Kuppi nurin

Kuukautiset. Naiset joutuvat elämään niiden kanssa parhaimmassa (tai pahimmassa) tapauksessa lähes 40 vuotta elämästään. Sama tapahtumaketju joka kuukausi 40 vuoden ajan melkein jokaisen naisen elämässä, ja silti kuukautisiin liittyy yhä jonkinlainen häpeän leima, eikä niistä ole tapana puhua ääneen.

En ole oikein koskaan pitänyt ”siitä ajasta kuukaudessa”. Viitisen vuotta sitten löysin kuitenkin yhden keksinnön, joka on mullistanut suhtautumiseni kuukautisiin: kuukuppi! Taivaan lahja naisille. Kuukupin ansiosta kuukautiseni eivät voisi olla vaivattomammat ja huolettomammat, paitsi jos ne loppuisivat kokonaan. Paluuta takaisin ei ole!

20180518044525pm_lunette_milieu_finland-4

Tästä on kyse: kuukautiskuppi on silikonista valmistettu kuppi, joka kerää kuukautisvuodon. Kuppi tyhjennetään ja huuhdellaan vuodon määrästä riippuen 2-4 kertaa päivässä ja desinfioidaan keittämällä kuukautisten välissä. Kuppia voi käyttää uudelleen ja uudelleen vuosien ajan.

Kuukupin käyttämiselle on lukuisia hyviä puolia, esimerkiksi:

  1. säästät luontoa.
  2. säästät rahaa. Yksi kuppi maksaa noin 30 euroa, ja voit käyttää sitä vuositolkulla.
  3. kuukautisista tulee huolettomammat.
  4. olen sataprosenttisen varma, että kuukupin materiaali on parempi intiimialueen herkälle iholle ja limakalvoille sekä hygieenisempi kuin kuivattavat ja hautovat siteet. Ensi alkuun kuukupin käyttö voi kyllä tuntua hieman epämiellyttävältä tai oudolta, mutta siihen tottuu nopeasti.

Kuukupin käyttämiselle on olemassa vielä yksi painava syy, nimittäin suomalainen kuukuppeja valmistava yritys, Lunette. Lunetten perustaja Heli Kurjanen päätti alkaa valmistaa kuukuppeja itse vuonna 2004, kun hänen netistä tilaamansa kuppi ei vastannutkaan odotuksia. Vuonna 2005 Lunette-kuppeja alettiin myydä Suomessa ja tällä hetkellä niitä myydään yli 40 maassa. Lunetten toimipaikka on edelleen Juupajoki, josta käsin yritys levittää ”kuukautisvallankumousta” ympäri maailmaa.

20180518044535pm_lunette_cup_flowers-6

Ostaessasi Lunetten kuukupin tuet siis suomalaista yritystoimintaa, mutta samalla voit myös osallistua hyvän tekemiseen. Vuonna 2017 Lunette aloitti yhteistyössä Fida Internationalin kanssa projektin, jonka tarkoituksena on tukea naisten ja tyttöjen kuukautishygieniaa ja levittää kuukautistietoutta Tansaniassa. Aiemmin Lunette on tehnyt samankaltaista työtä Keniassa yhteistyössä World Visionin kanssa. Tansanian projektissa tavoitteena on kouluttaa paikallisia työntekijöitä kuukautishygieniasta ja jakaa kestäviä kuukautissuojia.

Jos kuukautiset ovat meillä Suomessakin edelleen vähän tabu, voit vain kuvitella millainen tilanne on kehittyvissä maissa. Tytöillä ei ole välttämättä mitään tietoa kuukautisista niiden alkaessa, ja kuukautisiin liittyy paljon häpeää. Kunnollisia suojia ei ole, ja kuukautissuojina käytetään esimerkiksi paperia, vanhoja rättejä tai lehmänlannasta valmistettuja tamponeja. Tällaisten suojien käyttäminen on luonnollisesti iso terveysriski. On myös mahdollista, että tytöt eivät voi käydä lainkaan koulua kuukautisten aikana. Tietämättömyys kuukautisista ja niihin liittyvästä hygieniasta vaikuttaa siis tyttöjen ja naisten elämään monin tavoin.

20180518044614pm_lunettecup_package-2

Nyt sinulla on mahdollisuus olla mukana Tansaniassa tehtävässä kuukautistyössä! Fida ja Lunette juhlivat Kansainvälistä kuukautispäivää maanantaina 28.5. Sen kunniaksi Lunette lahjoittaa jokaisesta 26.-28.5. välisenä aikana heidän nettikaupastaan ostetusta kuukupista yhden kuukupin Fidan projektiin Tansaniaan. Täydellinen tilaisuus parantaa samalla omaa kuukautismukavuutta sekä tukea terveyskasvatusta Tansaniassa! Suosittelen molempia lämpimästi.

Voit lukea lisää Fidan ja Lunetten yhteistyöstä Tansaniasta täällä sekä maailman kuukautispäivästä täällä. Suoraan Lunetten verkkokauppaan pääset tästä linkistä.

Kuvat: Lunette

Kuppi nurin

Yksi sadasta

Keväisenä sunnuntai-iltana tasan neljä vuotta sitten huikkasimme viimeisinä sanoina ystävillemme, että huomenna selviää onko meille tulossa tyttö vai poika. Seuraava päivä muutti elämämme, ja ultrassa löytyikin jotain sellaista, että vauvan sukupuoli jäi lopulta selvittämättä. Seuraavat neljä kuukautta elimme pelon ja epätietoisuuden vallassa. Emme tarkkaan tienneet mitä on tulossa, ja jotenkin se myös antoi voimaa jaksaa päivästä toiseen. Poikamme syntymä, isot sydänleikkaukset muutaman tunnin ja muutaman viikon ikäisenä ja kaikki siitä seurannut huoli ja murhe tulivat eteemme päivä kerrallaan. Koko ajan puhuimme, että vaikka kaikki onkin sydäntä särkevän kamalaa, onneksi vauvamme ei kuitenkaan itse tiedä tästä mitään. Että pahinta olisi käydä tämä sama läpi 3-4 -vuotiaan kanssa, yrittää peitellä omaa pelkoaan ja vakuutella pienelle, ettei ole mitään hätää. Ja uskotella sitä samaa myös itselleen.

Aluksi elimme päivän kerrallaan, sitten päivät vaihtuivat viikoiksi ja viikot kuukausiksi. Sanottiin, että uutta leikkausta ei ehkä koskaan tarvita. Sitten sanottiin että ei ainakaan ennen kouluikää.

Keväisenä sunnuntai-iltana muutama viikko sitten kirjoitin aavistuksesta, että jotain on tapahtumassa. Olin rauhallinen, mutta samaan aikaan levoton. Seuraava päivä sysäsi kaiken taas raiteiltaan. Ultraava lääkäri totesi, että poikamme sydän tarvitsee uuden leikkauksen neljän kuukauden sisällä. Edessä on taas pelkoa ja epätietoisuutta, kun odotamme kutsua sairaalaan. Joudun palaamaan pahimpaan painajaiseeni. Ainoa ero on, että tällä kertaa olen täysin hereillä.

IMG_20170720_172148_109

Tällä kertaa tiedämme suunnilleen, mitä on tulossa, ja jos mahdollista, niin se tekee kaikesta vielä pahempaa. Luvassa on unettomia öitä, musertavaa pelkoa ja omassa sydämessä kipuna tuntuvaa tuskaa. En haluaisi palata takaisin sinne, mistä kaiken jälkeen helpottuneina neljä vuotta sitten pääsimme kotiin. En halua ajatella lastani yksin sairaalavuoteellaan. Näen mielessäni vain leikkaussalin ovet, jotka sulkeutuivat edessämme jättäen meidät ulkopuolelle. Haluaisin suojella pientä poikaani kaikelta, ja sanoa, että olen aina lähellä, mutta tälläkään kertaa en voi.

Olimme niin toivoneet ja rukoilleet, ettei tämä päivä koskaan koittaisi. Tietysti järjellä tiedän, että kaikki tehdään, jotta poikani voisi elää mahdollisimman normaalia elämää. Juosta ja pelata sählyä niin kuin muutkin pikkupojat. Mutta juuri nyt en pysty ajattelemaan järkevästi. On vain tämä pelko, joka musertaa alleen, ja tämä rakkaus, joka kuristaa kurkkua niin, etten saa henkeä.

Yksi sadasta

Ole kokonaan siellä, missä olet

Olin kahvilla ystäväni kanssa. Jossain vaiheessa mieleen juolahti, että onkohan mun äänettömään puhelimeeni tullut viestejä. Sillä kertaa en kaivanut puhelintani esille ja kahvihetkemme jatkui keskeytyksettä. Jälkeenpäin kotimatkalla vanha, puhutteleva ajatus suhahti mieleeni:

Wherever you are, be all there.
Jim Elliot

Kuinka vaikeaa se meille välillä onkaan! Kuinka monta kertaa keskeytämme hyviä hetkiä toinen toisemme kanssa aukaisemalla whatsappin, jossa ei silläkään kertaa ole mitään välitöntä reagointia vaativaa? Miten helposti annamme internetin selaamisen riistää aikaamme niiltä, joille juhlapuheissamme lupaamme parhaamme antaa? Miten voi olla, että katsomme tarkemmin kännykän näytöllä näkyvää puolitutun profiilikuvaa kuin läheistä ruokapöydän toisella puolen? Kuinka usein selaamme instagramia tai facebookia silkasta tottumuksesta, vaikka huomiotamme kaipaisi joku rakkaimmistamme?

Kukaan ei voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Kenenkään huomio ei koskaan ole täydellisesti kahdessa paikassa yhtä aikaa. Ole siis kokonaan siellä, missä olet, muistutan itselleni erityisesti silloin, kun keskittymiseni alkaa herpaantua. 

be all there blogi

Minulle puhelimen tarpeeton vilkuilu on helpointa välttää siten, että katkaisen mobiilidatayhteyden hetkeksi kokonaan. Ehkä on niin, että kun katkaisee hetkeksi yhteyden niihin, jotka eivät oikeasti ole paikalla, saa yhteyden niihin, jotka ovat. Sillä mikä olisikaan parempaa kuin tärkeän ihmisen läsnäolo ja täysi huomio?

Ole kokonaan siellä, missä olet

Mitä kuuluu?

Joskus välimatkaa pitää ensin lyhentää
kevyillä kysymyksillä
ja turvallisilla tiedusteluilla
ennen kuin uskaltaa
istahtaa viereen
ja alkaa jutella oikeista asioista.

Mitä kuuluu,
mites te,
mitä oot puuhaillut?

Entäs töissä,
onko ollut kiirettä,
paljon hommia?

Sä tuut puolitiehen vastaan:

Ihan hyvin,
tavallisesti,
ei ihmeempiä,
kiitos kysymästä,
entä sä?

Oikeasti haluaisin kysyä:
mitä mietit,
mitä oot ajatellut sitten viime näkemän,
mistä iloitset ja innostut,
mitä kaipaat,
miltä susta tuntuu
ja mitä suret?

Koska joskus
tarkemmin tarkasteltaessa
ihan hyvin voikin tarkoittaa, että aika huonosti,
tavallisesti onkin itse asiassa jotain ihan ihmeellistä
ja ei ihmeempiä tarkoittaa, että on ollut kaikenlaista.

Siis: mitä kuuluu, kerro kaikki!

14.5.

Mitä kuuluu?

Luonnonkosmetiikan suosikkeja

Ensimmäisen lapseni syntymän aikoihin innostuin luonnollisemmasta kosmetiikasta. Kiinnostuin siitä, mitä ainesosia käyttämäni tuotteet sisältävät, ja ennen kaikkea siitä, mitä lapseni iholle laitan. Pikkuhiljaa vanhojen tuotteiden loppuessa aloin korvata niitä luonnonkosmetiikan tuotteilla. 

Kosmetiikan suhteen en ole mitenkään erityisen uskollinen tietyille merkeille tai tuotteille, ja usein edellisen purnukan loputtua ostankin kokeilumielessä tilalle jotain muuta. Muutaman sen verran hyvin itselleni sopivan tuotteen olen tässä vuosien varrella kuitenkin löytänyt, että niitä olen ostanut jo useamman kerran peräkkäin. Oma tämänhetkinen luonnonkosmetiikan top 3 on:

IMG_2422

1. Mia Höytö Ihana Moisturising cream. Täyteläinen kosteusvoide, joka on kuitenkin tarpeeksi hyvin imeytyvä meikkivoiteen alla käytettäväksi, ja jättää kauniisti kuultavan pinnan.

2. Madara Balancing Toner. Pitkään kuvittelin, että kasvoveden tehtävä on puhdistaa, kunnes opin, että itse asiassa sen tehtävä onkin kosteuttaa ihoa. En voi enää elää ilman.

3. Lavera Illuminating Eye Cream. Tuo valoa ja häivyttää väsymyksen merkkejä, mitä muuta voisi silmänympärysvoiteelta toivoa?

Bonusvinkkinä vielä näin kesän lähestyessä Algamaris aurinkovoiteet, joita kokeilimme viime kesän rantalomalla ensimmäistä kertaa. Todella hyvin levittyviä ja tehokkaita tuotteita, joiden kanssa seurueemme pienimmätkään eivät päässeet palamaan paahtavasta auringosta huolimatta. Kasvoille tarkoitettu ihon sävyä kevyesti tasoittava aurinkovoide oli omaan käyttööni täysi kymppi luoden kasvoille upean hehkun, ja after sun –voide viilensi auringon kuumentamaa ihoa ihanasti. Suosittelen lämpimästi!

IMG_2421

Jos asia kiinnostaa, mutta et tiedä mistä kosmetiikkavarastojesi putsaus kannattaisi aloittaa, suosittelen lataamaan puhelimeen CosmEthics –sovelluksen. Sen parissa olen itsekin viettänyt tovin jos toisenkin ensin oman peilikaappini äärellä, ja myöhemmin kaupan hyllyjen välissä. Jos ihmettelet, miksi shampoohyllyllä joku kulkee puhelin ojossa, niin hän todennäköisesti skannailee siellä sovelluksellaan löytääkseen turvallisia tuotteita. Sovelluksessa on valmiita filttereitä, jotka hälyttävät jos tuote sisältää esimerkiksi muovia tai allergisoivia tuoksuja, myös omia henkilökohtaisia filttereitä voi halutessaan luoda.

Luonnonkosmetiikan suosikkeja

Ymmärtäväisyys on kaunista

En ole aina osannut arvostaa ymmärtäväisyyttä ihmisen ominaisuutena kovinkaan korkealle. Nykyisin ymmärtäväisyys on kuitenkin mielestäni yksi ihanimpia, koskettavimpia ja tärkeimpiä piirteitä. Ehkä on niin, että jotkut meistä huomaavat ymmärtäväisyydenkin arvon vasta silloin, kun sitä itse eniten kaipaa. Silloin, kun ei itsekään ymmärrä itseään.

Ymmärtäväinen tietää, ettei hän tiedä tai ole itse kokenut läheskään kaikkea. Sen tähden hän myös tietää, ettei voi useinkaan oikeasti tietää miltä toisesta tuntuu. Juuri siksi hän pyrkii kaikin tavoin kuuntelemaan toisen tunteita ja tunnelmia. Hän ei keskeytä eikä etenkään pelkää olla hiljaa. Hän yrittää asettaa itsensä toisen asemaan, vaikka se tuntuisi lähes mahdottomalta.

Ymmärtäväisen luona ei koskaan tarvitse pelätä tuomiota eikä yleensä edes typeriä neuvoja. Hän ei myöskään lausu sanoja, joiden tarkoitus on vähätellä tai pyyhkiä toisen tunteet ja kokemukset pois liian pieninä tai mitättöminä. Kaiken kaikkiaan ymmärtäväinen lausuu sanoja harkiten, sillä hän tietää mitä varomaton sana voi hajottaa ja miten äkkiä liian nopeat sanat voivat karkottaa.

Ymmärtäväinen kuulee, näkee ja lohduttaa. Hän tuo ympärilleen iloa ja vapautta – ja kenties välillä ihan tietämättäänkin luo aivan uutta. Ja kun hän lopulta lausuu sanansa, ne ovat armoa pullollaan.

Mä ajattelin vain, että se oli varmasti paras mihin sä siinä hetkessä pystyit, sanoi minulle yksi ymmärtäväinen ystävä sellaisen päivän jälkeen, kun parhaani oli ollut kaikilla mahdollisilla mittareilla aivan susisurkea. Sisälläni velloneet syyllisyys, pelko ja ahdistus hellittivät heti otettaan – aivan kuin ne olisivat alkaneet vetäytyä itseään vahvemman tieltä.

Yksi todellisen ystävyyden kauneimmista ominaisuuksista on ymmärtäminen ja ymmärretyksi tuleminen, sanoi antiikin ajan filosofi Seneca. Uskaltaisin lisätä, että ymmärryksen osoittamisella on myös paljon enemmän (muutos)voimaa kuin millään neuvoilla, ratkaisuehdotuksilla tai ryhdistäytymiskehoituksilla tulee ikinä olemaan.

ymmärrys blogi

Ymmärtäväisyys on kaunista

Satu Rämö: Islantilainen kodinonni

”Islannissa saadaan paljon lapsia,
mutta äitiys tai isyys ei ole täällä mitenkään merkittävä juttu.
Kun miehestä tulee isä tai naisesta äiti,
heidän päälleen ei laskeudu mystistä vanhemmuuden verhoa,
joka tekisi heistä jotenkin ainutlaatuisella tavalla erityisiä.”

Olen seurannut Satu Rämön Salamatkustaja-blogia muutaman vuoden ajan, ja mielenkiintoisin sisältö blogissa ovat mielestäni ne tekstit, joissa Rämö ruotii suomalaisia ilmiöitä ulkosuomalaisen silmin tai avaa islantilaisen kulttuurin kiemuroita noin kymmenen vuoden Islanti-kokemuksensa pohjalta. Jälkimmäistä on tarjolla rutkalti Rämön uudessa kirjassa Islantilainen kodinonni, jossa hän tarkastelee islantilaista yhteiskuntaa perheen näkökulmasta.

4.5.blogiin

Rämön kieli on eläväistä ja teksti etenee sujuvasti arkisesta sattumuksesta ja kohtaamisesta toiseen. Vajaassa parissasadassa sivussa Rämö ehtii käsitellä niin islantilaista perhevapaamallia, päiväkoti- ja koulujärjestelmää sekä monia muita islantilaisen yhteiskunnan osa-alueita, jotka tekevät islantilaisista maailman tasa-arvoisimman kansan ja islantilaisista lapsista maailman kolmanneksi onnellisimpia.

Kirjassa esiintyvät useat Rämön tuttavat, joiden elämäntarinoiden kautta hän valaisee kulloinkin käsittelemäänsä aihetta. Päällimmäisenä mieleen jäi se, että Islannissa lapsiin ja niiden saamiseen suhtaudutaan ehkä jollain tapaa rennommin ja yhteisöllisemmin kuin täällä meillä: lapsia syntyy ja elämä jatkuu siitä huolimatta. Lapset tulevat osaksi aikuisten arkea ja kasvattamiseen osallistuvat vanhempien lisäksi niin mummot, ukit, isotädit, naapurit, päiväkodin työntekijät kuin crossfit-salin ohjaajat.

Suosittelen kirjaa kaikille Islannista ja sen kulttuurista kiinnostuneille. Jos taas olet seurannut silmä kovana Suomessakin ajoittain vellovaa keskustelua perhevapaiden uudelleenjärjestämisestä, kannattaa tarttua tähän kirjaan siinäkin tapauksessa. Tai jos vain haluat lukea viihdyttävästi kirjoitetun, mutta tiukkaa asiaa täynnä olevan tietokirjan, on tämä kirja sinullekin juuri sopiva!

PS. Kirjan lukeminen saattaa synnyttää voimakasta halua matkustaa Islantiin!

Satu Rämö: Islantilainen kodinonni