Matkalla merkitykseen: läsnäolon lähteillä

Päätimme kaikki lähteä Annan tapaan ja mukaan Matkalle merkitykseen. Syksyllä kirjoitimme jokainen yhden tekstin meille tärkeistä arvoista. Heini kirjoitti sitoutumisesta, Suvi läsnäolosta ja Anna huomaavaisuudesta. Nyt keväällä jatkamme pohdintoja.

Suurin uhka läsnäololle on omat poissaolevat ajatukseni. En halua pitää mielessäni asioita, jotka eivät liity käsillä olevaan hetkeen tai kanssani oleviin ihmisiin. Olen havainnut, että voin olla paremmin läsnä, kun pidän kiinni kolmesta käytännön keinosta: listoista, lukujärjestyksestä ja luurittomuudesta.

Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, kuinka käteviä listat ovat elämänhallinnan kannalta. Teen listoja kaikesta: pakkauslistoja, ostoslistoja, siivouslistoja, lahjalistoja (en itselleni), to do -listoja… Uusin kokeiluni on pitää mieleenjuolahtavien asioiden listaa paperilla puhelimen sijaan. Kyllästyin nimittäin siihen, että aina uuden asian juolahtaessa mieleen jouduin ottamaan puhelimen esille kirjoittaakseni ajatuksen muistiin. Kun olen kirjoittanut ajatuksen vihkoon, voin huoletta lopettaa kyseisen asian ajattelemisen kunnes on aika hoitaa se (ks. seuraava kappale). Listat vapauttavat ajatuskapasiteettia, kun ei tarvitse pitää mielessä hoidettavia asioita. Sen sijaan voin olla läsnä sekä fyysisesti että henkisesti.

Kouluissa on lukujärjestys hyvästä syystä: se osoittaa, mihin aiheeseen kulloinkin keskitytään. Samasta syystä olen alkanut tehdä oman viikoittaisen lukujärjestyksen. Oma aikatauluni ei tosin ole aivan tunnintarkka, mutta luo kuitenkin sopivat raamit viikkooni. Toimin seuraavasti: viikon alussa hahmottelen vihkoni aukeamalle visuaalisesti joka päivän. Merkkaan kunkin päivän kohdalle kodin ulkopuoliset menot sekä ne ajankohdat, jolloin minulla on mahdollisuus hoitaa asioita joko kotona tai kaupungilla. Sitten mietin, mitä asioita tuon viikon aikana olisi saatava hoidetuksi ja merkkaan ne lukujärjestykseeni sopiviin kohtiin. Näin minun ei tarvitse miettiä hoidettavia hommia muulloin kuin silloin, kun on niiden aika.

Viimeinen vinkkini läsnäoloon on luurittomuus. Kun olen ystävieni kanssa, haluan olla heidän kanssaan. Silloin en ole kiinnostunut maailman menosta, muiden ystävieni kuulumisista tai somefeedini sisällöstä. Siksi päätän jättää puhelimeni pöydälle tai laukkuun sosiaalisissa tilanteissa. En pidä samalla yhteyttä muihin ihmisiin, vaan keskityn niihin, jotka istuvat nenäni edessä.

// Suvi