Aamu valkenee lupaavan kirkkaana eikä edellispäivän sateista ole tietoakaan. Vaikka onkin heinäkuu, lämpömittari ei näytä näin aikaisin aamulla vielä edes kymmentä plusastetta. Veden lämpötilakin näyttää käyneen yön aikana melko lähellä nollaa.
Ei auta – edellisiltana sovittu aamu-uinti on edessä. Kiskon ylleni edellisestä uinnista vielä kostean uimapuvun ja kietoudun pyyhkeeseen. Aina aamu-uinti on kuitenkin kannattanut. Sen ajatuksen voimalla astun ovesta ulos ja astelen kohti aamuauringossa kimmeltävää lampea ja laituria sen rannalla.
Aurinko heittää ensi säteitään sinisenä välkehtivän lammen pintaan. Yön aikana noussut usva leijailee vielä hiljalleen veden pinnan yllä. Tuntuu uskomattomalta, että sateista ja harmaata päivää seuraa tällainen kirkas, kuulas ja kaikkea kaunista lupaava aamu.
Laskeudun laiturin portaat alas ja pulahdan raikkaaseen veteen. En halua rikkoa aamun rauhaa, joten uin pienen kierroksen laiturin lähellä niin hiljaa kuin suinkin pystyn. Vilpoisa vesi karistaa viimeisetkin unenrippeet silmistäni ja jo ennen kuin käännyn takaisin laituria kohti tiedän, että aamu-uinti kannatti jälleen kerran.
Heräävä luonto herättää minutkin.
// Suvi
kaleidoskooppi.net 