
Lähellään on kuljettava varpaisillaan,
silitettävä silkkihanskoin,
pidätettävä hengitystä
Varoen vahingossa satuttamasta,
huomaamatta hylkäämästä
Olen lintu häkissä,
ase ohimolla,
peläten hetkenä minä hyvänsä
tekeväni sen kohtalokkaan virheen
joka paljastaa
etten kaikesta yrittämisestä huolimatta osaa asettua osaansa
enkä osoittaa välittämistäni niin,
että tulisin oikein ymmärretyksi
En uskalla katsoa, en koskettaa,
ettei sitäkin tulkittaisi väärin
Jatkuva varuillaan olo vaatii veronsa
Happi pakenee keuhkoista
Väsyn vaatimuksiin,
uuvun odotuksiin,
enkä jaksa yrittää enempää
Niinpä lasken katseeni,
enkä näe,
että juuri samalla hetkellä hän nostaa omansa
Kivi kerrallaan alkaa purkaa muuria sydämensä ympäriltä
vain huomatakseen
etten enää ole sen toisella puolella odottamassa
//Anna
2 thoughts on “Varpaisillaan”