Tekijä: Me

Arkisia ajatuksia, kiperiä kysymyksiä, hentoja haaveita, unelmia uudesta ja aavistuksia aluista. Raotamme sydäntemme ovea ja toivotamme sinut tervetulleeksi.
suhteet

Lupaus

julkaissut MeJätä kommentti artikkeliin Lupaus

Neljä erilaista arkea, neljä erilaista naista, neljä erilaista matkaa jouluun.

Yksi erityinen, yhteinen juhlan aihe.

Yhdelle vuosi on tuntunut raskaalta ja pitkältä, joulu sen myötä todella tervetulleelta. Lahjat on hankittu hyvissä ajoin, joulumusiikin kautta tunnelmaan virittäydytty jo marraskuusta. Toisen tavoitteena on, ettei tänä aattona tarvitsisi viime vuoden tapaan livahtaa töiden pariin hetki ennen joulurauhan julistusta. Jouluun riittää, että glögikattila lämpenee hellalla ja juustovalikoima pöydällä.

Kolmas on polttanut kynttilöitä, nauttinut jouluvalojen hämärästä ja narskutellut hankea kenkien alla. Antanut upeiden joulukonserttien johdatella jouluisiin ajatuksiin, iloinnut ystävät yhteen tuoneista pikkujouluista, siirtynyt joulujuhlavalmistelujen kautta jo lomalle. Neljäs puolestaan on luottanut siihen mottoon, että joulu tulee, vaikkei sen eteen mitään tekisikään – ja kyllästänyt itsensä niin hyvin joulumusiikilla, että hyräilee jouluisia kertosäkeistöjä ihmisvilinässäkin.

Yksi keskittyy olennaiseen: siivotaan vain välttämättömät, tehdään ruokaa vain tarpeellinen määrä, yritetään välttää kaikenlaista hysteriaa viimeiseen asti. Toinen syttyy joululle vuosi toisensa jälkeen myöhemmin ja etsii joulun tunnetta tietämättä mitä oikein etsii. Jossain kohtaa joulukuuta se oikea joulutunne viimein hiipii lumisen puun takaa ja nappaa jokaisen varoittamatta otteeseensa.

Sillä hetkellä ymmärtää, että ihan oikean joulun voi viettää, vaikka omassa kodissa ei kuusi tuoksu tänäkään vuonna tai joulunlaitto jäi punaisen ovikranssin ripustamiseen ja jo kertaalleen korjattuihin tähtiaskarteluihin.

Vaikka aattoon kuuluvat lähes erottamattomasti joulurauhan julistus, sauna ja ateria yhdessä läheisten kanssa, on joulu tullut ilman niitäkin. Joskus on juhlittu paahtavan auringon alla tai aasialaisessa kaupungissa, jossa joulu ei näkynyt katukuvassa mitenkään. Aina joulu on saapunut.

Joulun syntyminen ei tarvitse täydellisiä olosuhteita.

Olennaista on sittenkin keskittyä niihin, joiden kanssa joulumme vietämme, ja Häneen, jonka syntymää juhlimme. Miltä tuoreesta äidistä mahtoikaan tuntua katsellessaan pientä poikaansa, tunnistaessaan hänessä omia piirteitään, kuitenkin tietäen, että joutuisi jonain päivänä luopumaan. Iloon sekoittuu haikeus, riehakkaaseen riemuun pyhyys.

Siinä on se yhteinen ja erityinen.

Pysähtyä jouluseimen ääreen ja katsoa lasta, joka saapui tyhjin käsin, mutta kantaa harteillaan koko maailmaa. Hiljentyä sen oikean joulun sanoman äärelle, joka viime päivien tapahtumien myötä tuntuu kovin lohduttavalta:

Joulu tulee, valkeus voittaa varjon, ja toivon näyttää ylle maailman.

Tässä se on: joulu.

joulurauha

arki

Me

julkaissut MeJätä kommentti artikkeliin Me

kq3

A rakastaa rapsakan puhtaita hotellilakanoita, aamiaisia pitkän kaavan mukaan ja löhöilyä yökkäreissä iltapäivään. Uusien reseptien testailua, pitkiä kävelylenkkejä ja glögiä. Koko päivän legomaratoneja, lapsen kättä kädessään ja tunnetta, että kuuluu juuri tänne. Arjen näköalapaikoilta keittiönpöydän äärestä ja hiekkalaatikon reunalta ei kovin korkealentoisia sfäärejä tarkastella, mutta pieniä ja merkityksellisiä hetkiä päiviin mahtuu sitäkin enemmän. Jatkuvana muistutuksena takaraivossa ajatus siitä, että minun arkeni on lasteni lapsuus ja että vaikka päivät välillä ovatkin pitkiä, niin vuodet kuitenkin pelottavankin lyhyitä.

H pitää tavallisesta arjesta, jota rytmittää usein liitutaulu ja dokumenttikamera, kahvikuppi ja kulmasohva, jumppakengät ja burpeet. Vapaapäivinä parasta on nautiskella pitkistä brunsseista, tehdä vähän kotitöitä ja vaikka patikoida pikkuisen – mieluiten marjametsässä. Kesäisin mukana on aina varustus päivään rannalla ja talvisin päässä on aina suunnitelmia päiviin muissa maissa. Vuodesta toiseen H leipoo kakkuja, suunnittelee juhlia, ostelee lasipurnukoita ja täyttelee vihkojaan. Opettelee kaiken keskellä ainakin kärsivällisyyttä, tasapainoilua ja huolettomuutta. Rakastaa ihmisiä, jotka arkea ja juhlaa kanssaan jakavat. Ja yrittää ymmärtää, että valmiiksi täällä ei taideta tulla.

M katselee arkea talosta, jossa tiedon paljous johtaa joskus näkökulman kapeuteen, ja toisesta, jossa suuri totuus toisinaan kumoaa alleen monta pientä tärkeää asiaa. Arkisten huomioiden ja ylevien ajatusten tavoittelun väliin mahtuu paljon merkityksellisiä asioita. Laadukas design on elämän suola, hyvä kahvi sen sokeri. Ilman taidetta ei ole elämää, ilman musiikkia ei voi hengittää ja valokuva vangitsee muutakin kuin muiston menneestä. Elämä on liian lyhyt huonoille materiaaleille ja liian pitkä pysyttäväksi paikallaan. Vieraat kielet haastavat aivot ja sosiaalisen ymmärryksen, puutarhatyöt uuvuttavat kropan ja nollaavat pään. Onnea on horisonttiin tuijottelu hiljaisella rannalla, riippakoivujen kahinan kuuntelu omalla patiolla ja vieraan maan lentokentälle laskeutuminen. [M oli mukana Kaleidoskoopissa sen ensimmäisen vuoden ajan.]

S ilahtuu kielellä leikittelystä ja hyvin asetelluista sanoista, löytyvätpä ne sitten runosta, laulusta, romaanista tai Pinterestistä. Tulevaisuudessa kielen parissa kuluvat myös työpäivät. S on vakuuttunut siitä, että elämää on helpompi ymmärtää muistilistojen kautta. Käsilaukusta löytyykin aina kuulakärkikynä ja vihko muistiinpanoja varten. S surffaa sulavasti somessa, mutta osoittaa rakkautta postikorteilla. Arjessa ilahduttavat leikkokukat, soittolistat ja historialliset draamasarjat. Nauru kuplii pinnan alla ja hersyy ulos usein sekä kovaäänisesti, mutta itkullakin voi ilmaista yllättävän monenlaisia tunteita. Vastoin kaikkia odotuksia lapsuuden erätraumat ovat vaihtuneet vaellushaaveisiin ja sieniretkiin. S haluaa matkustaa vielä ainakin Afrikkaan, Amerikkaan ja Aasiaan. Tai edes Tukholmaan. Ehkä jonain päivänä pakataan taas laukut ja lähdetään.

arki

Polun päässä

julkaissut Me1 kommentti artikkeliin Polun päässä

Yksi tahtoi kirjoittaa ja kaipasi motivaattoria. Toinen halusi blogata, mutta arkaili aikatauluja. Kolmas innostui mukaan ensikutsusta, neljäs hetken pohdittuaan.

Ihan näin yksinkertaista se ei ollut, mutta nyt kuitenkin ollaan ensimmäisen virallisen postauksen äärellä.

Tätä blogia kirjoittaa neljä pienissä kylissä kasvanutta naista, joiden elämään ovat aina kuuluneet kirjat ja kirjoittaminen. Arki keskisuuressa kotikaupungissa on täynnä monenlaista menoa, mutta aina on aikaa hyvälle kahville – tarjoiltiinpa se sitten keskustakahvilassa tai nuotion äärellä luonnon rauhassa.

Kukaan meistä ei tiedä, mihin tämän blogin polku vie. Sen osaamme arvata, että edessä on monenlaisia mäkiä ja mutkia, mielenkiintoisia sivupolkuja ja kurkistuksia neljään erilaiseen arkeen.

Kaleidoskooppi on optinen leikkikalu, johon kurkistamalla voi nähdä aina uudenlaisia symmetrisiä kuvioita. Mikä tahansa mielivaltainen kuvio heijastuu kaleidoskoopin peileistä useita kertoja ja näyttäytyy siten symmetrisenä. Nimi tulee kreikan kielen sanoista kalos (kaunis), eidos (kuva, muoto) ja skopein (nähdä).

Ilmaisuja kaleidoskooppi tai kaleidoskooppimainen käytetään usein myös kuvaannollisesti puhuttaessa monipuolisista tai vaihtelevista ilmiöistä.

lähde: Wikipedia

k-path.jpg

Tästä se alkaa – matka kohti jotain uutta. Tervetuloa mukaan!

– M, A, H & S