Varpaat kasvimaan mullassa odotimme isiäni saapuvaksi, sinulla kädessäsi vesiletku. Olit keksinyt, että ruiskutamme auton ikkunaan vettä, kun se kurvaa näkyviin. Hihittelimme jo etukäteen. Kun auto saapui, tajusit liian myöhään, että auto ei ollut isini vaan naapurin miehen. Ja hänellä oli ikkuna auki. Kun mies astui autosta ulos kasvot ja paita märkinä, koitit urheasti pidätellä nauruasi. Niin minäkin. Sinä kuusikymmentä, minä kuusi.
Ovikellosi soi yllättäin. Aukaistessasi oven näit minut vähän hysteerisenä ja itkuisena. Olin karkumatkalla, sillä olin saanut tarpeekseni vanhemmistani ja päättänyt lähteä. Liftasin luoksesi. Muutaman niukan vastaukseni jälkeen päätit kai, että parasta terapiaa ovat vanhat suomalaiset elokuvat. Mutta vain tunti myöhemmin karkumatkani päättyi isin kaartaessa autolla pihaasi. Kun kävelin autolle edelleen vähän sekaisena, huiskutit vieläkin hivenen huolestuneena ikkunassa. Sinä seitsemänkymmentä, minä kuusitoista.
