Kesäpäivä Jyväskylässä

Matkat ovat usein kesäloman kohokohtia, mutta ihan koko lomaa ei voi, halua tai jaksa suunnitella erilaisten reissujen varaan. Välillä on ihan parasta hidastaa tahtia ja viettää leppoisia kesälomapäiviä omassa kotikaupungissa sekä sen lähiympäristössä.

Aiemmista perjantaisista menovinkkipostauksista olemmekin huomanneet, että Jyväskylän seudulla on kesällä tarjolla vaikka mitä! Seuraavaksi kutsummekin teidät kurkistamaan meidän versioomme jyväskyläläisestä kesäpäivästä, jonka voi toteuttaa ihan milloin vain.

Processed with VSCO with f2 preset

Uiminen on olennainen osa meidän jokaisen kesää. Leppoisan lämmin järvivesi iholla ja rantahiekka varpaiden välissä tuovat takuulla kesäfiiliksen. Kotikaupunkimme kivoimmat rannat satunnaisessa järjestyksessä löytyvät mielestämme Lohikoskelta, Tuomiojärveltä, Naissaaresta, Ollilasta, Jyskästä sekä Viitaniemestä.

Lounasta taitaisimme syödä konttiravintola Mortonissa ja jälkkärijätskiä sataman penkeillä. Kahville suuntaisimme edelleen kahvila Miriam’siin ja teelle Teeleidiin.

31.5.kuva2

Shoppailuinnon iskiessä saattaisimme piipahtaa Harjun Paperissa, Pienikamarissa tai kukkakauppa Ruusupuussa. Viikonloppuna aamu saattaisi kylläkin alkaa myös Sepänaukion kirpparilta, jossa aikaisen aamun asiakkaat nappaavat parhaimman saaliin.

Lapset veisimme liikkumaan Kangaslammen toimintapuistoon, Viitaniemen liikennepuistoon tai jo 40 vuotta täyttävään Mäki-Matin perhepuistoon. Koko perheen kesäpäivään saattaisi kuulua myös seikkailupuisto Laajis, johon korkeita paikkoja kaihtamattomat voivat yhdistää piipahduksen Matti Nykäsen mäen näkötornissa. Jos kesäpäivää mielii laajentaa Jyväskylän ulkopuolelle, löytyy kohtalaisen ajomatkan päästä retkikohteeksi esimerkiksi Ysitien lemmikki tai Saarijärven Veijari, joihin on hyvä varata ainakin puolikas päivä ja omat eväät.

31.5.kuva3

Postaus on osa perjantaisarjaamme kesän menovinkeistä!

Keski-Suomen kesätapahtumat

Suomi on tunnetusti erilaisten kesätapahtumien luvattu maa. Milloin kannetaan eukkoa tai heitetään saapasta, ja kaikkein pienimmästäkin kylästä löytyy oma tapahtumansa, ihan varmasti jotakin jokaiseen makuun. Jyvässeudun kesäkauden tapahtumista löytyi monta mielenkiintoista, joista seuraaviin saatamme suunnata itsekin:

Toivolan kesäpiha https://vanhapiha.fi/tapahtumat/kesapiha/ (avataan kesäkuussa)

29.6.-7.7. Saunamaakuntaviikko https://saunaregion.fi/fi/ohjelma2019/

3.-9.7. Jyväskylän Kesä https://jyvaskylankesa.fi/ 

8.-11.8. Vaajakosken kesäkohinat https://kohinat.net/

24.5

Postaus on osa perjantaisarjaamme kesän menovinkeistä!

Kesäsäveliä

Hyvä konsertti on minkä tahansa päivän kohokohta! Olemmekin etsineet Jyväskylän ja lähiseudun kevään ja kesän konserttiannista eniten meitä kiinnostavat sävelet. Osaa listan muusikoista olemme kuulleet aiemminkin, mutta voisimme oikein mielellämme mennä kuuntelemaan heitä toisen jos kolmannenkin kerran. Ensimmäiseen konserttitärppiimme voit tarttua jo tänä iltana!

17.5

17.5. Jyväskylän Kirkkopäivillä: Eve & Ossi, Ida Elina, Johanna Försti (ja muita artisteja)
https://www.kirkkopaivat.fi/ohjelma-2019/gospelia-kaikille-konsertti/ 

7.7. Jyväskylän yliopiston juhlasalissa: Salvador Sobral https://jyvaskylankesa.fi/events/salvador-sobral/

15.7. Saarijärven kirkossa: Kirmot Saarijärvi – Riku Niemi Orchestran laajennettu jousiorkesteri, solisteina Johanna Försti ja Mikael Konttinen http://www.kirmot.net/kirmot_15_07.html

16.7. Taulumäen kirkossa: Winnipeg singers – Venematka Kanadasta https://www.jyvaskylanseurakunta.fi/tapahtumat/2019-07-16/venematka-kanadasta

27.7. Keitelejazzeilla: Aili Ikonen, Gourmet, Raoul Björkenheim Time is Now & Senegal Drums
http://keitelejazz.fi/ohjelma/ 

31.7. Petäjäveden vanhassa kirkossa: Club for Five – Hiljainen hetki http://www.clubforfive.fi/keikat#hiljainen-hetki-petaejaevesi

8.8. Jyväskylän kaupunginkirkossa: Jukka Leppilampi, Maria Ylipää, Marzi Nyman, Tove Leppilampi – Tämä huone, tämä hetki
http://ohjelmakristalli.com/jukka-leppilampi/

Postaus on osa perjantaisarjaamme kesän menovinkeistä!

Kesäteatteria koko perheelle

Ensimmäiseen kesän menovinkkipostaukseemme halusimme koota Keski-Suomen mielenkiintoisimmat kesäteatterit. Kuten olemme aiemmin blogissa todenneet, tiivistyy kesäteattereihin jotain olennaista suomalaisesta kesästä. Tutkimustyötä tehdessämme jouduimme kuitenkin toteamaan, ettei yksikään Keski-Suomen aikuisille suunnatuista esityksistä herättänyt mielenkiintoamme. Tarjolla on tuttua ihmissuhdesoppaa ja musiikki-iloittelua toisensa perään, mutta aihettaan pintaa syvemmältä raapaisevat esitykset loistivat teatterikattauksessa poissaolollaan. Koko perheelle suunnatuista esityksistä löysimme sen sijaan useamman houkuttelevan, joista haluamme nyt vinkata teillekin.

10.5

Kaksi ensimmäistä vinkkiä ovat oikeastaan kevätteatteria. Kuusan Kanavateatterissa Laukaassa pääsee toukokuussa seuraamaan Yökyöpeleiden touhuja. Jos et vielä tiedä mikä tai kuka on Vauvakaani, niin nyt kannattaa lähteä ottamaan siitä selvää! Tunnin mittainen esitys sopii koko perheelle.

Korpilahden teatterissa esitetään parhaillaan Ronja Ryövärintytärtä. Esitys on perinteikkäästi ilmaisutaitoryhmän tekemä. Ethän kuitenkaan tee asiasta liian nopeita päätelmiä: esityksen ohjaaja on palkittu uraauurtavasta työstä nuorten ja teatterin parissa ja jokakeväiset esitykset ovat olleet poikkeuksetta huikeita! Esitys sopii kouluikäisille lapsille ja kaikille sitä vanhemmille. Syksymmällä samassa teatterissa on tarjolla koko perheelle Peppi Pitkätossu, jonka ohjaavat tuon aiemmin mainitun ilmaisutaidon ryhmän erittäin taitavat ja oivaltavat kasvatit.

Perheen pienimmille sopiva teatteriesitys on myös Lastenteatteri Pikku-Sohvin näytelmä Viirun ja Pesosen kesä. Näytöksiä on toukokuun lopusta alkaen Riihivuoren upeissa maisemissa sekä myöhemmin kesällä Mäki-Matin perhepuistossa. Jyväskylän teatteriyhdistys Kulissin tulevan kesän lastennäytelmänä nähdään puolestaan kesä-heinäkuussa esitettävä Liisa Ihmemaassa.

Vinkkaa ihmeessä meille omat suosikkisi sekä koko perheelle että aikuisille sopivista teatterinäytöksistä! Hyvän näytöksen perässä matkaamme mielellämme kauemmaksikin.

Tämä postaus aloittaa uuden perjantaisarjan kesän menovinkeistä.

Pari (ruoka)kirjavinkkiä

Lars huokaisi, mutta vaihtoi sitten pari harmaata kolikkoa pehmeään, kiiltäväpintaiseen, oranssiin pyörylään. Hän ei voinut muuta. Hän haukkasi sitä kuin omenaa, ja oranssia nestettä purskahti hänen parralleen. Se ehti harmittaa Larsia vain pienen hetken, kun perinnetomaatin maku jo tavoitti hänen makunystyränsä.
Ensi alkuun maku oli ihastuttavan makea olematta kuitenkaan imelä tai liian voimakas; siinä oli häivähdys sitrusmaista kirpeyttä.
(Keskilännen keittiöt)

Joululomalla sen tajusin: olen vähän heikkona kirjoihin, joissa laitetaan ruokaa ja/tai leivotaan. Jos kirjassa kuvaillaan tuoreiden yrttien makuja, taikinan täydellistä sitkoa, uunista leijuvaa lihapadan tuoksua tai vaikkapa täydellisten tomaattien anatomiaa, niin kirja nousee mielessäni heti muutaman pykälän paremmaksi!

ruokakirjat blogi

Siltä varalta, että siellä ruudun toisella puolellakin on joku, jota ruoka-aiheiset kirjat vetävät puoleensa, niin tässä kaksi kepeäksi (kesä)lukemiseksi sopivaa teosta. Kummatkin sisältävät myös reseptejä, joten halutessaan pääsee kokkaamaan itsekin. (Voi toki olla, että lähikaupasta ei löydy vaikkapa kilinruhoa, mutta ainahan voi soveltaa!).

Kirja kertoo Kaliforniassa asuvasta latinalaisamerikkalaisten siirtolaisten perheestä, heidän perhesuhteista – sekä ruuasta ja sen yhteenkokoavasta voimasta. Sujuvan tekstin ja lempeän tarinan tunnelma jää mieleen pitkäksi aikaa. Kirjan ansioksi on tottakai luettava myös kaunis kansi! Ja jos Samartinin tarina uppoaa, niin hyvä uutinen on, että muitakin kirjailijan teoksia saa suomeksi.

Eva suhtautuu ruuanlaittoon intohimoisesti jo lapsena. Hänestä kehkeytyy superkokki, jonka järjestämille illallisille jonotetaan vuosia. Evan tarina kerrotaan etäältä käyttäen vaihtelevia kertojanäkökulmia, jotka pitävät lukijan mukavasti otteessaan. Sen sijaan ruokaa kuvataan oikein läheltä ja tarkasti, se kun pääteema on.

PS. Kuvan tomaateilla ei ole paljonkaan tekemistä perinnetomaattien kanssa, mutta omille makunystyröilleni oikein sopivan makeita. 🙂

Kunhan ollaan rannalla!

Rakastan rantoja: hiekkarantoja, kallioisia rantoja, mökkirantoja, etelän hotellien edestä alkavia loppumattomia rantoja, järvien rantoja, merien rantoja, vähän myös pienten lampien rantoja!

Vuosi sitten kesäloma alkoi kallioisella rannalla villasukat jaloissa ja kuorivaatteet päällä. Muutaman päivän päästä aurinko paahtoi meitä hiekkarannalla piknikeväitä syödessä ja lasten vedessä peuhatessa. Lisäksi kesään mahtui muun muuassa kahveja mökkilaiturilla, lounassalaattia kaupunkilaiturilla, meren kohinan kuuntelua ison kiven päällä, auringonlaskun ihastelua autolautan irtaantuessa satamasta sekä lounaan valmistamista, uimista, hiljaisuutta, nauruhepuleita, lukemista ja nukkumista Norjan vuonojen rannoilla.

Ei siis väliä, onko hellettä tai jotain muuta. Ranta rauhoittaa – siihen tarvitaan vain liplattavaa vettä ja kevyesti puhaltavaa tuulta. Rannalla rentoutuu – kun antaa katseen levätä vastarannassa tai horisontissa, löytävät ajatuksetkin lempeämmän rytmin.

Olipa siis päivän ohjelmassa mitä tahansa juttelusta jumppailuun, pötköttelystä pelaamiseen tai lounaasta lukemiseen, niin mielestäni se kaikki on aina vähän ihanampaa rannalla.

kunhan ollaan rannalla blogi

Kesäkirjoituksia

Kesän kynnyksellä muistelemme paitsi mennyttä niin katselemme myös tulevaa. Viime kesän perjantaipostauksemme olivat tulvillaan kesäisiä juttuja. Kaikki alkoi Päättäjäispäivästä, jonka tunnelmaa jokaisen meidän kodeissa eletään taas huomenna tavalla tai toisella. Huomisen jälkeen osalle meistä onkin mahdollista viettää enemmän aikaa myös Rannalla. 🙂

Kesäämme kuului myös kulttuuria, jota harrastettiin Kesä teatterissa ja Kesämusiikkia -postauksissa. Mökki ja minä sekä 10 kuumaa vinkkiä vaeltajille -kirjoitukset sen sijaan tarjoilivat metsän siimestä ja yksinkertaisempaa arkea. Loppukesästä Matkani marjastajaksi -postauksessa analysoitiin salakavalasti kuvioihin hiipinyttä marjahulluutta. Kaikki viime kesän postaukset löydät meidänkesä-tagin alta.

Edellä mainittujen postausten aiheet värittävät varmasti tulevaakin kesäämme. Perjantaisin viivymme edelleen lempijuttujemme parissa, ehkäpä pienellä kesäisellä lisämausteella. Maanantaisin kirjoittelemme tuttuun tapaan siitä, mitä mielen päällä milloinkin pyörii. Ja ehkä olettekin huomanneet, että blogillamme on myös uusi ulkoasu! Toivottavasti viihdytte!

kesäblogi

Vielä on

…kesää jäljellä.

Siinä se. Viimeisenä kesävinkkinäni muistutan, että kesä ei suinkaan lopu koulujen alkuun tai töihin paluuseen. Elokuisissa päivissä ja illoissa on erityistä taikaa. Aamut ovat raikkaita, illat parhaimmillaan lämpimiä ja hämäriä – melkein kuin olisi ulkomailla. Vaikka aurinko piileskelisi ja lämpötila jumittuisi tarvitaan takkia -asentoon, elokuu vasta aloittaa pehmeän laskun kohti syksyn kirpeyttä.

Arki palaa uomiinsa, rutiineja palautellaan mieliin, ehkä hiukan uusitaankin. Elämä saa vapaana kelluneen kesän jälkeen taas ryhtiä ja rytmiä. Työ ja vapaa erottuvat toisistaan, arki alleviivaa juhlahetkiä. Niille elokuu onkin mitä parhain aika – arjen hulina ei pyöri vielä täyttä vauhtia, lomalla levänneillä voimat riittävät, eikä yleinen hyväntuulisuus ole ehtinyt haihtua syystuuliin.

Käytä siis tarkkaan hyväksi vapaat hetket. Käy vielä kesäteatterissa, konsertissa, taidenäyttelyssä tai mökillä. Ui rohkeasti ulkovesissä, kävele metsässä ja hengaile puistoissa. Houkuttele kaverit eväsretkelle tai terassikahville, herkuttele tuoreilla marjoilla ja sienillä, kokkaa kalaa ja kasviksia. Tee kaikkea sitä, minkä loppuminen lopettaisi kesän.

Älä lopeta kesää kesken, nauti siitä viimeisen itikan ininään asti.

k4mikesa

Kaleidoskoopin kesäperjantait ovat värittyneet kesäisistä ajatuksista, kokemuksista ja ideoista. Tsekkaa teemapostaukset blogista tunnisteella #meidänkesä ja löydät ideoita, joilla suvitunnelmasi säilyy vielä arjenkin alettua.

Matkani marjastajaksi

Muistan lukeneeni mansikkakauden alussa erään kaverin FB-seinältä seuraavankaltaisen päivityksen (tässä allekirjoittaneen suurin piirtein referoimana):

“lapsena vannoin, että en ikinä lähde samaan marjaruljanssiin kuin vanhempani, mutta niin vain tässä ollaan ja säilötään laatikkotolkulla mansikoita omille lapsille talvella nautittavaksi.”

Voi kuinka samaistuinkaan tuohon päivitykseen!

Lapsuuden ja nuoruuden kesiin kuuluivat mustikka-, mansikka- ja puolukkaretket, joihin etenkin teinivuosina otettiin osaa vanhempien hellästä painostuksesta. Jostain syystä marjastaminen kuului teinivuosina samaan sarjaan kuin mökkeily. Ihan kuten mökkeilynkin kanssa, marjastamisen suhteenkin teini tuli onneksi jossain vaiheessa järkiinsä. Järkiin tuleminen vaati muutaman omillaan asutun vuoden, pari vanhempien marjavarastojen ulottumattomissa vietettyä talvea sekä sopivasti metsään päin kallellaan olevan aviomiehen.

Omalla kohdallani kääntyminen marjahulluuteen tapahtui pikkuhiljaa. Aluksi orastavan marjahysterian hillitsemiseen riitti torilta tai kaupan edustalta ostettu laatikollinen mansikoita. Muistan, kun ostin ensimmäistä kertaa itse 5 kg:n mansikkalaatikon ja säilöin marjat omin kätösin pakkaselle talven varalle. Voi kuinka aikuiseksi tunsinkaan itseni! Tuosta kesästä lähtien yksi loppukesän to do -listan tärkeimpiä kohtia on ollut mansikoiden säilöminen.

blogikuva_marjat

Lieneekö syynä ollut hyvä marjavuosi, uusi iso pakastin, kaveripiirissä vallinnut yleinen marjahysteria vai 25 ikävuoden paremmalle puolelle siirtyminen, mutta viime kesänä lähti sitten ihan kunnolla lapasesta. 5 kg mansikoita oli enää muisto vain. Heinä-syyskuun aikana oli lähes mahdotonta käydä keskustelua ystävieni kanssa ilman, että esille nousivat seuraavat kysymykset: Joko on mansikat pakastettu? Mistä ostit, paljonko maksoi, oliko hyvälaatuisia? Paljonkos on poimittu mustikoita? Löytyykö mustikoita, mansikoita tai vadelmia? Toki asiaan kuului myös päivitellä vadelmien järkyttävän suurta kokoa ja sitä, kuinka “sitä marjaa vaan on siellä metsässä, kun kävis vaan hakemassa pois”. Oli vain yksi asia, josta vaiettiin visusti: parhaiden marjapaikkojen sijainnit.

Luulen keksineeni salaisuuden siihen, miksi marjastaminen alkaa vanhempana (= yli 25 v.) tuntua vuosi vuodelta järkevämmältä touhulta. Voin paljastaa sen teillekin: ei siitä pusikossa kökkimisestä tule yhtään sen mukavampaa, vaikka ikää tuleekin. Näin vanhempana (= yli 25 v.) sitä kuitenkin tajuaa, että hetkellinen tuskailu (*) kannattaa, jos sillä saa pakastimen täyteen metsän aarteita. Ilmaista ruokaa, ihmiset!

Nyt eletään elokuun alkua ja marjakausi käy kuumimmillaan. Tällä postauksella yritänkin etupäässä orientoida itseäni tulevaan mustikka-/puolukka-/vadelma-ruljanssiin. Heikoilla hetkillä kantavana ajatuksena toimikoon talven pimeät illat, jolloin on ah-niin-ihanaa ottaa pakastimesta vähän marjoja aamupalalle. Töistä kotiin ja ämpärin kanssa metsään, se olkoon tämän viimeisen kesäkuukauden (kyllä, elokuukin on kesää!) mottoni.

Jokos teillä muuten on mansikat jo säilötty?

(*) Kyllä se puskassa kökkiminen joskus ihan mukavaakin on. Luonnossa liikkuminen jne.

Kaleidoskoopin kesäperjantait värittyvät kesäisistä ajatuksista, kokemuksista ja ideoista. Ehkä löydät jotain, mistä voit napata uusia juttuja omaan suveesi. Teemapostaukset löydät blogista tunnisteella #meidänkesä.

Pilviä kultareunuksella

Olin tarkistanut asian: auringonlasku tapahtuisi klo 22.46. Tänään kyllä menisin ja näkisin sen! Koitin saada retkelleni seuraa siinä onnistumatta, mutta en antanut sen estää suunnitelmaani. Kurvasin rantaan jäätelöaltaan kautta ja istahdin aivan veden rajaan lahonneen laudankappaleen päälle.

Siinä yli kaksi tuntia istuessani mietin, olinkohan koskaan elämässäni katsellut auringonlaskua yksin niin pitkään. Puhelimenikin oli lentotilassa, sillä akku oli lopussa ja halusin säästää loput prosentit muutamaan kuvaan. Seuraa ei ollut siis edes somen kautta. (Enkä nyt mitenkään halua vähätellä yhden sorsan ja kolmen lokin suomaa läsnäoloa.)

Kun aurinko lopulta painui mailleen ja värjäsi pilvien reunat kullalla, oli kuin kaiken Luoja olisi kuiskannut: tyttöseni, katsopa mitä tein ihan vain sulle.

Jos hän teki sen minua varten, hän tekee sen myös sinua varten. Ota viltti mukaasi ja löydä oma laudankappaleesi, jonka päällä hengitellä ja ihmetellä. Jonka päällä muistaa, että on olemassa jotain itseäsi ja sinun pilviäsi suurempaa.

k4hepe

Kaleidoskoopin kesäperjantait värittyvät kesäisistä ajatuksista, kokemuksista ja ideoista. Ehkä löydät jotain, mistä voit napata uusia juttuja omaan suveesi. Teemapostaukset löydät blogista tunnisteella #meidänkesä.