Viisivuotiaani istui lattialla leikkimässä itse maalaamillaan pikkukivillä. Hän oli koristellut kivet kimalteilla ja liimannut kylkiin paljetteja. Hän käänteli kiviä käsissään katsellen ihailevasti puolelta toiselle, laulellen samalla itse keksimäänsä laulua: ”Jokaisessa tytössä on yksi kaunis puoli”.
Sinussa niitä on enemmän kuin vain yksi, olet ihana ihan joka suunnasta katsottuna. Suloinen pieni nöpönenä ja valloittava hymy, joka nauruun asti yltyessään tarttuu ihan väkisin. Olet hurmaava ja hauska, nokkela ja taitava. Voisin jatkaa listaa loputtomiin.
Minussa vikojen ja puutteiden määrä tuntuu olevan huomattavasti kauneutta ja suloisuutta suurempi. Lähes joka päivä toivon olevani enemmän sitä, tai vähemmän tätä. Jos sinussa en muuttaisikaan mitään, niin itsessäni ilomielin monta kohtaa.
Katselen meitä kahta aivan täysin eri silmin, vaikka kuka tahansa muu näkee meidät toistemme kopioina. Syy siihen on yksinkertainen. Rakkautta sinua kohtaan on sydämeni täynnä. Armollisuutta itseäni kohtaan vasta opettelen.
kaleidoskooppi.net 