden kirjoittamia arvioita
  • seurata, mitä Goodreadsiin liittyneet ystävät tai muuten vain kiinnostavat henkilöt lukevat ja saada hyviä lukuvinkkejä
  • skannata mielenkiintoisten kirjojen kannet esim. kirjakaupassa ja lisätä ne suoraan to read -listalleen.

Olen pitänyt vuodesta 2014 lähtien listaa lukemistani kirjoista. Lisäksi minulla on ollut tapana ottaa kirjakaupassa kuvia kirjoista, jotka olisi kiva lukea jossain vaiheessa. Tykkään myös kirjan luettuani käydä selailemassa netissä kirjabloggaajien arvioita kirjasta. Se on vähän niinkuin virtuaalinen kirjapiiri, jos olen lukenut kirjan yksin: pääsen lukemaan, mitä mieltä muut ovat kirjasta. Goodreadsissa voin tehdä kaikkia näitä samassa paikassa.

Lopuksi vielä ilmainen pro-vinkki: kustantamojen julkaisukatalogit. Jos olet kyllästynyt kirjastojen tuskastuttavan pitkiin uutuuskirjojen varausjonoihin, tee niinkuin minä olen joskus tehnyt ja selaa alkusyksystä ja -keväällä läpi eri kustantamojen sähköiset uutuuskatalogit. Siten saat tietää, jos lempikirjailijaltasi on muutaman kuukauden päässä tulossa uusi kirja, ja voit varata sen hyvissä ajoin ennen kuin suuri yleisö näkee sen kirjakaupoissa ja innostuu varailemaan. Been there, done that, hyvästi varausnumero 207!

// Suvi

Lukusuositus: Riikka Pulkkinen

On ihanaa käpertyä sohvan nurkkaan  kirja kädessään ja lähteä seikkailuun. Aika pian, ensimmäisten kymmenten sivujen aikana käy selväksi, viekö kertomus mukanaan vai ei.  Varsinkin viime vuosina, kun olen ehtinyt lukea aikaisempaa huomattavasti vähemmän, on summittaisen hapuilun ja hyvän kirjan etsimisen sijaan usein tehnyt mieli tarttua johonkin takuuvarmaan, ja uppoutua tarinaan, joka on juuri sellainen, joista pidän. Näihin hetkiin minulla on ainakin yksi varma valinta: Riikka Pulkkinen.

Ilmestyessään minuun teki suuren vaikutuksen Pulkkisen läpimurtoromaani Totta. Myös Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän vei mukanaan ja oli helppoa luettavaa. Jonotin pitkään kirjastosta hänen uutukaistaan, Lasten planeettaa, ja odottaminen kyllä kannatti. Tartuin kirjaan, ja uppouduin tarinaan  niin, etten meinannut malttaa laskea kirjaa käsistäni.

On pakko uskoa alkuun, vaikka alkuja on niin vaikea tunnistaa ja tunnustaa. Ne tuntuvat miltei aina tapahtumahetkellään lopuilta.

pulkkinen

Alun kuvaus eroon päätyneen pariskunnan viimeisestä yhteisestä joulunvietosta siihen liittyvine valmisteluineen on kaikessa haikeudessaan kaunis ja niin tosi. Minullekin on tuttu Pulkkisen ajatus siitä, että vanhemmuus ja elämä yleensä on loppujen lopuksi hyvin yksinkertaista: vain siirtymistä hetkestä toiseen. Juuri nyt on vain tämä hetki, josta on selvittävä seuraavaan, ei sen enempää.

Teräviä ja osuvia ovat myös Pulkkisen huomiot elämästä lapsen kasvattajana, kaikkine kipuineen ja haparointeineen. Tosin välillä mietin, että kirjan äidin ihanteet taitavat olla aika paljon omiani korkeammalla. Muutenkin kirjan kieli on toisinaan niin korkealentoista, että huomaan monessa kohtaa ajattelevani, ettei ainakaan kukaan minun tuntemani ihminen puhuisi tai ajattelisi käyttäen tällaisia sanoja.

Vaikka Pulkkisen käyttämä kieli on paikoitellen makuuni turhan mahtailevaa ja ylemmyydentuntoista, on se parhaimmillaan kuitenkin ihan uskomattoman kaunista, herkkää ja soljuvaa. Tämäkin kirja sisältää paljon erittäin hyvin kiteytettyjä kohtia, joita voisi jokaista lainata erikseen.

– John Lennon laulaa niin hellästi ”Nothing’s gonna change my world”, ja silti kaikki muuttuu, mutta niin hitaasti, että me ei vain nähdä sitä. Me tajutaan se vasta, kun asiat on jo hyvän aikaa olleet toisin.

Olisi ehkä liikaa sanottu, jos tituleeraisin Riikka Pulkkista lempikirjailijakseni. Joka tapauksessa hän on ehdottomasti yksi kotimaisen kirjallisuuden suosikeistani. Hänen uutuutensa on lukemisen arvoinen teos, kuten muutkin Pulkkiset. Kerro ihmeessä kommenteissa kuka on sinun luottokirjailijasi, olisi mahtavaa löytää itsellekin uusia!

//Anna

Kirjavinkkejä jouluksi

Me Kaleidoskoopissa rakastamme lukemista ja ilahdumme aina taidokkaasti asetelluista sanoista, ajatuksia herättävistä tarinoista sekä mukaansatempaavista juonikuvioista. Mikäpä olisi leppoisampaa kuin pieni matka toiseen maailmaan omalla kotisohvalla!

Ehkä sinustakin olisi joulun aikaan mukava vetäytyä viltin alle villasukat jalassa, asettaa suklaakonvehdit lähietäisyydelle ja tarttua tarinaan. Ehkäpä löydät jotkut sinulle maistuvat sanat listoiltamme, jotka kokosimme viime aikoina lukemistamme kirjoista. Tai kenties jokin näistä teoksista sopisi lahjaksi läheisellesi?

ptr

Anna

Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa – Kertomus rajojaan rikkovista naisista, hurmaavista keitoksista ja 1950-luvun Helsingistä.

Helmi Kekkonen: Vieraat – Joukko vieraita saapuu tahoiltaan illallisille, joiden jälkeen mikään ei ole kuten ennen.

Anna Gavalda: Viiniä keittiössä – Koskettava ja lämmin tarina elämästä ja rakkaudesta, rohkeudesta ja pelkuruudesta.

Tove Jansson: Kuvanveistäjän tytär – Omaelämäkerrallinen kokoelma lapsuuden muistoja sisältää suurta viisautta ja pieniä oivalluksia.

Heini

Cecilia Samartin: Kirottu kauneus – Kolme nuorta tyttöä, joita on myyty, hyväksikäytetty ja häväisty, löytävät toisensa ja päättävät yhdessä tavoitella vapautta. Riipaiseva tarina ihmiskaupasta, ystävyydestä ja toivosta.

Kamila Shamsie: Joka veljeään vihaa – Taidokkaasti kirjoitettu kertomus sisaruksista, joiden välisissä suhteissa vaikuttavat politiikka ja rakkaus, Britannia ja Syyria, isän kaipuu ja äärimmäiset valinnat.

Jessie Burton: Muusa – Oivasti kahteen aikakauteen rakennettu tarina, jonka viimeisilläkin sivuilla on vielä pohdittava, kuka on kenenkin muusa. Teemoina ovat epätasa-arvo, naisen asema ja se, millaista on tavoitella ja tehdä jotain, mikä ei ole yleisesti hyväksyttyä tai arvostettua.

Suvi

Satu Vasantola: En palaa takaisin koskaan, luulen – Synnyinseutunsa jättänyt ja pääkaupunkiseudulle muuttanut Susanna kantaa mukanaan pohjalaisia juuriaan eikä kykene karistamaan sukuaan harteiltaan, vaikka kuinka yrittäisi. Helsingissä hän kohtaa kotimaansa jättäneen Fatiman, joka kantaa myös harteillaan lähtemisen painolastia.

Katja Lahti: Lasitehdas – Kaksi keskenään hyvin erilaista perhettä, kaksi toisiinsa rakastunutta nuorta. Lahti tarjoilee kirjassaan näkymän suoraan suomalaisten luokkaerojen ytimeen ja vertailee kahden erilaisista lähtökohdista ponnistavan nuoren ja heidän perheidensä historiaa perheenjäsen kerrallaan.

Elena Ferrante: Napoli-sarja – Mukaansatempaava ja monivaiheinen kertomus kahden naisen välisestä tempoilevasta ystävyydestä lapsuudesta vanhuuteen saakka, mausteena aimo annos Italiaa. Tämän muhkean neliosaisen kirjasarjan parissa vierähtää rattoisasti lomapäivä jos toinenkin.

Laura Manninen: Kaikki anteeksi – Raastava tarina parisuhteesta, jossa kaiken alleen peittävä alkuhuuma muuttuu kaiken lamaannuttavaksi väkivallan peloksi. Kirja perustuu osin kirjailijan omakohtaiseen kokemukseen.

PS. Otamme myös mielellämme vastaan lukuvinkkejä!

Ei pelkkää pintaa

Blogisuosikikseni pääsee yleensä kirjallisten ansioiden vuoksi, ei niinkään blogin visuaalisten seikkojen takia. Mielestäni blogissa kuin blogissa tärkeintä on aina laadukkaat (ja hyvin kirjoitetut!) tekstit, ja kauniit kuvat ovat vain kiva lisä. Valitettavan moni blogi on pudonnut lukulistaltani sisällön ohentuessa pelkiksi tuote-esittelyiksi, tai ihan vain viimeistelemättömän kielen vuoksi. Nämä kolme lempiblogiani ilahduttavat arkeani kerta toisensa jälkeen laadukkaalla sisällöllä ja hyvin kirjoitetuilla teksteillä. Arvostan bloggaajia, jotka jaksavat panostaa kuvien lisäksi myös kieleen!

Juliaihminen

Löysin Juliaihmisen joulukuussa 2016, kun eksyin eräästä toisesta blogista lukemaan Hauska fakta -joulukalenteria. Parin vuoden aikana tästä blogista on tullut ihan ehdoton suosikkini. Juliaihminen poikkeaa monin tavoin suurimmasta osasta seuraamiani blogeja, mutta juuri siksi se onkin niin kiinnostava. Blogia kirjoittaa vapaa toimittaja Julia Thurén, jonka kirjoitustyyli on hyvin vapaata, leikittelevää ja itseironista. Samanlaista itseironiaa ja sarkasmia osaa teksteissään onnistuneesti viljellä vain harva. Ihailen myös sitä, kuinka suoraan ja avoimesti blogin kirjoittaja kertoo omia mielipiteitään, vaikkei hän ole itsekään läheskään aina varma onko mielipide lopullinen. Välillä tällainen avoimuus tuntuu hirvittävältä, blogimaailma kun on joskus melko julmakin, mutta jotenkin ihmeellisesti Juliaihminen on säästynyt suuremmilta kohuilta ja se on hyvä se.

Viimeisen reilun vuoden aikana Julia Thurén on noussut niinsanotusti ”pinnalle” hänen alettuaan kirjoittaa blogissa hyvin avoimesti ja perusteellisesti sekä omista raha-asioistaan että rahasta, sijoittamisesta ja säästämisestä yleensäkin. Syyskuussa häneltä ilmestyikin rahaa, säästämistä ja sijoittamista käsittelevä Kaikki rahasta –kirja, jonka tietysti varasin kirjastosta heti kun se oli mahdollista. Jos suosikkibloggaajani kirjoittaa kirjan, onhan se luettava, vaikka aihe tuntuikin vähän kaukaiselta. Thurén kirjoittaa kuitenkin raha-asioista niin selkeästi ja ymmärrettävästi, että kirjaa oli todella miellyttävää lukea. Erityisesti pidin kirjaan kootuista tavallisten ihmisten tarinoista ja kommenteista heidän omaan rahankäyttöönsä liittyen. Suosittelen kirjaa, vaikka muuten kiertäisitkin kaikki aiheeseen liittyvät opukset mahdollisimman kaukaa!

19.10.vol3.jpg

Homevialaura

Olen tainnut täällä blogissakin jo useampaan kertaan mainita, että en ole kummoinen sisustaja. Tai siis, en sisusta enkä ole kovin kiinnostunut sisustamisesta. Siitä syystä en myöskään lue sisustusblogeja, yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Homevialaurablogia seuraan, sillä kirjoittaja Laura Tirkkonen käsittelee kotiin, asumiseen ja kuluttamiseen liittyviä teemoja kiihkoilematta, perusteellisesti ja pintaa syvemmältä. Blogissa on nostettu  esille monia mielenkiintoisia ja ajankohtaisia aiheita, kuten vastuullinen kuluttaminen ja elämäntapa, muovin käytön vähentäminen tai kodin säilytysratkaisut (kenenpä sielu ei lepäisi noin täydellisesti järjestettyjä kaappeja katsellessa?). Tämä sisustusblogi ei ole vain kiiltävää pintaa ja viimeisimpien hankintojen esittelyä, vaan taustalta välittyy (ainakin minulle) pyrkimys ekologisesti kestävään elämäntapaan. Arvostan myös sitä, että blogin kirjoittaja selvästi tiedostaa asemansa mielipidevaikuttajana ja käyttää sitä taitavasti esimerkiksi kestävien kulutusvalintojen esillä pitämiseen. Blogin ydin kiteytyy mielestäni osuvasti tässä kuvauksen lauseessa: ”enemmän kuin sohvatyynyjä pöyhinkin ajatuksia”.

Lamulatar

Tunnen Lamulatar-blogin kirjoittajan Hannan oikeassa elämässä, mutten ollut koskaan tiennyt hänen osaavan kirjoittaa niin hyvin kuin mitä kesällä perustettu blogi on osoittanut. Soisin ehdottomasti tämän melko tuoreen blogin saavan paljon lisää lukijoita. Tekstit käsittelevät arkielämän sattumuksia ja kohtaamisia, joista Hannalla on taito kirjoittaa elävästi ja oivaltavasti. Ihailen hänen kykyään käyttää sanoja ja monta kertaa olen huokaillut, kuinka ihanasti muotoiltuja lauseita tekstit ovat pullollaan! Lempitekstini blogissa on ehdottomasti tämä Pentik- ja Market-vaimon vertailu.

// Suvi

Tänään sekä kahtena tulevana perjantaina jaamme teille omia suosikkejamme blogimaailman syövereistä. Jaa ihmeessä kommentteihin omat blogisuosikkisi, tutustuisimme mielellämme uusiin lukemisen arvoisiin blogeihin!

Päivistä parhaimmat

Olen rikas,
rahani tallessa
pimeällä taivaalla.
-Risto Rasa-

Kuten kirppishulluuden, myös rakkauden runoihin olen perinyt äidiltäni. Jo vuosien ajan jokainen syntymäpäiväkortti on tuonut mukanaan lahjaksi sanoja, ja edelleen ilahduttaa kun jostain löytää runon, jota ei ole lukenut koskaan ennen. Runojen parissa koen usein samaistumisen hetkiä, kun joku toinen on osannut pukea sanoiksi sellaista, mitä itsekin olen ajatellut tai kokenut. Runokirja on vähän niin kuin aarrearkku: joka kerta sen avatessaan löytää jotain uutta ja jollain ihmeellisellä tavalla juuri käsillä olevaan hetkeen sopivaa. Parhaimmillaan huolellisesti asetellut sanat ja hiotut lauseet koskettavat, lohduttavat ja nostavat ajatukset arjen yläpuolelle. On todellinen lahja osata muutamalla sanalla piirtää kokonainen maisema.

Olen lukenut runoja paljon, lempirunoilijoitakin minulla on useita. Halusin kuitenkin vinkata ihan huippuhyvästä kokoelmasta, joka sopii hyvin vaikka ensimmäiseksi tutustumisretkeksi runojen maailmaan. Hannu Mäkelän toimittama Päivistä parhaimmat tarjoaa runon vuoden jokaiselle päivälle. Tunnelmat vaihtuvat upeasti vuodenaikojen mukaan ja luonto on runoissa vahvasti läsnä. Runokokoelma avaa samalla näköalan useamman runoilijan tuotantoon yhdellä kertaa. Ehkäpä tämän kirjan sivuilta löydät uusia suosikkeja tai palaat vanhojen pariin.

lempikirja

Kyung-sook Shin: Pidä huolta äidistä

Korealaisperheen 69-vuotias äiti katoaa keskellä vilkasta metroasemaa Soulissa, ja hänen katoamisensa luonnollisesti järisyttää perheen koko maailmaa. Äitiä etsiessään perheenjäsenet joutuvat kysymään itseltään: kuka äiti oikein oli?

Pidä huolta äidistä kuvaa kauniisti lasten ja aviomiehen erilaista suhdetta äitiin, heidän yhteistä historiaansa sekä sitä, miltä äidin katoaminen kenestäkin tuntuu. Pysäyttävintä ja koskettavinta oli lukea, kuinka he olivat pitäneet äitiä monella tapaa ”kalustoon kuuluvana”: vaatettajana, ruoanlaittajana tai minä milloinkin, ja vasta katoamisen jälkeen ymmärsivät äidin olevan myös paljon muuta kuin vain äiti.

”Siihen asti kun kadotit vaimosi Soulin rautatieaseman metroasemalla, hän oli ollut sinulle vain lastesi äiti. Hän oli kuin puu joka oli aina samalla paikalla, kunnes kadotit hänet ja löysit itsesi tilanteesta jossa et tiennyt, näetkö häntä enää koskaan. Kuin puu joka ei lähde mihinkään ennen kuin se kaadetaan. Kun lastesi äiti oli kadonnut, tajusit että kadonnut olikin vaimosi. Vaimo jonka olit unohtanut 50 vuodeksi, muistui elävästi mieleesi. Vasta sen jälkeen kun vaimosi katosi, hän tuntui todelliselta, kuin olisit voinut ojentaa kätesi ja koskettaa häntä.”

Yleensä en pidä kirjoista, jotka on kirjoitettu yksikön toisessa persoonassa, mutta tämä kirja tempaisi minut mukaansa heti ensilehdiltä alkaen. Jostain syystä yksikön toinen persoona ei häirinnyt juuri lainkaan, ja itse asiassa kirjan loppupuolella paljastuu, että kyseessä olikin juonen kuljettamisen kannalta varsin oiva tehokeino, joka sopi tähän tarinaan mainiosti.

6.7

Pidä huolta äidistä on kirjoitettu uskomattoman kauniisti ja kirjassa kuvaillaan paljon etenkin pääosassa olevan perheen kotia ja heidän arkeaan siellä. Saatoin melkein maistaa kimchin kielelläni ja nähdä perheen pihapiirin silmissäni. Kirjan sivut kääntyivät toinen toistaan nopeammin ja ennen kuin huomasinkaan, tavasin jo viimeisiä rivejä. Minun makuuni loppuratkaisu oli ehkä hieman liian mystinen (jos niin voi sanoa), mutta yhtä kaikki todella kaunis kirja on kyseessä. Seuraavaksi aion uppoutua saman kirjailijan toiseen suomennettuun teokseen, Jään luoksesi

Mielenkiintoinen knoppi tästä kirjasta: kyseessä on ensimmäinen suoraan koreasta suomeen käännetty kirja. Ilmeisesti aiemmin korealaiset kirjat on käännetty suomeksi englanninkielisistä käännösversioista. Helsingin Sanomat on haastatellut sekä kirjan kirjoittanutta Shiniä että ansiokkaan suomennostyön tehnyttä Taru Salmista. Haastattelut tarjoavat mielenkiintoista taustaa kirjalle. Varoitus: lue kirjailijan haastattelu vasta luettuasi kirjan, jos haluat juonen pysyvän täysin salassa.