Kaupunkilomalla

Syysloma alkoi perjantaina, ja lähdin suoraan töistä viikonlopuksi pääkaupunkiimme ystäväni tykö.

Lauantaiaamun korkkasin kahden ystäväni kanssa ihanalla ja rauhallisella brunssilla, minkä jälkeen jatkoimme toisen kanssa matkaa päämäärättä. Kävelimme Punavuoresta muutaman putiikin kautta Kauppatorin tunnelmaan. Ja jo tuossa reilun puoli tuntia kestävällä matkalla syömmeeni alkoi hiipiä ahdistava olo. Kaupungin sykkeessä tuntui vaikealta rentoutua tai edes pysyä rentona.

kaupunkiloma 2

Kauppatorilla huomasin, että lautta Suomenlinnaan lähtisi laiturista kolmen minuutin päästä.

Mennäänkö? kysyin ystävältäni.

Saatuani heti myönteisen vastauksen astuimme lauttaan. Kiipesin kannelle nauttimaan maisemista ja merituulesta, ja sykkeeni tasaantui oitis. Päästyämme laituriin en lakannut huokailemasta kuinka ihanaa ja kaunista Suomenlinnassa olikaan! Aurinko paistoi, syksyn väriloisto hehkui parhaimmillaan, meri kohisi.

kaupunkiloma 1

Muistin taas kerran, mikä lataava ja levollinen vaikutus Luojan luomalla onkaan. Ja että jos vain mahdollista, lähden aina kuuntelemaan meren kohinaa!

Onneksi sunnuntaiaamun ohjelmassa oli vielä pitkä kävelylenkki Lauttasaaren kuvankauniilla rannoilla. Kaupunkilomakin voi olla monenlainen!

// Heini

Arjesta: kukkia ja kävelyjä

Tämä postaus jatkaa perjantaista sarjaamme, jossa nostamme esiin arkea ilahduttavia asioita, oivalluksia tai tapoja. Tällä kertaa arjestaan kertoo Johanna, joka asuu Belgiassa Brysselin liepeillä miehensä ja 17-vuotiaan tyttärensä kanssa. Loimaalta kotoisin oleva Johanna on työskennellyt opettajana CTS:ssa vuodesta 2006. Tänä syksynä hän aloitti lisäksi osa-aikaisena uskonnonopettajana paikallisessa lukiossa.

***

1. Leikkokukat maljakossa

On uskomatonta, miten paljon tuoreet kukat piristävät arjessa. Leikkokukkien voimavaikutus perustuu ainakin välillä siihen, että huomio kiinnittyy niihin ja ympäröivä satunnainen sotku ei häiritse ihan niin paljon. Tämä tunnustus taitaa nyt hiukan kieliä siitä, että meillä siivous on siirtynyt prioriteettilistalla vähän liian usein sinne saavuttamattomaan loppupäähän. Normiviikkona mukaani tarttuu ruokakaupasta muutaman euron hintainen yhden kukkasortin nippu, mitä kauteen sopivaa siinä sitten onkaan. Kun ehdin panostaa vähän enemmän, saatan koukata kukkakaupan kautta. Silloinkin useimmiten valitsen muutamia yksittäisiä kukkia, oksia ja jotakin vihreää, joista kokoan kotiin tullessa omanlaiseni asetelman. Tykkään sekä tekemisestä että myös lopputuloksesta paljon enemmän kuin valmiista leikkokukkakimpuista, joiden hinta-laatusuhdekin on yleensä hiukan vinksallaan. Win-win -tilanne siis.

11.10.Johanna

2. Teen juonti

Tee on kyllä varsinainen elämäni eliksiiri! En yhtään ihmettele, että englantilaiset tarjoavat joka tilanteeseen ratkaisuksi kupillista teetä. Höyryävä kuppi kädessä on ihana pysähtyä hetkeksi vain olemaan paikallaan ja nollaamaan ajatukset. Se on parhaimmillaan sellainen melkein-mini-loma keskellä arjen kiirettä. Viime aikoina kahden työn ja opiskelun välissä tasapainoillessa teenjuonnin ja sen myötä päivittäisten pysähtymisten merkitys on korostunut entisestään. Juon erilaisia teelaatuja laidasta laitaan. Kaikki muu kelpaa ja maistuu paitsi keltainen Lipton. Se on tee, joka mielestäni pitäisi asettaa myyntikieltoon, koska siitä tulee lähinnä vain ärtynyt olo.

11.10.Johanna2

3. Kävelylenkit

Kävelylenkki toimii aina. Parhaimmillaan raikas ilma ja hyvät maisemat tuovat ekstraa liikuntaefektin lisäksi. Kotiin palatessa on aina tyytyväinen olo kun tuli lähdettyä. Melkein jokaisella lenkillä mietin, miten onnekkaita olemme olleet tämän nykyisen asuinpaikan suhteen. Kaupunki on lähellä, mutta samalla tässä lähimaastossa on mainiot lenkkimaisemat ja monta erilaista mahdollisuutta valita reittejä sen mukaan, miltä sattuu tuntumaan.

Lämpöä aamuun

“Voi kun tässä talossa saisi edes joskus nukkua!”, huokaan turhautuneena. Viime yönä ainakin kolme meistä on vaihtanut nukkumapaikkaa kesken unien, on pyöritty levottomasti, kiskottu peittoa ja taisteltu tyynystä. Päivä on hädintuskin päässyt alkuun ja minä olen jo väsynyt ja kiukkuinen. Viimeisten vuosien valvotut yöt vaativat veronsa, peilistä katsovat vastaan sumuiset silmät ja kireät leukaperät.

varpu

Unen jäljiltä pehmoiset ja pörröiset lapset venyttelevät makeasti peittojensa alla ja siinä samassa sydämeni heltyy. Jätän sen, mitä olen tekemässä, hiivin hipsuttelemaan ja syöksyn suukottelemaan. Kutitan hellästi kerälle kiertynyttä kuopusta ja silitän esikoisen sekaista tukkaa.

Aamulla jaettu läheisyys ja korvaan kuiskatut suloiset sanat varustavat kohtaamaan tulevan päivän ja muistuttavat, että olemme yhdessä, vaikka arjessa kukin tahoillamme. Levottomista öistä huolimatta en vaihtaisi näitä aamuja mihinkään.

//Anna

Arjesta: ruokaa ja rutiineja

Tämä postaus aloittaa perjantaisen sarjan, jossa nostamme esiin arkea ilahduttavia asioita, oivalluksia tai tapoja. Olemme pyytäneet samasta aiheesta postaukset myös kolmelta lukijaltamme, joiden vakituinen koti on ulkomailla!

***

1.  Perho ja Pääskysaari -podcast

Työmatkani kestää kolmisen varttia, ja useimpina päivinä kuuntelen paluumatkalla podcasteja. Tai olen kuunnellut sen jälkeen, kun löysin tämän podcastin. Nimittäin näissä on sisältöä huomattavasti enemmän kuin monissa aiemmin kokeilemissani. Suosittelen ainakin jaksoja nimiltään Stressi, Häpeä ja Ulkonäkö. Tykkään erityisesti avoimesta, pohtivasta otteesta sekä asenteesta, joka kunnioittaa myös toisenlaisia näkemyksiä.

dav

2. Sosekeitot

Kului vuosia sosekeittojen keittelemistä arastellen. Nyt olen pikkuhiljaa ymmärtänyt, että sehän onkin varsin helppoa. Keittoon tarvitsee vain kolmea eri tyyppistä raaka-ainetta: juureksia tai kasviksia, kermaa tai kookosmaitoa tai juustoa sekä mausteita. Parhaat yhdistelmät löytynevät kokeilemalla. Mutta jos haluaakin ihan valmiin ohjeen, niin esimerkiksi superhyvän bataattikeiton ohje on jo eetterissä!

sdr

3. ”Win the first hour of the day.”

Keväällä yksi ystäväni puhui kirjasta, jonka oli lukenut. Sen mukaan vuorokauden ensimmäinen tunti on erittäin oleellinen päivän yleisfiiliksen ja ”vastustuskyvyn” kannalta. Aamun ensimmäisen tunnin tulisi olla mm. someton ja sähköpostiton. Erityisesti ensimmäisen tunnin aikana tulisi tehdä jotain lataavaa ja rakentavaa. Jotain sellaista, mikä lisää resilienssiä päivän tulevia tapahtumia kohtaan.

Ajatus kolahti kerrasta – en edes kysynyt kyseisen kirjan nimeä, vaan päätin ryhtyä heti tuumasta toimeen. Välipäiviä on ollut ajoittain, mutta pääasiassa olen pitänyt uudesta rutiinistani kiinni kesän alusta saakka. Enää en ota puhelinta käteeni ensimmäisenä aamulla. Sen sijaan kirjoitan ylös edellisen päivän kiitollisuuslistan, luen ja lopuksi vielä kirjoitan vapaasti. Samalla syön aamupalaa – ja nyt syksyn tultua olen sytyttänyt pöydälle peräti kynttilänkin. Uusi rutiini on antanut päiviini ihan erilaisen pohjavireen kuin somen selailu sängyssä. Suosittelen vahvasti!

// Heini

Silloin ja nyt

Kuinka vähän silloin tiesimmekään. Olimme niin kovin nuoria ja silti – tai ehkä juuri siksi – niin kovin varmoja itsestämme ja toisistamme. Elämämme kulkivat rinnakkain ja askeleemme sopivat yhteen vierekkäin astellessamme.

Elämä ei ollut vielä jättänyt meihin jälkiään. Seisoimme samassa risteyksessä
reput tyhjinä
takit auki
näköaloja tiiraillen.

Minkä polun valitsisimme? Mihin suuntaan lähtisimme?
Tai paremminkin: mihin suuntaan meidät vietäisiin?

Polkujemme alussa olimme niin lähekkäin.

edf

Sen risteyksen ja tämän päivän väliin mahtuu tuhansia hetkiä, pieniä ja suuria valintoja, jotka ovat määrittäneet polkujemme suuntaa. Paljon sellaista, jota emme ole voineet valita. Emmekä varmasti olisi itsellemme valinneet, jos se olisi käsissämme ollut.

Ja minusta tuntuu, että kaikki se väliin jäänyt ja vuosien aikana tapahtunut tai tapahtumatta jäänyt on muovannut meistä ja elämistämme niin kovin erilaiset. Matkan varrella reppuun on kertynyt monenlaista, ja kaikki se lasti on piirtänyt erilaisuutemme  yhä selvemmin esiin. Oli helpompaa olla lähellä silloin, kun niin moni iso askel oli vielä ottamatta, valinta tekemättä ja kipu kokematta.

Reput tyhjinä olimme niin samanlaisia.

// Suvi

Sanoja syysiltoihin

Syksyn saapuessa on ihana kietoutua vilttiin ja uppoutua hyvään kirjaan. Tarinat tarjoavat mahdollisuuden kurkistaa kotisohvalta käsin erilaisiin aikoihin, elämiin ja ajatusmaailmoihin. Tässä postauksessa jaamme syysiltojen iloksi muutaman suosikin viimeaikaisista lukukokemuksistamme!

Anna

Paul Kalanithi: Henkäys on ilmaa vain – Erikoistumisopintojensa loppusuoralla oleva, poikkeuksellisen lahjakas neurokirurgi Paul Kalanithi on auttanut lukuisia potilaitaan kohtaamaan tilanteista vaikeimman, kun joutuukin itse katsomaan kuolemaa silmästä silmään aivan liian aikaisin. Tämä kertomus elämästä, kuolemasta, luopumisesta ja toivosta maalaa kuvan upeasta miehestä, jolla lopulta jää kirjan tavoin kaikki muukin kesken. Raskaasta aiheesta huolimatta kirja onnistuu pysymään helposti luettavana, ja suru iskee vasten kasvoja vasta viimeisessä luvussa, jonka on Paulin jo kuoltua kirjoittanut hänen vaimonsa.

Tom Malmquist: Joka hetki olemme yhä elossaKarin on viimeisillään raskaana, kun hän yllättäen sairastuu. Influenssaepäily osoittautuukin akuutiksi leukemiaksi, ja vauva syntyy hätäsektiolla. Viikon ajan Karinin puoliso Tom kulkee sairaalassa teho-osaston ja vastasyntyneiden osaston väliä, kuljettaen äidin tuoksua tyttärelle ja tyttären tuoksua äidille. Karin ei koskaan ehdi nähdä tytärtään vaan kuolee sairaalassa viikko tämän syntymän jälkeen. Tom Malmquist on pukenut upeasti sanoiksi oman henkilökohtaisen tragediansa, jossa surusta huolimatta keskeistä on  toivo elämän jatkumisesta, tavalla tai toisella.

27.9

Heini

Eija-Riitta Korhola: Kuolemaa nopeampi, lähikuvia elämästä – Kirjailija piirtää teksteillään oivaltavia kuvia omasta elämästään, jossa vaikuttavat niin lähimmät, politiikka, syöpä kuin uskokin. Kirjassa oli monta ajatusta, joita oli jäätävä pureskelemaan pitkäksi aikaa. Vai mitä sanot siitä, että Eija-Riitta luki lentomatkoillaan kaikki Harry Potterit, että osaisi rakastaa keskimmäistä, Potteria kiihkeästi lukevaa lastaan entistäkin terävämmin ja tarkemmin?

Heather Morris: Auschwitzin tatuoija – Uskomaton ja koskettava tositapahtumiin pohjautuva romaani selviytymisestä, kärsimyksestä ja rakkaudesta. Tarina puhuttelee ja jättää mietteliääksi – silloinkin kun ympärillä on aivan käsittämätöntä kärsimystä, tapahtuu myös hyviä, kauniita asioita.

Suvi

Maria Veitola: Veitola– Kirjaan on koottu Veitolan eri lehdissä ilmestyneitä kolumneja, joita hän kommentoi omaan suorasukaiseen tapaansa. Tekstit vilisevät oivaltavia ajatuksia mm. ystävyydestä, äitiydestä ja naiseudesta, ja Veitola kertoo hyvin avoimesti myös elämänsä kivuista, kuten syömishäiriöstään tai isänsä kuolemasta. Kirja oli avartava kurkistus julkisuudesta tutun henkilön elämään ja muutti ennakkokäsityksiäni Veitolasta.

Xinran: Kiinan kadotetut tyttäret– Tästä kirjasta jäi päällimmäisenä mieleeni kaksi ajatusta: onko tällaista voinut tapahtua jossain päin maailmaa meidän elinaikanamme, ja entä jos olisin itse syntynyt ensimmäiseksi lapseksi Suomen sijasta Kiinaan. Kiinassa vuosina 1979-2015 vallinneen yhden lapsen politiikan aikana perheille sallittiin vain yksi lapsi, jonka perheet halusivat monista syistä olevan poika. Tästä johtuen tyttölapset tulivat tuona aikana Kiinassa järkyttävillä tavoilla kaltoinkohdelluiksi. Näitä kadotettujen tytärten tarinoita Xinran on koonnut kirjaansa, joka on järkyttävästä aiheestaan huolimatta ehdottomasti lukemisen arvoinen.

Matkalla merkitykseen: sitoutuneisuus

Päätimme kaikki lähteä Annan tapaan ja mukaan Matkalle merkitykseen. Emme tiedä, mitä matka tuo vielä tullessaan, mutta alkaneen lukuvuoden aikana pohdimme asiaa kukin ainakin kahden tekstin verran. 

***

Uskon, että sitoutumisessa piilee yksi onnellisen elämän salaisuuksista. Ihminen on tyytyväisimmillään silloin, kun on sitoutunut tärkeäksi ajattelemiinsa ihmisiin ja asioihin. Pidän sitoutumista itselleni tärkeänä arvona.

sitoutuneisuus 1

Sitoutuminen vapauttaa toisaalle haikailusta ja fomosta. Jos täyttää kalenterinsa ensin tärkeimmillä jutuilla, ei ole syytä harmitella juttuja, joista jää paitsi – tällöin ne ovat väistämättä vähemmän tärkeitä, muuten ne olisivat olleet jo kalenterissa.

Sitoutuminen helpottaa päätöksentekoa. Itse olen sitoutunut opiskelemaan tulevina vuosina. Jos samasta ajasta taistelevat lempisarja ja opintojen tekeminen, teen jälkimmäistä – siihen olen huomattavasti sitoutuneempi. Aina valinnat eivät tietenkään ole näin yksioikoisia. Ajattelenkin, että sitoutuminen edellyttää omaa ajankäytön realistista suunnittelua. Se ainakin helpottaa sitoutunutta elämäntapaa.

Työelämässä ja vapaaehtoistöissä sitoutuminen on ensisijaista oman työssäviihtymisen, työntekemisen ja koko yhteisön kannalta. Vain harva pystyy antamaan parastaan silloin, kun toinen jalka on jo uuden oven välissä. Yritän olla kokonaan siellä missä olen. On myös helpompi kokea kuuluvansa joukkoon, kun itsekin on sitoutunut yhteisöön.

sitoutuneisuus 2

Tietysti sitoutumisella on tärkeä osansa ihmissuhteissa. Uskon, että parhaimmat ihmissuhteet ovat sellaisia, joissa kumpikin on sitoutunut samalla intensiteetillä. Sitoutuminen on enemmän kuin vaihdetut lupaukset tai sormiin sujautetut sormukset. Se on syvä, jaettu, yhteinen tietoisuus, että tässä pysyn, tässä pysyt. Enkä ihmettele, että sitoutuminen ei ole trendikästä. Se on vaikeaa ja vaativaa! Kuinka olenkaan itse kompuroinut ja tehnyt virheitä, satuttanut ja loukannut. Ja sittenkin pyristelen sitoutumista kohti.

Äärimmillään sitoutuminen mitataan kai silloin, kun toisella ei ole mitään annettavaa tai sitoutumisella ei saavuta konkreettista hyötyä itselleen. Kuinka pitkälle olen valmis pitämään kiinni oikeaksi tai hyväksi katsomastani, vaikka minä jään palkkaa vaille? En tiedä itsekään. Rehellisesti toivoisin, ettei tätä tietä koskaan tarvitsisi kulkea. Samaan aikaa arvelen, että sille tielle on jokaisen ainakin ajoittain kulkeminen, jos pyrkii elämään sitoutumisesta käsin.

Sitoutuminen määrittää sen, mihin ja kehen käytän aikani ja ajatukseni, rahani ja rakkauteni. Kuinka toivonkaan, että osaisin elää sitoutuneesti ja oikein valiten.

Sillä uskon, että sitoutumisessa on siunaus. 

// Heini