Aikomuksia

Me kohdataan kolmesti viikossa,
silloinkin vain kolmen vartin ajan.
Joka kerta livahdat nopeasti takapulpettiin
ja pystytät eteesi muurin, jonka takana olet turvassa.
Välttelet katsekontaktia piiloutumalla hupparisi syvyyksiin,
ja koko olemuksesi viestii: “jätä mut rauhaan”.
Hartain toiveesi on, ettei kukaan huomaisi sua kahdenkymmenen
muun huomiota kaipaavan joukosta.

Ja silti: jokaisen kohtaamisemme jälkeen musta tuntuu siltä,
ettet mitään enemmän kaipaakaan kuin tulla huomatuksi.
Että joku kysyisi, kuuntelisi,
hymyilisi hyväksyvästi ja osoittaisi välittävänsä.
Että joku näkisi sut.
Vaikka niin kovasti sen yritätkin piilottaa,
milloin karkeaan kieleen,
milloin kapinointiin,
milloin välinpitämättömyyteen.

Sitä mukaa kun kaivaudut syvemmälle penkkiin ja muurisi taakse,
yritän kurottaa kohti kaikilla osaamillani keinoilla.
Samalla kun yritän kohdata lyhyesti jokaisen teistä kahdestakymmenestä,
toivon, että sanani ja katseeni tavoittaisivat edes hetkiseksi juuri sinut.

Ja aion jatkaa.
Aion jatkaa tyhmien vitsieni kertomista,
jotta näkisin taas joskus hymyn sun kasvoilla.
Aion kysyä ja kohdata, huomata ja huomioida.
Aion tehdä kaikkeni,
jotta joku päivä uskaltaisit tulla nähdyksi.
Jotta näkisit itsekin sen, mitä minä näen.

Sä osaat.
Sä pystyt.
Sä kelpaat.

Aikomuksia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s