Kultainen sydän

Yksi parhaista ystävistäsi oli teoillaan, sanoillaan ja asenteellaan loukannut sinua. Asettanut edellesi jotain, mikä ei sinne kuulunut. Kerroit, että olit itkenyt viikkojen ajan joka ikisenä iltana: Miten voi olla, että hän ei välittänyt sen vertaa? Eikö hän yhtään nähnyt, miltä minusta tuntui?

Mutta sitten mä ajattelin, että ei hyvää, pitkää ystävyyttä kannata tämän takia pilata.

Minkä takia sitten kannattaa, jos ei tämän! ajattelin mieli täynnä suuttumusta puolestasi. En sanonut ääneen mitään, mutta myöhemmin ymmärsin, että olit sanoillasi vastannut minun raadolliseen kysymykseenikin.

Sanoillasi kerroit, että yhteys on vaalimisen arvoista silloinkin, kun loukkaukset pakottavat aamu toisensa jälkeen heräämään silmät turvonneina. Sanoit, että tahtomisesta on kiinni jokainen merkityksellinen ihmissuhteemme. Ja ennen kaikkea sanoit, että ei ole suhdetta, joka kannattaisi anteeksiantamattomuudella pilata.

Et ollut jäänyt odottamaan anteeksipyyntöjä, katuvia sanoja tai hyvitystä. Olit itkenyt itkusi salassa ja antanut mielessäsi anteeksi niin kauan kunnes loukattu mieli ei enää muistanut olevansa satutettu. Niin vakaasti olit päättänyt valita ystävyyden yli loukattujen tunteiden.

kultainen sydän

En koskaan unohda sanojasi. Ja aina kun muistan niitä, muistan myös, millainen on sydämesi. Muistan, millaisen sydämen haluaisin.

Kultainen sydän

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s