On kaksi asiaa, joita on syytä vaalia ja joita kohti kannattaa pyrkiä kaikissa ihmissuhteissa: anteliaisuus ja anteeksianto. Anna nopeasti anteeksi ja anna ilolla omastasi. Älä pidä kirjaa siitä, kuinka monesti olet antanut anteeksi tai kuinka usein olet antanut omastasi.
Kaikilla on jokin suru, kipu, ongelma, vaiettu asia tai hankala tilanne elämässä. Suurinta osaa niistä ei voi nähdä päällepäin, ja siksi et voi koskaan tuomita ihmisiä ja heidän tekojaan vain sen perusteella, mitä ulospäin näkyy. Jokainen tekee valintansa omasta taustastaan käsin, taustasta, joka on suurimmaksi osaksi muilta hämärän peitossa.
Uskalla olla oma itsesi kaikkine puolinesi ja luota siihen, että tulet löytämään ihmisiä, jotka hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet. Pelkäät nyt, että sinulle ja ajatuksillesi nauretaan, mutta tulet huomaamaan, että ajatuksiasi ja mielipiteitäsi arvostetaan enemmän kuin uskotkaan. Ja ennen kaikkea, opit itse arvostamaan ajatuksiasi ja mielipiteitäsi. Älä siis huoli, vaikka olet vielä kovin epävarma itsestäsi. Kymmenen vuoden kuluttua pidät itsestäsi ja ajattelet jopa aika usein olevasi aika ihana.
Kannattaa harjoitella rohkeasti uusien asioiden tekemistä, vaikkei se olekaan lempijuttujasi. Saatat yllättyä, mihin kaikkeen sinusta onkaan, kunhan vain kokeilet.
Ole rohkeasti tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa, äläkä pelkää erilaisuutta. Voit oppia paljon ihmisiltä, joiden ajatusmaailmat eroavat omastasi.
Puhuminen kannattaa aina, vaikka se ei läheskään aina tunnu mukavalta tai helpolta. Opettele kertomaan, mitä mieltä olet. Kukaan ei kykene lukemaan ajatuksiasi, etkä voi odottaa tulevasi ymmärretyksi ellet itse sanoita ajatuksiasi ja tunteitasi. Vaikeistakin asioista voi puhua ilman että tilanteesta täytyy paeta.
Usko tai älä, mutta kymmenen vuoden päästä olet oppinut uudelleen nauttimaan luonnossa liikkumisesta ja vietät vapaaehtoisesti aikaasi metsissä, poluilla ja laavuilla. Tulevien vuosien aikana tulet löytämään monia muitakin uusia puolia itsestäsi. Alat muun muassa pitää entistä enemmän yksinolosta, siitä tulee jopa jossain määrin tarpeellista.
Lopuksi haluaisin sanoa, että elämä aikuisena on mukavaa, mukavampaa kuin luuletkaan. Älä pelkää aikuisuutta: olet paljon mieluummin kolmekymppinen kuin 18-vuotias. Tunnet itsesi jo paljon paremmin ja tiedät, mistä pidät ja miten ajattelet. Tajuat kuitenkin myös sen, että monesta asiasta (itsessäsi ja muissa) et tiedä vielä kovinkaan paljon. Aikuisuutta kannattaa odottaa innolla, ei peläten.
// Suvi
Ainakin tämän, ja paljon muuta, sanoisin 18-vuotiaalle itselleni, jos siihen olisi mahdollisuus. Mitä sinä sanoisit nuorelle itsellesi?
kaleidoskooppi.net 