Avainsana: kirjat

Lukutoukat tykkäävät lukusuosituksista! Päätimmekin jälleen vinkata teille kevään aikana lukemistamme kirjoista parhaat. Ja jos ahmitkin nämä jo ensimmäisten lomaviikkojen aikana, lisää kullanarvoisia lukuvinkkejä löydät esimerkiksi aikakauslehtien uutuuksia esitteleviltä kirjapalstoilta ja tietenkin somesta. Instagramissa kannattaa seurata kustantamojen sometilejä (esim. Gummerus, Otava ja WSOY), lukemiseen liittyviä hashtageja kuten #kirjavinkki ja #kirjagram sekä tietysti kirjabloggaajien ja lukuharrastajien omia tilejä (yksi kauneimmista lienee @kannestakanteen).

Anna

Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin – En muista milloin olisin viimeksi lukenut yhtä vaikuttavaa kirjaa! Kankimäki on koonnut yksiin kansiin hurjia ja mukaansatempaavia tarinoita rohkeista naisista, joista jokainen on ollut oman aikansa edelläkävijä. Tekijä on nähnyt ihan mielettömän määrän vaivaa kirjaa kirjoittaessaan, ja meille lukijoille tämä teos onkin upea aarrearkku täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia eri aikakausien elämästä ja naisten asemasta yhteiskunnassa. Kirjaa teki mieli lukea hitaasti, tarinoihin rauhassa paneutuen, ja kun viimeinenkin sivu lopulta oli luettu, olisi halunnut saman tien aloittaa uudestaan alusta.

Terhi Rannela: Kesyt kaipaavat, villit lentävät – Kurkistus yhden naisen matkapäiväkirjaan, ja sitä kautta avautuva nojatuolimatka ympäri maailman. Taitavan kirjoittajan teksti saa melkein tuntumaan siltä, kuin olisin matkalla itsekin. Paitsi matkakuumeen, tämä teos sytytti myös uudenlaisen innon taltioida tarkemmin omiakin reissujaan, jotta niitä olisi myöhemmin helpompi muistella.

Paula Havaste: Pronssitähti – Lämmin, sympaattinen ja koruton kertomus nuoren perheen elämästä neuvostoajan Virossa. Ei ehkä mikään sielua sykähdyttävä mestariteos, mutta hienosti kirjoitettu kurkistus maailmaan, josta en ennalta tiennyt mitään, ja pieni tunnelmapala vaikka riippumatossa nautiskeltavaksi.

Heini

Michelle Obama: Minun tarinani – Yhden tytön tie tavallisesta kolmiosta Valkoiseen taloon on täynnä rohkeita valintoja ja lujaa toivoa, visioita, työtä ja uhrauksia. Tarina kertoo tiiviin perheen tyttärestä ja isättömästä pojasta, joille annetaan hetkeksi vastuu kokonaisen kansakunnan ykkösparina. Nämä sanat inspiroivat – niin kuin viisaat sanat tuppaavat usein tekemään!

Tara Westover: Opintiellä – Yksi vaikuttavimmista koskaan lukemistani kirjoista kertoo yhteiskunnan ulkopuolella elävästä perheestä, jossa vaikuttavat mielenterveysongelmat ja uskonnon väärinkäyttö. Omaelämänkerrallinen teos, jossa kirjoittaja onnistuu taiten sanoittamaan sen, jonka edessä lukija jää sanattomaksi.

Sofia Lundberg: Toinen puoli sydäntä – Kaikki ennen puhumaton paljastuu ja menneisyys onkin jotain ihan muuta kuin mitä kaikki luulivat. Tarinallinen, mukaansa ottava, helposti luettava kirja, joka sopinee oivasti yhteen myös riippumaton, kevyen kesätuulen ja auringon kanssa.

Suvi

Minna Rytisalo: Rouva C. – Rytisalo yhdistelee faktaa ja fiktiota kuvatessaan Minna Canthin opiskeluvuosia sekä avioliiton alkuaikoja Jyväskylässä. Tuo monessakin mielessä poikkeuksellinen nainen vastusti aikansa yhteiskuntajärjestystä ja normeja yleisestä mielipiteestä piittaamatta. Kirjan lukeminen herätti tiedonjanon Canthin elämää kohtaan ja sai pohtimaan, mikä kaikki tarinassa todella pitää paikkaansa. Ilahduttavan lisämausteen toivat kirjan sivuilla vilisevät tutut jyväskyläläiset kadut ja paikannimet.

Kristin Hannah: Satakieli – Riipaisevan koskettava kuvaus toisen maailmansodan aikana miehitetyssä ranskalaiskylässä asuvista siskoksista ja heidän jokapäiväisestä taistelustaan sodan keskellä. Kauniisti kirjoitettu tarina muistuttaa, että sotaa käydään myös kaukana etulinjasta, tavallisen kylän keittiöissä, pihoilla ja kadunkulmilla. Äärimmäisissä olosuhteissa pakon edessä tehdyt valinnat eivät ole kaukana kenestäkään meistä.

Clare Mackintosh: Anna minun olla – Poliisin mukaan se oli itsemurha. Annan mukaan se oli murha. Molemmat ovat väärässä. Jo nämä kolme kanteen kirjoitettua lausetta koukuttavat Mackintoshin uusimpaan psykologiseen trilleriin, josta on vaikea kirjoittaa enempää paljastamatta juonesta liikaa. Mackintosh taitaa lajinsa ja osaa johdatella lukijaa ovelasti haluamaansa suuntaan, kunnes vetää maton alta jollain täysin odottamattomalla juonenkäänteellä. Tämän kirjan sivut kääntyvät yhtä nopeasti kuin jäätelö sulaa kesähelteellä!

On ihanaa käpertyä sohvan nurkkaan  kirja kädessään ja lähteä seikkailuun. Aika pian, ensimmäisten kymmenten sivujen aikana käy selväksi, viekö kertomus mukanaan vai ei.  Varsinkin viime vuosina, kun olen ehtinyt lukea aikaisempaa huomattavasti vähemmän, on summittaisen hapuilun ja hyvän kirjan etsimisen sijaan usein tehnyt mieli tarttua johonkin takuuvarmaan, ja uppoutua tarinaan, joka on juuri sellainen, joista pidän. Näihin hetkiin minulla on ainakin yksi varma valinta: Riikka Pulkkinen.

Ilmestyessään minuun teki suuren vaikutuksen Pulkkisen läpimurtoromaani Totta. Myös Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän vei mukanaan ja oli helppoa luettavaa. Jonotin pitkään kirjastosta hänen uutukaistaan, Lasten planeettaa, ja odottaminen kyllä kannatti. Tartuin kirjaan, ja uppouduin tarinaan  niin, etten meinannut malttaa laskea kirjaa käsistäni.

On pakko uskoa alkuun, vaikka alkuja on niin vaikea tunnistaa ja tunnustaa. Ne tuntuvat miltei aina tapahtumahetkellään lopuilta.

Alun kuvaus eroon päätyneen pariskunnan viimeisestä yhteisestä joulunvietosta siihen liittyvine valmisteluineen on kaikessa haikeudessaan kaunis ja niin tosi. Minullekin on tuttu Pulkkisen ajatus siitä, että vanhemmuus ja elämä yleensä on loppujen lopuksi hyvin yksinkertaista: vain siirtymistä hetkestä toiseen. Juuri nyt on vain tämä hetki, josta on selvittävä seuraavaan, ei sen enempää.

Teräviä ja osuvia ovat myös Pulkkisen huomiot elämästä lapsen kasvattajana, kaikkine kipuineen ja haparointeineen. Tosin välillä mietin, että kirjan äidin ihanteet taitavat olla aika paljon omiani korkeammalla. Muutenkin kirjan kieli on toisinaan niin korkealentoista, että huomaan monessa kohtaa ajattelevani, ettei ainakaan kukaan minun tuntemani ihminen puhuisi tai ajattelisi käyttäen tällaisia sanoja.

Vaikka Pulkkisen käyttämä kieli on paikoitellen makuuni turhan mahtailevaa ja ylemmyydentuntoista, on se parhaimmillaan kuitenkin ihan uskomattoman kaunista, herkkää ja soljuvaa. Tämäkin kirja sisältää paljon erittäin hyvin kiteytettyjä kohtia, joita voisi jokaista lainata erikseen.

– John Lennon laulaa niin hellästi ”Nothing’s gonna change my world”, ja silti kaikki muuttuu, mutta niin hitaasti, että me ei vain nähdä sitä. Me tajutaan se vasta, kun asiat on jo hyvän aikaa olleet toisin.

Olisi ehkä liikaa sanottu, jos tituleeraisin Riikka Pulkkista lempikirjailijakseni. Joka tapauksessa hän on ehdottomasti yksi kotimaisen kirjallisuuden suosikeistani. Hänen uutuutensa on lukemisen arvoinen teos, kuten muutkin Pulkkiset. Kerro ihmeessä kommenteissa kuka on sinun luottokirjailijasi, olisi mahtavaa löytää itsellekin uusia!

//Anna

Me Kaleidoskoopissa rakastamme lukemista ja ilahdumme aina taidokkaasti asetelluista sanoista, ajatuksia herättävistä tarinoista sekä mukaansatempaavista juonikuvioista. Mikäpä olisi leppoisampaa kuin pieni matka toiseen maailmaan omalla kotisohvalla!

Ehkä sinustakin olisi joulun aikaan mukava vetäytyä viltin alle villasukat jalassa, asettaa suklaakonvehdit lähietäisyydelle ja tarttua tarinaan. Ehkäpä löydät jotkut sinulle maistuvat sanat listoiltamme, jotka kokosimme viime aikoina lukemistamme kirjoista. Tai kenties jokin näistä teoksista sopisi lahjaksi läheisellesi?

Anna

Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa – Kertomus rajojaan rikkovista naisista, hurmaavista keitoksista ja 1950-luvun Helsingistä.

Helmi Kekkonen: Vieraat – Joukko vieraita saapuu tahoiltaan illallisille, joiden jälkeen mikään ei ole kuten ennen.

Anna Gavalda: Viiniä keittiössä – Koskettava ja lämmin tarina elämästä ja rakkaudesta, rohkeudesta ja pelkuruudesta.

Tove Jansson: Kuvanveistäjän tytär – Omaelämäkerrallinen kokoelma lapsuuden muistoja sisältää suurta viisautta ja pieniä oivalluksia.

Heini

Cecilia Samartin: Kirottu kauneus – Kolme nuorta tyttöä, joita on myyty, hyväksikäytetty ja häväisty, löytävät toisensa ja päättävät yhdessä tavoitella vapautta. Riipaiseva tarina ihmiskaupasta, ystävyydestä ja toivosta.

Kamila Shamsie: Joka veljeään vihaa – Taidokkaasti kirjoitettu kertomus sisaruksista, joiden välisissä suhteissa vaikuttavat politiikka ja rakkaus, Britannia ja Syyria, isän kaipuu ja äärimmäiset valinnat.

Jessie Burton: Muusa – Oivasti kahteen aikakauteen rakennettu tarina, jonka viimeisilläkin sivuilla on vielä pohdittava, kuka on kenenkin muusa. Teemoina ovat epätasa-arvo, naisen asema ja se, millaista on tavoitella ja tehdä jotain, mikä ei ole yleisesti hyväksyttyä tai arvostettua.

Suvi

Satu Vasantola: En palaa takaisin koskaan, luulen – Synnyinseutunsa jättänyt ja pääkaupunkiseudulle muuttanut Susanna kantaa mukanaan pohjalaisia juuriaan eikä kykene karistamaan sukuaan harteiltaan, vaikka kuinka yrittäisi. Helsingissä hän kohtaa kotimaansa jättäneen Fatiman, joka kantaa myös harteillaan lähtemisen painolastia.

Katja Lahti: Lasitehdas – Kaksi keskenään hyvin erilaista perhettä, kaksi toisiinsa rakastunutta nuorta. Lahti tarjoilee kirjassaan näkymän suoraan suomalaisten luokkaerojen ytimeen ja vertailee kahden erilaisista lähtökohdista ponnistavan nuoren ja heidän perheidensä historiaa perheenjäsen kerrallaan.

Elena Ferrante: Napoli-sarja – Mukaansatempaava ja monivaiheinen kertomus kahden naisen välisestä tempoilevasta ystävyydestä lapsuudesta vanhuuteen saakka, mausteena aimo annos Italiaa. Tämän muhkean neliosaisen kirjasarjan parissa vierähtää rattoisasti lomapäivä jos toinenkin.

Laura Manninen: Kaikki anteeksi – Raastava tarina parisuhteesta, jossa kaiken alleen peittävä alkuhuuma muuttuu kaiken lamaannuttavaksi väkivallan peloksi. Kirja perustuu osin kirjailijan omakohtaiseen kokemukseen.

PS. Otamme myös mielellämme vastaan lukuvinkkejä!