meidänkesä – Sivu 3

Kaupan pullaa

14 heinäkuun, 20179 maaliskuun, 2018julkaissut MinnaJätä kommentti

Kesällä järjestetään upeita Instagram-valmiita puutarhajuhlia, rantapartyja ja upeasti katettuja illallisia. Kukat hehkuvat, lomaihmiset ovat rentoja ja tyylikkäitä, ja kesän valo raamittaa kuvat kauniisti.

Täydellisyyden tavoittelu saattaa kuitenkin tappaa monta ihanaa hetkeä, ennen kuin ne ehtivät edes syntyä. Uupuneena lomalle jäänyt ei tohdi kutsua ketään kylään, koska ei jaksa siivota, saati askarrella paperipilleihin mätsääviä viirinauhoja. Pari päivää vierähtää helposti Pinterestiä ja blogeja selaten, eikä haaviin siltikään tartu sellaisia täydellisiä tarjottavia, joihin omat voimavarat, saatavilla olevat tarvikkeet ja sorminäppäryys riittäisi.

Instagram tulvii tarkkaan mietittyä kauneutta, huolellisesti rajattuja arjen pilkahduksia ja riman korkeuksiin nostavaa harmoniaa. Pinterest on mahtava aarreaitta, josta helposti tulee upottava ylisuurten odotusten suo.

Tänä kesänä meillä keskitytään raivaamaan tilaa kohtaamisille. Aion aloittaa eteisestä ja kantaa naulakon ruuhkanneet talvitakit piiloon. Siirtelen kenkiä sen verran riviin, että sisään pääsee ilman hyppyaskelia. Aina valmiudessa olevat mökkireissukassit taidan viedä autoon koko kesäksi.

Keittiössä laitan tiskit koneeseen, pinoan postit yhdeksi kasaksi ja pyyhin edellisten ruokailujen jäljet. Sitten nostan pöytään pussillisen kaupan pullaa (suosin tätä), jäätelöpaketin tai tuoretta leipää (erityisen mielellään tätä) ja voita. Keitän kahvit tai korkkaan kolapullon. Istun alas ja toivon, että vastapäätä istahtaa joku, joka haluaa pysähtyä jakamaan juuri sen hetken.

Kaleidoskoopin kesäperjantait värittyvät kesäisistä ajatuksista, kokemuksista ja ideoista. Ehkä löydät jotain, mistä voit napata uusia juttuja omaan suveesi. Teemapostaukset löydät blogista tunnisteella #meidänkesä.

vapaalla

10 kuumaa vinkkiä kokemattomille vaeltajille!

10 heinäkuun, 20179 maaliskuun, 2018julkaissut Heini3 kommenttia

Vaellus on pidempikestoinen retki, jossa yövytään maastossa, mahdollisesti autiotuvissa, useita kertoja yhden matkan aikana (Wikipedia).

k4hvaellus Houkutteleeko tunnelmallinen vaellusretki luonnon rauhassa? Näillä vinkeillä onnistut varmasti! Saatat tosin onnistua myös ilman näitä vinkkejä!

Valmistaudu loputtomalta tuntuvaan kävelemiseen. Enkä nyt tarkoita mitään kevyttä samoilua luontopoluilla meikit naamassa. Sen sijaan lataa reppuusi noin viidesosa omasta painostasi ja lähde talsimaan pienille poluille useaksi tunniksi. Näin totutat mielesi tulevaan – tai ainakin annat esimakua nivelillesi siitä mitä tuleman pitää.
Valitse kenkäsi hyvin. Esimerkiksi päkiöiden kohdalta jo ennen (!) vaellusta lähes puhkikuluneet kengät eivät ehkä ole se paras valinta. Toisaalta jos huomaat tilanteen vasta siellä metsässä, niin sitten voit ajatella, että tuleepahan kengät käytettyä ihan koko rahan edestä.
Kokoa teltta kotona kerran (useamminkin voi!) ennen kuin olet keskellä metsää todennäköisesti väsyneenä, nälkäisenä ja hyvin hikisenä. YouTube-videon katsominen kokoamisesta auttaa vain vähän – ainakin jos olet katsonut sitä kotona noin ensimmäiset 50 sekuntia.
Varaudu sateeseen. Useimmilla meillä on toki sateenpitävät kuorivaatteet ihan vain siksi, että asumme Suomessa. Pue ne päällesi. Mutta varaudu sateeseen (lue: märkiin kenkiin, polkuihin, telttoihin, telttapaikkoihin jne.) myös henkisesti. Jos tiedät miten se tapahtuu, kuulen vinkit mielelläni! Ehkä suorittamalla vinkki numero yksi rankkasateessa?
Moikkaa muita rinkankantajia. Tervehtiminen on kai kohteliasta muutenkin, mutta koodistoon kuuluu myös myötätuntoinen katse tyyliin ”jaaha, tsemppiä vaan, ootte tekin sukeltaneet tänne metsään”. Voit myös tervehtiä repunkantajia, joita saattaa tulla vastaan joko retkesi aivan alussa tai lopussa. He eivät kuitenkaan ehkä vastaa tervehdykseen. (Epäilen alemmuuskompleksia – kenties he luulevat rinkankantajien olevan jotenkin kovempia tyyppejä. No, varmasti niitäkin on…)
Ajattele ihan mitä ajattelet. Eikä ehkä kannata odottaa ylevien ajatusten saapumista. Niitä ei välttämättä (tai kenties jopa todennäköisesti) tule. Sen sijaan ajatuksesi saattavat pyöriä hyvin rajallisessa määrässä aiheita kuten hyttysissä, sateessa ja/tai kivussa. Nimittäin jos esimerkiksi polveesi sattuu reilusti yli puolet matkasta niin paljon, että pelkäät sen pettävän, niin kyllähän sinä toki saat ajatella sitä kipua. Koska muutakaan et voi. Ja onhan siinä se hyvä puoli, että sitten et jaksa ajatella hyttysiä tai märkiä kenkiäsi.
Ota mukaan käteistä. Voi nimittäin olla, että joudut käymään kauppaa kanssavaeltajien kanssa vaikkapa särkylääkkeistä (koska edellinen kohta). Mastercard käy puskassa maksuvälineenä vain harvoin, vaikka olisit kantanut sitä taskussasi kaikki 60 kilometriä.
Ihastele maisemia. Älä kuitenkaan ajattele epäonnistuneesi, vaikka tuijotat 95 prosenttia ajasta kenkiäsi ja seuraavaa metriä metsäpolusta. Se on väistämätöntä talsiessasi kuusimetsän siimeksessä juurakkoisilla, kivikkoisilla ja usein myös mutaisen liukkailla poluilla. Ihastele maisemia silloin, kun et liiku.
Juttele levähdyspaikoilla vaeltamisesta. Hyviä aiheita ovat mm. syömänne pussiruoat, erilaiset kävelemisestä johtuvat kivut, kengät ja niiden märkyysaste, rakot ja erilaiset rakkolaastarit, telttojen mallit (riittää kun osaat omasi!) ja aiemmat vaellukset. Huomaat, että pärjäät kyllä! Sitä paitsi suurimman osan ajasta istutte todennäköisesti hiljaa tuijottaen nuotiotulta tai järvenselkää.
Varaa vaelluksen päätteeksi jotain puhdistavaa. Hyvinvointihemmotteluyhteiskunnan kasvatteja tässä kun ollaan, niin kyllä jokainen kaipaa puskissa vietettyjen öiden jälkeen saunaa, suihkua, paljua, kylpyä, kuorintaa, saippuaa, mitä vain ihanaa! Sillä niin kuin eräs kokeneempi vaeltajapariskunta meille kertoi: ”Sitten kun tästä vaeltamisesta tulee liian mukavaa, niin pitää keksiä joku uusi harrastus.”

Huom! Kaikki mahdolliset yhtymäkohdat todelliseen elämään tai tekemääni vaellukseen ovat silkkaa sattumaa. Sitä paitsi minä aion lähteä jatkossakin vaeltamaan. Miksikö? Siitä seuraavassa postauksessa, jos niin vaaditte.

vapaalla

Kesä teatterissa

7 heinäkuun, 201717 maaliskuun, 2018julkaissut Suvi1 kommentti

On olemassa yksi paikka, jossa suomalaisen kesätunnelman tavoittaa alta aikayksikön: kesäteatterin katsomo. Autenttiseen elämykseen kuuluu yksi tai useampi seuraavista elementeistä: kulman takaa leijaileva käristyvän jauhomakkaran tuoksu, väliajalla ostettu huoneenlämpöinen pillimehu ja ylihinnoiteltu irtokarkkipussi, kesäillassa kaikuvat Suomi-iskelmät sekä erityisesti toisella puoliajalla huonojen penkkien takia jumiutunut selkä. Kaikenkirjavan kävijäjoukon (kyttäämisen) merkitystä tunnelmalle ei myöskään sovi vähätellä.
blogikuva2
Kesä-Suomi on persoonallisia teattereita ja toinen toistaan mielenkiintoisempia näytöksiä pullollaan. Tänä kesänä olen jo saanut hämmästellä kekseliäitä sovituksia ja taidokasta näyttelijäntyötä upeassa musiikki-iloittelussa Porvoon saaristossa. Jos saisin vapaasti valita, kulkisi tämän kesän teatteritaival vielä Oulusta Tampereen ja Turun kautta Helsinkiin. Vaikka tuon suuruusluokan turnee taitaa jäädä tänä kesänä väliin, on jokainen noista teattereista varmasti kokemisen arvoinen, ehkä ensi kesänä. Siinä kuitenkin menovinkkejä noilla kulmilla kesäänsä viettäville! Perinteitä kunnioittaakseni suuntaan taas loppukesästä Latoteatterin tutuille penkeille kuuntelemaan juurikin niitä nostalgisia Suomi-iskelmiä.

Jos et koskaan ole käynyt kesäteatterissa, suosittelen kokeilemaan tänä kesänä! Tärkeintä on pukeutua lämpimästi (viltistä ja villasukista ei ole koskaan haittaa) ja muistaa varata mukaan muutama euro pakollista makkaraa/pillimehua/sukulakua varten.

vapaalla

Onnellisinta on unohtua

30 kesäkuun, 201720 maaliskuun, 2018julkaissut HeiniJätä kommentti

Suunnitelmani ei varsinaisesti ollut lukea koko aamupäivää. Mutta niin tein. Aamukahvin jälkeen teki mieli lukaista jokunen sivu uudesta kirjasta. Muutaman sivun sijaan ahmaisinkin muutaman luvun, kunnes pari tuntia myöhemmin luin kirjan viimeisen sanan ja nousin sohvalta. Unohduin kirjan kepeään maailmaan.

Suunnitelmani ei varsinaisesti ollut juoksennella metsäpoluilla puoltatoista tuntia. Mutta sen tein. En voinut muutakaan: koivut kukoistivat kirkkaimmassa vihreässä ja voikukkien loisto oli syvintä keltaista. Pelkästä alkaneen kesän ilosta valitsin aina uuden metsäpolun. Unohduin metsän rauhoittavaan kahinaan.

Suunnitelmani ei varsinaisesti ollut vaeltaa kahvipöydästä toiseen koko pitkää sateista päivää. Mutta niin siinä vain kävi. Brunssin jälkeen puhelimeen tuli ehdotus jäätelöhetkestä kaupungilla ja sen jälkeen kutsu iltateelle. Ja siinä se päivä sitten vierähtikin. Unohduin kahvipöytien mutkattomiin kohtaamisiin.

Suunnitelmani ei varsinaisesti ollut edes mennä mökille. Mutta sieltä minä itseni löysin. Vedin ilmaa keuhkojeni viimeiseenkin sopukkaan. Imin näkymää itseeni kuin näkisin sen viimeistä kertaa. Lopulta kävelin istumaan lempipaikalleni lyhyen laiturin päähän, tuuli pöllytti hiuksiani. Unohduin poukkoileviin ajatuksiini.

Suunnitelmamme ei varsinaisesti ollut istuskella laiturilla niin kauan kunnes aurinko laskisi harjun taa. Mutta sen me teimme. Istuimme mykkyrässä, polvet sylissämme aivan laiturin reunalla. Vuoroin katselimme liplattelevaa vettä ja laskevaa aurinkoa. Siinä samalla verkalleen juttelimme juttuja joita ei aiemmin oltu juteltu ja kysyimme kysymykset joita ei aiemmin oltu kysytty. Unohduimme lämpimän lempeään kesäiltaan.

Onnellisinta ovat päivät, joille ei ole suunnitelman suunnitelmaa eikä edes pienen pientä aikataulua. Silloin voi tehdä ihan mitä vain ja unohtua ihan mihin milloinkin.

vapaalla

Valkoiset on yöt kesien

26 kesäkuun, 201720 maaliskuun, 2018julkaissut MinnaJätä kommentti

Parasta kesässä on suunnittelemattomuus. Venyneet hetket ja itsestään syntyneet tilanteet, yllättävät mahdollisuudet ja ajautumiset oikeisiin paikkoihin sopivina aikoina. Ihanimpia ovat leppoisat illat, jotka alkavat kääntyä aamuun. Kesäyön ja nousevan aamun valo on erityislaatuista ja hiljalleen heräävän luonnon äänet tenhoavia.

Pitkiksi venähtäneet kesäpäivät ovat mahtavia hyvässä seurassa vietettynä, mutta parhaimmillaan kesäyön taika on sittenkin yksin ihmeteltynä. Vähintään kerran kesässä on nähtävä aikainen aamusumu järven yllä ja hetki ennen auringon kirkastumista. Kuultava yön lyhyt hiljaisuus, joka vähitellen rikkoutuu lintujen ääniin. Ei ole väliä, onko aamuvirkku vai yökukkuja, tavoitteen voi saavuttaa valvomalla pitkään tai heräämällä poikkeuksellisen aikaisin. Loma on ajan suhteen armelias.

summernight

Ehkä juuri siksi lomalla kaikki kietoutuu nukkumisen ympärille. Aamulla uinutaan pitkään tai herätään auringonvaloon. Illalla valvotaan, koska voi, tai mennään aikaisin nukkumaan, koska voi. Päivällä otetaan torkut tasaamaan loma-aikaerorasitusta, kuittaamaan valvottuja öitä – tai vain siksi, että voi. Autuus on niissä aamu- ja iltapäivän hetkissä, kun malttaa laskea kirjan käsistä, antaa silmien painua kiinni, eikä herätyskellon säätäminen tule mieleenkään. Kesällä ehtii herätä sitten, kun on levännyt tarpeeksi, tai tulee nälkä.

Lomalla unta eivät häiritse työhuolet tai televisiosarjat. Netflixiä on varaa katsoa monta yötä peräkkäin, koska päivällä ehtii nukkua. Kirjan voi lukea loppuun kerralla. Vieraille ei tarvitse vihjailla sopivista poistumisajoista. Kesäaika sulattaa rutiinit, eikä aamukahdeksalta ole pakko olla missään. Ehkä juuri siksi kesällä onkin mukava olla aamulla jo ennen kahdeksaa vaikka missä. Uimassa, torikahvilla, kirjan ääressä.

Meidän kesän kestosuosikki on aamuleffa – ennen aamupalaa ehtii hyvin katsoa elokuvan, lounasaikaan mennessä kolmekin.

Kaleidoskoopin kesäperjantait värittyvät kesäisistä ajatuksista, kokemuksista ja ideoista. Näin juhannuksen jälkeen loman alkua odotellessa ajatukset pyörivät kesässä maanantainakin. Teemapostaukset löydät blogista tunnisteella #meidänkesä.

vapaalla

Kesämusiikkia

23 kesäkuun, 201713 helmikuun, 2018julkaissut Anna1 kommentti

k4annaranta

Yksi erottamattomasti kesään kuuluva asia on musiikki. Se voi olla ihan mitä tahansa, stadionkeikasta kirkkokonserttiin, häämarssista rantabaarin renkutukseen. Jälkeenpäin sen saman laulun kuullessaan voi välittömästi palata tunnelmaan, hetkeen, kesään.

Useimmista kesistä on jäänyt matkaan joku musiikkiin liittyvä muisto. Vahvimmin mieleen ovat jääneet hetket, jotka ovat päässeet yllättämään. Kuten eräskin konsertti pienessä riihessä, jonne päädyttiin ihan sattumalta sadetta pitämään. Tupa oli viimeistä paikkaa myöten täysi, tunnelma niin tiivis että sitä olisi voinut käsin koskettaa, ja esiintyjä niin lähellä, että häntä olisi oikeastikin yltänyt koskettamaan.

Mikään laulu ei kuitenkaan viesti minulle kesästä yhtä vahvasti, kuin tämä lapsuuden kesinä mummolassa laulettu. Täydellisen kesän täydellinen kuvaus. Kiitos sanoittajalle, kuka liekään.

Isä soutaa rantaan, pyydyksiltään palaa. Kohta kiehuu kalakeitto, kissakin saa kalaa. Vaari kulkee ilman paitaa, virittelee saunaan tulta. Tuuli kaitsee karitsoitaan, tuoksuu vesi, tuli ja multa.

Sellainen on kesä, sellainen on kesä, tuulikin on lämpöinen kuin uunilinnun pesä.

P.S. Käy konsertissa! Tänä kesänä itseäni kiinnostaa ainakin tämä ja tämä.

Kaleidoskoopin kesäperjantait värittyvät kesäisistä ajatuksista, kokemuksista ja ideoista. Ehkä löydät jotain, mistä voit napata uusia juttuja omaan suveesi. Teemapostaukset löydät blogista tunnisteella #meidänkesä.

vapaalla

Lomalla pitää

19 kesäkuun, 201717 maaliskuun, 2018julkaissut SuviJätä kommentti

Lomalla pitää sitten ehtiä toteuttaa kaikki rästissä olevat projektit!
Pitää putsata parvekekalusteet,
huoltaa Helkama,
konmarittaa keittiönkaapit ja
etenkin kehittää kuvat.
Kyllä kunnon kuuraus kruunaa kesän!

Ja tietysti pitää ehtiä tehdä kaikkea kivaakin:
koluta kotikontujen kalliorannat,
tutkia tuntemattomia tienoita,
säntäillä sukulaisille
ja kerätä kokemuksia kavereille kerrottavaksi.

Niin.
Entä jos ehtimisen sijaan sittenkin vaan eläis?
Tekis mitä milloinkin huvittaa, ilman paineita siitä ehtiikö.
Lomalla pitää nauttia!

vapaalla

Ah, mikä maa

16 kesäkuun, 201720 maaliskuun, 2018julkaissut MinnaJätä kommentti

Oma maa on mansikka kesälläkin. Täältä löytyvät idylliset maalaismaisemat, sympaattiset kyläkaupat ja monenkirjavat kesätapahtumat. Meillä on yksi Euroopan kauneimmista pääkaupungeista, upeat hiljaiset rannat ja persoonalliset torikahvilat. Suomalainen kesä tarjoaa vaihtelevissa maisemissa kiemurtelevia luontopolkuja, korkeatasoisia kulttuuritapahtumia ja pitkiä valoisia öitä kesäherkkujen äärellä.

åland3

Joskus autenttinen kesätunnelma syntyy vinoon painuneista muovisista terassikalusteista ja liekeissä mustuneesta grillimakkarasta tai hieman vaivaannuttavan kesäteatteriesityksen väliajalla nautitusta huolellisesti painuneesta pahvimukikahvista. Suomen kesä on täynnä menneiden kesien muistijälkiä – ja hyttysiä.

Toisinaan tarvitaan ulkomaan reissu irrottamaan arjesta ja joillekin kesäloma tarjoaa ainoan mahdollisuuden kipaista kotimaan rajojen yli. Anna Suomelle silti mahdollisuus. Kotimaassa vietetty kesä ei todellakaan ole huono kesä.

Leiki turistia kotiseudullasi tai lähde pienelle visiitille naapurimaakuntaan, suuntaa reissu sukulaisten luo tai lähde ummikkona uudelle murrealueelle. Vuosien kuluessa tulet vähitellen tutuksi Suomen eri nurkkien erityispiirteiden kanssa. Löydät ehkä syvempiä selityksiä sille, miksi joku kaipaa aakeeta laakeeta siinä missä jonkun toisen sielunmaisema on vettä ja vaaramaisemaa, ja ymmärrät mitä syöt, kun lautasellasi on ropsua, leetaa, vety tai vatruska.

åland2

Meidän kesä käynnistyi iloisesti toisella kotimaisella saaristotunnelmissa. Monen vuoden haaveilujen jälkeen reissu Ahvenanmaalle syntyi puolivahingossa ja helposti. Suosittelen lämpimästi! Meillä on jo seuraava reissu suunnitteilla, silloin matka alkaa upeaa Saariston rengastietä pitkin.

vapaalla

Rannalla

12 kesäkuun, 201729 toukokuun, 2018julkaissut Heini1 kommentti

Viime kesänä olimme uimassa porukalla, johon kuului niin lapsia kuin aikuisiakin. Hypimme laiturilta hassuja hyppyjä. Osa meistä kävi hyppäämässä kolmesta metristä pitkästä aikaa, minkä jälkeen olimme innostuksesta hengästyneitä. Viiteen metriin kiipesi miesväki sekä lopulta yksi ystävämme bikineissään. Sieltä alas katsoessaan häntä alkoi kuitenkin vapisuttaa. Hän oli jo kääntymäisillään takaisin rappusia kohti, kun huomasi vieraan, noin 10-vuotiaan tytön tuijottavan itseään ihailevasti pää kenossa laiturin reunalla. Tuon pienen tytön katse sai ystävämme kääntymään ja hyppäämään. Myöhemmin ystävämme kertoi, että ei voinut aiheuttaa pettymystä tuolle tytölle. Hyppäämällä ja sanaakaan sanomatta hän kertoi tytölle, että jos sä oikeesti haluat niin hyppää – silloinkin kun oot jo aikuinen nainen!

Olisi ihana nähdä rannoilla enemmän laiturilta pomppivia, lasten kanssa rantavedessä leikkiviä naisia. Kuitenkin menneiden kesien melko monen sadan rantatunnin kokemuksella näyttäisi siltä, että siinä missä miehet uivat ja leikkivät, naiset istuvat rannoilla pitkissä hihoissaan, lahkeissaan ja helmoissaan. Ja tokihan asia on aivan ok, jos he niin oikeasti haluavat. Uskallan kuitenkin epäillä, että monien noiden naisten mielissä majaileva häpeä omasta kehostaan varastaa mahdollisuuden yhteiseen iloon aurinkoisilla rannoilla. Arvelen sitäkin, että monien naisten mielien arvet ovat usein paljon suurempia kuin kehosta löytyvät muistot ihon venymisestä.

Rohkaisen sinua, nainen! Jos sinä haluat vetää bikinit päälle, vedä! Jos haluat mennä uimaan, mene! Jos haluat rakentaa hiekkalinnan lapsille, rakenna! Jos haluat tallustella edestakaisin pehmeällä hiekalla, tallustele! Jos haluat hypätä laiturilta pommilla, hyppää oikein kunnolla!

Tee se jokaisen kasvavan, rannalla leikkivän tytön tähden. Näytä heille, että kesä on ihana, uiminen on ihanaa ja jokainen on ihana. Kerro heille, että keho on katoavainen ja siksi sitä ei kannata liikaa tuijotella. Kehu heitä sujuvista sukelluksista, hienoista hypyistä ja hiekkalinnoista. Näytä heille omat temppusi ja naura heidän kanssaan. Osoita tytöille, että rannat eivät ole pikkulasten ja paidattomien miesten yksinoikeus.

Tee se itsesi tähden. Nauti kesästä, auringosta, vedestä, yhdessäolosta ja hassuttelusta. Nämä päivät ovat harvat eivätkä ne tule takaisin.

vapaalla

Mökki ja minä

9 kesäkuun, 201717 maaliskuun, 2018julkaissut Suvi3 kommenttia

Meidän perhe on aina ollut mökkiperhe.

Lapsuudessani mökki oli erottamaton osa jokaista vuodenaikaa. Talvella mökillä vierailtiin jäitä pitkin, paistettiin makkarat kylmässä mökissä ja potkuteltiin tai hiihdettiin jäitä pitkin takaisin. Joskus laitettiin potkuri parkkiin ja pysähdyttiin pilkille. Joka kevät käytiin leikkimielinen kisa siitä, kuka ensimmäisenä heittää talviturkkinsa jäähileiden sekaan. Keväällä laskettiin veneet vesille ja laitettiin mökki kesäkuntoon.

Mutta kesä. Kesäisin meidän perhe vietti mökillä viikkoja putkeen. Tai siltä se ainakin lapsena tuntui. Kaupungissa käytiin pikaisesti hakemassa posti ja täydennystä jääkaappiin sekä kastelemassa kukat, ja sitten palattiin takaisin mökkikuplaan. Kuplaan, jossa ei välitetty siitä paljonko kello on, vaan syötiin silloin kun tuli nälkä ja mentiin uimaan silloin kun tuli liian kuuma. Päiviä rytmittivät ruoan valmistelu, tiskaaminen ja saunan lämmittäminen. Terassilla komeili rivi aurinkotuoleja ja pino naistenlehtiä, joista kiinnosti ensin vain nuorten palsta ja sitten pikkuhiljaa koko lehti.

Processed with VSCOcam with g3 preset

Teini-iässä tapahtui jotain kummallista, minkä luulen käyvän aika monelle teinille. Mökkeilyä enemmän kiinnostivatkin kaverit ja kaupunki, ja teini-ikäisen puumerkit mökkikirjassa vähenivät melkein olemattomiin. Onneksi teini-ikä on vain ohimenevä vaihe, niin myös tässäkin asiassa. Nyt osaan jo olla kiitollinen lapsuuden mökkikesistä ja odotan malttamattomasti tämän kesän mökkiseikkailuja.

Vaikka olen onnellinen melkein millaisella mökillä tahansa, niin mikään ei voita meidän mökkiä. Tänäkin kesänä aion lukea ne samat 20 vuotta vanhat naistenlehdet, selata taas kerran mökkikirjan kannesta kanteen ja nauraa samoille merkinnöille, kattaa päiväkahvit terassille ja saunoa mökkisaunan tutuissa löylyissä. Toivottavasti saan ainakin kerran nukahtaa kuunnellen sateen ropinaa peltikattoon. Ihan parasta olisi päästä papan kanssa kalaan. Mökillä onneen ei tarvita paljon.

Jaa tämä:

Jaa tämä:

Jaa tämä:

Jaa tämä:

Jaa tämä:

Jaa tämä:

Jaa tämä:

Jaa tämä:

Jaa tämä:

Jaa tämä: