Muistan sen joulun, jota vietin ensimmäistä kertaa tyttöystävänä. Valitettavasti se, joka minusta tyttöystävän teki, vietti jouluaan Napapiirin pohjoisemmalla puolen puolustusvoimissa palvellen. Voi riutunutta nuorta sydäntäni, joka taisi viettää aaton tiiviimmin puhelinta pidellen kuin perheen parissa pelaillen. Siitä asti olemme sovitelleet yhteen kahden perheen tapoja ja perinteitä, muodostaen niistä meidän näköistä joulua.
Ihan erityisen hyvin muistan sen joulun, jonka vietimme ihan kahdestaan kaukana perheistä ja koti-Suomesta. Vaikka joulusta puuttui silloin moni itsestäänselvänä pitämäni asia, oli yksinkertaisessa joulussamme perinteiden puutteesta huolimatta läsnä aivan erityinen levollisuus ja rauha. Siitä asti olen muistellut erityisellä lämmöllä tuota ainoaa kaksin viettämäämme joulua, jolloin joulun sanoma oli jotenkin lähempänä tavoittaa.
Senkin parin vuoden takaisen joulun muistan, kun teimme kaupat ensimmäisestä omasta kodistamme juuri joululoman kynnyksellä. Malttamattomina revimme ensimmäiset tapetit seiniltä ennen lähtöä perheiden luokse joulun viettoon, ja välipäivät kuluivat tiiviisti uuden kodin remonttia aloitellen. Siitä asti joululoman ensimmäiset päivät ovat vieneet ajatukseni noihin kutkuttaviin remontin ensipäiviin (remonttiin sisältyi myös useampi ei-niin-kutkuttava päivä).
Jouluun liittyy paljon muistoja, ja jokainen joulu on myös mahdollisuus luoda uusia. Mistäköhän tulen muistamaan tämän joulun? Tällä hetkellä tuntuu, että ainakin siitä, millaista oli ensimmäistä kertaa valmistautua jouluun opehuoneesta käsin. Toiveissa on, että myös aiempia jouluja korkeammasta luettujen kirjojen pinosta. Lisäksi luulen, että myös suvun uusimmasta tulokkaasta, jota toivon saavani nuuhkia ja pitää sylissä paljon tulevina päivinä!
Joulukalenterin luukuista avautuu ideoita ja inspiraatiota joulun odotukseen. Kaikki joulukalenterin postaukset löydät tunnisteella #meidänjoulu.
kaleidoskooppi.net 