Aarreaittoja

Uskon vakaasti siihen, että toisen roska on toisen aarre. Lapsena en jakanut äitini innostusta kirpputoreihin ja lähinnä kyllästyneenä odottelin ulko-ovella kun äiti kolusi viimeisenkin nurkan. Minusta kirpparit olivat tylsiä ja pahanhajuisia paikkoja, enkä olisi millään jaksanut jokaisella kesälomareissulla ensimmäisenä katsastaa uuden kaupungin kirppareita. Niin vaan olen kuitenkin seurannut äitini jalanjäljissä, ja kirpparikärpänen on päässyt puraisemaan. Ei ole Helsingin reissua ilman Kaivarin Kanuunaa, ja olenpa muutama vuosi sitten jopa varta vasten suunnitellut reissun pohjanmaalle ihan vain päästäkseni osallistumaan unelmieni kirpparitapahtumaan Loppisraceen.

Kirpparille mennessään ei koskaan voi tietää millaiseen aarteeseen törmää. Sitä paitsi, nykyisin osa kirpputoreista muistuttaa jo enemmän design –liikkeitä kuin käytettyjen tavaroiden myymälöitä, joten pahasta hajusta ja nuhruisuudesta ei ole pelkoa. Upeat huonekalut ja sisustusesineet vain odottavat löytäjäänsä, vaatteista puhumattakaan. Varsinkin vauvojen ja pienten lasten hyväkuntoisia vaatteita ovat kirpputorit pullollaan. Oikein hyvä kirpparilöytö on ihan mahtava juttu ja kierrätyshän se vasta hienoa onkin! Ja jos joku vaate tai tavara on säilynyt hyvänä jo yhdellä tai useammallakin käyttäjällä ennen minua, sen laatu on todennäköisesti keskivertoa parempi.

Löytöjen tekeminen on ihan oma taiteenlajinsa. Kirpputoreilla pitää käydä tarpeeksi usein, jotta ote säilyy. Silmä kyllä harjaantuu näkemään millaisten pöytien eteen kannattaa pysähtyä, ja mitä kasoja on syytä tonkia vähän perusteellisemmin. Paras aika olisi käydä heti aamusta, kun myyjät ovat edellisenä iltana käyneet siivoamassa pöytiään ja täydentämässä tarjontaa. Tarvitaan vain kiireetön hetki ja ennakkoluuloton asenne, ja pian voit olla oman elämäsi kirppiskeisari.

Kotikaupungin vakiokierrokseeni kuuluvat Silinteri, Kirrin SPR, sekä Sovatek. Kesäviikonloppuisin hyväntuuliseen kirppistunnelmaan pääsee myös Sepänaukion ulkoilmakirpputorilla.