Lämpöä aamuun

“Voi kun tässä talossa saisi edes joskus nukkua!”, huokaan turhautuneena. Viime yönä ainakin kolme meistä on vaihtanut nukkumapaikkaa kesken unien, on pyöritty levottomasti, kiskottu peittoa ja taisteltu tyynystä. Päivä on hädintuskin päässyt alkuun ja minä olen jo väsynyt ja kiukkuinen. Viimeisten vuosien valvotut yöt vaativat veronsa, peilistä katsovat vastaan sumuiset silmät ja kireät leukaperät.

varpu

Unen jäljiltä pehmoiset ja pörröiset lapset venyttelevät makeasti peittojensa alla ja siinä samassa sydämeni heltyy. Jätän sen, mitä olen tekemässä, hiivin hipsuttelemaan ja syöksyn suukottelemaan. Kutitan hellästi kerälle kiertynyttä kuopusta ja silitän esikoisen sekaista tukkaa.

Aamulla jaettu läheisyys ja korvaan kuiskatut suloiset sanat varustavat kohtaamaan tulevan päivän ja muistuttavat, että olemme yhdessä, vaikka arjessa kukin tahoillamme. Levottomista öistä huolimatta en vaihtaisi näitä aamuja mihinkään.

//Anna

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s