Yksi erottamattomasti kesään kuuluva asia on musiikki. Se voi olla ihan mitä tahansa, stadionkeikasta kirkkokonserttiin, häämarssista rantabaarin renkutukseen. Jälkeenpäin sen saman laulun kuullessaan voi välittömästi palata tunnelmaan, hetkeen, kesään.

Useimmista kesistä on jäänyt matkaan joku musiikkiin liittyvä muisto. Vahvimmin mieleen ovat jääneet hetket, jotka ovat päässeet yllättämään. Kuten eräskin konsertti pienessä riihessä, jonne päädyttiin ihan sattumalta sadetta pitämään. Tupa oli viimeistä paikkaa myöten täysi, tunnelma niin tiivis että sitä olisi voinut käsin koskettaa, ja esiintyjä niin lähellä, että häntä olisi oikeastikin yltänyt koskettamaan.

Mikään laulu ei kuitenkaan viesti minulle kesästä yhtä vahvasti, kuin tämä lapsuuden kesinä mummolassa laulettu. Täydellisen kesän täydellinen kuvaus. Kiitos sanoittajalle, kuka liekään.

Isä soutaa rantaan, pyydyksiltään palaa. Kohta kiehuu kalakeitto, kissakin saa kalaa. Vaari kulkee ilman paitaa, virittelee saunaan tulta. Tuuli kaitsee karitsoitaan, tuoksuu vesi, tuli ja multa.

Sellainen on kesä, sellainen on kesä, tuulikin on lämpöinen kuin uunilinnun pesä.

P.S. Käy konsertissa! Tänä kesänä itseäni kiinnostaa ainakin tämä ja tämä.

Kaleidoskoopin kesäperjantait värittyvät kesäisistä ajatuksista, kokemuksista ja ideoista. Ehkä löydät jotain, mistä voit napata uusia juttuja omaan suveesi. Teemapostaukset löydät blogista tunnisteella #meidänkesä.

Viime kesänä olimme uimassa porukalla, johon kuului niin lapsia kuin aikuisiakin. Hypimme laiturilta hassuja hyppyjä. Osa meistä kävi hyppäämässä kolmesta metristä pitkästä aikaa, minkä jälkeen olimme innostuksesta hengästyneitä. Viiteen metriin kiipesi miesväki sekä lopulta yksi ystävämme bikineissään. Sieltä alas katsoessaan häntä alkoi kuitenkin vapisuttaa. Hän oli jo kääntymäisillään takaisin rappusia kohti, kun huomasi vieraan, noin 10-vuotiaan tytön tuijottavan itseään ihailevasti pää kenossa laiturin reunalla. Tuon pienen tytön katse sai ystävämme kääntymään ja hyppäämään. Myöhemmin ystävämme kertoi, että ei voinut aiheuttaa pettymystä tuolle tytölle. Hyppäämällä ja sanaakaan sanomatta hän kertoi tytölle, että jos sä oikeesti haluat niin hyppää  – silloinkin kun oot jo aikuinen nainen!

Olisi ihana nähdä rannoilla enemmän laiturilta pomppivia, lasten kanssa rantavedessä leikkiviä naisia. Kuitenkin menneiden kesien melko monen sadan rantatunnin kokemuksella näyttäisi siltä, että siinä missä miehet uivat ja leikkivät, naiset istuvat rannoilla pitkissä hihoissaan, lahkeissaan ja helmoissaan. Ja tokihan asia on aivan ok, jos he niin oikeasti haluavat. Uskallan kuitenkin epäillä, että monien noiden naisten mielissä majaileva häpeä omasta kehostaan varastaa mahdollisuuden yhteiseen iloon aurinkoisilla rannoilla. Arvelen sitäkin, että monien naisten mielien arvet ovat usein paljon suurempia kuin kehosta löytyvät muistot ihon venymisestä.

Rohkaisen sinua, nainen! Jos sinä haluat vetää bikinit päälle, vedä! Jos haluat mennä uimaan, mene! Jos haluat rakentaa hiekkalinnan lapsille, rakenna! Jos haluat tallustella edestakaisin pehmeällä hiekalla, tallustele! Jos haluat hypätä laiturilta pommilla, hyppää oikein kunnolla!

Tee se jokaisen kasvavan, rannalla leikkivän tytön tähden. Näytä heille, että kesä on ihana, uiminen on ihanaa ja jokainen on ihana. Kerro heille, että keho on katoavainen ja siksi sitä ei kannata liikaa tuijotella. Kehu heitä sujuvista sukelluksista, hienoista hypyistä ja hiekkalinnoista. Näytä heille omat temppusi ja naura heidän kanssaan. Osoita tytöille, että rannat eivät ole pikkulasten ja paidattomien miesten yksinoikeus.

Tee se itsesi tähden. Nauti kesästä, auringosta, vedestä, yhdessäolosta ja hassuttelusta. Nämä päivät ovat harvat eivätkä ne tule takaisin.

Terminen kesä odotutti itseään, mutta viimein kalenteri vakuuttaa kesän todella saapuneen. Odotukset ovat korkealla, haaveet lentelevät laajoin kaarin – ja yhtäkkiä lehdet alkavat kellertää, tuuli viilenee ja valonsäteiden sävy muuttuu. Syksy saapuu liian pian ja monet suunnitelmat saavat jäädä odottamaan seuraavaa kesää.

Onpa kesäsi täynnä töitä tai toimettomia päiviä, nauti ja iloitse. Elä hetkessä ja ole tyytyväinen siihen, mitä sulle sopivassa tahdissa ehdit. Hyvään kesäpäivään ei tarvita paljon – meille riittää vaikkapa kuppi hyvää kahvia ja rauhallinen hetki kirjan kanssa. Tässä vaiheessa kesää on kuitenkin lupa haaveilla muustakin.

Annan kesään kuuluu pieni, naurava poika, joka hiekkaisine varpaineen, multaisine sormineen ja jäätelön tahraamine suupielineen juoksee syliin niin lujaa kuin pääsee, vain pyyhkiäkseen kasvonsa äidin valkoiseen paitaan. Sekä vähän isompi tyttö, jonka posket auringon ensisäteet jo ehtivät ruskettaa, ja joka rakastaa pyöräretkiä, päiväkahveja omalla terassilla ja lomareissujen suunnittelua yhtä paljon kuin äitikin. Omat parhaat kesämuistot ovat lapsuuden loputtoman pitkistä kesistä mummolassa. Niitä kesämuistoja luodaan nyt vuorostaan omille pienille. Että kesä voisi olla räsymaton värinen ja riippumaton tuntuinen, leppoisa, kiireetön ja täynnä pieniä, arkisia asioita.

Heini aikoo loikoilla laitureilla, terasseilla ja kulmasohvilla, tallustella kumpparit jalassa metsissä ja hipsiä paljain jaloin pitkin mökkipihoja, paistatella päiviä hiekkarannoilla ja lekotella lämpimillä kallioilla. Aurinkoisen aamun kruunaa laiturikahvit tai aamulenkki tai parhaassa tapauksessa kumpikin kera aamu-uinnin. Hämärtyvässä kesäillassa saunotaan ja uidaan kymppivuotiaiden innolla ikäisessään seurassa. Kesäyöhön olisi onnellisinta nukahtaa iho auringosta lämpimänä ja järvivedestä viileänä, maha grillatuista herkuista ja paistetuista letuista täytenä sekä sydän kiitollisena siitä, että läheisimmillä on kaikki hyvin.

Minna nauttii aamuista ilman herätyskelloa, päivistä ilman kalenterimerkintöjä ja pitkistä illoista ilman todo-listoja. Koskaan ei ole hyvä kesä ollut säästä kiinni – kesää eletään joka tapauksessa ulkona. Aamu(päivä)n jättimäiset maitokahvit juodaan kotipatiolla tai mökkiterassilla, iltapäivällä kiivetään kameran ja eväiden kanssa kukkuloille katselemaan kauas, illat viihdytään veden äärellä. Kesä vie myös monille oville, joita arkena avaa liian harvoin. Niiden takaa löytyy toivottavasti letkeää musaa, inspiroivaa taidetta, uusia kirjoja, hyvää ruokaa ja tärkeitä ihmisiä.

Suvi odottaa kesältä isoja ja pieniä retkiä. Retkiä lähikirjastoon, uuteen kesäkahvilaan, kirpputorille tai rannalle. Lähimetsiin, mökille tai järvelle. Jotkut retkistä vievät Lapin luontoa ihastelemaan, jotkut Suomen ihanista kesäkaupungeista nauttimaan. Haaveissa on viettää ainakin yksi kokonainen yö metsässä ja ainakin yksi kokonainen päivä rannalla. Lomalla luksusta on lukea halutessaan koko kirja yhdellä istumalla loppuun ja nauttia valoisista kesäilloista vailla huolta aikaisesta herätyksestä. Parhaat kesämuistot ovat aina yhteisiä.

Kaleidoskoopin kesäperjantait värittyvät kesäisistä ajatuksista, kokemuksista ja ideoista. Ehkä löydät jotain, mistä voit napata uusia juttuja omaan suveesi. Teemapostaukset löydät blogista tunnisteella #meidänkesä.