Lapsuus

Kun minä olin lapsi, ostettiin irtokarkkeja kioskilta viidellä markalla. Kirjoitettiin ystäväkirjoihin, vaihdettiin kavereiden kesken tarroja ja hypittiin twistiä. Kun sinä olet lapsi, kännykkä piippaa iltaisin kymmeniä whatsapp -viestejä, on tiedettävä uusimmat tiktoktanssit ja osattava viimeisimmät pelit. Koko maailma on avoin, ja toisaalta pelottavan läsnä.

Kun minä olin lapsi, pienellä kylällämme kaikki tunsivat toisensa, tuntemattomiakin tervehdittiin, eikä kotiovea lukittu vaikka ei kotona oltukaan. Kun sinä olet lapsi, olemme joutuneet jo moneen kertaan käymään läpi sitä, ettei yksin kotona ollessa ovea saa avata, vastaantuleville tuntemattomille jutella, ja ettei varsinkaan kenenkään vieraan matkaan lähteä. Ihmeissäsi kysyt, miksi kukaan vieras sinua edes mukaansa pyytäisi.

En haluaisi opettaa sinulle, ettei toisiin voi luottaa. Ja kuitenkin juuri se on minun tehtäväni. Jotenkin kertoa, että esimerkiksi internetissä kuka tahansa voi esittää ihan mitä vaan, ja ettei joku ehkä olekaan sitä, mitä väittää olevansa, vaan jotain ihan muuta. Jollain lailla selittää, että vaikka suurin osa ihmisistä onkin hyviä, on joukossa kuitenkin niin silmitöntä pahuutta, että varuillaan on oltava. Ja tavalla tai toisella uskoa, että opit luovimaan tämän kaiken keskellä.

Samaan aikaan, kun kylvän epäluulon siemenen mieleesi, toivon sydämestäni, ettet alkaisi pelkäämään. Että jollain ihmeellä oppisit erottamaan totuuden valheesta, oikean väärästä, mustan valkoisesta. Ja että kaikesta huolimatta aina muistaisit ajatella toisista hyvää ja lähtökohtaisesti luottaa toisen sanaan.

//Anna