Ihan tavallinen elämä

Sinä petyit tavalliseen elämään. Siihen, jossa aamulla mennään töihin ja iltapäivällä tullaan kotiin syömään. Siihen, jossa maksetaan laskuja, suunnitellaan seuraavaa lomaa ja pestään pyykkiä. Siihen, jossa koti on välillä sekaisin, ihmissuhteet solmussa ja harrastusvuoro peruttu. Siihen, jossa rakastetaan ja riidellään. Siihen, jossa joskus päätit pysyä.

Tässäkö tämä nyt oli? On pakko olla jotain muuta! Mun piti tehdä elämässä jotain erityistä! Mä en halua tällaista elämää!

Pettymyksesi oli niin valtaisaa, että lähdit tavallisesta. Jätit taaksesi katsomatta tiistai-illan pannukakut, lauantaipäivän ulkoilut ja sunnuntaiset kirkkoretket ja leffahetket. Muistitkohan niitä enää ollenkaan? Otit suunnaksesi sen, mistä et aiemmin mitään tiennyt. Sen, jossa ahdistus turrutetaan hetkeksi kerrallaan. Sen, jossa ihmissuhteet ovat lyhyitä ja yhteys ohutta. Sen, jossa ilo on pinnisteltyä ja onni tuntematonta.

Minä olin jo varhain nähnyt, miten elämälle käy kun siitä taitetaan pois tavallisuus. Siitä jää jäljelle seinät, joiden läpi käy tuuli, ja perustus, joka on arvaamaton kuin laho lankkulattia. Sen tähden oman elämäni toivotuin päämäärä oli se ihan tavallinen elämä. Juuri se, josta sinä lähdit. Toivoin aivan tavallisena toistuvaa torstaita ja jokalauantaista saunavuoroa. Onneni suurin mitta oli ulko-ovelle asti leijaileva ruuan tuoksu ja ruokapöytä jonka äärellä puheensorina ei lakkaisi.

Ja kun me sitten tapasimme, en koskaan tiennyt mitä sanoa. Luulen, että meidän kummankin oli vaikea löytää sanoja. Jutustelumme tuntui niin kummalliselta – aivan kuin hetki sitten olisimme ajatelleet elämästä samoin ja nyt yhtäkkiä yhteisiä ajatuksia oli vain vähän. Ylilaidan lyöviltä tunteilta turvassa olevia aiheita oli sitäkin vähemmän.

Mutta olin päättänyt odottaa. Halusin olla valmis aukaisemaan oveni, silloin kun näkisit, mistä kaikesta olitkaan luopunut. Silloin kun haluaisit tulla takaisin. Silloin kun huomaisit, että tavallisesta hyvään on matkaa vain kiitollisuuden verran.

Toivon, että yhtenä päivänä saan sanoa: tuu sisään, pannukakku tuli juuri uunista, keitetään kahvit.

Ihan tavallinen elämä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s