Käsikkäin

En saa teitä kolmea mielestäni, vaikka retkestämme on jo muutama kuukausi. Sää oli syksyinen, vaikka kevät oli jo pitkällä. Taivaalta ropisi vettä, polku kenkiemme alla oli mutainen ja perillä lankkupenkki niin märkä ettei siihen kukaan istunut.

Teillä kaikilla oli päällä punainen takki ja päässä huppu.

Paluumatkalla te kolme kävelitte metsäpolulla rinnakkain. Ystävänne pikkutyttö välissänne, hänen pikkukätensä teidän käsissänne. Kun näin teidät siinä edessäni, arvelen, että sydäntenne kipu poikkesi hetkeksi kannettavakseni.

Kuinka paljon toivoinkaan, että joku päivä teidän käsiinne sujahtaisivat omien pikkutyttöjenne kädet. Kuinka paljon kiitinkään siitä, että nyt tartuitte hymyillen kiinni niihin pieniin käsiin, jotka teidän käsiänne luottavaisesti etsivät. Kuinka paljon pyysinkään teille lujuutta pysyä kohti jokaista teitä kohti ojentautuvaa pientä kättä, jos kipu ja kaipuu vielä sydämissänne viipyisikin.

Käsikkäin

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s