En osannut varautua siihen,
että päästäisit kädestäni irti
Tiesin kyllä koittavan hetken,
jona lentäisit minua korkeammalle,
mutta pitikö sen tulla näin pian
Odotin päivien kuluvan
tietämättä miten nopeasti ne lopulta kuluisivat
Ohikiitävissä hetkissä
kokonainen elämä
Silmät kirkkaina olet vielä siinä,
pysyt lähelläni,
ja vain harvoin kaipaat muualle
Minä painan katseesi syvälle sydämeeni,
talteen niiden päivien varalle
kun et vilkaisekaan minuun
Ja edelleen kävellessämme
käteni etsii kättäsi,
piirtää yhteistä tarinaamme
Vielä kuljet vierelläni,
jo omia siipiäsi etsien
// Anna
kaleidoskooppi.net 