Päivä jona lopetin kahvinjuomisen

Iloksemme olemme saaneet blogiimme ensimmäiset vierailijat! Tänään sekä kahtena seuraavana perjantaina julkaisemme tekstin kolmelta kirjoittajalta, jotka jakavat rakkautemme kieleen ja kirjoittamiseen. Kaikki blogimme vierailijoiden tekstit löytyvät vieraskynä-tagin alta.

***

Minulla oli pitkään ihana aamukahvirutiini.

Laitoin itselleni aamupalalla mutteripannukahvia maitovaahdolla. Se oli maailman parasta. Pieni kahvinkeittorutiini, sitten hetki jolloin pystyin istua alas iso kuppi kädessäni ja nautiskella. Tämä pieni hetkeni kantoi minua Suomen talven yli ja oli oma uusi päivä odottaa -hetkeni.

Pari viikkoa sitten tapahtui kummia. En enää odottanutkaan hetkeäni kahvikupin kanssa. En enää hymyillyt avatessani kahvirasiaa. Aamukahvihetki ei tuntunut enää maagiselta ja rentouttavalta.

Joskus käy niin, että meidän erityishetkemme muuttuvat tavallisiksi. Me totumme niihin eikä luksus ei ole enää luksusta, vaan aivan tavallista.

Me lellimme luksuksemme pilalle. Se, mikä meille on eilen ollut todella erityistä, on tänään vain osa arkeamme.

Minä päätin, että haluan luksukseni takaisin. Kahvihetken taian. Haluan tuntea odotusta ja innostusta, kun kahvikoneesta kuuluu sihinä. Haluan, että maitovaahto on taas luksusta ja että vaalin kahvihetkiäni erityisenä ilona.

Joskus meidän tarvitsee erota toviksi asiasta, josta on tullut meille liian tavallista. Ehkä sitten saamme mahdollisuuden iloita siitä uudelleen. Siksi päätin, että on aika lopettaa aamukahvi siihen asti, kunnes oikeasti haluan sitä – ja haluan sitä kovasti.

Joka aamu kysyn itseltäni: haluatko kahvia? Haluatko oikeasti kahvia? Ei rutiinin takia vaan ilon ja nautinnon takia.

Ja varmaankin jonain päivänä olen taas innoissani kahvikupistani. Arvostan taas kahvin makua ja omaa hetkeäni. Ja tiedän, että olen siunattu, kun minulla on luksusta elämässäni.

// Hannah