Hyvyyden ihmeellinen voima

Maailmassa, joka on täynnä toisten arvostelua ja tuomitsemista ja sitä, että vikoja oikein etsimällä etsitään. Ympäristössä, jossa noustaan ylöspäin toisia jalkoihin samalla talloen ja selkään puukottaen. Työssä, jossa vain tuloksella on merkitystä ja ihminen jää siinä sivussa huomiotta. Välillä tuntuu, että armo on kovin kaukana.

Mitä jos unohdettaisiin hetkeksi epäonnistumiset, viat ja puutteet, ja keskityttäisiin sen sijaan näkemään toisissamme jotain hyvää? Olen omin silmin nähnyt, mitä saa aikaan se, kun aletaan haukkumisen sijaan kehumaan. Aletaan alas painamisen sijaan nostamaan ylös. Aletaan tylyyden sijaan hymyilemään. Arka pää nousee varovasti ylös, katse kirkastuu ja ihan hetkessä puhkeaa kukka. Vain siksi, että joku näki sekunnin verran vaivaa sanoakseen jotain kaunista. Ilmeillään osoitti, että on mukava kun olet siinä. Hyvyyden voima on ihmeellinen.

When we seek to discover the best in others, we somehow bring out the best in ourselves.
-William Arthur Ward-

kukka

Hyvyyden ihmeellinen voima

Tyttöni mun

Kuluneen vuorokauden aikana olen miettinyt varmasti kymmeniä kertoja läpi jokaisen muistamani kohtaamisemme.

Kun ensimmäistä kertaa tapasimme, sinun reviirisi oli halkaisijaltaan neljä metriä. En tiennyt sitä aluksi, mutta ensimmäiset sanasi minulle opettivat sen pian: älä vittu tuu kyylään. Sinun pieneksi kumartunut hahmosi vei kaikkien meidän yhteisestä tilasta puolet.

Tarkkaavainen katseesi kertoi, miten kovasti yritit pysyä tilanteiden tasalla. Teit ympärillä olevista havaintoja, johon pystyy vain se, joka on tottunut ennakoimaan ja mukauttamaan olemisensa toisten toimintaan. Ja se, joka on tottunut taistelemaan vahvempia vastaan, pitämään itse puoliaan jo pienestä.

Sinun sanasi löysivät aina suoraan kohteeseen. Halutessasi osasit käyttää niitä myös hyvään, mutta usein todistin sinun sivaltavan niillä epäröimättä – yleensä heikointa. Sinä olit jo silloin oppinut, että hyökkäys on paras puolustus. Puolustit itseäsi jatkuvasti, vaikka tuskin tiesit edes miksi.

Olit jatkuvasti peloissasi, enkä minä tietysti tiennyt, mitä kaikkea pelkäsit. Ja kuinka paljon kaipasitkaan hyväksyntää ja rakkautta. Tarpeesi lämmölle oli ilmeinen, mutta kuinka paljon sitä tarvittiinkaan ennen kuin raotit sydäntäsi edes pikkuriikkisen. Pelkäsit kai sitäkin, että lopulta sinut kuitenkin taas hylätään.

tyttöni mun blogi

Sinä olit yksi niistä harvoista tytöistäni, johon koskaan rakastuin vaistomaisesti. Oli kuin minut olisi tarkoitettu rakastamaan juuri sinua. Ensihetkistä asti näin sinut sellaisena, jona olit tähän maailmaan syntynyt. Niin monta kertaa olisin halunnut pidellä sinua sylissäni ja ihan loputtomiin kerrata sitä, miten ihana olit. Miten paljon kaikkea kaunista sinuun olikaan kätketty.

Olit lempeä, ystävällinen, huomaavainen. Olit niin viisas ja taitava, pienellä vaivalla olisit yltänyt mihin tahansa. Ja hauskakin olit: sinun jutuillesi nauroin kaikkein makeimmin. Silmissäni sinä olit kaikin puolin täydellinen ja rakastettava. Minä pidin sinun puoliasi raivokkaasti, sinun siitä juurikaan mitään tietämättä. Kutsuin sinua omakseni.

Eilen, vuosia myöhemmin, kuulin, mitä sinulle tänään kuuluu. Mitä olet tehnyt, miten olet satuttanut muita, miten olet kärsimässä sinulle kuuluvaa rangaistusta siitä kaikesta. Kaikki se särki sydämeni.

Enkä ole ollenkaan miettinyt sitä, miten väärin oletkaan tehnyt tai miten muita olet satuttanut. Mietin vain sitä, kuinka ahdistuneelta sinusta nyt mahtaakaan tuntua. Kuinka peloissasi ja yksin olet. En kestä ajatella, että sinulla ei todennäköisesti nytkään ole lähelläsi ketään, joka sinua rakastaa puhtaasti, lujasti ja ilman ehtoja.

Jos tekisin, mitä haluaisin, etsisin sinut oitis käsiini. Pakkaisin laukkuuni voita tihkuvat karjalanpiirakat ja lämpimät pullat, keittäisin kahvit – ihan niin kuin silloin vuosia sitten. Tulisin luoksesi varovasti, sillä epäilen reviirisi laajentuneen entisestään. Näyttäisit varmasti kovalta, ehkä pelottavaltakin, mutta minä puhuisin sille lapselle, jonka tunnen. Sille joka olit ja joka edelleen olet. Minä keksisin niin monta keinoa kuin tarvittaisiin, jotta pääsisin takaisin luoksesi.

Ja kun lopulta tunnistaisin silmissäsi riittävästi luottamusta, halaisin niin kuin sillä viimeisellä kerralla, kun tapasimme. Sanoisin ne samat sanat kuin silloin: ihana nähdä sua, oon niin oottanut että milloin taas tavataan! Ja minä pitäisin taas sinun puoliasi.

Tyttöni mun

Helppo ja herkullinen bataattisosekeitto

En ole kovinkaan intohimoinen kokki. Korjaan, en ole lainkaan intohimoinen kokki. Jos saisin päättää, voisin elää varsin hyvin käymättä koskaan ruokakaupassa tai kokkaamatta. Siksi arvostankin reseptejä, joissa valmistamiseen käytettävä aika on hyvässä suhteessa lopputuloksen makuun. Siis vähän aikaa ja vaivaa, taatusti hyvä maku.

Kaikkien aikojen suosikkireseptini on bataatti-kookossosekeitto. Sitä olen tehnyt varmasti lähemmäs sata kertaa ja tulen varmasti tekemään vielä ainakin toiset sata. En nimittäin usko, että kyllästyn tähän keittoon koskaan. Sitä paitsi, tämä on ainut resepti, jonka osaan ulkoa sekä kaupassa että kotona.

Löysin  reseptin alun perin Kodin Kuvalehdestä, mutta en löytänyt alkuperäistä ohjetta netistä. Matkan varrella olen ottanut vaikutteita muista kasvissosekeittoresepteistä ja lisännyt alkuperäiseen reseptiin chilin ja limen makua tuomaan.

Bataattisosekeitto (4-5 annosta)

n. 700 g bataattia
n. 300 g porkkanaa
7 dl vettä
2 kasvisliemikuutiota
1 tlk kookosmaitoa
2-3 cm pala tuoretta inkivääriä raastettuna
n. 2 tl kardemummaa
puolikas punainen chili
puolikkaan limen mehu

13.4

Kuori ja pilko bataatti ja porkkana. Kannattaa pilkkoa porkkana pienemmiksi lohkoiksi kuin bataatti, jos haluat että ne pehmenevät suunnilleen samassa ajassa.

Kiehauta kattilassa 7 dl vettä, johon liuotat 2 kasvisliemikuutiota. Lisää kiehuvaan veteen kookosmaito, raastettu inkivääri, bataatti- ja porkkanalohkot sekä kardemumma. Keitä n. 20 minuuttia tai kunnes bataatti ja porkkana ovat pehmenneet.

Lisää keittämisen loppuvaiheessa kattilaan puolikas chili pilkottuna. Poista chilistä ensin huolellisesti siemenet, ellet halua syödä keittoasi hikikarpaloita otsalta pyyhkien (testattu on). Kannattaa myöskin olla pyyhkimättä silmiä chilin pilkkomisen jälkeen (testattu on).

Soseuta keitto ja purista lopuksi soseutetun keiton sekaan puolikkaan limen mehu.

Maistuu parhaalta raejuuston, pähkinöiden ja tuoreen leivän kera.

Helppo ja herkullinen bataattisosekeitto

Minä muistan sinut

Voi, minä muistan kun olit pieni!” Miten turvalliselta tämä lause sydämessä tuntuukaan. Tarvitsen ympärilleni ihmisiä, jotka ovat tunteneet minut ihan pienestä, ja joilla on tarinoita kerrottavanaan siitä, millainen silloin olin. Tarvitsen juuret, tarvitsen jaettuja muistoja. Niiden avulla voin asettaa itseni johonkin tiettyyn kohtaan aikaa, ja tiedän kuuluvani siihen. Ja sille samalle janalle on helppo asettaa kaikki menneet ja jokainen tuleva. Heidän jälkeensä olen tullut, ja heitä ennen.

Yritän painaa mieleeni lauseita, hassuja sanoja, tietyn tavan nyrpistää nenää. Niistä aion kertoa sinulle, kun tulee vuorosi kysellä vanhoja ja muistella menneitä. Toivottavasti aikaa on vielä paljon jäljellä, kaikilla meillä sen eri kohtiin asettuvilla. Haluan vielä monta kertaa istua tuvan pitkällä penkillä siinä kiireettömässä tunnelmassa, jonka vain pitkästi elämää nähneet osaavat ympärilleen luoda. Haluan tallettaa muistiin jokaisen käden liikkeen ja naurun helähdyksen, jotta osaan niistä myöhemmin oikein kertoa.

talvi

Minä muistan sinut

Linda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja

Astrid ja Veronika asuttavat vierekkäisiä talojaan omien muistojensa, surujensa ja salaisuuksiensa kanssa. Kumpikaan heistä ei tiedä tarvitsevansa saati kaipaavansa ystävää.

Astrid on melkein kahdeksankymppinen, kärsimysten kovettama nainen.

Jollei lohtua ole saatavissa, ei kyynelillä ole virkaa.

Veronika on surujen uuvuttama kolmekymppinen.

Samassa hänet valtasi niin hillitön menetyksen tuska, että kaikki äänet hiljenivät kuulumattomiin.

Nuo kaksi yksinäistä naista lipuvat toistensa elämään kuin vahingossa. Heidän ensimmäinen kohtaamisensa syntyy pienestä sydämen liikahduksesta, letuista ja metsämansikkahillosta. Kohtaaminen kasvaa pyyteettömäksi ystävyydeksi, jossa sanojen puuttuessa jätetään kuistin ovi auki kynnyksellä seisovalle, hipaistaan vuosikymmenien kyyneleet toisen poskilta, silitetään ystävä uneen kun menneisyyden paino vyöryy liian raskaana yli. Naisten ystävyys on täynnä hiljaista ymmärrystä ja suurta luottamusta.

Tämän kaikkien aikojen lempikirjani kieli on kaunista, elävää ja taiten kirjoitettua. Voit nähdä metsäaukeat, timoteihin pujotetut mansikat ja hauraat posliiniastiat. Virkkeet ovat täysiä – kuitenkin vain tarpeellisista sanoista koottuja. Vaikka lukisi kirjan rivejä viidettä kertaa (niin kuin minä juuri tein), hämmästyisi vieläkin mitä kaikkea muutamalla sanalla voikaan ilmaista.

Aivan alusta loppuun saakka Olsson luottaa kirjoittamaansa tarinaan ja tarinassaan välittämisen voimaan. Vaikka aiheet ovat vaikeita ja surullisia, tarinaa kannattelevat toivo ja lohtu.

Vaikka hänen silmänsä olivat kuivat, niistä heijastui sellaista tuskaa, että Veronikan oli pakko kääntää katseensa pois. Hän nousi, kiersi pöydän ympäri ja veti Astridin lempeästi pystyyn. Hän halasi vanhaa naista ja piteli tätä lujasti sylissään.

Silloin myös kyynelillä on virkaa.

lempeät laulut pysty blogi

Linda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja

Ei sun olis tarvinnut

Luulen, että se vaati sulta aika paljon kurottautumista.

Siinä mä olin,
sydän toivosta, aiemmista pettymyksistä
ja epäonnistumisen pelosta arkana.
Enkä odottanut sulta mitään.
Tiesin, ettei mun mahdollinen tuleva ilo
olisi sulle vain helppoa.

Ja silti sä osoitit rakkautesi ja tukesi,
lohduttaen, kuunnellen ja ymmärtäen.
Vaikka sama kipu
asuu sunkin sydämessä.

Ja juuri siksi
vaalin jokaista sanaasi
kuin kallisarvoista aarretta.

Koska vaikka sun ei olis tarvinnut
ylittää omaa kipuasi
vain tullaksesi mun viereen,
sä kuitenkin halusit.

2.4._blogiin

Ei sun olis tarvinnut

Maailman paras siemennäkkäri

Samalla otsikolla resepti löytyy Leila Lindholmin kirjasta Herkullisen tuoretta ruokaaenkä itsekään tätä uskomattoman koukuttavaa herkkua paremmin voisi kuvailla. Näkkäri on gluteeniton, maidoton ja munaton, joten se sopii monenlaisiin ruokavalioihin. Tekeminen on todella helppoa, ja siemeniä voi vaihdella oman makunsa mukaan. Sipaise päälle nokare voita, tai kruunaa siivulla hyvää juustoa. Vaatimaton ulkonäkö hämää, tämä oikeasti on ihan älyttömän herkullista!

Näillä määrillä valmista näkkäriä tulee 2 pellillistä:

200 g auringonkukansiemeniä
1 dl kokonaisia pellavansiemeniä
1 dl seesaminsiemeniä
2 dl kurpitsansiemeniä
2 rkl psylliumia
2 rkl mantelijauhetta
1 tl suolaa
5 dl vettä
½ dl unikonsiemeniä
Sormisuolaa

Lämmitä uuni 160 asteeseen. Sekoita yhteen kaikki muut aineet, paitsi unikonsiemenet ja sormisuola, ja anna taikinan turvota noin 15 minuuttia.

Levitä taikina ohuesti kahdelle pellille. Ripottele päälle unikonsiemenet ja sormisuolaa. Paista noin 70 minuuttia.

Kannattaa irrottaa leivät leivinpaperista kun ne ovat vielä lämpimiä, niin ne irtoavat helpommin.

näkkäri

Maailman paras siemennäkkäri