– Ope mä haluaisin olla poika!
– Ai minkä takia?
– Kun pojat voi tehdä niin paljon sellaisia asioita mitä tytöt ei voi tehdä.
***
Naistenpäivä oli jo viime viikolla, mutta koska joka päivä on naistenpäivä, voinee siitä varmasti puhua tänäänkin. Vähän hirvittää avata ajatuksia tästä aiheesta, pelkään nimittäin sohaisevani muurahaispesään jos toiseenkin. Toivon kuitenkin näiden rivien värittyvän mustavalkoisuuden sijaan mahdollisimman monilla eri sävyillä.
Ensinnäkin: minulla ei ole mitään naistenpäivää vastaan, päinvastoin. Naistenpäivän juuret löytyvät 1900-luvun alusta, ajasta, jolloin naisilla ei ollut yhteiskunnallisesti millään muotoa samoja oikeuksia kuin miehillä. Silloin oli varmasti enemmän kuin aiheellista pyrkiä parantamaan naisten asemaa yhteiskunnassa mm. vaatimalla naisille äänioikeutta. Uskonkin, että naistenpäivän yhteydessä voidaan pitää esillä monia tärkeitä teemoja, kuten vaikkapa Amnesty on tänä vuonna tehnyt kampanjoimalla naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Jokaisella tytöllä ja naisella on oikeus turvalliseen, väkivallasta vapaaseen elämään. Toinen naistenpäivänä usein esiin nostettava teema on tyttöjen koulutus, ja sillä saralla naisten ja tyttöjen asemassa onkin yhä rutkasti parannettavaa etenkin kehittyvissä maissa.
Naisten lähestymistapa maaliskuun kahdeksanteen on usein ”mitähän ne miehet meille tänään keksii?”-tyylinen. Ja sitten kun ne miehet ei mitään keksikään, voidaan työpaikan kahvipöydässä yhdessä päivitellä, kun ei ne taaskaan tajunneet ostaa edes sitä Pirkan viiden euron tulppaanikimppua. Päivästä, jolloin pitäisi arvostaa naisia, tuleekin helposti päivä, jolloin moititaan miehiä. Tässä vaiheessa alan aika nopeasti nähdä punaista. Eikö naistenpäivän varsinainen merkitys jää vähän valjuksi, jos naiset käyttävät suuren osan päivästä miestensä yleisen saamattomuuden esille tuomiseen tai taantuvat vain passiivisiksi huomionosoitusten vastaanottajiksi?
Älkääkä ymmärtäkö väärin: kaikenlainen kanssaihmisten muistaminen ja huomioiminen on mielestäni ihailtavaa, tärkeää ja kannustettavaa toimintaa, oli kyseessä mikä tahansa ihmissuhde. Toivoisin niin, että me kaikki haluaisimme nähdä vaivaa läheistemme eteen ja olisimme valmiita opettelemaan heidän rakkautensa kielen ja puhumaan sitä, vaikka se vaatisikin välillä vähän vaivannäköä. Toki yritän ymmärtää senkin tosiseikan, että lahjat (ja kukat) ovat joillekin meistä tärkeämpiä rakkaudenosoituksina kuin toisille (voitte arvata kumpaan ryhmään kuulun). Jos siis haluatte saada ja antaa kukkia kahdeksas maaliskuuta tai milloin tahansa, antakaa palaa!
Vielä viimeinen valitusvirsi: sekin häiritsee, jos naistenpäivänä juhlitaan vain näitä meidän kauniita naisia. Eikö juuri tuo määritelmä vesitä kaikkia niitä asioita, joiden ajamiseksi naistenpäivä alun perin syntyi? En tiedä teistä, mutta minä ainakin tulisin paljon mieluummin kuvailluksi ja huomioiduksi vaikkapa luotettavana, aikaansaavana, lempeänä, ystävällisenä, ymmärtäväisenä, kärsivällisenä, älykkäänä tai huolehtivaisena naisena. Nuo ominaisuudet kun tekevät minusta yhtä lailla naisen kuin ulkoiset piirteeni.
Tässä vaiheessa saatat jo miettiä, onko tälle kaikelle edestakaiselle pohdiskelulle kenties tulossa jokin lopputulema. Hyvä kysymys! Ehkä tämän(kään) keskustelunavauksen tarkoitus ei ole tarjota valmista vastausta, vaan herättää ajatuksia. Ketä ja mitä varten naistenpäivää vietetään? Miten sitä voisi parhaiten viettää päivän alkuperäistä tarkoitusta unohtamatta? Mitä hyvää naistenpäivä voi saada aikaan? Rakastan olla nainen ja haluan nähdä naisten ja tyttöjen aseman parantuvan ympäri maailmaa, mutta en miesten kustannuksella.
Minä ainakin aion jatkaa mielipiteeni muodostamista tästä asiasta, ja otan mielelläni vastaan lisää rakennusaineita. Olisi mielenkiintoista kuulla kommenttejanne, mikäli yksi maaliskuinen torstaipäivä herätti teissä yhtä paljon ajatuksia kuin allekirjoittaneessa.
One thought on “Hyvä(ä) naistenpäivä(ä)”