Maailman paras mustikkapiirakka

Jokaisella kotikokilla on ainakin yksi nopea luottoresepti niitä hetkiä varten, kun haluaa tarjota vieraille jotain hyvää, mutta aika tai energia (tai taidot) ei riitä kovin pitkälliseen panostukseen. Aion jakaa teille tänään oman luottoreseptini, jonka avulla kuka tahansa käy mestarileipurista. Saanko esitellä: kaikille vieraille tarjoamani ja kaikkien vieraideni rakastama mustikkapiirakka.

Ohjeen salaisuus on pohjan päälle laitettava rahkatäyte (ei siis voin ja sokerin määrä, kuten ehkä luulit), joka tekee piirakasta suussasulavan ja ihanan kostean. Voin taata, että tätä piirakkaa et voi tarjota kuulematta kehuja (koska kehujen vuoksihan sitä leivotaan). Plussaa on myös nopeus: ensimmäisestä kulhoon mitatusta jauhodesistä meni puoli tuntia siihen, että piirakka oli uunissa ja keittiö siivottu. Kyllä, katsoin kelloa.

Mustikkapiirakka maistuu mehevältä myös pakastimesta sulatettuna, joten voit leipoa tätä vaikka vierasvaraksi kesän yllätysvieraille. En tosin takaa, että piirakkaa säilyy pakastimessa vieraille asti. Ehdoton etu on myös se, että kaikki tarvittavat aineet löytyvät lähes aina kotoa jopa meiltä, ei tarvitse siis edes lähteä ruokakauppaan. Siksi kai tarjoankin vieraille useimmiten juuri tätä piirakkaa.

edf

Tässä siis maailman maukkaimman mustikkapiirakan resepti, jonka olen saanut alun perin ystävältäni, joka on saanut sen ystävältään, joka… No, sanotaanko että reseptin alkuperä on hämärän peitossa.

Pohja:

8 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
2 tl soodaa
2 tl leivinjauhetta
3 tl vaniliinisokeria
250 g voita sulatettuna
2 munaa
1 lasi (n. 1,5 dl) maustamatonta jugurttia tai piimää

Rahkatäyte:

2 dl maitorahkaa
2 dl sokeria
2 tl vaniliinisokeria
2 munaa

Lisäksi mustikoita haluamasi määrä (eli paljon!)

  1. Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään.
  2. Sulata voi ja sekoita se kuivien aineiden joukkoon.
  3. Ota seoksesta erilleen n. 1/3 (ripotellaan lopuksi muruksi piirakan päälle).
  4. Sekoita isompaan osaan kananmunat ja jugurtti.
  5. Valmista rahkatäyte sekoittamalla täytteen aineet keskenään.
  6. Levitä pohja pellille. Kaada päälle rahkatäyte ja levitä sen päälle mustikat. Lopuksi ripottele mustikoiden päälle aiemmin sivuun otettu 1/3 taikinasta.
  7. Paista 200 asteessa 20-30 minuuttia.

Maistuu parhaalta maitolasin ja vaniljajäätelön kera!

// Suvi

Kotiinpaluu

Koko yhteiselomme ajan olemme mieheni kanssa muuttaneet aina kahden vuoden välein uuteen kotiin. Nykyisessä kodissa vierähti poikkeuksellisen pitkät kolme ja puoli vuotta, mutta nyt on muuttolaatikot pakattu täälläkin. Nopeat käänteet ovat seuranneet toisiaan, ja ihan pian muutamme uuteen, väliaikaiseen kotiin. Vaihdamme luonnonläheisen ja rauhallisen asuinlähiön kaupungin vilinään ja oman pihan kaupungin puistoihin. Minulle ja miehelleni muutto tarkoittaa paluuta vanhoille tutuille kulmille, joilla opiskeluaikoina molemmat asuimme, joten uusi kotimme merkitsee isoa muutosta erityisesti lapsille.  Vanhat tutut ympyrät kavereineen ja leikkipaikkoineen jäävät taakse.  On opeteltava käyttämään hissiä ja kulkemaan varoen liikenteen seassa, ottamaan leikeissä huomioon alakerran naapurit ja valitsemaan mukaan vain tärkeimmät lelut. Jännitin vähän miten lapset tähän muutokseen reagoisivat, mutta eipä olisi tarvinnut.

home

Lapset suhtautuvat muuttoon ja uuteen kotiin kuin parhaaseen seikkailuun. Koko pitkän talven kissan ja koiran lailla tapelleet sisarukset sulautuvat saumattomasti yhteiseen leikkiin uuden kodin tyhjillä lattioilla. Olemme viimeisten viikkojen ajan lähes joka ilta käyneet tulevassa kodissamme pesemässä lattioita ja pyyhkimässä kaappeja. Ja aina kotiinlähdön hetkellä lapset kysyvät, joko pian voidaan jäädä uuteen kotiin yöksi. He eivät malttaisi enää odottaa.

Muuton myötä joudumme neliöiden vähentyessä karsimaan paljon. Iso osa tavaroista kannetaan suoraan varastoon. Minun ja mieheni sänky sijoitetaan huoneista toiseen, joka samalla toimittaa myös olohuoneen virkaa. Omaa tilaa ei uudessa kodissa ole kenelläkään, vaan tulemme elämään vieri vieressä, kirjaimellisesti samaa ilmaa hengittäen. Silti minusta tuntuu, että olemme saamassa paljon enemmän, kuin mistä luovumme.

dav

Nykyinen kotimme on ollut aivan ihana, ensimmäinen ikiomamme ja juuri meidän näköisemme. Siihen liittyy niin paljon muistoja, että varmasti viimeistä kertaa oven sulkiessa pala nousee kurkkuun. Tiedän sen olevan kuitenkin vain haikeutta ajan kulumisen edessä, ei surua. Kaikki minussa tietää, että nyt on tullut aika astua kohti uutta. Haluan sukeltaa tähän seikkailuun malttamattomana ja intoa puhkuen, aivan kuten lapseni. Vaikka suunnitelmissa ei vielä muutama kuukausi sitten mitään tällaista ollutkaan, olen nyt jo mykistynyt niiden uusien näkymien edessä, joita muutos tuo tullessaan. Tämän kesän agendalla onkin ottaa meille aikuisille jo ennestään tutut paikat haltuun koko perheen voimin ja löytää omasta rakkaasta kotikaupungista jotain ihan uutta.

//Anna

Nopea kesäpiirakka

Minusta olisi ihanaa, jos luonani tuoksuisi aina vastaleivotulle, kun ystävät saapuvat kyläilemään. Aina se ei tietysti ole mahdollista, mutta tämän postauksen myötä se onnistuu nykyisin huomattavasti useammin kuin aiemmin – tämä ohje on niin nopea ja yksinkertainen tehdä. Aivan kesän aluksi löysin nimittäin Äiti on vähän väsynyt -blogista ohjeen, jolla olen leiponut jo useamman kerran.

edf

Hieman tuunattu ohje kuuluu näin:

POHJA:
3 – 3,5 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1,5tl leivinjauhetta
150 g voita (tai margariinia)
2 kananmunaa
1dl jogurttia
(0,5tl kardemummaa)
TÄYTE:
haluamasi verran marjoja ja/tai hedelmiä
(1 rkl perunajauhoja, jos arvelet marjoista irtoavan liikaa nestettä)
1 kananmuna
2dl jogurttia
0,5dl sokeria

Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään ja loput aineet keskenään ja sitten yhdistä ne. Kaada seos piirakkavuokaan. Levitä pohjan päälle jotain marjaa tai hedelmää. Itse olen tähän mennessä käyttänyt vadelmia, tyrniä, omenaa ja raparperia – toimii kaikilla. Sekoita täytteen ainekset ja kaada ne marjojen / hedelmien päälle. Paista uunin alatasolla 200 asteessa noin puoli tuntia kunnes pinta on kauniin ruskea.

(Ja jos kaapista ei löydykään kaikkea haluttua, niin tässä muutama korvausvinkki. Osan vehnäjauhoista voi hyvin korvata vaikka leseillä tai sämpyläjauhoilla, jogurtin voi korvata maidolla ja/tai rahkalla tai ranskankermalla ja kaardemumman voi hyvin jättää pois tai korvata jollain muulla mausteella.)

Parasta piirakka on mielestäni heti uunista tulleena vaniljajäätelön kanssa, kermavaahto toiminee varmasti myös oikein hyvin!

// Heini

Haluan elää avointa elämää

Kun muutimme nykyiseen kotiimme, päätin, että haluan kotimme olevan aina avoin ystäville. Ruokapöydässämme on aina tilaa, sohvannurkassa aina paikka ja saunomista varten aina pyyhe valmiina. Luulen ja toivon, että lähimmille ystävillemme tämä viesti onkin jo mennyt perille. Haluan myös madaltaa kyläilyn kynnystä: siivoan jos siltä tuntuu, ja tarjottavaksi riittää tee ja paistetut kananmunat, jos jääkaapissa ei valon lisäksi juuri muuta ole.

Ystäviä kutsun siis kylään mielelläni ja omasta mielestäni myös melko usein. Viime päivinä olen kuitenkin pohtinut, että entä jos rakasta lähimmäistäsi koskeekin myös muita kuin sydänystäviäni? Entä jos minun tulisikin avata kotini ja arkeni (ja juhlapyhäni) ovet myös niille, jotka eivät ole ystäviäni?

17.6

Se tuntuu vain niin hirveän hankalalta. Keksin kovin helposti syitä, miksi vieraiden tai puolituttujen kutsuminen kylään tuntuu kauhean vaivalloiselta: se vaatii aikaa, entä jos niille ei sovi, entä jos kutsu tuntuu niistä kiusalliselta, entä jos, entä jos. Mutta entä jos juuri se naapuri samassa rapussa onkin koko ajan odottanut, että joku pyytäisi kahville, kutsuisi kylään, lämmittäisi saunan tai lähtisi lenkille?

Luulen, että ajattelen elämää ja ajankäyttöäni liikaa piirakkana, jossa on oma siivunsa joka asialle. On työaika, perheaika, parisuhdeaika, ystäville varattu aika, seurakunnassa palvelemiselle varattu aika, oma aika. Tuosta aikapiirakasta tuntuu usein kovin vaikealta lohkaista edes pientä palaa esimerkiksi naapureihin tutustumiseen, vaikka olen monta kertaa miettinyt, että olisi kiva tutustua heihin paremmin. Sitäkin olen pohtinut, että miksi olemme tottuneet tekemään niin monet asiat vain omalla porukalla. Miksi haluamme viettää juhlapyhiä visusti oman kodin seinien sisällä vain oman perheen kesken, muut tiukasti ulkopuolelle rajaten?

Entä jos en edes yrittäisikään lohkaista piirakasta vielä yhtä uutta ohutta siivua, vaan alkaisin ajatella elämää yhtenä isona sekametelisoppana, jossa sekoittuvat työ, parisuhde, ystävät, perhesuhteet, naapurit, hyvänpäiväntutut ja vauvakerhokaverit? Ei niin, että lohkaisen jonkin pienen siivun viikosta tai kuukaudesta vielä johonkin uuteen toimintaan, vaan että alkaisin elää arkeani enemmän yhdessä muiden kanssa. En halua elää suljettujen ovien takana päästämättä ketään sisään, vaan haluan elää avointa elämää, johon ovat tervetulleita niin lähimmät ystävät kuin vähän vieraammatkin, oli sitten arki tai juhla. Ehkä aloitan järjestämällä tänä kesänä naapurikahvit!

// Suvi

Brita-kakku mansikoilla

Kesän tietää alkaneen, kun saa ensimmäisen palan mansikkakakkua lautaselleen. Monta monituista hyvinkin erilaista versiota kyseisestä herkusta on tullut kokeiltua, mutta yksi taitaa silti pitää pintansa vuodesta toiseen. Kielen mennessään vievä kesäherkkujen ykkönen on tietysti Brita-kakku mansikoilla:

Tee ensin kakkupohja. Siihen tarvitset:
150 g voita
1 1/2 dl sokeria
4 kpl keltuaista
2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 1/2 dl kevytmaitoa

Kuumenna uuni 175-asteiseksi.

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Erottele keltuaiset ja valkuaiset toisistaan. Lisää keltuaiset yksitellen kulhoon ja jatka vatkaamista. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisää jauhoseos taikinaan vuorotellen maidon kanssa. Sekoita välillä, mutta vältä tässä vaiheessa turhaa vatkaamista. Levitä taikina nuolijalla ohueksi kerrokseksi uunipellille leivinpaperin päälle.

britakakku

Valmista sen jälkeen marenki:
4 kpl valkuaista
2 dl sokeria
3/4 dl mantelilastuja

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri vähitellen ja jatka vatkaamista, kunnes seos on jäykkää ja kiiltävää. Marenki on valmista, kun se pysyy kulhon pohjalla, vaikka kulho käännetään ylösalaisin.

Levitä marenkiseos taikinan päälle. Ripottele mantelilastut marengin pinnalle ja paista kakkulevyä 175-asteisessa uunissa 20-30 min, kunnes marenki on saanut vähän väriä pintaan.

Anna kakkulevyn jäähtyä ja leikkaa se sitten kahtia. Nosta toinen levy tarjoilulautaselle.

Tee seuraavaksi täyte:
2 dl kuohukermaa
250 g maitorahkaa
1/2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 litra mansikoita

Vaahdota kerma, sekoita sen jälkeen kevyesti joukkoon rahka ja sokerit. Levitä täyte pohjalevylle. Viipaloi mansikat ja levitä ne täytteen päälle. Nosta toinen britakakkulevy päälle. Koristele vielä britakakun pinta mansikoilla ja mintun lehdillä.

//Anna

Pärjäätkö?

Siinä hetkessä hylkäsit minut. Istuimme vierekkäin autosi etupenkeillä pilkkopimeässä lokakuun illassa. Olin kertonut sinulle enemmän kuin koskaan ennen, paljastanut sellaista kipeää mitä et ennen ollut nähnyt. Ja kuin pisteeksi sille kaikelle kysyit: pärjäätkö?

Siinä hetkessä minulla ei ollut kuin yksi vaihtoehto: sulkea kaikki avaamani ja pakottaa itseni hymyilemään sinulle huolettomasti. Tietysti, vastasin niin että varmasti uskoit. Halasimme, avasin oven ja astuin ulos pimeään.

Myöhemmin mietin, mitä muuta minä muka olisin voinut vastata. Mitä vaihtoehtoja minulla oli? Mitä vastata kysymykseen, johon esittäjä tuntui jo etukäteen määritelleen oikean vastauksen? Mitä virkaa on kysymyksellä, jonka varjolla kysyjä hakee oikeutta jättää toinen yksin?

Enkä minä edes tiennyt, mikä olisi ollut oikea vastaus. Mistä minä tiesin, pärjäisinkö vai en? Sen tiesin, että en halunnut pärjätä. Ja että samaan aikaan tuo typerä kysymys alleviivasi, että oli vain yksi vaihtoehto: oli pärjättävä ja oli pärjättävä taas kerran yksin.

ptr

Paljon, niin paljon myöhemmin mieleeni juolahti, että saattoihan kysymyksesi olla aivan vilpitönkin. Ehkä olisit auttanut minua, jos olisin vastannut sinulle rehellisemmin. Jos näin olisi ollut, kunpa olisin osannut vastata sinulle toisin. En minä tiedä, mutta älä jätä minua vielä. Olen pärjännyt liian kauan osatakseni vastata sinulle, että ei, minä en pärjää, mutta älä anna minun pärjätä tänään.

Oliko se sittenkin minun vastaukseni, joka määritti meidän suhteemme suunnan? Olinko se minä, joka hylkäsin itseni?

Tulevassa aion vetää sinua vastauksellani likemmäksi. Ja itsellenikin tunnustaa, että apua ja olkapäätä tarvitsen useammin kuin itsekseni pärjäämistä.

// Heini

Kesän kirjavinkit

Lukutoukat tykkäävät lukusuosituksista! Päätimmekin jälleen vinkata teille kevään aikana lukemistamme kirjoista parhaat. Ja jos ahmitkin nämä jo ensimmäisten lomaviikkojen aikana, lisää kullanarvoisia lukuvinkkejä löydät esimerkiksi aikakauslehtien uutuuksia esitteleviltä kirjapalstoilta ja tietenkin somesta. Instagramissa kannattaa seurata kustantamojen sometilejä (esim. Gummerus, Otava ja WSOY), lukemiseen liittyviä hashtageja kuten #kirjavinkki ja #kirjagram sekä tietysti kirjabloggaajien ja lukuharrastajien omia tilejä (yksi kauneimmista lienee @kannestakanteen).

Anna

Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin – En muista milloin olisin viimeksi lukenut yhtä vaikuttavaa kirjaa! Kankimäki on koonnut yksiin kansiin hurjia ja mukaansatempaavia tarinoita rohkeista naisista, joista jokainen on ollut oman aikansa edelläkävijä. Tekijä on nähnyt ihan mielettömän määrän vaivaa kirjaa kirjoittaessaan, ja meille lukijoille tämä teos onkin upea aarrearkku täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia eri aikakausien elämästä ja naisten asemasta yhteiskunnassa. Kirjaa teki mieli lukea hitaasti, tarinoihin rauhassa paneutuen, ja kun viimeinenkin sivu lopulta oli luettu, olisi halunnut saman tien aloittaa uudestaan alusta.

Terhi Rannela: Kesyt kaipaavat, villit lentävät – Kurkistus yhden naisen matkapäiväkirjaan, ja sitä kautta avautuva nojatuolimatka ympäri maailman. Taitavan kirjoittajan teksti saa melkein tuntumaan siltä, kuin olisin matkalla itsekin. Paitsi matkakuumeen, tämä teos sytytti myös uudenlaisen innon taltioida tarkemmin omiakin reissujaan, jotta niitä olisi myöhemmin helpompi muistella.

Paula Havaste: Pronssitähti – Lämmin, sympaattinen ja koruton kertomus nuoren perheen elämästä neuvostoajan Virossa. Ei ehkä mikään sielua sykähdyttävä mestariteos, mutta hienosti kirjoitettu kurkistus maailmaan, josta en ennalta tiennyt mitään, ja pieni tunnelmapala vaikka riippumatossa nautiskeltavaksi.

dav

Heini

Michelle Obama: Minun tarinani – Yhden tytön tie tavallisesta kolmiosta Valkoiseen taloon on täynnä rohkeita valintoja ja lujaa toivoa, visioita, työtä ja uhrauksia. Tarina kertoo tiiviin perheen tyttärestä ja isättömästä pojasta, joille annetaan hetkeksi vastuu kokonaisen kansakunnan ykkösparina. Nämä sanat inspiroivat – niin kuin viisaat sanat tuppaavat usein tekemään!

Tara Westover: Opintiellä – Yksi vaikuttavimmista koskaan lukemistani kirjoista kertoo yhteiskunnan ulkopuolella elävästä perheestä, jossa vaikuttavat mielenterveysongelmat ja uskonnon väärinkäyttö. Omaelämänkerrallinen teos, jossa kirjoittaja onnistuu taiten sanoittamaan sen, jonka edessä lukija jää sanattomaksi.

Sofia Lundberg: Toinen puoli sydäntä – Kaikki ennen puhumaton paljastuu ja menneisyys onkin jotain ihan muuta kuin mitä kaikki luulivat. Tarinallinen, mukaansa ottava, helposti luettava kirja, joka sopinee oivasti yhteen myös riippumaton, kevyen kesätuulen ja auringon kanssa.

7.6.kuva2

Suvi

Minna Rytisalo: Rouva C. – Rytisalo yhdistelee faktaa ja fiktiota kuvatessaan Minna Canthin opiskeluvuosia sekä avioliiton alkuaikoja Jyväskylässä. Tuo monessakin mielessä poikkeuksellinen nainen vastusti aikansa yhteiskuntajärjestystä ja normeja yleisestä mielipiteestä piittaamatta. Kirjan lukeminen herätti tiedonjanon Canthin elämää kohtaan ja sai pohtimaan, mikä kaikki tarinassa todella pitää paikkaansa. Ilahduttavan lisämausteen toivat kirjan sivuilla vilisevät tutut jyväskyläläiset kadut ja paikannimet.

Kristin Hannah: Satakieli – Riipaisevan koskettava kuvaus toisen maailmansodan aikana miehitetyssä ranskalaiskylässä asuvista siskoksista ja heidän jokapäiväisestä taistelustaan sodan keskellä. Kauniisti kirjoitettu tarina muistuttaa, että sotaa käydään myös kaukana etulinjasta, tavallisen kylän keittiöissä, pihoilla ja kadunkulmilla. Äärimmäisissä olosuhteissa pakon edessä tehdyt valinnat eivät ole kaukana kenestäkään meistä.

Clare Mackintosh: Anna minun ollaPoliisin mukaan se oli itsemurha. Annan mukaan se oli murha. Molemmat ovat väärässä. Jo nämä kolme kanteen kirjoitettua lausetta koukuttavat Mackintoshin uusimpaan psykologiseen trilleriin, josta on vaikea kirjoittaa enempää paljastamatta juonesta liikaa. Mackintosh taitaa lajinsa ja osaa johdatella lukijaa ovelasti haluamaansa suuntaan, kunnes vetää maton alta jollain täysin odottamattomalla juonenkäänteellä. Tämän kirjan sivut kääntyvät yhtä nopeasti kuin jäätelö sulaa kesähelteellä!