Mökillä kaikki on vähän ihanampaa

Istun aurinkoisella terassilla. Ympäriltä kuuluu vain lokkien kirkumista ja lintujen viserrystä. Siirrän lepotuolia auringon mukaan ja hätistelen välillä pois muutaman hyttysen. Auringon lämpö tuntuu tervetulleelta talvenkalpealla iholla.

Aurinko porottaa selkään, kun kyykin hiekalla ja kiskon yksitellen juurineen pois hiekkarannan vallanneita kasveja. Aikaansaannoksestani seuraava tyydytys on suuri, kun hiekka siistiytyy poiskiskottu kasvi toisensa jälkeen.

Kiuas sihauttaa ilmoille lempeät löylyt. Ylälauteella on liian kuuma, alalauteella juuri sopiva. Ilma on viileä ja sateinen kuten usein juhannuksena, mutta uimassa on silti käytävä. Saunan jälkeen istutaan pyyhe päällä terassilla ja juodaan vihreää Jaffaa.

DSC_0114_1529859585758

Herään ikkunasta välkehtivään auringonvaloon. Puhelimen mukaan kello on vasta vähän yli seitsemän. Seuraava havaintoni on keittiöstä kuuluva kolina. Pikkuveli siellä paistaa aamupalaksi eilispäivän kalansaalista. Miten niin ei voi syödä kuhaa ja ahventa aamupalaksi?

Jonkun mielestä mökillä kaikki saattaa tuntua hitusen vaivalloisemmalta kuin kotioloissa. Tottahan se on, että mökillä sellaiset askareet, jotka kotona hoituvat napin painalluksella, vievät paljon enemmän aikaa. Tiskaaminen, saunan lämmittäminen, ruoanlaitto, you name it.

Minun mielestäni mökillä kaikki tuntuu kuitenkin hitusen ihanammalta kuin kotioloissa. Ruoka maistuu vähän paremmalta, uni tuntuu sikeämmältä ja löylyt leppoisammilta. Saatanpa itsekin olla vähän rennompi. Päivä tuntuu pidemmältä, vaikka juuri mitään arjen mittareilla ”järkevää” ei olisikaan tullut tehtyä.

Mökki ja minä voidaan edelleen hyvin.

Tunnettu ja rakastettu

Kaikkein arvokkain ihmissuhde on mielestäni sellainen, jossa ei ole läsnä pisaraakaan piilottelua tai piileskelyä, eikä tietoakaan teeskentelystä. Sellainen ihmissuhde on lastattu luottamuksella, kuorrutettu kiitollisuudella ja sinetöity sitoutumisella.

Niin arvokkaat ihmissuhteet eivät synny itsestään. Molempien täytyy kulkea pitkä tie, joka on usein kyynelillä koristeltu. Täytyy uskaltaa sanoa ääneen kaikki tunteet ja ajatukset, ne rumatkin, nekin joita ei mieluusti haluaisi edes siellä sydämensä salaisimmassa sopukassa säilöä. Täytyy uskaltaa näyttää haavat, joiden kipu nostaa vieläkin kyyneleet silmiin. Täytyy uskaltaa olla minä, niin pelottavaa kuin se onkin. Täytyy uskaltaa pysyä vierellä silloinkin, kun ei tiedä mitä tuleva tuo tullessaan.

Sen pitkän tien päässä odottaa kuitenkin jotain ihanaa: ihmissuhde, jossa tietää olevansa täysin tunnettu ja ymmärretty, ja senkin jälkeen vielä hyväksytty ja rakastettu. Se vapauttaa.

15.6.kuva

“To be loved but not known is comforting but superficial.
To be known and not loved is our greatest fear.
But to be fully known and truly loved is, well, a lot like being loved by God.
It is what we need more than anything.
It liberates us from pretense, humbles us out of our self-righteousness, and fortifies us for any difficulty life can throw at us.”

-Timothy Keller

Pidä musta kii

Sun täytyy pitää musta kiinni aina.
Silloinkin kun et jaksa,
kun en ymmärrä,
ja satutan.
Silloinkin kun sulkeudut,
kun vetäydyn,
ja teen virheitä.

Sun täytyy pysyä mun lähellä aina.
Vaikka kipu tuntuis liian suurelta,
matka liian raskaalta,
hiljaisuus liian syvältä.
Vaikka sanoja olis vähän,
kysymyksiä ihan liikaa,
eikä vastauksia ollenkaan.

Sillä mä aion pitää susta kiinni aina.
Aion pysyä sun lähellä aina.
Koska ei voi olla niin,
ettei sun käsi olis mun kädessä
eikä sun sydän mun sydämessä kiinni.

3.6._kuva_blogiin

Kuppi nurin

Kuukautiset. Naiset joutuvat elämään niiden kanssa parhaimmassa (tai pahimmassa) tapauksessa lähes 40 vuotta elämästään. Sama tapahtumaketju joka kuukausi 40 vuoden ajan melkein jokaisen naisen elämässä, ja silti kuukautisiin liittyy yhä jonkinlainen häpeän leima, eikä niistä ole tapana puhua ääneen.

En ole oikein koskaan pitänyt ”siitä ajasta kuukaudessa”. Viitisen vuotta sitten löysin kuitenkin yhden keksinnön, joka on mullistanut suhtautumiseni kuukautisiin: kuukuppi! Taivaan lahja naisille. Kuukupin ansiosta kuukautiseni eivät voisi olla vaivattomammat ja huolettomammat, paitsi jos ne loppuisivat kokonaan. Paluuta takaisin ei ole!

20180518044525pm_lunette_milieu_finland-4

Tästä on kyse: kuukautiskuppi on silikonista valmistettu kuppi, joka kerää kuukautisvuodon. Kuppi tyhjennetään ja huuhdellaan vuodon määrästä riippuen 2-4 kertaa päivässä ja desinfioidaan keittämällä kuukautisten välissä. Kuppia voi käyttää uudelleen ja uudelleen vuosien ajan.

Kuukupin käyttämiselle on lukuisia hyviä puolia, esimerkiksi:

  1. säästät luontoa.
  2. säästät rahaa. Yksi kuppi maksaa noin 30 euroa, ja voit käyttää sitä vuositolkulla.
  3. kuukautisista tulee huolettomammat.
  4. olen sataprosenttisen varma, että kuukupin materiaali on parempi intiimialueen herkälle iholle ja limakalvoille sekä hygieenisempi kuin kuivattavat ja hautovat siteet. Ensi alkuun kuukupin käyttö voi kyllä tuntua hieman epämiellyttävältä tai oudolta, mutta siihen tottuu nopeasti.

Kuukupin käyttämiselle on olemassa vielä yksi painava syy, nimittäin suomalainen kuukuppeja valmistava yritys, Lunette. Lunetten perustaja Heli Kurjanen päätti alkaa valmistaa kuukuppeja itse vuonna 2004, kun hänen netistä tilaamansa kuppi ei vastannutkaan odotuksia. Vuonna 2005 Lunette-kuppeja alettiin myydä Suomessa ja tällä hetkellä niitä myydään yli 40 maassa. Lunetten toimipaikka on edelleen Juupajoki, josta käsin yritys levittää ”kuukautisvallankumousta” ympäri maailmaa.

20180518044535pm_lunette_cup_flowers-6

Ostaessasi Lunetten kuukupin tuet siis suomalaista yritystoimintaa, mutta samalla voit myös osallistua hyvän tekemiseen. Vuonna 2017 Lunette aloitti yhteistyössä Fida Internationalin kanssa projektin, jonka tarkoituksena on tukea naisten ja tyttöjen kuukautishygieniaa ja levittää kuukautistietoutta Tansaniassa. Aiemmin Lunette on tehnyt samankaltaista työtä Keniassa yhteistyössä World Visionin kanssa. Tansanian projektissa tavoitteena on kouluttaa paikallisia työntekijöitä kuukautishygieniasta ja jakaa kestäviä kuukautissuojia.

Jos kuukautiset ovat meillä Suomessakin edelleen vähän tabu, voit vain kuvitella millainen tilanne on kehittyvissä maissa. Tytöillä ei ole välttämättä mitään tietoa kuukautisista niiden alkaessa, ja kuukautisiin liittyy paljon häpeää. Kunnollisia suojia ei ole, ja kuukautissuojina käytetään esimerkiksi paperia, vanhoja rättejä tai lehmänlannasta valmistettuja tamponeja. Tällaisten suojien käyttäminen on luonnollisesti iso terveysriski. On myös mahdollista, että tytöt eivät voi käydä lainkaan koulua kuukautisten aikana. Tietämättömyys kuukautisista ja niihin liittyvästä hygieniasta vaikuttaa siis tyttöjen ja naisten elämään monin tavoin.

20180518044614pm_lunettecup_package-2

Nyt sinulla on mahdollisuus olla mukana Tansaniassa tehtävässä kuukautistyössä! Fida ja Lunette juhlivat Kansainvälistä kuukautispäivää maanantaina 28.5. Sen kunniaksi Lunette lahjoittaa jokaisesta 26.-28.5. välisenä aikana heidän nettikaupastaan ostetusta kuukupista yhden kuukupin Fidan projektiin Tansaniaan. Täydellinen tilaisuus parantaa samalla omaa kuukautismukavuutta sekä tukea terveyskasvatusta Tansaniassa! Suosittelen molempia lämpimästi.

Voit lukea lisää Fidan ja Lunetten yhteistyöstä Tansaniasta täällä sekä maailman kuukautispäivästä täällä. Suoraan Lunetten verkkokauppaan pääset tästä linkistä.

Kuvat: Lunette

Mitä kuuluu?

Joskus välimatkaa pitää ensin lyhentää
kevyillä kysymyksillä
ja turvallisilla tiedusteluilla
ennen kuin uskaltaa
istahtaa viereen
ja alkaa jutella oikeista asioista.

Mitä kuuluu,
mites te,
mitä oot puuhaillut?

Entäs töissä,
onko ollut kiirettä,
paljon hommia?

Sä tuut puolitiehen vastaan:

Ihan hyvin,
tavallisesti,
ei ihmeempiä,
kiitos kysymästä,
entä sä?

Oikeasti haluaisin kysyä:
mitä mietit,
mitä oot ajatellut sitten viime näkemän,
mistä iloitset ja innostut,
mitä kaipaat,
miltä susta tuntuu
ja mitä suret?

Koska joskus
tarkemmin tarkasteltaessa
ihan hyvin voikin tarkoittaa, että aika huonosti,
tavallisesti onkin itse asiassa jotain ihan ihmeellistä
ja ei ihmeempiä tarkoittaa, että on ollut kaikenlaista.

Siis: mitä kuuluu, kerro kaikki!

14.5.

Satu Rämö: Islantilainen kodinonni

”Islannissa saadaan paljon lapsia,
mutta äitiys tai isyys ei ole täällä mitenkään merkittävä juttu.
Kun miehestä tulee isä tai naisesta äiti,
heidän päälleen ei laskeudu mystistä vanhemmuuden verhoa,
joka tekisi heistä jotenkin ainutlaatuisella tavalla erityisiä.”

Olen seurannut Satu Rämön Salamatkustaja-blogia muutaman vuoden ajan, ja mielenkiintoisin sisältö blogissa ovat mielestäni ne tekstit, joissa Rämö ruotii suomalaisia ilmiöitä ulkosuomalaisen silmin tai avaa islantilaisen kulttuurin kiemuroita noin kymmenen vuoden Islanti-kokemuksensa pohjalta. Jälkimmäistä on tarjolla rutkalti Rämön uudessa kirjassa Islantilainen kodinonni, jossa hän tarkastelee islantilaista yhteiskuntaa perheen näkökulmasta.

4.5.blogiin

Rämön kieli on eläväistä ja teksti etenee sujuvasti arkisesta sattumuksesta ja kohtaamisesta toiseen. Vajaassa parissasadassa sivussa Rämö ehtii käsitellä niin islantilaista perhevapaamallia, päiväkoti- ja koulujärjestelmää sekä monia muita islantilaisen yhteiskunnan osa-alueita, jotka tekevät islantilaisista maailman tasa-arvoisimman kansan ja islantilaisista lapsista maailman kolmanneksi onnellisimpia.

Kirjassa esiintyvät useat Rämön tuttavat, joiden elämäntarinoiden kautta hän valaisee kulloinkin käsittelemäänsä aihetta. Päällimmäisenä mieleen jäi se, että Islannissa lapsiin ja niiden saamiseen suhtaudutaan ehkä jollain tapaa rennommin ja yhteisöllisemmin kuin täällä meillä: lapsia syntyy ja elämä jatkuu siitä huolimatta. Lapset tulevat osaksi aikuisten arkea ja kasvattamiseen osallistuvat vanhempien lisäksi niin mummot, ukit, isotädit, naapurit, päiväkodin työntekijät kuin crossfit-salin ohjaajat.

Suosittelen kirjaa kaikille Islannista ja sen kulttuurista kiinnostuneille. Jos taas olet seurannut silmä kovana Suomessakin ajoittain vellovaa keskustelua perhevapaiden uudelleenjärjestämisestä, kannattaa tarttua tähän kirjaan siinäkin tapauksessa. Tai jos vain haluat lukea viihdyttävästi kirjoitetun, mutta tiukkaa asiaa täynnä olevan tietokirjan, on tämä kirja sinullekin juuri sopiva!

PS. Kirjan lukeminen saattaa synnyttää voimakasta halua matkustaa Islantiin!

Voisinpa korjata sut

Istut siinä, vain parinkymmenen sentin päässä.
Mietin, ymmärrätköhän meidän haluavan auttaa sua,
ei tehdä sun oloa vieläkin pahemmaksi.
Käperryt hupparisi sisään
ja äänesi muuttuu koko ajan hennommaksi.
Lopulta en meinaa kuulla hentoa kuiskaustasi enää ollenkaan.

En tiedä mistä oot mennyt eniten rikki.
Kovista sanoista,
kylmistä katseista
vai hyväksynnän puutteesta?
Ilkeistä kommenteista,
hylätyksi tulemisesta
vai rakkauden kaipuusta?

Koko keskustelumme ajan ajattelen vain yhtä asiaa:
kuinka kovasti mun tekiskään mieli
halata sua oikein lujaa
ja vakuuttaa, että kyllä kaikki järjestyy.
Kertoa, että sä oot ihana,
sanoipa muut susta mitä tahansa.

23.4.kuva

Helppo ja herkullinen bataattisosekeitto

En ole kovinkaan intohimoinen kokki. Korjaan, en ole lainkaan intohimoinen kokki. Jos saisin päättää, voisin elää varsin hyvin käymättä koskaan ruokakaupassa tai kokkaamatta. Siksi arvostankin reseptejä, joissa valmistamiseen käytettävä aika on hyvässä suhteessa lopputuloksen makuun. Siis vähän aikaa ja vaivaa, taatusti hyvä maku.

Kaikkien aikojen suosikkireseptini on bataatti-kookossosekeitto. Sitä olen tehnyt varmasti lähemmäs sata kertaa ja tulen varmasti tekemään vielä ainakin toiset sata. En nimittäin usko, että kyllästyn tähän keittoon koskaan. Sitä paitsi, tämä on ainut resepti, jonka osaan ulkoa sekä kaupassa että kotona.

Löysin  reseptin alun perin Kodin Kuvalehdestä, mutta en löytänyt alkuperäistä ohjetta netistä. Matkan varrella olen ottanut vaikutteita muista kasvissosekeittoresepteistä ja lisännyt alkuperäiseen reseptiin chilin ja limen makua tuomaan.

Bataattisosekeitto (4-5 annosta)

n. 700 g bataattia
n. 300 g porkkanaa
7 dl vettä
2 kasvisliemikuutiota
1 tlk kookosmaitoa
2-3 cm pala tuoretta inkivääriä raastettuna
n. 2 tl kardemummaa
puolikas punainen chili
puolikkaan limen mehu

13.4

Kuori ja pilko bataatti ja porkkana. Kannattaa pilkkoa porkkana pienemmiksi lohkoiksi kuin bataatti, jos haluat että ne pehmenevät suunnilleen samassa ajassa.

Kiehauta kattilassa 7 dl vettä, johon liuotat 2 kasvisliemikuutiota. Lisää kiehuvaan veteen kookosmaito, raastettu inkivääri, bataatti- ja porkkanalohkot sekä kardemumma. Keitä n. 20 minuuttia tai kunnes bataatti ja porkkana ovat pehmenneet.

Lisää keittämisen loppuvaiheessa kattilaan puolikas chili pilkottuna. Poista chilistä ensin huolellisesti siemenet, ellet halua syödä keittoasi hikikarpaloita otsalta pyyhkien (testattu on). Kannattaa myöskin olla pyyhkimättä silmiä chilin pilkkomisen jälkeen (testattu on).

Soseuta keitto ja purista lopuksi soseutetun keiton sekaan puolikkaan limen mehu.

Maistuu parhaalta raejuuston, pähkinöiden ja tuoreen leivän kera.

Ei sun olis tarvinnut

Luulen, että se vaati sulta aika paljon kurottautumista.

Siinä mä olin,
sydän toivosta, aiemmista pettymyksistä
ja epäonnistumisen pelosta arkana.
Enkä odottanut sulta mitään.
Tiesin, ettei mun mahdollinen tuleva ilo
olisi sulle vain helppoa.

Ja silti sä osoitit rakkautesi ja tukesi,
lohduttaen, kuunnellen ja ymmärtäen.
Vaikka sama kipu
asuu sunkin sydämessä.

Ja juuri siksi
vaalin jokaista sanaasi
kuin kallisarvoista aarretta.

Koska vaikka sun ei olis tarvinnut
ylittää omaa kipuasi
vain tullaksesi mun viereen,
sä kuitenkin halusit.

2.4._blogiin

Älä kärsi kahdesti

Oli kyseessä millainen tilanne tahansa, yritän nykyään huolen nostaessa päätään toistella itselleni näitä sanoja:

”If you worry, you suffer twice.”

– J.K. Rowling

Murehtimalla asioita etukäteen kärsit kahdesti. Tiedän varsin hyvin, kuinka helppoa on lähteä entäjosmitäsittenselviänkö –tielle, se tie kun on ainakin minun päässäni jo valmiiksi tallattu. Mutta entä jos seuraavalla kerralla huolen kolkutellessa ovelle alkaisitkin avata ihan uutta polkua? Siihen suuntaan, jossa siintää rotkon sijasta valo. Saattaa nimittäin käydä niinkin, ettet joudu kärsimään ollenkaan. Kaikki voi mennä ihan hyvinkin.

Processed with VSCO with f2 preset