”Voi, minä muistan kun olit pieni!” Miten turvalliselta tämä lause sydämessä tuntuukaan. Tarvitsen ympärilleni ihmisiä, jotka ovat tunteneet minut ihan pienestä, ja joilla on tarinoita kerrottavanaan siitä, millainen silloin olin. Tarvitsen juuret, tarvitsen jaettuja muistoja. Niiden avulla voin asettaa itseni johonkin tiettyyn kohtaan aikaa, ja tiedän kuuluvani siihen. Ja sille samalle janalle on helppo asettaa kaikki menneet ja jokainen tuleva. Heidän jälkeensä olen tullut, ja heitä ennen.
Yritän painaa mieleeni lauseita, hassuja sanoja, tietyn tavan nyrpistää nenää. Niistä aion kertoa sinulle, kun tulee vuorosi kysellä vanhoja ja muistella menneitä. Toivottavasti aikaa on vielä paljon jäljellä, kaikilla meillä sen eri kohtiin asettuvilla. Haluan vielä monta kertaa istua tuvan pitkällä penkillä siinä kiireettömässä tunnelmassa, jonka vain pitkästi elämää nähneet osaavat ympärilleen luoda. Haluan tallettaa muistiin jokaisen käden liikkeen ja naurun helähdyksen, jotta osaan niistä myöhemmin oikein kertoa.
kaleidoskooppi.net 
One thought on “Minä muistan sinut”