Aina on aihetta juhlaan

Helmikuu on ollut hulinakuukausi. Takana on kolme vauhdikasta viikonloppua, kaikki erilaisten juhlien merkeissä vietettyjä. Ensin juhlittiin kolmekymppistä ystävää purevassa pakkasessa posket punaisina, seuraavaksi uunituoretta avioparia rennosti pelaillen ja viimeisimpänä viisikymppistä.

Teen paljastuksen: ennen en perustanut juhlista ollenkaan niin paljon kuin nykyään. Järjestelyjen, viestiketjujen ja vaivan vaakakuppi tuntui monesti painavan enemmän kuin juhlista jäävät muistot ja sankarin ilo. Kuulostaa vähän kyyniseltä, tiedän. Vähitellen olen kuitenkin alkanut tajuta juhlimisen ja yllätysten jujun. Parhaimpia muistoja viime vuodelta jäi niistä hetkistä, kun oltiin kokoonnuttu meidän tai jonkun ystävän ruokapöydän äärelle, sohvannurkkaan tai saunan lauteille. Juhlittiin valmistumista, pyöreitä (ja väli-) vuosia, nimipäiviä, kesäloman alkamista, milloin mitäkin. Vaikka järjestelyt jäivätkin välillä vähän viime tippaan, oli jokaisessa juhlassa mukana se tärkein: ihmiset, joiden kanssa haluan muistojani luoda. Olen myös saanut huomata, että juhlista jääneet muistot ovat kaiken etukäteisvaivan arvoisia. Lisäksi olen oppinut, ettei juhlimisen tarvitse tarkoittaa pönötysjuhlia, eikä muistojen luominen ihan aina vaadi niin valtavasti vaivaakaan.

19.2.

Olen siis kääntänyt kelkkani yllätysten ja juhlimisten suhteen. Kuten eräs viisas ystäväni on monesti sanonut, elämästä jäävät mieleen arjen toistuvat rutiinit ja arjesta poikkeavat kohokohdat. Rakastan rutiineja, mutta olen oppinut rakastamaan myös juhlahetkiä. Jokainen syntymäpäivä, valmistuminen, vauvan tulo ja uusi koti ansaitsee tulla juhlituksi ja muistetuksi. Sitä paitsi, jälkeenpäin muistellaan kuitenkin vaivan sijaan yhdessä vietettyjä hetkiä.

Aina on aihetta juhlaan

Lomalla

Olimme viikonloppuna lomalla. Keskellä talven pisimmiltä tuntuvia viikkoja karkasimme hetkeksi lämpimään. En aiemmin oikein tajunnut koko juttua. Kuka nyt haluaisi sulkeutua useammaksi päiväksi saman katon alle poistumatta sieltä mihinkään? Eikö lomaan kuulu vähintään ne pakolliset nähtävyydet tai edes jonkinlaista suunnitelmallisuutta? Kun kuopuksen vauvavuoden uuvuttamina ensimmäistä kertaa lähdimme tällaiselle lomalle aivot väsymyksen sumentamina ja silmät verestäen, luulimme tulleemme taivaaseen.

Varmaan arvasitkin jo, kyseessä on tietysti kylpyläloma! Äärimmäisen toimiva konsepti, ainakin näin lapsiperheen näkökulmasta. Missä muualla voit vetelehtiä kokonaisen viikonlopun kylpytakissa ilman, että kukaan katsoo sinua oudosti? Mitään sen kummempia suunnitelmia ei tarvita ja kaikki oleellinen on ihan käden ulottuvilla. Tärkeimpänä aktiviteettina on siirtyminen seisovasta pöydästä toiseen ja höyrysaunasta hierovan suihkun kautta porealtaaseen.

Jos et ole vielä koskaan kokeillut, niin karista ihmeessä ennakkoluulosi ja anna kylpylälle mahdollisuus! Saatat yllättyä positiivisesti. Parhaimmillaan saat viikonlopun täydeltä rentoutumista, hyvää ruokaa ja mukavaa yhdessäoloa paikassa, jossa lasten viihtyminen on taattua. Pahimmassakin tapauksessa saat sentään runsaan aamiaisen ja yön jonkun toisen petaamassa sängyssä.

Minusta ainakin juuri nyt tuntuu, että sormet kaikesta vedessä lillumisesta ryppyisinä jaksan taas arkeakin hitusen paremmin.

Lomalla

Seikkailulla

”Äiti mennäänkö seikkailulle tuonne metsään?”
”Ei me taideta näin myöhään enää viitsiä mennä, siellähän on jo ihan pimeää.”
”Ei se haittaa, kyllä me selvitään kun pysytään vaan yhdessä!”

Tätä ajattelen silloin, kun aamuyön tunteina sänky on täynnä pieniä varpaita, joita ei sieltä hennoisi pois häätää, mutta jotka terävinä tunkeutuvat kylkeen ja tekevät nukkumisesta lähes mahdotonta.

Tätä toistelen mielessäni silloin, kun erimielisyydet ovat suuria, ymmärrys vähäistä ja tekisi mieli kääntää selkä.

Kaikista eniten tähän keskityn silloin, kun kiire naputtaa takaraivossa, mutta tilanne vaatii pysähtymään, keskittymään, huomaamaan.

Elämä tapahtuu, eikä läheskään aina juuri minun ehdoillani. Välillä metsässä on niin pimeää, ettei edessä kulkevaa polkua meinaa erottaa. Mutta, pieni poikani, olet aivan oikeassa. Kaikesta selvitään, kun pysytään yhdessä.

blogi 150118_2

P.S. Tottakai lähdimme rohkean ja luottavaisen poikani kanssa seikkailemaan pimeään metsään. Ja aivan kuten hän lupasi, hyvin meni!

Seikkailulla

Luukku 23: Se mihin keskityt lisääntyy

Processed with VSCOcam with m5 preset

Kuvateksti kolmen vuoden takaa: ”Kyllä näissä lapsuuden maisemissa viimeistään kuluneen vuoden huolet unohtuu ja mieli katsoo toiveikkaana tulevaan.” Hetki tuntui kuin ensimmäiseltä kunnon hengenvedolta sen jälkeen, kun on ollut pinnan alla vähän liian pitkään.

Räpiköintiä on ollut tämäkin syksy, mutta nyt on aika hengähtää. Tänään pakkaan autoon ne kaikkein tärkeimmät ja suuntaan joulun viettoon. Näille tuleville pyhäpäiville minulla on vain yksi tavoite:

Se mihin keskityt lisääntyy. Aion keskittyä rauhaan, kiireettömyyteen, iloon, läsnäoloon. Näitä kaikkia toivon myös sinun jouluusi!

Joulukalenterin luukuista avautuu ideoita ja inspiraatiota joulun odotukseen. Kaikki joulukalenterin postaukset löydät tunnisteella #meidänjoulu.

Luukku 23: Se mihin keskityt lisääntyy

Luukku 22: Muistojen joulu

Muistan sen joulun, jota vietin ensimmäistä kertaa tyttöystävänä. Valitettavasti se, joka minusta tyttöystävän teki, vietti jouluaan Napapiirin pohjoisemmalla puolen puolustusvoimissa palvellen. Voi riutunutta nuorta sydäntäni, joka taisi viettää aaton tiiviimmin puhelinta pidellen kuin perheen parissa pelaillen. Siitä asti olemme sovitelleet yhteen kahden perheen tapoja ja perinteitä, muodostaen niistä meidän näköistä joulua.

Ihan erityisen hyvin muistan sen joulun, jonka vietimme ihan kahdestaan kaukana perheistä ja koti-Suomesta. Vaikka joulusta puuttui silloin moni itsestäänselvänä pitämäni asia, oli yksinkertaisessa joulussamme perinteiden puutteesta huolimatta läsnä aivan erityinen levollisuus ja rauha. Siitä asti olen muistellut erityisellä lämmöllä tuota ainoaa kaksin viettämäämme joulua, jolloin joulun sanoma oli jotenkin lähempänä tavoittaa.

IMG_20171220_211314_741

Senkin parin vuoden takaisen joulun muistan, kun teimme kaupat ensimmäisestä omasta kodistamme juuri joululoman kynnyksellä. Malttamattomina revimme ensimmäiset tapetit seiniltä ennen lähtöä perheiden luokse joulun viettoon, ja välipäivät kuluivat tiiviisti uuden kodin remonttia aloitellen. Siitä asti joululoman ensimmäiset päivät ovat vieneet ajatukseni noihin kutkuttaviin remontin ensipäiviin (remonttiin sisältyi myös useampi ei-niin-kutkuttava päivä).

Jouluun liittyy paljon muistoja, ja jokainen joulu on myös mahdollisuus luoda uusia. Mistäköhän tulen muistamaan tämän joulun? Tällä hetkellä tuntuu, että ainakin siitä, millaista oli ensimmäistä kertaa valmistautua jouluun opehuoneesta käsin. Toiveissa on, että myös aiempia jouluja korkeammasta luettujen kirjojen pinosta. Lisäksi luulen, että myös suvun uusimmasta tulokkaasta, jota toivon saavani nuuhkia ja pitää sylissä paljon tulevina päivinä!

Joulukalenterin luukuista avautuu ideoita ja inspiraatiota joulun odotukseen. Kaikki joulukalenterin postaukset löydät tunnisteella #meidänjoulu.

Luukku 22: Muistojen joulu

Luukku 17: Lahjavinkki lapsille

Meidän lapsilla on tänä jouluna isovanhemmille yksi lahjatoive.

Okei, aloitetaanpa alusta. Siis me vanhemmat olemme toivoneet isovanhemmilta lapsillemme vain yhtä lahjaa. En tiedä onko tämä lahja enemmän meille itsellemme, uskoisin kuitenkin, että kaikki osapuolet ovat tässä lopulta voittajia. Odotukset ovat korkealla, tämä lahja tulee pelastamaan kaikki ne räntäsateiset päivät ja tylsät illat, kun ei ole mitään tekemistä, eikä aikuisilla yhtään energiaa.

Kyseessä ei ole maksettu mainos, ihan vaan ystävällinen vinkki kaikille muille tavaran sekaan hukkuville: Upouuden Leo’s leikkimaan vuosikortti, jouluaattoon asti puoleen hintaan. Vielä ehtii!

P.S. Terveiset tutuille, tiedätte nyt mistä meidän perheen ensi vuonna löytää!

Joulukalenterin luukuista avautuu ideoita ja inspiraatiota joulun odotukseen. Kaikki joulukalenterin postaukset löydät tunnisteella #meidänjoulu.

Luukku 17: Lahjavinkki lapsille

Luukku 8: Joulukorttiaskartelua

Ajatus lasten kanssa askartelusta, ja varsinkin joulukorttien tekemisestä yhdessä, on ihana ja idyllinen. Todellisuudessa vesivärisiveltimien huuhtelemiseen tarkoitetut vedet valuvat pitkin lattioita ja maalia on kaikkialla muualla paitsi niissä itse korteissa. Lapsi liimaa vahingossa koristeiden sijaan oman paitansa kiinni pahviin, ja leikkaa saksilla paperin sijaan pöytäliinaa.

IMG_1921

Paras vinkkini mahdollisimman leppoisaan jouluaskarteluun: kannattaa valita tarpeeksi yksinkertainen idea ja varata sen toteuttamiseen riittävästi aikaa. Joulukuusikortteja teimme kaksivuotiaan kanssa monta viikkoa, saimme päivässä valmiiksi yhden tai kaksi. Mutta valmista lopulta tuli, ja luonnollisesti nyt katselen muutaman vuoden vanhaa tuotosta tippa linssissä. Mitä siitä vaikka maalia roiskuu, mikään ei voita sitä ylpeyden ja ilon tuiketta silmissä, kun lapsi esittelee tekemäänsä: ”Kato miten hieno, tein tän ihan ite!

Joulukalenterin luukuista avautuu ideoita ja inspiraatiota joulun odotukseen. Kaikki joulukalenterin postaukset löydät tunnisteella #meidänjoulu.

Luukku 8: Joulukorttiaskartelua