Kaurapellon kupeessa

Istuin eilen kymmenen minuuttia iskän kanssa kahdestaan pölyisessä jeepissä vielä pölyisemmän kuivurin pihassa. Kummallakin puolella aukenivat keltaiset kaurapellot. Iskä jutteli syksyn töistä – viljan puimisesta ja sen kuivaamisesta. Lyhyiksi jääneistä öistä nyt ja jo silloin kolmekymmentä vuotta sitten, kaikista siihen väliin mahtuvista.

Minä kuuntelin vain puolella korvalla, sillä muistelin jotain mitä iskä näinä aikoina sanoi useampana vuonna yhden erityisen päivän aattona.

”Heini, mä en tiiä pääsenkö huomenna sun synttärijuhliin, mun on varmaan pakko puia. Viljat on pakko saada puitua ennen sateita.”

DSC_4196

Kyllä iskä tiesi, kuinka kovasti toivoin häntä pellolta paikalle. Että tärkeintä oli, että kaikki tulevat paikalle. Mutta kyllä minäkin tiesin jo pikkutyttönä, että vaihtoehtoja ei oikeasti ollut: viljat on puitava silloin kun ne on puitava. Sateet pilaisivat pahimmillaan paljon, ukkoskuurot vielä enemmän.

Mutta joka ikinen kerta iskä tuli. Mummi, joka saapui aina ennen varsinaista aloitusaikaa, ehti useamman kerran ensin. Muutamana vuonna varmaan ensimmäinen satsi serkkujakin. Mutta sitten jo näin tien pöllyävän iskän traktorin perässä.

Taakse jäi puoliksi puitu pelto, jonka laidalla nököttivät pysähtynyt puimuri ja tyhjennetty kärry. Matkalle jäivät toiveet tulevista poutaisista päivistä. Mukaan juhliin iskä otti vain loputtomat puujalkavitsinsä ja ne vain vähän työvaatteita paremmat shortsinsa.

Päättelin, että olen varmasti aika tärkeä tyttö.

Juuret ja siivet

Meillä on tänä kesänä opittu hurjan paljon uutta! Esikoinen oppi uimaan ja solmimaan kengännauhat. Kuopus oppi ajamaan polkupyörällä ilman apupyöriä ja sanomaan r-kirjaimen. Molemmat ovat kasvaneet kohisten eikä maailma mahdu enää oman kodin seinien sisäpuolelle.

Vasta eilenhän maailman rajana oli lastenhuoneen lattia, ja nyt sen reunat uhkaavat karata ulottumattomiini. Yhtäkkiä meillä asuu ekaluokkalainen, eikä ensimmäistä kertaa koulumatkaa kävellessä tehnytkään enää mieli puristaa äidin kättä. Olen niin iloinen rohkeudesta uuden edessä. Vähintään yhtä iloinen olen koulupäivän jälkeen otetuista juoksuaskeleista tuttuun syliin.

”On vain kaksi kestävää perintöä, jotka kannattaa antaa lapsilleen: juuret ja siivet.” -Hodding Carter-

Tallinna

Laita hyvä kiertämään

Lähtisittekö meidän kanssa tänään veneilemään? 

Tuutteko meille illalla saunaan ja grillaamaan? 

Mä voin kyllä heittää sut kotiin!

Mentäiskö ens viikolla meidän mökille yöksi?

Oletko koskaan ajatellut, kuinka paljon sinulla on elämässäsi sellaisia asioita, joita pidät itsestäänselvinä, mutta jotka jollekin toiselle ovat harvinaista luksusta? Kyseessä voi olla niinkin yksinkertainen asia kuin auto. Opiskeluaikoina me elettiin monta vuotta ilman omaa autoa, ja aika usein meitä ilahdutti jonkun ystävän kyytitarjous.

Harvinaisempaa luksusta voi olla myös vene tai mökki. Omissa silmissäsi rupuinen ja pieni vene tai kulahtanut mummonmökki saattaa olla jollekin toiselle kesän kohokohta, joten älä epäröi kutsua ystäviä veneilemään tai mökki-iltaa viettämään. Saunakutsu voi tuoda paljon iloa pimeään syksyiseen iltaan.

6.8.kuva

Ylellisyys voi olla muutakin kuin jonkun asian omistamista. Mieti hetki, millaisia taitoja omaat. Osaatko kenties kutoa villasukat, parsia rikkinäisen villatakin, leipoa suussasulavan kakun tai tiedätkö kulmakunnan parhaat näköalapaikat? Tai kenties olet todella tehokas siivoamaan ja järjestelemään tavaroita. Jos vastasit johonkin kohtaan kyllä, mikset ilahduttaisi tiedollasi ja taidoillasi jotakuta läheistäsi? Olen nimittäin varma, että kuka tahansa ilahtuisi villasukista, kakusta tai retkestä silmiähiveleviin maisemiin. Puhumattakaan ikkunanpesuavusta.

Mitä tässä siis yritän sanoa? Jos sinulla on jotain, jonka avulla voisit tuottaa jollekulle toiselle iloa, laita hyvä kiertämään. Se ei vaadi aina niin kauhean paljon, mutta voi olla iso ilo sille toiselle. Ja saatatpa samalla itsekin alkaa arvostaa oman elämäsi pieniä iloja hiukan enemmän.

Päivistä parhaimmat

Olen rikas,
rahani tallessa
pimeällä taivaalla.
-Risto Rasa-

Kuten kirppishulluuden, myös rakkauden runoihin olen perinyt äidiltäni. Jo vuosien ajan jokainen syntymäpäiväkortti on tuonut mukanaan lahjaksi sanoja, ja edelleen ilahduttaa kun jostain löytää runon, jota ei ole lukenut koskaan ennen. Runojen parissa koen usein samaistumisen hetkiä, kun joku toinen on osannut pukea sanoiksi sellaista, mitä itsekin olen ajatellut tai kokenut. Runokirja on vähän niin kuin aarrearkku: joka kerta sen avatessaan löytää jotain uutta ja jollain ihmeellisellä tavalla juuri käsillä olevaan hetkeen sopivaa. Parhaimmillaan huolellisesti asetellut sanat ja hiotut lauseet koskettavat, lohduttavat ja nostavat ajatukset arjen yläpuolelle. On todellinen lahja osata muutamalla sanalla piirtää kokonainen maisema.

Olen lukenut runoja paljon, lempirunoilijoitakin minulla on useita. Halusin kuitenkin vinkata ihan huippuhyvästä kokoelmasta, joka sopii hyvin vaikka ensimmäiseksi tutustumisretkeksi runojen maailmaan. Hannu Mäkelän toimittama Päivistä parhaimmat tarjoaa runon vuoden jokaiselle päivälle. Tunnelmat vaihtuvat upeasti vuodenaikojen mukaan ja luonto on runoissa vahvasti läsnä. Runokokoelma avaa samalla näköalan useamman runoilijan tuotantoon yhdellä kertaa. Ehkäpä tämän kirjan sivuilta löydät uusia suosikkeja tai palaat vanhojen pariin.

lempikirja

Olisipa ollut toisin

Kuinka ahtaalla elitkään koko elämäsi.

Odotuksesi itsellesi, elämällesi ja läheisillesi muodostivat vankilasi seinät, vaikka et sitä itse huomannut. Ne rajasivat elämän sinun omien ajatustesi kokoisiksi. Jotkut läheisistäsi jäivät kanssasi kaltereiden taa, toiset sopeutuivat ahdistaviin vierailuaikoihin. Muutamat valitsivat vapauden.

Kuinka yksinäisyys onkaan sinua kalvanut.

Siinä missä odotuksesi rajasivat mahdollisuuksiasi yhteyteen, tekemäsi tulkinnat ja väärät päätelmät kasvoivat muuriksi ympärillesi. Taitamattomuutesi huomata omaa osaasi on karkottanut niitäkin, jotka olisivat sinua kipeästi tarvinneet. Joita sinä olisit kipeästi tarvinnut.

Kuinka kahleet ovatkaan sinua painaneet.

Uskomasi valheet ovat jääneet raskaina kahleina askeleisiisi. Ajatuksissasi ne ovat muuttaneet valkoisen mustaksi, eikä harmaan sävyille ole mielessäsi sijaa. Ne ovat vääristäneet senkin, mikä kerran oli kirkasta. Ne ovat varastaneet sinulle tarkoitettua iloa ja rauhaa, tulevaisuutta ja toivoa.

Ja kuinka väärässä olitkaan, kun sanoit ettei kehenkään voi luottaa.

Et koskaan tullut tuntemaan sydämiä, jotka itkevät surujasi ja iloitsevat onneasi. Et painanut päätäsi vasten tarjottua olkapäätä, kun tarvitsit lohdutusta. Et osannut ottaa vastaan halausta, joka olisi kannatellut sinua yli pahimman. Et kömpinyt syliin, jossa olisit saanut kokea rakkautta.

Toivon, että olisit luottanut ja tehnyt tuon kaiken. Se olisi muuttanut koko elämäsi. Niin monen elämän.

ahtaalla pienin

Jyväskylän parhaat retkeilykohteet

Luin kerran eräästä kolumnista, että aikuisuuden tunnistaa siitä, kun lapsena tympeiltä tuntuneet asiat alkavatkin tuntua ihan mukavilta. Mielestäni kehityskulku on usein seuraavanlainen: lapsena jostain asiasta on ihan innoissaan, teininä innostus syystä tai toisesta hiipuu, ja aikuisiällä se löytyy taas uudelleen. Yksi hyvä esimerkki on marjastus, josta kirjoitin viime kesänä. Tämän tekstin otsikossa en kuitenkaan viittaa huippusalaisiin marjakätköihini, vaan tässä postauksessa aion jakaa omat lempiretkeilykohteeni Jyväskylässä ja lähistöllä.

Retkeilyn kanssa minulla on käynyt vähän samoin kuin marjastuksen: lapsena tykkäsin siitä ja retkeilimme perheeni kanssa paljon, teininä kiinnostus lakkasi lähes kokonaan ja viime vuosina olen löytänyt luonnon lumon taas uudelleen. Olen usein yllättynyt siitä, kuinka vähän monet Jyväskylässä asuvat tuntevat lähiseudun upeita luontokohteita. Toki esimerkiksi näihin minun lempipaikkoihini on hankala päästä, jos ei omista autoa. Pyöräilymatkan päästäkin löytyy silti ihania paikkoja. Tässä neljä suosikkiani, joihin jokaisen jyväskyläläisen tulisi tutustua. Näissä kohteissa viihtyvät varmasti myös muualta tulevat vieraat.

  1. Leivonmäen kansallispuisto
  • sijaitsee Joutsassa, n. 50 kilometrin päässä Jyväskylässä. Harva tietää, että näin lähellä Jyväskylää on upea, hyvin ylläpidetty kansallispuisto!
  • useita n. 2-6 kilometrin pituisia reittejä
  • omat suosikkipaikkani Soimalampi ja Joutsniemi löytyvät puiston pohjoisosasta

leivonmäki1

2. Mämminiemi

  • sijaitsee Toivakassa, 34 kilometrin päässä Jyväskylästä
  • Jyväskylän kaupungin ylläpitämä ulkoilualue Päijänteen rannalla
  • suosittu veneilijöiden levähdyspaikka
  • useita eri nuotiopaikkoja ja kesäisin joinakin viikonpäivinä myös mahdollisuus saunoa muutaman euron maksua vastaan
  • ei varsinaisesti patikointireittejä, parkkipaikalta on n. 200 metrin matka alueelle

Mämminiemi

3. Hyyppäänvuori

  • sijaitsee Laukaassa, n. 30 kilometrin päässä Jyväskylästä
  • parkkipaikalta matkaa huipulle on vain kilometri, mutta nousu on melko jyrkkä
  • Hyyppäänvuorelta levittäytyvät upeat maisemat Lievestuoreenjärven yli

Hyyppäänvuori

4. Vaarunvuori

  • sijaitsee Korpilahdella, n. 40 kilometrin päässä Jyväskylän keskustasta
  • 4 kilometrin luontopolku
  • Vaarunjyrkän yläpuolelta upeat näköalat Päijänteelle

Kuten tästä listasta voi päätellä, minulle hienoon luontoelämykseen kuuluu aina veden läheisyys. Jos veteen yhdistyy korkeat paikat, aina vain parempi. Suosittelen lämpimästi vierailemaan näissä ja toki muissakin Jyväskylän lähialueen kohteissa! Helppoja kohteita lyhyille retkille ovat myös Kanavuori ja Nyrölän luontopolku. Luontoon.fi, retkipaikka.fi ja Jyväskylän kaupungin sivut tarjoavat hyvää tietoa lähialueen retkeilymahdollisuuksista.

Vielä on kesää ja retkipäiviä jäljellä!

Lomamonsteri

Pitkään odotettu kesäloma alkoi vihdoin ja samalla yllätti elämän ensimmäinen lomastressi. Ei ollutkaan niin helppoa yhtäkkiä pitkän työputken jälkeen vaihtaa vapaalle ja päästä mukaan lomatunnelmaan, josta muu perhe oli nauttinut jo useamman viikon ajan. Minusta ei saman tien työpaikan oven suljettuani kuoriutunut rennon letkeää ja kaikenlaista hauskaa tekemistä keksivää kesämutsia, jollainen kyllä tosi mielelläni olisin. Sen sijaan tilalle tuli lomamonsteri, jonka kärsivällisyys lasten kanssa oli pyöreä nolla, enkä yhtään tiennyt mikä oli pielessä. Tiuskin lapsille, mökötin miehelle ja stressasin loman loppumista jo ennen kuin se oli ehtinyt kunnolla edes alkaa.

Vasta muutaman päivän lomailun jälkeen suupielet vähitellen rentoutuivat ja takapenkiltä kuului: ”Ihanaa, vihdoin äiti hymyilee!”

Laitan siis muistiin seuraavia kesiä varten: varaa pari ensimmäistä lomapäivää siihen, että tajuat jääneesi lomalle, ja lähde reissuun vasta sen jälkeen. Olet huomattavasti parempaa matkaseuraa, kun työasiat eivät pyöri mielessä ja lomafiilis on päässyt valloilleen. Ja ennen kaikkea: muista hymyillä! Se tekee kaikesta, lomailustakin, paljon parempaa.

Lohikoski