Ole kokonaan siellä, missä olet

Olin kahvilla ystäväni kanssa. Jossain vaiheessa mieleen juolahti, että onkohan mun äänettömään puhelimeeni tullut viestejä. Sillä kertaa en kaivanut puhelintani esille ja kahvihetkemme jatkui keskeytyksettä. Jälkeenpäin kotimatkalla vanha, puhutteleva ajatus suhahti mieleeni:

Wherever you are, be all there.
Jim Elliot

Kuinka vaikeaa se meille välillä onkaan! Kuinka monta kertaa keskeytämme hyviä hetkiä toinen toisemme kanssa aukaisemalla whatsappin, jossa ei silläkään kertaa ole mitään välitöntä reagointia vaativaa? Miten helposti annamme internetin selaamisen riistää aikaamme niiltä, joille juhlapuheissamme lupaamme parhaamme antaa? Miten voi olla, että katsomme tarkemmin kännykän näytöllä näkyvää puolitutun profiilikuvaa kuin läheistä ruokapöydän toisella puolen? Kuinka usein selaamme instagramia tai facebookia silkasta tottumuksesta, vaikka huomiotamme kaipaisi joku rakkaimmistamme?

Kukaan ei voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Kenenkään huomio ei koskaan ole täydellisesti kahdessa paikassa yhtä aikaa. Ole siis kokonaan siellä, missä olet, muistutan itselleni erityisesti silloin, kun keskittymiseni alkaa herpaantua. 

be all there blogi

Minulle puhelimen tarpeeton vilkuilu on helpointa välttää siten, että katkaisen mobiilidatayhteyden hetkeksi kokonaan. Ehkä on niin, että kun katkaisee hetkeksi yhteyden niihin, jotka eivät oikeasti ole paikalla, saa yhteyden niihin, jotka ovat. Sillä mikä olisikaan parempaa kuin tärkeän ihmisen läsnäolo ja täysi huomio?

Luonnonkosmetiikan suosikkeja

Ensimmäisen lapseni syntymän aikoihin innostuin luonnollisemmasta kosmetiikasta. Kiinnostuin siitä, mitä ainesosia käyttämäni tuotteet sisältävät, ja ennen kaikkea siitä, mitä lapseni iholle laitan. Pikkuhiljaa vanhojen tuotteiden loppuessa aloin korvata niitä luonnonkosmetiikan tuotteilla. 

Kosmetiikan suhteen en ole mitenkään erityisen uskollinen tietyille merkeille tai tuotteille, ja usein edellisen purnukan loputtua ostankin kokeilumielessä tilalle jotain muuta. Muutaman sen verran hyvin itselleni sopivan tuotteen olen tässä vuosien varrella kuitenkin löytänyt, että niitä olen ostanut jo useamman kerran peräkkäin. Oma tämänhetkinen luonnonkosmetiikan top 3 on:

IMG_2422

1. Mia Höytö Ihana Moisturising cream. Täyteläinen kosteusvoide, joka on kuitenkin tarpeeksi hyvin imeytyvä meikkivoiteen alla käytettäväksi, ja jättää kauniisti kuultavan pinnan.

2. Madara Balancing Toner. Pitkään kuvittelin, että kasvoveden tehtävä on puhdistaa, kunnes opin, että itse asiassa sen tehtävä onkin kosteuttaa ihoa. En voi enää elää ilman.

3. Lavera Illuminating Eye Cream. Tuo valoa ja häivyttää väsymyksen merkkejä, mitä muuta voisi silmänympärysvoiteelta toivoa?

Bonusvinkkinä vielä näin kesän lähestyessä Algamaris aurinkovoiteet, joita kokeilimme viime kesän rantalomalla ensimmäistä kertaa. Todella hyvin levittyviä ja tehokkaita tuotteita, joiden kanssa seurueemme pienimmätkään eivät päässeet palamaan paahtavasta auringosta huolimatta. Kasvoille tarkoitettu ihon sävyä kevyesti tasoittava aurinkovoide oli omaan käyttööni täysi kymppi luoden kasvoille upean hehkun, ja after sun –voide viilensi auringon kuumentamaa ihoa ihanasti. Suosittelen lämpimästi!

IMG_2421

Jos asia kiinnostaa, mutta et tiedä mistä kosmetiikkavarastojesi putsaus kannattaisi aloittaa, suosittelen lataamaan puhelimeen CosmEthics –sovelluksen. Sen parissa olen itsekin viettänyt tovin jos toisenkin ensin oman peilikaappini äärellä, ja myöhemmin kaupan hyllyjen välissä. Jos ihmettelet, miksi shampoohyllyllä joku kulkee puhelin ojossa, niin hän todennäköisesti skannailee siellä sovelluksellaan löytääkseen turvallisia tuotteita. Sovelluksessa on valmiita filttereitä, jotka hälyttävät jos tuote sisältää esimerkiksi muovia tai allergisoivia tuoksuja, myös omia henkilökohtaisia filttereitä voi halutessaan luoda.

Satu Rämö: Islantilainen kodinonni

”Islannissa saadaan paljon lapsia,
mutta äitiys tai isyys ei ole täällä mitenkään merkittävä juttu.
Kun miehestä tulee isä tai naisesta äiti,
heidän päälleen ei laskeudu mystistä vanhemmuuden verhoa,
joka tekisi heistä jotenkin ainutlaatuisella tavalla erityisiä.”

Olen seurannut Satu Rämön Salamatkustaja-blogia muutaman vuoden ajan, ja mielenkiintoisin sisältö blogissa ovat mielestäni ne tekstit, joissa Rämö ruotii suomalaisia ilmiöitä ulkosuomalaisen silmin tai avaa islantilaisen kulttuurin kiemuroita noin kymmenen vuoden Islanti-kokemuksensa pohjalta. Jälkimmäistä on tarjolla rutkalti Rämön uudessa kirjassa Islantilainen kodinonni, jossa hän tarkastelee islantilaista yhteiskuntaa perheen näkökulmasta.

4.5.blogiin

Rämön kieli on eläväistä ja teksti etenee sujuvasti arkisesta sattumuksesta ja kohtaamisesta toiseen. Vajaassa parissasadassa sivussa Rämö ehtii käsitellä niin islantilaista perhevapaamallia, päiväkoti- ja koulujärjestelmää sekä monia muita islantilaisen yhteiskunnan osa-alueita, jotka tekevät islantilaisista maailman tasa-arvoisimman kansan ja islantilaisista lapsista maailman kolmanneksi onnellisimpia.

Kirjassa esiintyvät useat Rämön tuttavat, joiden elämäntarinoiden kautta hän valaisee kulloinkin käsittelemäänsä aihetta. Päällimmäisenä mieleen jäi se, että Islannissa lapsiin ja niiden saamiseen suhtaudutaan ehkä jollain tapaa rennommin ja yhteisöllisemmin kuin täällä meillä: lapsia syntyy ja elämä jatkuu siitä huolimatta. Lapset tulevat osaksi aikuisten arkea ja kasvattamiseen osallistuvat vanhempien lisäksi niin mummot, ukit, isotädit, naapurit, päiväkodin työntekijät kuin crossfit-salin ohjaajat.

Suosittelen kirjaa kaikille Islannista ja sen kulttuurista kiinnostuneille. Jos taas olet seurannut silmä kovana Suomessakin ajoittain vellovaa keskustelua perhevapaiden uudelleenjärjestämisestä, kannattaa tarttua tähän kirjaan siinäkin tapauksessa. Tai jos vain haluat lukea viihdyttävästi kirjoitetun, mutta tiukkaa asiaa täynnä olevan tietokirjan, on tämä kirja sinullekin juuri sopiva!

PS. Kirjan lukeminen saattaa synnyttää voimakasta halua matkustaa Islantiin!

Paras (itsetehty) granola

En ole koskaan tykännyt kauppojen valikoimien myslien mausta. Ne pöllyävät suussa, eivätkä joukkoon heitetyt kuivahtaneet rusinat auta tilannetta yhtään. En ole myöskään koskaan pitänyt kauppojen valikoimien granoloiden hinnasta enkä sokerin määrästä. Ne ovat kalliita ja niitähän popsii kuin karkkia konsanaan.

Mutta voi että miten kaikin puolin täydellistä onkaan itsetehty granola! Se narskuu suussa sopivasti, hivelee makuhermoja, on edullista ja makeuden(kin) määrän voi aivan itse määritellä. Kaiken lisäksi valmistaminen käy muutamassa minuutissa, uuni hoitaa sitten loput.

granola blogi

Monta vuotta valmistin granolaa suunnilleen Lähiömutsin ohjeella, ja hyvää tuli! Alkuvuodesta inspiroiduin sitten tuunaamaan reseptiä Uusimuusan ohjeen suuntaan, ja niinpä tämän hetken suosikkireseptini on tässä:

  • 7 dl kaurahiutaleita
  • yhteensä 3 dl erilaisia siemeniä (esim. seesam, auringonkukka, pellava)
  • vajaa 1 dl kookosöljyä
  • noin 1 dl vaahterasiirappia
  • pari kourallista kookoshiutaleita (silkkaa hifistelyä!)
  • kuivattuja karpaloita (jos haluat sekaan jotain pehmeää)
  • kanelia
  • vaniljatanko tai -jauhetta

Sekoita kuivat aineet keskenään lukuunottamatta mausteita ja karpaloita. Lämmitä kookosöljy ja vaahterasiirappi juoksevaksi ja sekoita kuivien aineiden sekaan. Levitä seos pellille ja paahda noin 150-175 asteisessa uunissa niin kauan kunnes granola on kevyesti paahtunut (noin 15-30 minuuttia). Sammuta uuni ja jätä pelti vielä uuniin koko yöksi. Näin kotona tuoksuu ihanalta vielä aamullakin! Ja jos pidät granolakokkareista yhtä paljon kuin minä, sekoita karpalot ja mausteet vasta täysin jäähtyneeseen granolaan.

Hyvyyden ihmeellinen voima

Maailmassa, joka on täynnä toisten arvostelua ja tuomitsemista ja sitä, että vikoja oikein etsimällä etsitään. Ympäristössä, jossa noustaan ylöspäin toisia jalkoihin samalla talloen ja selkään puukottaen. Työssä, jossa vain tuloksella on merkitystä ja ihminen jää siinä sivussa huomiotta. Välillä tuntuu, että armo on kovin kaukana.

Mitä jos unohdettaisiin hetkeksi epäonnistumiset, viat ja puutteet, ja keskityttäisiin sen sijaan näkemään toisissamme jotain hyvää? Olen omin silmin nähnyt, mitä saa aikaan se, kun aletaan haukkumisen sijaan kehumaan. Aletaan alas painamisen sijaan nostamaan ylös. Aletaan tylyyden sijaan hymyilemään. Arka pää nousee varovasti ylös, katse kirkastuu ja ihan hetkessä puhkeaa kukka. Vain siksi, että joku näki sekunnin verran vaivaa sanoakseen jotain kaunista. Ilmeillään osoitti, että on mukava kun olet siinä. Hyvyyden voima on ihmeellinen.

When we seek to discover the best in others, we somehow bring out the best in ourselves.
-William Arthur Ward-

kukka

Helppo ja herkullinen bataattisosekeitto

En ole kovinkaan intohimoinen kokki. Korjaan, en ole lainkaan intohimoinen kokki. Jos saisin päättää, voisin elää varsin hyvin käymättä koskaan ruokakaupassa tai kokkaamatta. Siksi arvostankin reseptejä, joissa valmistamiseen käytettävä aika on hyvässä suhteessa lopputuloksen makuun. Siis vähän aikaa ja vaivaa, taatusti hyvä maku.

Kaikkien aikojen suosikkireseptini on bataatti-kookossosekeitto. Sitä olen tehnyt varmasti lähemmäs sata kertaa ja tulen varmasti tekemään vielä ainakin toiset sata. En nimittäin usko, että kyllästyn tähän keittoon koskaan. Sitä paitsi, tämä on ainut resepti, jonka osaan ulkoa sekä kaupassa että kotona.

Löysin  reseptin alun perin Kodin Kuvalehdestä, mutta en löytänyt alkuperäistä ohjetta netistä. Matkan varrella olen ottanut vaikutteita muista kasvissosekeittoresepteistä ja lisännyt alkuperäiseen reseptiin chilin ja limen makua tuomaan.

Bataattisosekeitto (4-5 annosta)

n. 700 g bataattia
n. 300 g porkkanaa
7 dl vettä
2 kasvisliemikuutiota
1 tlk kookosmaitoa
2-3 cm pala tuoretta inkivääriä raastettuna
n. 2 tl kardemummaa
puolikas punainen chili
puolikkaan limen mehu

13.4

Kuori ja pilko bataatti ja porkkana. Kannattaa pilkkoa porkkana pienemmiksi lohkoiksi kuin bataatti, jos haluat että ne pehmenevät suunnilleen samassa ajassa.

Kiehauta kattilassa 7 dl vettä, johon liuotat 2 kasvisliemikuutiota. Lisää kiehuvaan veteen kookosmaito, raastettu inkivääri, bataatti- ja porkkanalohkot sekä kardemumma. Keitä n. 20 minuuttia tai kunnes bataatti ja porkkana ovat pehmenneet.

Lisää keittämisen loppuvaiheessa kattilaan puolikas chili pilkottuna. Poista chilistä ensin huolellisesti siemenet, ellet halua syödä keittoasi hikikarpaloita otsalta pyyhkien (testattu on). Kannattaa myöskin olla pyyhkimättä silmiä chilin pilkkomisen jälkeen (testattu on).

Soseuta keitto ja purista lopuksi soseutetun keiton sekaan puolikkaan limen mehu.

Maistuu parhaalta raejuuston, pähkinöiden ja tuoreen leivän kera.

Linda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja

Astrid ja Veronika asuttavat vierekkäisiä talojaan omien muistojensa, surujensa ja salaisuuksiensa kanssa. Kumpikaan heistä ei tiedä tarvitsevansa saati kaipaavansa ystävää.

Astrid on melkein kahdeksankymppinen, kärsimysten kovettama nainen.

Jollei lohtua ole saatavissa, ei kyynelillä ole virkaa.

Veronika on surujen uuvuttama kolmekymppinen.

Samassa hänet valtasi niin hillitön menetyksen tuska, että kaikki äänet hiljenivät kuulumattomiin.

Nuo kaksi yksinäistä naista lipuvat toistensa elämään kuin vahingossa. Heidän ensimmäinen kohtaamisensa syntyy pienestä sydämen liikahduksesta, letuista ja metsämansikkahillosta. Kohtaaminen kasvaa pyyteettömäksi ystävyydeksi, jossa sanojen puuttuessa jätetään kuistin ovi auki kynnyksellä seisovalle, hipaistaan vuosikymmenien kyyneleet toisen poskilta, silitetään ystävä uneen kun menneisyyden paino vyöryy liian raskaana yli. Naisten ystävyys on täynnä hiljaista ymmärrystä ja suurta luottamusta.

Tämän kaikkien aikojen lempikirjani kieli on kaunista, elävää ja taiten kirjoitettua. Voit nähdä metsäaukeat, timoteihin pujotetut mansikat ja hauraat posliiniastiat. Virkkeet ovat täysiä – kuitenkin vain tarpeellisista sanoista koottuja. Vaikka lukisi kirjan rivejä viidettä kertaa (niin kuin minä juuri tein), hämmästyisi vieläkin mitä kaikkea muutamalla sanalla voikaan ilmaista.

Aivan alusta loppuun saakka Olsson luottaa kirjoittamaansa tarinaan ja tarinassaan välittämisen voimaan. Vaikka aiheet ovat vaikeita ja surullisia, tarinaa kannattelevat toivo ja lohtu.

Vaikka hänen silmänsä olivat kuivat, niistä heijastui sellaista tuskaa, että Veronikan oli pakko kääntää katseensa pois. Hän nousi, kiersi pöydän ympäri ja veti Astridin lempeästi pystyyn. Hän halasi vanhaa naista ja piteli tätä lujasti sylissään.

Silloin myös kyynelillä on virkaa.

lempeät laulut pysty blogi

Maailman paras siemennäkkäri

Samalla otsikolla resepti löytyy Leila Lindholmin kirjasta Herkullisen tuoretta ruokaaenkä itsekään tätä uskomattoman koukuttavaa herkkua paremmin voisi kuvailla. Näkkäri on gluteeniton, maidoton ja munaton, joten se sopii monenlaisiin ruokavalioihin. Tekeminen on todella helppoa, ja siemeniä voi vaihdella oman makunsa mukaan. Sipaise päälle nokare voita, tai kruunaa siivulla hyvää juustoa. Vaatimaton ulkonäkö hämää, tämä oikeasti on ihan älyttömän herkullista!

Näillä määrillä valmista näkkäriä tulee 2 pellillistä:

200 g auringonkukansiemeniä
1 dl kokonaisia pellavansiemeniä
1 dl seesaminsiemeniä
2 dl kurpitsansiemeniä
2 rkl psylliumia
2 rkl mantelijauhetta
1 tl suolaa
5 dl vettä
½ dl unikonsiemeniä
Sormisuolaa

Lämmitä uuni 160 asteeseen. Sekoita yhteen kaikki muut aineet, paitsi unikonsiemenet ja sormisuola, ja anna taikinan turvota noin 15 minuuttia.

Levitä taikina ohuesti kahdelle pellille. Ripottele päälle unikonsiemenet ja sormisuolaa. Paista noin 70 minuuttia.

Kannattaa irrottaa leivät leivinpaperista kun ne ovat vielä lämpimiä, niin ne irtoavat helpommin.

näkkäri

Älä kärsi kahdesti

Oli kyseessä millainen tilanne tahansa, yritän nykyään huolen nostaessa päätään toistella itselleni näitä sanoja:

”If you worry, you suffer twice.”

– J.K. Rowling

Murehtimalla asioita etukäteen kärsit kahdesti. Tiedän varsin hyvin, kuinka helppoa on lähteä entäjosmitäsittenselviänkö –tielle, se tie kun on ainakin minun päässäni jo valmiiksi tallattu. Mutta entä jos seuraavalla kerralla huolen kolkutellessa ovelle alkaisitkin avata ihan uutta polkua? Siihen suuntaan, jossa siintää rotkon sijasta valo. Saattaa nimittäin käydä niinkin, ettet joudu kärsimään ollenkaan. Kaikki voi mennä ihan hyvinkin.

Processed with VSCO with f2 preset

Mukillinen parasta teetä

Pöytä oli katettu Iittalan Sarjattoman astioilla. Kynttilät paloivat, ja lautasen viereen oli taiteltu kaunis servetti. Meille tarjoiltiin mausteista kanakeittoa ja juuri uunista tullutta leipää. Marraskuisen työpäivän jälkeen tuo keidashetki teki mieli tuutata jokaiseen someen: katsokaa nyt koko maailma, miten ihanaa on tulla valmiiseen, kauniiseen ruokapöytään pimeydestä väsyneenä ja työstä vähän räytyneenä! 

Hetki ei kuitenkaan päätynyt someen, eikä tuo hetki päättynyt puhtaaksi kaalittuun keittolautaseenkaan. Sen jälkeen pöytään nostettiin itsetehty kakku ja mukiin suositeltiin uutta teetuttavuutta. Ja sitä teetä löysin itseni metsästämästä heti seuraavana päivänä – ja monena muuna päivänä sen jälkeen.

Tuosta hetkestä on jo muutama vuosi, mutta yhä vain tuo tee pitää pintansa. (Ja toki myös kanakeitto, leipä ja kakku eteen tarjoiltuina!) Se on ainoa tee, johon lorautan tilkan maitoa. Se on tee, johon en ole kyllästynyt huolimatta kolmenumeroisesta luvusta juotuja mukillisia.

Ja tässä se on: Clipperin Love me truly. Siinä maistuu kaneli, inkivääri, kardemumma ja neilikka sekä ripaus lakritsia. Se on vähän niin kuin laiskan naisen (tai miehen) chai. Suosittelen pitämään teepussia mukissa niin kauan kunnes muki on tyhjä.

clipper

PS. Tiedän kyllä: tuote ei ole teetä ensinkään. Uutteeksi sitä kai virallisesti kutsutaan, mutta kuka nyt sanoisi: “Tule meille iltauutteelle!” Kyllä siinä heräisi kysymys jos toinenkin.