Päättäjäispäivä

Mikään päivä ei ole niin ihana kuin päättäjäispäivä. Jo useana vuonna ollaan lasten kanssa herätty päättäjäisaamuun perhosten siipien kutitellessa vatsanpohjaa. Ihan kohta isi tulee lahjakassien kanssa kotiin ja sitten se alkaa: koko perheen yhteinen kesäloma! Joko nyt näkyy auto pihassa, eikö vielä? No, kyllä se isi varmasti ihan kohta tulee. Ikkunaa täplittää pienten sormien ja nenänpäiden jäljet, millään ei malttaisi enää odottaa. Tässä päivässä on jotain ihan erityistä.

Jee, nyt isi tuli! Avataan paketit yhdessä, voi miten paljon sait taas lahjoja. Kato, taas uusi muumimuki! Ja näin paljon kukkia! Isi, saanko mä syödä kaikki suklaat? Isi, ootko sä ollut kiva ope? No oot varmaan kun sait kaikki nämä paketit! Isi, mitä tehdään, nyt kun sulla alkoi loma? Lähdetäänkö jätskille? Puistoon? Rannalle?

Päivä on erityinen siksi, että koko kesä on vielä edessä. Aikaa tuntuu olevan vaikka mihin, sitä ei ole vielä ehditty tuhlata, kaikki on mahdollista, ihan kaikki. Yhtään lomapäivää ei ole vielä kulunut, mutta mitään velvollisuuksiakaan ei enää ole. Kesä näyttää loppumattomalta, niin pitkältä, että kädet eivät yllä ympäri. Se levittäytyy eteen kuin puhdas paperi, kuin vastasatanut, koskematon lumi. Ensimmäistä askelta ei ole vielä otettu, viivaa piirretty, sivua käännetty.

Tänään syksy ei tule edes pienenä häivähdyksenä mieleen. Huomenna se jo tulee, ja siitä eteenpäin sen hengityksen tuntee niskassaan joka päivä vähän selvemmin. Mutta ei vielä tänään. Nyt kaikki ovet ovat auki, kaikki tiet odottavat kulkijaansa, kaikki on mahdollista, ihan kaikki.