Luukku 24: Joulupäiväsi koittaa vielä

Tänään ajattelin kirjoittaa jotain sinulle, jonka elämä tuntuu juuri joulun pyhinä erityisen kipeältä, keskeneräiseltä ja epäonnistuneelta. Voin vain arvella, mitä käyt näinä päivinä läpi. Kenties tämä odotuksia täynnä oleva aika alleviivaa pettymyksiäsi. Ehkä suret haudattuja haaveitasi. Tai ikävöit rakkaitasi, jotka ovat kaukana tavalla tai toisella.

Ja sydämeni on vähän kallellaan sinun puolestasi. Sillä jos minulla olisi valta, antaisin jokaiselle tässä maailmassa kauniin, rauhaisan joulun, joka olisi pullollaan perinteitä ja etenkin rakastavia läheisiä.

Sellaista joulua olisi ehkä toivonut se ensimmäisen joulun sankarin äitikin. Mutta aattona hän kallisti päänsä olkien päälle ja toivoi ihan varmasti, ettei synnyttäisi vielä hetkeen. Ei tässä tallissa, ei ilman apua! Voi olla, että hänellä oli sydämessään ilo ja rauha. Itse kuitenkin arvelen, että siellä oli kipua hylätyksi tulemisesta, olihan hän tullut raskaaksi ennen avioliittoa. Tuskaa unohdetuksi jäämisestä, millainen Jumala nyt ensin lupaisi hänen synnyttävän poikansa ja sitten lähettäisi hänet yöksi eläinten talliin! Pettymystä siitä, että elämä ei ollut mennyt yhtään niin kuin piti. Ehkä hän itki, oli vihainenkin. Ja epäilemättä hän oli pitkästä matkasta aivan uuvuksissa.

Ja sitten poika kuitenkin syntyi ja mullisti Marian koko elämän. Luulen, että vähän myöhemmin Maria oli hämmentynyt kaikesta – enkeleistä, paimenista, tietäjistä ja lahjoista – erityisesti siksi, että tiesi, mitä kaikkea olikaan sydämessään käynyt läpi vain hetki sitten. Miten juuri minun kauttani syntyi tuo erityinen, taivaallinen lapsi? En ole tehnyt mitään ansaitakseni ripaustakaan tästä kaikesta!

En tiedä, milloin sinun joulupäiväsi valkenee. Mutta anna minun uskoa pieni hetki sinun puolestasi: joku päivä koittaa sinun oma joulupäiväsi. Älä ihan vielä luovuta.

Ja jos suinkin mahdollista, anna ensimmäisen joulupäivän toivon koskettaa sydäntäsi. Joulupäivä tuli Mariallekin. Joulupäivänäsi näet Hänet, jonka kädessä on tulevaisuus ja katseessa puhdas rakkaus.

Hänet kohdatessamme ajattelemme, että en ansaitse tästä mitään. Ja juuri siksi tuo kohtaaminen mullistaa koko meidän elämämme.

Armollista joulua!

aaton kuva

Tämä oli joulukalenterin viimeinen luukku. Kaikki joulukalenterin postaukset löydät tunnisteella #meidänjoulu. Lukemisiin taas heti uuden vuoden ensimmäisenä päivänä!

Luukku 24: Joulupäiväsi koittaa vielä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s