Matkalla merkitykseen: suunnitella ja sitoutua

Päätimme kaikki lähteä Annan tapaan ja mukaan Matkalle merkitykseen. Syksyllä kirjoitimme jokainen yhden tekstin meille tärkeistä arvoista. Heini kirjoitti sitoutumisesta, Suvi läsnäolosta ja Anna huomaavaisuudesta. Nyt keväällä jatkamme pohdintoja.

Minulla meni pitkään ymmärtää, että aika ei koskaan riitä kaikkeen. Avun ja tuen tarve ympärillä on aina suurempi kuin mitä pystyn antamaan. Ihmisiä, joiden kanssa olisi mukava viettää aikaa, on aina enemmän kuin joiden kanssa on mahdollista nähdä. Työn voisi aina tehdä paremmin. Koti olisi kiva pitää siistimpänä, liikkua voisi useammin, kotiruokaa laittaa tiheämmin.

Kaikki tuo tarkoittaa, että on pakko valita. Keiden kanssa vietän aikaani päivittäin, viikottain, kuukausittain? Mihin juttuihin käytän saamani tunnit? Ketkä ihmiset ja mitkä asiat ovat prioriteettejani? Entä paljonko tarvitsen lepoa? Olen tullut huomaamaan myös sen, että jos en tee valintoja tietoisesti, ajaudun todennäköisemmin käyttämään aikaani toisin kuin haluaisin. Joko laiskottelen tai uuvun ja joka tapauksessa ainakin elän arvoristiriidassa.

Olen siis alkanut suunnitella ja kalenteroida enemmän. Se on tuonut uudenlaista levon tuntua elämääni.

Arkipäivien suunnittelussa pärjään jo ehkä kohtuullisesti. Olen kuitenkin viime viikkoina huomannut, että isompien kokonaisuuksien suunnittelu ja niihin tarttuminen on hankalampaa. Olen törmännyt muutamassa eri yhteydessä ajatukseen, joka on mietityttänyt.

Ihmisellä on taipumus aliarvioida itseään suurissa asioissa ja aliarvioida itseään pienissä asioissa. *

Usein yliarvioimme sen, mitä voimme saada aikaan lyhyessä ajassa, ja aliarvoimme sen, mitä voimme saada aikaan pitkässä ajassa.**

Luulen, että tiedän melko hyvin, mihin aikani ja voimani riittävät päivä- ja viikkotasolla. Mutta pidemmillä aikaväleillä ja isommissa jutuissa tunnistan em. otteiden väitteen: aliarvioin aikani ja sen, mihin pystyisin, enkä siten sitoudu asioihin, joihin ehkä pitäisi.

Tulevina kuukausina päätänkin kiinnittää huomiota siihen, miten ajattelen ajastani isommassa mittakaavassa ja sitoutumisesta suurempiin projekteihin. Toivon, että saan itseni kiinni silloin, kun aliarvioin aikaani ja voimiani enkä siksi uskalla sitoutua. Vaatinee uskallusta tehdä jatkossa toisin kuin mihin on tottunut, mutta koitan muistaa silloin ystäväni sanat: ”Tää maailma on niin kesken. On kiire käyttää aika mahdollisimman hyvin ja tehokkaasti, auttaen ja muita palvellen.

// Heini

*Vakkuri, K. 2010. Sinä kirjoitat kirjan. Kirjapaino, Helsinki.

**Aamukahvilla-podcast. 2. jakso.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s