Avaan portin aamuhämärässä, ja astumme siitä käsi kädessä. Unihiekkaa silmissä kävelemme raskain askelin ulko-ovelle, joka juuri tänään tuntuu erityisen painavalta avata. Vastassa kymmenet kumisaappaat ja hälinä, lukuisia leikkeihinsä laskeutuneita ja muutama ikäväänsä itkevä.
Tulet vastaan iloisesti hymyillen ja toivotat aamun hyväksi meille molemmille. Katseeni nousee, hartiani tavoittavat tutun keveyden ja hymy tanssii jo lapsenkin silmissä. Pian hyräilette yhteistä säveltä, joka antaa minulle luvan poistua hetkeksi, ja lainata sinulle paikkaani vierellään. Onneksi olet siinä, juuri sinun seuraasi jätän hänet huojentunein mielin. Pitämällä huolta kaikkein pienimmästämme pidät itse asiassa huolta koko perheestämme. Kiitos, kuiskaan helpottuneena, vaikka tiedän, että sana on aivan liian pieni kuvaamaan kaikkea sitä suurta, mitä meille merkitset.
Helmikuisina perjantaiaamuina julkaisemme kohtaamisista, jotka ovat jääneet mieliimme.
//Anna
kaleidoskooppi.net 