11. luukku: Kuusivuotiaan joulu

Silloin minulla oli vasta kaksi pikkuveljeä. Olimme tulleet aatoksi mummilaan, valkoiseen maalaistaloon vielä valkoisimpien hankien keskelle. Suuren tuvan nurkassa seisoi korkea, koristeltu kuusi. Odotimme joulupukkia kuumeisesti – osa meistä kirjaimellisesti.

Meillä oli päällä pehmeää, äidin ompelemaa kollegea, jaloissa villasukat. Mummi oli pukeutunut kokopunaiseen asuun. Aloimme laulaa, jotta joulupukki löytäisi vihdoin luoksemme.

Ja sitten ulkoeteisessä kopisi.

Joulupukki istahti puupenkille, ja me lauloimme lisää. Vilkuillessani varovasti pukkia tajusin, että hänellä on naamari päässä. Sivusta katsoen näin myös hieman tuttua poskea. Istuin veljieni ja joulupukin välissä, sadun ja toden risteyskohdassa.

lapsuuden joulu

Olin vasta kuusi, tartuin tiukasti satumaailmaan ja Korvatunturilta saapuneisiin paketteihin. En uskaltanut halata pukkia, vaikka tiesinkin hänet. Pikkuveljilleni en hiiskunut mitään, mutta kun iskä saapui puunhakureissultaan, vilkaisin häntä tietäväisenä.

// Heini

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s