Ikävä

Varpaat kasvimaan mullassa odotimme isiäni saapuvaksi, sinulla kädessäsi vesiletku. Olit keksinyt, että ruiskutamme auton ikkunaan vettä, kun se kurvaa näkyviin. Hihittelimme jo etukäteen. Kun auto saapui, tajusit liian myöhään, että auto ei ollut isini vaan naapurin miehen. Ja hänellä oli ikkuna auki. Kun mies astui autosta ulos kasvot ja paita märkinä, koitit urheasti pidätellä nauruasi. Niin minäkin. Sinä kuusikymmentä, minä kuusi.

Ovikellosi soi yllättäin. Aukaistessasi oven näit minut vähän hysteerisenä ja itkuisena. Olin karkumatkalla, sillä olin saanut tarpeekseni vanhemmistani ja päättänyt lähteä. Liftasin luoksesi. Muutaman niukan vastaukseni jälkeen päätit kai, että parasta terapiaa ovat vanhat suomalaiset elokuvat. Mutta vain tunti myöhemmin karkumatkani päättyi isin kaartaessa autolla pihaasi. Kun kävelin autolle edelleen vähän sekaisena, huiskutit  vieläkin hivenen huolestuneena ikkunassa. Sinä seitsemänkymmentä, minä kuusitoista.

Istuin pienessä keittiössäsi sinua vastapäätä. Kaadoin lasiisi piimää ja annoin käteesi haarukan. Ota sieltä herkkulaatikosta mitä haluat, sinä sanoit. Niin kuin satoja kertoja ennenkin. Ja sieltä minä otin. Niin kuin satoja kertoja ennenkin. Sinä kahdeksankymmentä, minä kaksikymmentäkuusi.
mummi3
Muutama päivä sitten ajoin kotikaupunkisi ohi. Menen käymään mummilla, viivähti mielessäni ajatus. Ensimmäistä kertaa melkein kolmeen vuoteen, mieleni teki minulle tepposet. Kun saavuin kotiin, aukaisin sinulta perimäni digiboksin ja silmiini osui taas kerran viimeinen sinun tallentamasi ohjelma. Sen nimi on Minä elän.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s