Kulunut unelma

Siellä se on.
Vieläkin.
Vuodesta toiseen,
vanhan muistikirjan sivuilla
sama vanha unelma.

Kyllästyttää.
Kuinka monta uutta vuotta vielä?
Pelottaa.
Kuinka monta kyyneltä vielä?

Jos en tänä vuonna toivoisikaan.
Unelmoisin ihan vain salassa,
itseltänikin piilossa.
Jos haavetta ei kerro, ei kirjoita,
ei lausu tai lue,
osaako onni silti oikeaan osoitteeseen?

Siellä se on.
Taas.
Uuden muistikirjan sivuilla,
toiveena tulevalle vuodelle
se sama unelma.

****
PS. Vielä ehdit osallistua Kaleidoskoopin uuden vuoden arvontaan täällä!

Kulunut unelma

Uuden kynnyksellä (+ arvonta)

Perustimme Kaleidoskoopin reilu vuosi sitten. Halusimme kirjoittaa ja harjoitella kirjoittamista, sillä rakastamme sanoja ja sitä mitä niillä voi ilmaista. Vähän uskalsimme myös toivoa, että jotkut, ajoittain haparoivatkin sanamme voisivat tavoittaa jonkun toisenkin tuntoja, ajatuksia ja kokemuksia.

Tähän asti tie eteenpäin on piirtynyt kuin itsestään. Olemme julkaisseet tekstin jokaisena maanantaiaamuna, toisinaan myös perjantaiaamuisin. Kesäperjantaisin (#meidänkesä) inspiroiduimme auringosta, lokakuisina perjantaina (#meidänarki) arjesta. Joulukuussa toteutimme joulukalenterin (#meidänjoulu). Ja matkan varrella olemme innostuneet kirjoittamisesta ja blogista aina vain enemmän!

Kuitenkin näin uuden vuoden kynnyksellä olisi mukava kuulla teidän ajatuksianne ja toiveitanne. Millaisia ajatuksia Kaleidoskoopin tekstit ovat sinussa herättäneet? Millaisiin aiheisiin toivoisit meidän jatkossa tarttuvan? Minkälaisia tekstejä haluaisit jatkossa lukea?

Jätä vastauksesi em. kysymyksiin kommenttina ma 8.1.2017 klo 23.59 mennessä joko tämän postauksen loppuun, Kaleidoskoopin Instagramiin tai Facebookiin nimenomaan tähän postaukseen liittyvään kuvaan. Näin olet mukana Kaleidoskoopin ensimmäisessä, uuden vuoden alkua juhlistavassa arvonnassa (*). Kaikkien vastaajien kesken arvomme Mádaran Pihlaja Daily Defence -vartalovoin ja Ultra Rich Balm -voiteen sekä Elina Salmisen kauniin seinäkalenterin vuodelle 2018. Voittaja julkaistaan blogissa perjantaina 12.1. 

Lupaamme ottaa toiveenne huomioon, kun suuntaamme katseemme uuteen vuoteen. Toivomme, että jatkossakin onnistumme ilahduttamaan, liikuttamaan, herättämään ajatuksia ja ehkä jopa yllättämään.

(*) Arvontaan ei liity kaupallista yhteistyötä. Arvonnassa ei ole mukana Instagram, Facebook eikä WordPress.

Uuden kynnyksellä (+ arvonta)

Luukku 24: Joulupäiväsi koittaa vielä

Tänään ajattelin kirjoittaa jotain sinulle, jonka elämä tuntuu juuri joulun pyhinä erityisen kipeältä, keskeneräiseltä ja epäonnistuneelta. Voin vain arvella, mitä käyt näinä päivinä läpi. Kenties tämä odotuksia täynnä oleva aika alleviivaa pettymyksiäsi. Ehkä suret haudattuja haaveitasi. Tai ikävöit rakkaitasi, jotka ovat kaukana tavalla tai toisella.

Ja sydämeni on vähän kallellaan sinun puolestasi. Sillä jos minulla olisi valta, antaisin jokaiselle tässä maailmassa kauniin, rauhaisan joulun, joka olisi pullollaan perinteitä ja etenkin rakastavia läheisiä.

Sellaista joulua olisi ehkä toivonut se ensimmäisen joulun sankarin äitikin. Mutta aattona hän kallisti päänsä olkien päälle ja toivoi ihan varmasti, ettei synnyttäisi vielä hetkeen. Ei tässä tallissa, ei ilman apua! Voi olla, että hänellä oli sydämessään ilo ja rauha. Itse kuitenkin arvelen, että siellä oli kipua hylätyksi tulemisesta, olihan hän tullut raskaaksi ennen avioliittoa. Tuskaa unohdetuksi jäämisestä, millainen Jumala nyt ensin lupaisi hänen synnyttävän poikansa ja sitten lähettäisi hänet yöksi eläinten talliin! Pettymystä siitä, että elämä ei ollut mennyt yhtään niin kuin piti. Ehkä hän itki, oli vihainenkin. Ja epäilemättä hän oli pitkästä matkasta aivan uuvuksissa.

Ja sitten poika kuitenkin syntyi ja mullisti Marian koko elämän. Luulen, että vähän myöhemmin Maria oli hämmentynyt kaikesta – enkeleistä, paimenista, tietäjistä ja lahjoista – erityisesti siksi, että tiesi, mitä kaikkea olikaan sydämessään käynyt läpi vain hetki sitten. Miten juuri minun kauttani syntyi tuo erityinen, taivaallinen lapsi? En ole tehnyt mitään ansaitakseni ripaustakaan tästä kaikesta!

En tiedä, milloin sinun joulupäiväsi valkenee. Mutta anna minun uskoa pieni hetki sinun puolestasi: joku päivä koittaa sinun oma joulupäiväsi. Älä ihan vielä luovuta.

Ja jos suinkin mahdollista, anna ensimmäisen joulupäivän toivon koskettaa sydäntäsi. Joulupäivä tuli Mariallekin. Joulupäivänäsi näet Hänet, jonka kädessä on tulevaisuus ja katseessa puhdas rakkaus.

Hänet kohdatessamme ajattelemme, että en ansaitse tästä mitään. Ja juuri siksi tuo kohtaaminen mullistaa koko meidän elämämme.

Armollista joulua!

aaton kuva

Tämä oli joulukalenterin viimeinen luukku. Kaikki joulukalenterin postaukset löydät tunnisteella #meidänjoulu. Lukemisiin taas heti uuden vuoden ensimmäisenä päivänä!

Luukku 24: Joulupäiväsi koittaa vielä

Luukku 23: Se mihin keskityt lisääntyy

Processed with VSCOcam with m5 preset

Kuvateksti kolmen vuoden takaa: ”Kyllä näissä lapsuuden maisemissa viimeistään kuluneen vuoden huolet unohtuu ja mieli katsoo toiveikkaana tulevaan.” Hetki tuntui kuin ensimmäiseltä kunnon hengenvedolta sen jälkeen, kun on ollut pinnan alla vähän liian pitkään.

Räpiköintiä on ollut tämäkin syksy, mutta nyt on aika hengähtää. Tänään pakkaan autoon ne kaikkein tärkeimmät ja suuntaan joulun viettoon. Näille tuleville pyhäpäiville minulla on vain yksi tavoite:

Se mihin keskityt lisääntyy. Aion keskittyä rauhaan, kiireettömyyteen, iloon, läsnäoloon. Näitä kaikkia toivon myös sinun jouluusi!

Joulukalenterin luukuista avautuu ideoita ja inspiraatiota joulun odotukseen. Kaikki joulukalenterin postaukset löydät tunnisteella #meidänjoulu.

Luukku 23: Se mihin keskityt lisääntyy

Luukku 22: Muistojen joulu

Muistan sen joulun, jota vietin ensimmäistä kertaa tyttöystävänä. Valitettavasti se, joka minusta tyttöystävän teki, vietti jouluaan Napapiirin pohjoisemmalla puolen puolustusvoimissa palvellen. Voi riutunutta nuorta sydäntäni, joka taisi viettää aaton tiiviimmin puhelinta pidellen kuin perheen parissa pelaillen. Siitä asti olemme sovitelleet yhteen kahden perheen tapoja ja perinteitä, muodostaen niistä meidän näköistä joulua.

Ihan erityisen hyvin muistan sen joulun, jonka vietimme ihan kahdestaan kaukana perheistä ja koti-Suomesta. Vaikka joulusta puuttui silloin moni itsestäänselvänä pitämäni asia, oli yksinkertaisessa joulussamme perinteiden puutteesta huolimatta läsnä aivan erityinen levollisuus ja rauha. Siitä asti olen muistellut erityisellä lämmöllä tuota ainoaa kaksin viettämäämme joulua, jolloin joulun sanoma oli jotenkin lähempänä tavoittaa.

IMG_20171220_211314_741

Senkin parin vuoden takaisen joulun muistan, kun teimme kaupat ensimmäisestä omasta kodistamme juuri joululoman kynnyksellä. Malttamattomina revimme ensimmäiset tapetit seiniltä ennen lähtöä perheiden luokse joulun viettoon, ja välipäivät kuluivat tiiviisti uuden kodin remonttia aloitellen. Siitä asti joululoman ensimmäiset päivät ovat vieneet ajatukseni noihin kutkuttaviin remontin ensipäiviin (remonttiin sisältyi myös useampi ei-niin-kutkuttava päivä).

Jouluun liittyy paljon muistoja, ja jokainen joulu on myös mahdollisuus luoda uusia. Mistäköhän tulen muistamaan tämän joulun? Tällä hetkellä tuntuu, että ainakin siitä, millaista oli ensimmäistä kertaa valmistautua jouluun opehuoneesta käsin. Toiveissa on, että myös aiempia jouluja korkeammasta luettujen kirjojen pinosta. Lisäksi luulen, että myös suvun uusimmasta tulokkaasta, jota toivon saavani nuuhkia ja pitää sylissä paljon tulevina päivinä!

Joulukalenterin luukuista avautuu ideoita ja inspiraatiota joulun odotukseen. Kaikki joulukalenterin postaukset löydät tunnisteella #meidänjoulu.

Luukku 22: Muistojen joulu

Luukku 21: Lukuvinkkejä lomalle

Tänä vuonna olen lukenut enemmän kuin muutamana menneenä vuonna yhteensä. Yhtäkkiä olen taas muistanut, kuinka paljon lukemisesta pidänkään. Ja viimein minä, joka lapsena ja nuorena olin oikea lukutoukka, myönnän reilusti harrastavani lukemista ja kirjapiireilyä.

Haluaisitko sinäkin  tarttua tarinaan ja antaa sen viedä? Kirjoitin listaksi muutaman helposti lähestyttävän kirjan – toivottavasti niistä löytyy joku sinulle sopiva.

  • Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe (Voi kun tykkäsin tästä, upeasti rakennettu tarina.)
  • Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät (Yksi harvoja Finlandian voittaneita, jonka mäkin oon lukenut. Kannatti!)
  • Rainbow Rowell: Eleanor & Park (Kirjastossa tämä on nuorten osastolla, mutta se ei haittaa mitään: niin hyvin ja kuvaavasti kirjoitettu tarina kahdesta teinistä ja heidän kohtaamisestaan.)
  • Linda Olsson: Sisar talossani (Mun lempikirjailija[n uusin] ei petä.)
  • Erica Bauermeister: Elämän lempeät maut (Tämän vuoden ihan ensimmäinen lukemani kirja on pullollaan herkkuja, mutta olo jää silti kevyeksi. Sopii erityisen hyvin luettavaksi yhdellä kulauksella heti päiväkahvin jälkeen.)
  • Liane Moriarty: Hyvä aviomies (Koukuttava, melko viihteellinen tarina. Tämän kirjailin lempparinani pysyy kuitenkin Nainen joka unohti.)
  • Jojo Moyes: Ne jotka ymmärtävät kauneutta (Jos haluat luettavaksi hyvin kirjoitetun, kepeähkön ja useampana iltana jatkuvan tarttuvan tarinan, tämä voi olla sinun.)
  • Yaa Gyasi: Matkalla kotiin (Yksi vuoden vaikuttavimmista lukemistani kirjoista. Tarina alkaa 1700-luvun Ghanasta ja orjakaupasta, päättyy seitsemän sukupolvea myöhemmin kahdella mantereella. Herättää ajatuksia, särkee sydäntä, synnyttää kiitollisuutta.)
  • Rupi Kaur: milk & honey (Ulkoasultaan kaunis, sisällöltään koskettava englanninkielinen runokirja, jossa kerta toisensa jälkeen tavoitetaan vähillä sanoilla aika paljon.)

Ja jos et vielä ole ehtinyt lukea Suvin aiemmin vinkkaamia kirjoja, niin ne löytyvät edelleen Kiisselinkeitto-postauksesta!

PS. Täälläkin päässä otetaan ilolla vastaan kirjasuosituksia!

Joulukalenterin luukuista avautuu ideoita ja inspiraatiota joulun odotukseen. Kaikki joulukalenterin postaukset löydät tunnisteella #meidänjoulu. 

Luukku 21: Lukuvinkkejä lomalle

Luukku 20: Viikunahillo

Tämä jouluiseksi kestosuosikiksi noussut viikunahillo sai salaisen ainesosansa vahingossa. Tiedättehän tilanteen, kun mies on lähetetty kauppaan, ja hän tuo sieltä tullessaan jotain ihan muuta kuin alunperin oli tarkoitus. Hetken harmistuksen jälkeen päädyt kuitenkin kokeilemaan, ja lopputulos onkin parempi kuin olisit voinut kuvitella. Kiitos siis (toisinaan) hajamielisen mieheni, tässä vahingossa syntynyt huippuresepti maailman parhaaseen viikunahilloon:

  • 400g kuivattuja kivettömiä viikunoita
  • 2 dl vettä
  • 2dl Valio Hehku mausteista rypälejuomaa + n. 2 dl hillonkeittovaiheessa (jos Hehku-juomaa ei ole saatavilla, tähän käy myös tavallinen glögi)
  • 1 appelsiini (kuori raastettuna, mehu puristettuna)
  • 165g (eli puolikas paketti) hillo- ja marmeladisokeria
  • kanelitankoja

Leikkaa viikunat saksilla pieniksi paloiksi. Jos hedelmien kannat ovat kovia, leikkaa ne irti ja jätä käyttämättä. Kiehauta vesi ja Hehku-juoma ja kaada hedelmäsilpun päälle. Anna turvota yön yli.

Laita hedelmäsilppu kattilaan ja lisää pari desiä Hehku-juomaa, sokeri, raastettu appelsiininkuori, puristettu appelsiininmehu sekä kanelitanko. Keitä n. 10 minuuttia. Nouki kanelitanko hillon seasta ja soseuta hillo sauvasekoittimella.

Purkita kuuma hillo kuumennettuihin purkkeihin. (Hyvä vinkki purkkien kuumentamiseen on täyttää ne vedellä ja lämmittää mikrossa, kunnes purkit ovat kuumia.) Kiehauta purkkien kannet kattilassa ja sulje purkit huolellisesti.

IMG_1910

Viikunahillo sopii erinomaisesti erilaisten juustojen seuraan jouluisiin herkutteluhetkiin. Purkillinen itsetehtyä hilloa on myös oiva lahjaidea hänelle, jolla on jo kaikkea.

Joulukalenterin luukuista avautuu ideoita ja inspiraatiota joulun odotukseen. Kaikki joulukalenterin postaukset löydät tunnisteella #meidänjoulu.

Luukku 20: Viikunahillo