Tänä vuonna valmistelen joulua erityisesti sydämeni sopukoissa. Niin kovin helposti humpsahdan joulun alla touhujen virtaan, jossa mielen täyttävät listat paketeista ja pipareista, kuusesta ja koristeista. Jouluiset puuhat ovat toki ihania ja nautin niistä monista itsekin, mutta lahjojen löytämisen, valojen virittelyn sekä korttien kirjoittamisen keskellä haluan pitää kiinni joulurauhasta. Haluan iskostaa sydämeeni joulun sanoman, täyttää ajatukseni rauhalla, toivolla ja valolla.
Rauhaa, joulurauhaa,
muista joulusi pyhittää.
Monilla meistä se paljon puhuttu joulutunnelma syntyy tutuista ruokalajeista, koristeista ja vuosi toisensa jälkeen toistuvista perinteistä. Toki minullakin on joitain perinteitä, jotka haluaisin säilyttää. Joulu on kuitenkin jotain paljon enemmän kuin punaiset verhot ikkunassa, kynttelikkö pöydällä tai kuusi olohuoneen nurkassa. Uskon, että tavoitamme joulun ytimestä vain murto-osan, jos keskitymme ainoastaan tunnelman tavoitteluun.
Joulu tulee, hiipii hiljaa arkeen
tuo sieluun rauhan, toivon, vapauden.
Joulurauha julistetaan Turussa perinteisesti jouluaattona, mutta tänä vuonna olen päättänyt julistaa itselleni joulurauhan joka päivä. Muoto voi vaihdella, mutta päämäärä on sama: haluan pysähtyä ja rauhoittua, keskittyä siihen mistä joulussa mielestäni todella on kyse. Viipyä hetken seimen äärellä, johon syntyi koko maailman valkeus, toivon tuoja ja rauhan ruhtinas.
// Suvi
kaleidoskooppi.net 