Sinun kanssasi unohdan itseni.
En mieti, miltä näytän kun itken tai nauran.
Enkä varsinkaan mieti, mitä ajattelet minusta, itken taikka nauran.
Juttelen juttujani ja avaan ajatuksiani,
vailla pienintäkään pelkoa reaktiostasi.
Tiedän, että hyväksyt vikani, puutteeni, rosoni ja kompleksini.
Sinun kanssasi en rajoita itseäni.
En säiky ajatusteni tummia sävyjä tai pelästy poskille putoavia kyyneleitä.
En pidättele nauruani tai sensuroi sekoilujani.
Annan kyynelten virrata valtoimenaan,
tai nauran katketakseni olohuoneen lattialla.
En häpeä kumpaakaan.
Tiedän, että rakastat kaikkia puoliani.
Sinun kanssasi löydän itseni.
Muistan, kuinka paljon ilahdun pioneista, postikorteista,
luonnosta ja listoista.
Yllätyn, kun panet merkille pienet iloni, ne sivulauseessa mainitutkin.
Hämmästyn, kuinka tarkkoja havaintoja teet käytöksestäni.
Ihmettelen, kuinka osaat kysyä juuri oikeat kysymykset
sisimpäni suljettujen ovien avaamiseksi.
Tiedän, että kestät kaiken noiden ovien takaa paljastuvan.
Sinun kanssasi on hyvä.