Vihdoin nostin katseeni
vain huomatakseni
sinun jo kääntyneen
Ymmärsin sinua
sillä minulla meni vuosia
ennen kuin ymmärsin
edes itseäni
Vasta viime aikoina
olin alkanut hahmotella sanoja sille
minkä sinä olit oikein aavistellut
minkä kanssa olit oppinut astelemaan
varpaisillaan
Minun ääriviivattomat hetkeni
sirpaleinen sisimpäni
kaikki ne vuodet
kun tietämättä ja tietäen
pidin itsestäni kaukana sinut
ja monet muut
Ne olivat minut paljastaneet
Olin pysynyt piilossa itseltäni
mutta en muilta
Ja siinä samassa
kun näin selkäsi
tiesin sinun odottaneen
että kohtaisin itse oman ytimeni
että kertoisin sinulle siitä
mitä jo olit minussa nähnyt
Nyt pystyin enää
kuiskaamaan perääsi kiitoksen
siitä että jaksoit yrittää niin pitkään
vaikka aika ei riittänyt meille
eikä minulle
// Heini
Tämä teksti syntyi Annan viimeviikkoisen Varpaisillaan-tekstin inspiroimana.
kaleidoskooppi.net 
One thought on “Selällesi kuiskasin kiitoksen”